UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
24 päivänä lokakuuta 2011
Asia T-213/10 P
P
vastaan
Euroopan parlamentti
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Irtisanominen – Luottamuksen menettäminen – Perustelut – Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan asiassa F‑89/08, P vastaan parlamentti, 24.2.2010 annetun tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. P vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvat väliaikaiset toimihenkilöt – Parlamentin poliittisen ryhmän palveluksessa työskentelevä väliaikainen toimihenkilö – Väliaikaisen toimihenkilön irtisanomispäätös, joka perustuu luottamussuhteen rikkoutumiseen – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen alakohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohta)
2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen käyttämät implisiittiset perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)
1. Se, onko hallinto noudattanut perusteluvelvollisuutta riittävän laajasti, on oikeuskysymys, joka muutoksenhaun yhteydessä kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen valvontavallan alaisuuteen.
Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen alakohdan mukainen perusteluvelvollisuus koskee väliaikaisten toimihenkilöiden toistaiseksi voimassa olevien, sellaisten työsopimusten irtisanomista, joihin sovelletaan Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja jollaisesta nyt käsiteltävässä asiassa on kyse. Kyseisen säännöksen mukaan ”näiden henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva päätös on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle” ja ”virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava”.
Etenkin, jos irtisanomisen syynä on kyseisen väliaikaisen toimihenkilön ja sen parlamentin poliittisen ryhmän, jonka palvelukseen hänet on osoitettu, välisen luottamuksen menettäminen tai rikkoutuminen, unionin tuomioistuin ei voisi harjoittaa vähäisintäkään valvontaa, jollei perusteluvelvollisuutta olisi. Se, että työsopimusten tekoon valtuutetulla viranomaisella ei ole harkintavaltaa poliittisen ryhmän esittämän pyynnön täytäntöönpanossa, ei rajoita sen perusteluvelvollisuutta. Tällaisessa tapauksessa sopimusten tekoon valtuutetun viranomaisen päätöksen perusteluissa on ainakin ilmaistava ne poliittisen ryhmän pyynnön perustelut, joiden vuoksi sopimusten tekoon valtuutetun viranomaisen on tehtävä irtisanomispäätös. Ryhmän pyyntö voi nimittäin itsessään sisältää sääntöjenvastaisuuksia, jotka tekevät siitä laittoman, ja se on siksi voitava alistaa tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan. Vasta perustelujen nojalla asianomainen voi yhtäältä arvioida, onko tarpeen hakea muutosta hänelle vastaiseen päätökseen, ja yhteisöjen tuomioistuimet voivat toisaalta käyttää valvontavaltaansa.
Perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava konkreettisten seikkojen perusteella kiinnittäen erityisesti huomiota päätöksen sisältöön, niiden perusteluiden luonteeseen, joihin on vedottu, ja päätöksen adressaatin tarpeeseen saada selvitystä asiassa. Perustelujen riittävyyden arvioimiseksi on tärkeää, että niitä tarkastellaan riidanalaiseen päätökseen liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa. Toisaalta päätös on riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaisen toimihenkilön tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella toimihenkilö voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen.
(ks. 27–30 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 28.6.2005 (Kok., s. I‑5425, 453 kohta ); asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 50–52 kohta ja asia C‑413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, 10.7.2008 (Kok., s. 4951, 30 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑237/00, Reynolds v. parlamentti, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑385 ja II‑1731, 96 kohta); asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006 (Kok. s. I‑A‑2‑213 ja II‑A‑2‑1097, 52 kohta) ja asia T‑404/06, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 143–171 kohta)
2. Vaikka virkamiestuomioistuimen onkin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, kun sitä luetaan yhdessä saman perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisesti perusteltava tuomionsa, tämä perusteluvelvollisuus ei merkitse sitä, että virkamiestuomioistuimen olisi esitettävä selvitys, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet on toteutettu, ja unionin yleisellä tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa. Perustelut voivat olla implisiittiset, kunhan se, jota asia koskee, saa niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin ei ole hyväksynyt sen väitteitä, ja muutoksenhakutuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.
Kysymys virkamiestuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi sellaisena olla muutoksenhaun kohteena.
(ks. 31 ja 32 kohta)
Viittaukset:
Unionin tuomioistuin: asia C‑150/09 P, Iride ja Iride Energia v. komissio, 21.1.2010, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia C‑117/09 P, Kronoply v. komissio, 24.6.2010, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 52 ja 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/07 P, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑35 ja II‑B‑1‑197, 34 kohta)
3. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön I liitteen 11 artiklasta, joka noudattaa kyseisen perussäännön 58 artiklan sanamuotoa, seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja että muutoksenhaun perusteena voi olla virkamiestuomioistuimen puuttuva toimivalta, asian käsittelyssä virkamiestuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on kantajan edun vastainen, tai virkamiestuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen.
Näin ollen ainoastaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi virkamiestuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että virkamiestuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi muutoksenhakutuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
Tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että olisi tarpeen ryhtyä arvioimaan tosiseikastoa ja selvitystä uudelleen.
(ks. 46–48 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑74/07 P, Lavagnoli v. komissio, 9.11.2007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 20 kohta
Unionin tuomioistuin: asia C‑413/08 P, Lafarge v. komissio, 17.6.2010 (Kok., s. I‑5361, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑248/08 P, Doktor v. neuvosto, 2.3.2010, 39 ja 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen