Asia T-36/09
dm-drogerie markt GmbH & Co. KG
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin dm rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kuviomerkki dm – Hallinnollinen menettely – Väiteosastojen päätökset – Päätöksen peruuttaminen – Kirjoitus- ja laskuvirheiden oikaisu – Mitätön toimi – Valituslautakunnalle tehtyjen valitusten tutkittavaksi ottaminen – Muutoksenhakuaika – Perusteltu luottamus – Asetuksen (EY) N:o 40/94 59, 60 a, 63 ja 77 a artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 60, 62, 65 ja 80 artikla) – Asetuksen (EY) N:o 2868/95 53 sääntö)
Tuomion tiivistelmä
1. Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Viraston päätökset – Oikaisu – Rajat
(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 53 sääntö)
2. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väiteosastojen toimivalta oikaista itse päätöksiään – Oikaisu – Päätöksen peruuttaminen – Uudelleenkäsittely
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 60 a ja 77 a artikla; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 53 sääntö)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Pätevyysolettama – Mitätön toimi – Käsite
4. Unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon täsmälliset vakuuttelut – Käsite – Hallinnon passiivisuus – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
5. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valituksen määräaika ja muoto – Luottamuksensuojan periaatteeseen vetoaminen prekluusion välttämiseksi – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 59 artikla)
1. Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 53 säännössä säädetään, että jos sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) omasta aloitteestaan tai menettelyn osapuolen aloitteesta tulee tietoiseksi päätöksessä olevasta kieli- tai kirjoitusvirheestä taikka selvästä erehdyksestä, sen on varmistettava, että asiasta vastaava osasto tai toimisto korjaa kyseisen virheen tai erehdyksen. Tästä sanamuodosta seuraa, että tämän säännöksen perusteella tehtyjen oikaisujen tavoitteena voi olla vain korjata oikeinkirjoitusvirheitä, kielioppivirheitä ja jäljennysvirheitä − kuten esimerkiksi virheitä, jotka koskevat osapuolten nimiä tai merkkien kirjoitustapaa − tai virheitä, jotka ovat niin ilmeisiä, ettei ole voitu tarkoittaa muuta sanamuotoa kuin se, joka oikaisusta seuraa.
(ks. 73 kohta)
2. Kuten yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 johdanto-osan 11. ja 12. perustelukappaleessa tarkennetaan, lainsäätäjän tarkoituksena on tämä asetus antamalla määritellä sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja jokaisen tämän elimen yksikön toimivalta. Näin ollen tavanomainen tapa kyseenalaistaa väiteosaston päätökset on se, että osapuolet, joille päätökset ovat epäedullisia, käyttävät asetuksen N:o 40/94 VII osastossa säädettyjä muutoksenhakukeinoja. Lisäksi mainitussa asetuksessa säädetään kolmesta tapauksesta, joissa väiteosastot voivat itse oikaista tekemiään päätöksiä, nimittäin päätösten virheiden korjaaminen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 53 sääntöä soveltamalla, päätösten peruuttaminen asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan mukaisesti ja asetuksen N:o 40/94 60 a artiklassa säädetty päätösten uudelleentarkastelu inter partes -tapauksissa. Nämä tapaukset on lueteltu tyhjentävästi. Asetuksessa N:o 40/94 säädettyjen hallinnollista menettelyä koskevien sääntöjen yleisestä rakenteesta ilmenee, että väiteosastojen toimivalta loppuu, kun ne antavat päätöksen tämän asetuksen 43 artiklan mukaisesti, ja ettei niillä ole toimivaltaa peruuttaa tai muuttaa näitä päätöksiä muissa kuin asetuksessa säädetyissä tapauksissa.
(ks. 80 kohta)
3. Unionin toimielinten, elinten ja yksiköiden toimia koskee pääsääntöisesti lainmukaisuusolettama, ja niihin mahdollisesti liittyvistä lainvastaisuuksista huolimatta niillä on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin näitä toimia ei ole kumottu tai peruutettu. Poikkeuksen tähän periaatteeseen muodostavat kuitenkin toimet, jotka ovat niin ilmeisellä tavalla lainvastaisia, ettei niitä voida mitenkään hyväksyä unionin oikeusjärjestyksessä, ja niiden on − myös viran puolesta − todettava olevan vailla minkäänlaista oikeusvaikutusta eli mitättömiä. Tämän poikkeuksen tarkoituksena on säilyttää tasapaino kahden oikeusjärjestykselle asetetun perustavanlaatuisen mutta joskus vastakkaisen vaatimuksen eli oikeussuhteiden vakauden sekä laillisuusperiaatteen kunnioittamisen välillä. Koska toimen mitättömäksi toteamisen seuraukset ovat vakavia, oikeusvarmuussyistä toimi voidaan katsoa mitättömäksi ainoastaan täysin poikkeuksellisissa tilanteissa.
Virheet, joiden perusteella unionin tuomioistuin voi katsoa toimen oikeudellisesti mitättömäksi, eivät eroa luonteensa vaan vakavuutensa ja ilmeisyytensä perusteella laittomuuksista, joiden toteaminen johtaa lähtökohtaisesti sellaisten toimien kumoamiseen, jotka ovat perustamissopimuksessa säädetyn laillisuusvalvonnan alaisia. Toimia, joihin sisältyvät lainvastaisuudet ovat selvästikin niin vakavia, että ne vaikuttavat niiden olennaisiin edellytyksiin, on pidettävä mitättöminä.
(ks. 83 ja 86 kohta)
4. Vaikka asiasta ei olisikaan annettu säännöksiä, mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen koskee jokaista yksityistä, jolle toimielimen hänelle antamien täsmällisten vakuutteluiden johdosta on syntynyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat, oli se oikeudellinen muoto, jossa ne on ilmaistu, mikä hyvänsä, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei yhteisön toimielin ole antanut täsmällisiä vakuutteluja. Osapuoli ei näin ollen voi perustellusti vedota hallinnon passiivisuuteen vedotakseen luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.
(ks. 108–110 kohta)
5. Siltä osin kuin on kysymys mahdollisuudesta vedota luottamuksensuojan periaatteeseen prekluusion välttämiseksi, kantajan on pystyttävä esittämään selvitys odotuksista, jotka perustuvat sellaisiin hallinnon täsmällisiin vakuutteluihin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ymmärrettävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka osoittaa noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta toimijalta.
Kun otetaan huomioon kantajalle asetetun määräajan, jonka kuluessa voidaan valittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) väiteosaston päätöksestä ja josta säädetään yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa ja josta on muistutettu tiedoksiannon yhteydessä, ehdottomuus, kantaja ei ole osoittanut tavanomaisesti edellytettyä huolellisuutta voidakseen vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, koska se jätti tekemättä tässä määräajassa, vaikka vain varotoimena, valituksen päätöksestä.
(ks. 114 ja 115 kohta)