Kanne 27.12.2013 – Ricoh Belgium v. neuvosto

(Asia T-691/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Ricoh Belgium NV (Vilvoorde, Belgia) (edustajat: asianajajat N. Braeckevelt ja A. de Visscher)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

kumoamaan 29.10.2013 tehdyn neuvoston päätöksen, jonka mukaan hankinnan, jonka otsikko on ”mustavalkomonitoimitulostimien ja niihin liittyvien huoltopalvelujen hankinta tai vuokraus Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön käytössä olevia rakennuksia varten – viitenumero 2013/S 83-138901”, erästä 4 ei tehdä sopimusta NV Ricoh Belgiumin vaan toisen yhtiön kanssa

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 15 ja SEUT 298 artiklan mukaisen avoimuusperiaatteen loukkaamiseen ja asetuksen N:o 966/2012¹ 102 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

Konkreettisesti on niin, että vastaaja on testannut kantajan tulostimet (niiden nopeuden) niiden käynnistymishetken eikä sen hetken perusteella, jolloin ne toimivat tehokkaimmin, vaikkei siitä ollut sovellettavassa hankintaeritelmässä mitään mainintaa. Niinpä kantajan tarjouksessa ilmoitetut mittaustulokset/arvot poikkeavat testituloksista ilmenevistä mittaustuloksista/arvoista, jotka ovat loppujen lopuksi pienempiä ja tuottavat siten epäedullisen tuloksen. Kantaja ei voi tarkastaa, onko sen kilpailijan laitteet testattu samoissa (epäedullisissa) olosuhteissa. Lisäksi kyseistä tarjouskilpailun ratkaisuperustetta (peruste C ”Tulostimien tekninen arviointi testien perusteella”) koskevien testien toteuttamisen jälkeen vastaaja on vahvistanut laskelman ja pistemäärän ja antanut ne tiedoksi kantajalle. Pistemäärä (eli 41,2 %) poikkeaa loppujen lopuksi riidanalaisen päätöksen taulukossa mainitusta pistemäärästä (joka on 38,61 %).

Toinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu perusteluvelvollisuutta, sellaisena kuin se ilmenee asetuksen N:o 966/2012 113 artiklan 2 kohdasta ja delegoidun asetuksen N:o 1268/2012² 161 artiklan 3 kohdasta, ja velvollisuutta valita tarjouskilpailussa taloudellisesti edullisin tarjous, kuten ilmenee asetuksen N:o 966/2012 110 artiklan 2 kohdasta ja delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 149 artiklan 1 kohdan b alakohdasta.

Kantajalle myöhemmin antamissaan lisäselvityksissä vastaaja on todennut, että se on alun perin tehnyt virheen ja että testituloksia olisi pitänyt verrata hankintaeritelmässä edellytettyyn nopeuteen (100 tulostetta minuutissa) eikä kantajan tarjouksessa ilmoitettuun nopeuteen (110 tulostetta minuutissa).

Vaikka vastaaja selittää niin sanottua korjausta loppupistemäärässä sillä, että testituloksia oli arvioitava pienemmän edellytyksen kannalta (vertaaminen luvun 100 eikä luvun 110 perusteella), kantaja näyttää siten käsittämättömästi, (aritmeettisesti) täysin epäloogisesti – ja lisäksi ilman mitään konkreettisia laskelmia tai perusteluja – saaneen yhtäkkiä alemman pistemäärän (38,61 pistettä eikä 41,2 pistettä, vaikka juuri korkeampi pistemäärä eli 44,3 pistettä olisi ollut odotettavissa, jos vertaaminen olisi toteutettu hankintaeritelmän vaatimuksiin nähden).

Kun otetaan huomioon, että tarjoajien välinen kokonaisero on erän 4 osalta hyvin vähäinen, koska toinen yhtiö on saanut 90,81 pistettä ja kantaja puolestaan 89,67 pistettä, asianmukaisen laskennan mukaan kantajan olisi pitänyt katsoa tehneen taloudellisesti edullisimman tarjouksen.

____________

¹ Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL L 298, s. 1).

² Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL L 362, s. 1).