Asia T-570/16

HF

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Avustavia tehtäviä hoitava sopimussuhteinen toimihenkilö – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Avustamispyyntö – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaaminen – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta – Henkilöstösääntöihin perustuva neljän kuukauden vastausaika – Toimivaltaisen viranomaisen päätös hallinnollisen tutkinnan aloittamisesta – Toimivaltainen viranomainen ei ole ottanut kantaa säädetyssä vastausajassa siihen, onko väitetty työpaikkakiusaaminen ollut todellista – Avustamispyynnön hylkäämistä koskevan implisiittisen päätöksen käsite – Päätöstä ei ole olemassa – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 24.4.2017

1.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva implisiittinen päätös kuuluu mainitun käsitteen alaan – Poikkeus – Hallinto jättää vastaamatta sen vuoksi, että on tarpeen suorittaa tutkinta

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla, 24 artikla ja 90 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamisen alalla – Avustamispyynnön esittäminen – Hallinnollisen tutkinnan aloittaminen – Tarve suorittaa tutkinta loppuun

(Henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artikla)

3.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamisen alalla – Avustamispyynnön esittäminen – Hallinnollisen tutkinnan aloittaminen – Tutkinnan jatkaminen yli henkilöstösäännöissä avustamispyyntöön vastaamiselle asetetun määräajan päättymisen – Implisiittistä hylkäyspäätöstä ei synny

(Henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artikla)

1.      Silloin kun hallinto ei toimita minkäänlaista vastausta henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitettuun avustamispyyntöön henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa, voidaan katsoa, että kyseinen viranomainen on tehnyt implisiittisen päätöksen, jolla kyseinen avustamispyyntö on hylätty. Tällaisessa tilanteessa on nimittäin oletettava, että kyseinen viranomainen ei ole katsonut, että avustamispyynnön tueksi esitetyt seikat olivat riittäviä alustavia todisteita sellaisten väitettyjen tosiseikkojen todellisuudesta, joista avustamisvelvollisuus syntyy. Mainitunlaisen avustamispyynnön implisiittisen hylkäyspäätöksen olemassaolon toteaminen liittyy siis läheisesti siihen, ettei hallinto ryhdy toimenpiteisiin, kuten sellaisiin toimenpiteisiin, joita sillä henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaan oleva avustamisvelvollisuus siltä edellyttää, koska tässä tilanteessa hallinto katsoo implisiittisesti, mutta väistämättä, ettei tapaus kuulu viimeksi mainitun säännöksen soveltamisalaan.

Mainittu tilanne eroaa kuitenkin tilanteesta, jossa vastauksena avustamispyyntöön hallinto on katsonut, että sillä oli riittävät alustavat todisteet, joiden vuoksi hallinnollisen tutkinnan aloittaminen oli tarpeen sen selvittämiseksi, oliko väitetyissä tosiseikoissa todella kyse henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitetusta työpaikkakiusaamisesta tai sukupuolisesta häirinnästä. Mainitunlaisessa tilanteessa on nimittäin välttämätöntä, että kyseinen tutkinta suoritetaan loppuun, jotta hallinto voi tutkintaraportin johtopäätösten perusteella ottaa lopullisen kannan tältä osin ja näin joko todeta, ettei avustamispyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, tai silloin, kun väitetyt tosiseikat on osoitettu toteen ja ne kuuluvat henkilöstösääntöjen 12 a artiklan soveltamisalaan, muun muassa aloittaa kurinpitomenettelyn kurinpitoseuraamusten määräämiseksi tarvittaessa oletetulle kiusaajalle.

(ks. 54, 56 ja 57 kohta)

2.      Kun on kyse hallinnollisesta tutkinnasta, jonka hallinto on aloittanut työpaikkakiusaamista koskevan väitteen vuoksi esitetyn avustamispyynnön johdosta, kyseisen hallinnollisen tutkinnan tarkoitus on nimenomaan vahvistaa tai kumota henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitetun työpaikkakiusaamisen olemassaolo, joten palvelukseen ottamista koskevien sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei voi ennalta arvata tutkinnan lopputulosta eikä nimenomaan saa ottaa kantaa edes implisiittisesti siihen, onko väitetty kiusaaminen todellista, ennen kuin se on saanut hallinnollisen tutkinnan tulokset. Toisin sanoen hallinnollisen tutkinnan aloittamiselle on luonteenomaista, ettei hallinto ota ennenaikaisesti kantaa lähinnä avustamispyynnössä esitetyn yksipuolisen tosiseikkojen kuvauksen perusteella, koska sen on päinvastoin pidättäydyttävä kannasta mainitun tutkinnan, joka on suoritettava kontradiktorisesti niin, että väitetty kiusaaja osallistuu siihen, nopeasti ja kohtuullisen määräajan periaatetta noudattaen, päättymiseen saakka.

Tältä osin mainitunlaisessa tilanteessa hallinnolla on velvollisuus suorittaa hallinnollinen tutkinta loppuun riippumatta siitä, onko väitetty kiusaaminen tällä välin loppunut ja vaikka avustamispyynnön esittäjä tai väitetty kiusaaja olisi jättänyt toimielimen.

Hallinnollisen tutkinnan loppuun saakka suorittamisen tärkeys liittyy myös siihen, että yhtäältä sillä, että palvelukseen ottamista koskevien sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen – mahdollisesti muun elimen kuin kyseisen viranomaisen, kuten neuvoa-antavan komitean, avustuksella tehdyn – hallinnollisen tutkinnan päätteeksi mahdollisesti toteaa, että kyse on työpaikkakiusaamisesta, voi itsessään olla myönteinen vaikutus työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneen virkamiehen tai toimihenkilön toipumisprosessissa, ja työpaikkakiusaamisen uhri voi lisäksi hyödyntää tätä, kun hän ehkä nostaa kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jonka osalta mainitulla viranomaisella on henkilöstösääntöjen 24 artiklan perusteella avustamisvelvollisuus, joka ei lakkaa kyseisen toimihenkilön palvelusajan päättyessä. Toisaalta se, että hallinnollinen tutkinta saatetaan päätökseen voi päinvastoin mahdollistaa väitetyn uhrin väitteiden kumoamisen ja mahdollistaa näin mainitunlaisesta syytöksestä – mikäli syytös ei osoittaudu perustelluksi – aiheutuvan sen vääryyden korjaamisen, jota tutkintamenettelyssä oletetuksi kiusaajaksi nimetylle henkilölle on voinut aiheutua.

(ks. 59–61 kohta)

3.      Toisin kuin kurinpitoasioissa, henkilöstösäännöissä ei ole erityissäännöstä määräajasta, jossa hallinnon on suoritettava hallinnollinen tutkinta, muun muassa kun asia koskee työpaikkakiusaamista. Näin ollen se, että vastauksena avustamispyyntöön neljän kuukauden määräajassa kyseisen pyynnön esittämisestä aloitettu hallinnollinen tutkinta on edelleen meneillään mainitun määräajan jälkeen, ei mahdollista sitä, että hallinnon voitaisiin katsoa tehneen implisiittisen päätöksen, jolla se olisi todennut, etteivät avustamispyynnössä väitetyt tosiseikat olleet todellisia tai jolla se olisi katsonut, etteivät ne olleet henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettua työpaikkakiusaamista.

(ks. 62 kohta)