Asia C-261/20
Thelen Technopark Berlin GmbH
vastaan
MN
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.1.2022
Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus – SEUT 49 artikla – Direktiivi 2006/123/EY – 15 artikla – Arkkitehtien ja insinöörien palkkiot – Pakolliset vähimmäishinnat – Välitön oikeusvaikutus – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio, joka on annettu kansallisessa tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin aikana
1. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta kaiken primaarioikeuden mukaisesti – Vaikutus – Yhdenmukaisen tulkinnan mahdottomuus – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Ensisijaisuus – Unionin oikeuden vastainen kansallinen lainsäädäntö – Voimassa olevien säännösten soveltamatta jättäminen suoraan lain nojalla – Tarvetta pyytää tai odottaa, että kansallinen lainsäädäntö ensin poistetaan, ei ole – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus jättää soveltamatta kansallista säännöstä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden säännöksen kanssa – Velvollisuuden rajoittaminen – Unionin oikeuden säännökset tai määräykset, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta
(SEUT 288 artiklan kolmas kohta)
(ks. 30–33 kohta)
2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Vaikutukset – Laiminlyöntiin syyllistyneen jäsenvaltion velvollisuudet – Tuomion täysimääräinen täytäntöönpano – Toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten velvollisuudet – Kaikkien toimenpiteiden toteuttaminen unionin oikeuden täyden vaikutuksen toteutumisen helpottamiseksi – Unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säännösten soveltamatta jättäminen suoraan lain nojalla
(SEUT 260 artiklan 1 kohta)
(ks. 39 kohta)
3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Vaikutukset – Laiminlyöntiin syyllistyneen jäsenvaltion velvollisuudet – Unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevien säännösten soveltamatta jättäminen suoraan lain nojalla yksityisten välisessä riita-asiassa ei kuulu näihin velvollisuuksiin – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus korvata vahinko, joka yksityisille on aiheutunut sen vuoksi, että kansallinen oikeus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa – Velvollisuuden syntymisen edellytykset – Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Rikkomisen ja vahingon välinen syy-yhteys – Kansallisen tuomioistuimen suorittama tarkastus – Riittävän ilmeisen rikkomisen käsite
(SEUT 258 ja SEUT 260 artikla)
(ks. 40–47 kohta)
4. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelut sisämarkkinoilla – Direktiivi 2006/123 – Arvioitavat vaatimukset – Arkkitehtien ja insinöörien palkkiot – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Pakolliset vähimmäishinnat – Kansallinen säännöstö, jossa vahvistetaan vähimmäispalkkiot ja jonka mukaan sopimukset, joissa poiketaan niistä, ovat tehottomia – Säännöstö, jolla rikotaan direktiiviä 2006/123 – Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta jättää pelkästään unionin oikeuden perusteella soveltamatta kyseistä säännöstöä yksityisten välisessä riita-asiassa – Mahdollisuus jättää kansallisen oikeuden perusteella soveltamatta kyseistä säännöstöä – Vahinkoa kärsineen mahdollisuus vaatia korvausta aiheutuneesta vahingosta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123 15 artiklan 1 kohta, 2 kohdan g alakohta ja 3 kohta)
(ks. 48 kohta ja tuomiolauselma)
5. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Velvollisuuden ulottuvuus perusvapauksien alalla – Yhteen ainoaan jäsenvaltioon rajoittuvaa oikeusriitaa koskeva kysymys – Liittymäkohdasta, joka tekee pyydetyn tulkinnan välttämättömäksi oikeusriidan ratkaisemiselle, ei ole annettu tietoja – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63 ja SEUT 267 artikla; Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla)
(ks. 50 ja 52–54 kohta)
Tiivistelmä
Vaikka unionin tuomioistuin on jo todennut, että Saksan säännöstö, jossa vahvistetaan arkkitehtien ja insinöörien palveluista perittävien palkkioiden vähimmäishinnat (HOAI), on palveludirektiivin vastainen, kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu yksityisten välinen oikeusriita, ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kyseistä Saksan säännöstöä
Tällä ei kuitenkaan rajoiteta yhtäältä kyseisen tuomioistuimen mahdollisuutta jättää kansallisen oikeuden perusteella soveltamatta kyseistä säännöstöä tällaiseen oikeusriitaan ja toisaalta asianosaisen, jonka oikeuksia on loukattu sen vuoksi, että kansallinen oikeus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, oikeutta vaatia korvausta Saksan valtiolta
Kiinteistöyhtiö Thelen ja MN, joka on insinööri, tekivät vuonna 2016 suunnittelupalveluista sopimuksen, jossa MN sitoutui tarjoamaan tiettyjä arkkitehti- ja insinööripalveluista maksettavista palkkioista 10.7.2013 annetussa asetuksessa (Verordnung über die Honorare für Architekten- und Ingenieurleistungen – Honorarordnung für Architekten und Ingenieure (HOAI)) tarkoitettuja palveluja 55 025 euron suuruista kiinteämääräistä palkkiota vastaan.
Vuoden kuluttua MN irtisanoi kyseisen sopimuksen ja laati loppulaskun suorittamistaan palveluista. MN nosti HOAI:n säännöksen(1), jonka mukaan palveluntarjoajalla on oikeus siihen, että sen suorittamista palveluista maksetaan vähintään kansallisessa oikeudessa vahvistettua vähimmäishintaa vastaava palkkio, perusteella kanteen ja vaati jo suoritetut maksut huomioon ottaen maksua jäljellä olevasta määrästä, joka oli 102 934,59 euroa, eli suurempaa summaa, kuin mistä sopimuspuolet olivat sopineet.
Koska Thelen on hävinnyt asian osittain ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa, se teki Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Tämä tuomioistuin muistuttaa ennakkoratkaisupyyntönsä yhteydessä, että unionin tuomioistuin on todennut,(2) että tämä HOAI:n säännös on ristiriidassa sen direktiivin 2006/123(3) säännöksen kanssa, jossa pääasiallisesti kielletään jäsenvaltioita pitämästä voimassa vaatimuksia, joilla palvelutoiminnan harjoittamisen edellytykseksi asetetaan se, että palveluntarjoaja noudattaa pakollisia vähimmäis- tai enimmäishintoja, jos nämä vaatimukset eivät ole syrjimättömyyden, välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden kumulatiivisten vaatimusten mukaisia. Kyseinen tuomioistuin päätti siten tiedustella unionin tuomioistuimelta, onko kansallisen tuomioistuimen, kun se arvioi sellaisen kanteen perusteltavuutta, jonka yksityinen on nostanut toista yksityistä vastaan, jätettävä soveltamatta kansallista säännöstä, johon kanne perustuu, kun kyseinen säännös on ristiriidassa direktiivin, tässä asiassa palveludirektiivin kanssa. Mainittu tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, ettei HOAI:n palveludirektiivin mukainen tulkinta ole mahdollinen nyt käsiteltävässä asiassa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Suuressa jaostossa asian käsitellyt unionin tuomioistuin toteaa tuomiossaan, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeusriita, jossa vastakkain on ainoastaan yksityisiä, ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kansallista säännöstöä, jossa vahvistetaan palveludirektiivin 15 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan g alakohdan ja 3 kohdan vastaisesti arkkitehtien ja insinöörien palveluista perittävien palkkioiden vähimmäishinnat ja jonka mukaan kyseisestä säännöstöstä poikkeavat sopimukset ovat tehottomia.
Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate tosin velvoittaa kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan Euroopan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta. Lisäksi tämä periaate edellyttää, että jos kansallista säännöstöä ei voida tulkita unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, kansallisella tuomioistuimella, jonka tehtävänä on toimivaltansa puitteissa soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, on velvollisuus varmistaa kyseisten säännösten ja määräysten täysi vaikutus ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikki unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevat, myös myöhemmin annetut kansallisen lainsäädännön säännökset ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännös ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla.
Kansallisen tuomioistuimen ei ole kuitenkaan pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kansallisen oikeutensa säännöstä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jos viimeksi mainitulla säännöksellä tai määräyksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Tämä ei kuitenkaan rajoita kyseisellä tuomioistuimella ja kaikilla toimivaltaisilla kansallisilla hallintoviranomaisilla olevaa mahdollisuutta jättää kansallisen oikeuden perusteella soveltamatta kansallista säännöstä, joka on ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.
Tässä asiassa unionin tuomioistuin muistutti, että sen oman oikeuskäytännön mukaan palveludirektiivin 15 artiklan 1 kohdalla voi olla välitön oikeusvaikutus, koska kyseinen säännös on riittävän täsmällinen, selkeä ja ehdoton. Nyt käsiteltävässä asiassa tähän säännökseen on kuitenkin kyseisen säännöksen vastaisen kansallisen säännöstön soveltamatta jättämiseksi vedottu sellaisenaan yksityisten välisessä oikeusriidassa. Konkreettisesti on niin, että jos palveludirektiivin 15 artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin pääasiassa, MN menettäisi oikeutensa vaatia kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä vähimmäishintaa vastaavaa palkkiota. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sulkee pois sen, että kyseisellä säännöksellä voitaisiin katsoa olevan tällainen vaikutus tällaisessa yksityisten välisessä oikeusriidassa.
Unionin tuomioistuin lisää, että SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin toteaa jäsenvaltion jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet unionin oikeuden täyden vaikutuksen toteutumisen helpottamiseksi ja jätettävä tarvittaessa soveltamatta unionin oikeuden vastaista kansallista säännöstä. Tällaisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten toteavien tuomioiden tarkoituksena on ennen kaikkea määrittää jäsenvaltioiden velvollisuudet, jos ne jättävät noudattamatta velvoitteitaan, eikä luoda oikeuksia yksityisille. Kansallisten tuomioistuinten tai viranomaisten ei siten ole pelkästään tällaisten tuomioiden perusteella jätettävä soveltamatta yksityisten välisessä oikeusriidassa kansallista säännöstöä, joka on ristiriidassa direktiivin säännöksen kanssa.
Sen sijaan tarvittaessa asianosainen, jonka oikeuksia on loukattu sen vuoksi, että kansallinen oikeus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, voi vedota unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön saadakseen korvausta tästä ristiriidasta aiheutuneesta vahingosta. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistuttava siitä, että yksityisille unionin oikeuden noudattamatta jättämisestä aiheutuva vahinko korvataan.
Unionin tuomioistuin korostaa tässä yhteydessä, että koska se on jo todennut, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa ja että sen voimassa pitäminen merkitsee näin ollen sitä, ettei Saksan liittotasavalta ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, tämän unionin oikeuden rikkomisen on katsottava olevan selvästi ilmeinen sen unionin oikeuden rikkomiseen perustuvan jäsenvaltion sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymistä koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.