UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2014 (*)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki LAGUIOLE – Aikaisempi ranskalainen toiminimi Forge de Laguiole – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 8 artiklan 4 kohta

Asiassa T‑453/11,

Gilbert Szajner, kotipaikka Niort (Ranska), edustajanaan asianajaja A. Lakits-Josse,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,

vastaajana,

jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

Forge de Laguiole SARL, kotipaikka Laguiole (Ranska), edustajanaan asianajaja F. Fajgenbaum,

ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 1.6.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 181/2007‑1), joka koskee Forge de Laguiole SARL:n ja Gilbert Szajnerin välistä mitättömyysmenettelyä,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.8.2011 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2011 jätetyn väliintulijan vastineen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.12.2011 jätetyn SMHV:n vastineen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.4.2012 jätetyn kantajan vastauskirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2012 jätetyn väliintulijan vastauskirjelmän,

ottaen huomioon 11.2.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon osapuolten unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta esittämät täydentävät huomautukset, jotka jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.–25.2.2014 ja 8.–9.4.2014,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Gilbert Szajner on yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin LAGUIOLE, jota haettiin 20.11.2001 ja jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) rekisteröi 17.1.2005 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), nojalla, haltija.

2        Tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkki LAGUIOLE on rekisteröity, kuuluvat SMHV:n menettelyssä tehdyn osittaisen luopumisen jälkeen tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on korjattuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 8, 14, 16, 18, 20, 21, 28, 34 ja 38, ja ne vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:

–        Luokka 8: ˮKäsityökalut ja ‑välineet; lusikat; sahat, ruuvitaltat, partakoneet, partakoneenterät; parranajotarvikkeiden rasiat; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkurit; manikyyrivälinesarjatˮ

–        Luokka 14: ˮJalometallit ja niiden seokset; korut, jalokivet; jalometalliset korurasiat; ajanmittauslaitteet, kalvosinnapit, solmioneulat, koristeneulat, avainkotelot; jalometalliset kukkarot; rannekellot ja rannekellojen rannekkeet, rasiat, kynttilänjalat, sikarirasiat, jalometalliset kotitalous- ja keittiövälineet ja ‑astiat; jalometalliset astiatˮ

–        Luokka 16: ˮKoulutarvikkeet; paperileikkurit; lyijykynät, irtolyijyrasiat, pyyhekumit; kirjekuoret; mapit; albumit, kirjat, almanakat, esitteet, vihkot, luettelot; kalenterit, litografit, julisteetˮ

–        Luokka 18: ˮNahat ja nahan jäljitelmät; matka-arkut, matkalaukut ja matkakassit; kävelykepit; käsilaukut; rantakassit; matkakassit, matkalippaat ja ‑arkut; salkut; korttikotelot (lompakot), asiakirjakotelot; salkut (nahkatavara); avainkotelot (nahkatavara); muut kuin jalometalliset kukkarotˮ

–        Luokka 20: ˮKehykset, taide- tai koriste-esineet puusta, korkista, ruoʼosta, rottingista, pajusta, sarvesta, luusta, norsunluusta, valaanluusta, simpukasta, meripihkasta, helmiäisestä, merenvahasta ja kaikkien näiden aineiden korvikkeista tai muovistaˮ

–        Luokka 21: ˮKeittiövälineet ja astiat lasista, posliinista ja fajanssista; ei-jalometalliset astiastot; korkkiruuvit; pullonavaajat, metallilaatikot paperipyyhkeiden annosteluun; tiimalasit; partasudit, meikkilaukutˮ

–        Luokka 28: ˮVoimistelu- ja urheiluvälineet (paitsi uimatarvikkeet, vaatteet, matot ja kengät); golfkäsineetˮ

–        Luokka 34: ˮTupakointivälineet; tulitikut, tupakansytyttimet; muut kuin jalometalliset sikari- ja savukelaatikot; sikarileikkurit; piiput; piipunpuhdistimetˮ

–        luokka 38: ”Kaukoviestintä; kaukoviestintään liittyvä tiedotus; tietotoimistot (uutiset); sanomanlähetys; tietokoneavusteinen viestien ja kuvien siirto; tietokoneiden ja tietokonepäätteiden avulla tapahtuva ja/tai niiden välinen viestintä; puhelinviestintä; tietokantojen tai telemaattisen palvelimen sisältämien tietojen välitys, siirto; elektroninen tai telemaattinen puhelinliikenne; sanomien ja tietojen välitys ja siirto online- tai offline-periaatteella tietojenkäsittelyjärjestelmistä, tietoverkoista, myös maailmanlaajuisesta tietoliikenneverkosta eli internetistä ja maailmanlaajuisesta verkosta eli webistä; tietojen siirto tietoliikenneverkkojen, myös maailmanlaajuisen internetverkon, välitykselläˮ.

3        Väliintulija Forge de Laguiole SARL esitti 22.7.2005 asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä tämän saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 8 artiklan 4 kohta), nojalla vaatimuksen tavaramerkin LAGUIOLE julistamisesta osittain mitättömäksi.

4        Mitättömyysvaatimus perustui toiminimeen Forge de Laguiole, jota väliintulija käytti toiminnalle ˮkaikenlaisten veitsien, siselöintivälineiden, lahjatavaroiden ja matkamuistojen valmistus ja myynti – kaikki tavarat liittyvät pöydän kattaukseenˮ. Väliintulijan mukaan tämä toiminimi, jonka soveltamisala ei ole pelkästään paikallinen, antaa sille Ranskan lainsäädännön mukaan oikeuden kieltää uudemman tavaramerkin käytön.

5        Osittainen mitättömyysvaatimus kohdistui kaikkiin edellä 2 kohdassa mainittuihin tavaroihin ja palveluihin.

6        Mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen 27.11.2006 tekemällään päätöksellä.

7        Väliintulija teki 25.1.2007 SMHV:ssä valituksen mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla.

8        Ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi valituksen osittain 1.6.2011 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja julisti tavaramerkin LAGUIOLE mitättömäksi luokkiin 8, 14, 16, 18, 20, 21, 28 ja 34 kuuluvien tavaroiden osalta. Se hylkäsi valituksen luokkaan 38 kuuluvien palvelujen osalta.

9        Erityisesti valituslautakunta katsoi, että ranskalaisen oikeuskäytännön mukaan toiminimi on lähtökohtaisesti suojattu kaikille yrityksen toimialan sisältämille toiminnoille, mutta suoja rajoittuu kuitenkin tosiasiallisesti ja konkreettisesti harjoitettuun toimintaan, kun toimiala on epätarkka tai se ei kata harjoitettua toimintaa. Käsiteltävässä asiassa väliintulijan toimiala on riittävän tarkka toiminnan alan ˮkaikenlaisten veitsien ja siselöintivälineiden valmistus ja myyntiˮ osalta. Valituslautakunta lisäsi, että vaikka myönnetään, että toiminnan alan ˮkaikenlaisten lahjojen ja matkamuistojen valmistus ja myynti – kaikki tavarat liittyvät pöydän kattaukseenˮ sanamuoto on epätarkka, kantajan toiminimen on saatava suojaa ainakin niillä aloilla, joilla se on todella harjoittanut toimintaa ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemista.

10      Tältä osin valituslautakunta katsoi, että väliintulija oli osoittanut harjoittaneensa kaupallista toimintaa jo ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemista seuraavien tuotteiden osalta: ˮkattaustavaratˮ, ˮsisustustuotteetˮ, viinimaailma, siselöintivälineet ja tupakoitsijoiden, golfaajien, metsästäjien ja vapaa-ajan tuotteet sekä muut lisätarvikkeet. Väliintulija ei sitä vastoin ole osoittanut kaupallista toimintaa luksus- ja matkatuotteiden osalta, joita ei myöskään mainita sen toimialassa. Lopuksi se katsoi, että lukuun ottamatta luokkaan 38 kuuluvaa kaukoviestintää kaikki mainitun tavaramerkin kattamat tavarat kuuluvat väliintulijan toiminnan aloille tai niihin liittyville aloille.

11      Valituslautakunta katsoi riidanalaisista merkeistä, että vaikka sana ˮlaguioleˮ onkin kuvaileva ja erottamiskyvytön veitsille, se on kuitenkin hallitseva tai ainakin yksi hallitseva osa toiminimessä Forge de Laguiole myös silloin, kun sitä käytetään veitsille. Kokonaisarvioinnissa kyseiset merkit ovat tietyssä määrin samankaltaisia lausuntatavaltaan, ulkoasultaan ja merkityssisällöltään, eikä tätä voida kumota pelkästään lisäämällä yleissanaan ilmaisua ˮforge deˮ.

12      Valituslautakunta totesi yhtäältä, että ranskalaisten kuluttajien keskuudessa on sekaannusvaara, jos tavaramerkkiä LAGUIOLE käytetään samoille tai samankaltaisille tavaroille tai palveluille, jotka on tarkoitettu samalle asiakaskunnalle ja joita myydään samoissa liikkeissä kuin väliintulijan toimialaan kuuluvia ˮveitsiä ja siselöintivälineitä lahjatavaroina tai kattaustavaroinaˮ. Toisaalta se katsoi, että väliintulijan toimintaan vaikutetaan, jos mainittua tavaramerkkiä käytetään erottamattomasti tähän toimintaan liittyville täydentäville tuotteille tai läheisille toiminnan aloille kuuluville tuotteille, joille tämä toiminta voi luonnollisesti ulottua.

13      Lopuksi valituslautakunta katsoi, että toiminimellä Forge de Laguiole on arvostuksensa eli maineensa vuoksi vahva erottamiskyky ja se voi saada erityistä suojaa myös erilaisilla toiminnan aloilla kuin ne, jotka on mainittu sen toimialassa.

 Asianosaisten vaatimukset

14      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

15      SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16      Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        vahvistaa valituslautakunnan päätöksen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt asiakirjat

17      On todettava, että kantaja ja väliintulija toimittivat vastauskirjelmissään tiettyjä asiakirjoja, jotka eivät sisältyneet SMHV:n menettelyn asiakirjoihin.

18      Tältä osin kantaja esitti

–        kolme otetta sanakirjasta (vastauskirjelmän liitteet 34, 35 ja 39)

–        otteen huutokauppaluettelosta (vastauskirjelmän liite 36)

–        kaksi otetta internethakukoneen tuloksista (vastauskirjelmän liitteet 37 ja 40)

–        otteen sähköisestä tietosanakirjasta (vastauskirjelmän liite 38)

–        kaksi lehtiartikkelia (vastauskirjelmän liite 41)

–        otteita tavaramerkkihauista Ranskan henkisen omaisuuden viraston (Institut national français de la propriété intellectuelle, INPI) (vastauskirjelmän liite 42)

–        neljä kopiota SMHV:n väiteosaston päätöksistä (vastauskirjelmän liitteet 34 bis, 34 ter, 37 bis ja 38 bis).

19      Väliintulija toimitti

–        Ranskan eri tuomioistuinten tuomioita (vastauskirjelmän liitteet 55, 57, 58, 67, 68, 69, 70, 73 ja 74)

–        kolme SMHV:n valituslautakuntien ja väiteosaston päätöstä (vastauskirjelmän liitteet 56, 59 ja 66)

–        otteita väitemenettelyä koskevista SMHV:n suuntaviivoista (vastauskirjelmän liite 60)

–        neljä lehtiartikkelia, otteita internetistä (vastauskirjelmän liite 61)

–        kolme otetta internetin myyntisivuista (vastauskirjelmän liitteet 63–65)

–        ote Ranskan kuluttajansuojalaista (Code de la consommation) (vastauskirjelmän liite 71)

–        otteita Ranskan kilpailusta, kulutuksesta ja petostentorjunnasta vastaavan pääosaston (direction générale de la concurrence, de la consommation et de la répression des fraudes, DGCCRF) vuoden 2011 toimintakertomuksesta (vastauskirjelmän liite 72).

20      Lisäksi SMHV väitti 21.2.2014 tekemissään lisähuomautuksissa, että Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamaa tuomiota (C.Cass. Ch. Com., Cœur de princesse v. Mattel France, nro 08‑2012.010), johon kantaja vetoaa, ei voida ottaa huomioon.

21      Tästä on huomattava, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on SMHV:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa tarkoitetulla tavalla, joten unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia uudelleen tosiseikkoja niiden asiakirjojen valossa, jotka esitetään ensimmäistä kertaa tässä tuomioistuimessa. Kantajan vastauskirjelmän liitteet 34–42 ja väliintulijan vastauskirjelmän liitteet 61, 63–65 ja 72 on siis jätettävä huomiotta ilman, että on tarpeen tutkia niiden todistusvoimaa (ks. vastaavasti asia T-346/04, Sadas v. SMHV – LTJ Diffusion (ARTHUR ET FELICIE), tuomio 24.11.2005, Kok., s. II‑4891, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Sitä vastoin kantajan vastauskirjelmän liitteet 34 bis, 34 ter, 37 bis ja 38 bis ja väliintulijan vastauskirjelmän liitteet 56, 59, 60 ja 66, vaikka ne onkin esitetty ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa, eivät ole varsinaisia todisteita, vaan niissä on kyse SMHV:n ratkaisukäytännöstä, johon, vaikka se onkin SMHV:ssä käytyä hallinnollista menettelyä myöhempää, osapuolella on oikeus vedota (edellä 21 kohdassa mainittu asia ARTHUR ET FELICIE, tuomion 20 kohta).

23      Sama koskee väliintulijan vastauskirjelmän liitteitä 55, 57, 58, 67–71, 73 ja 74 sekä Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamaa tuomiota (edellä 20 kohta), jotka on otettava tutkittaviksi, koska ne koskevat kansallista lainsäädäntöä sekä kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, johon, vaikka se on SMHV:ssä käytyä hallinnollista menettelyä myöhempää, osapuolella on oikeus vedota. Mikään ei nimittäin estä asianosaisia tai unionin yleistä tuomioistuinta käyttämästä sitä kansallista oikeutta tulkitessaan, johon unionin oikeudessa viitataan, kuten käsiteltävässä asiassa, tukena kansallista lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, kun tarkoituksena ei ole moittia valituslautakuntaa siitä, ettei se ole ottanut huomioon tietyn ranskalaisen tuomioistuimen tuomion tosiseikkoja, vaan on kyse vetoamisesta lainsäännöksiin tai tuomioihin sellaisen kanneperusteen tueksi, jonka mukaan valituslautakunnat ovat soveltaneet virheellisesti kansallisen oikeuden säännöstä (ks. vastaavasti asia T-277/04, Vitakraft-Werke Wührmann v. SMHV – Johnson’s Veterinary Products (VITACOAT), tuomio 12.7.2006, Kok., s. II‑2211, 70 ja 71 kohta).

24      Lisäksi siltä osin kuin SMHV vetoaa unionin tuomioistuimen asiassa C‑263/09 P, Edwin vastaan SMHV, 5.7.2011 antamaan tuomioon (Kok., s. I‑5853, 46–57 kohta) riitauttaakseen Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antaman tuomion huomioon ottamisen todisteena (edellä 20 kohta), on riittävää todeta, ettei tästä tuomiosta ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon seikkoja, jotka osapuoli on esittänyt sille ensimmäisen kerran osoittaakseen, että valituslautakunta on soveltanut virheellisesti kansallista oikeutta, johon valituslautakunnassa on vedottu. Unionin tuomioistuin on nimittäin kyseisessä tuomiossa vain tutkinut yhtäältä, onko unionin yleinen tuomioistuin rikkonut kyseiseen riita-asiaan sovellettavaa kansallisen oikeuden sääntöä, ja toisaalta, oliko se toimivaltainen toteamaan tällaisen rikkomisen (em. asia Edwin v. SMHV, tuomion 44 kohta). Tässä tilanteessa se on tosin todennut, että osapuolella, joka vaatii kansallisen säännön soveltamista, on velvollisuus esittää SMHV:lle todisteet sen sisällöstä (ks. em. asia Edwin v. SMHV, tuomion 50 kohta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin voisi tarkastaa SMHV:n kansallisesta säännöstä tekemää tulkintaa SMHV:n päätöksen jälkeen annetun kansallisen tuomion valossa, johon osapuoli on vedonnut menettelyssä.

25      Lopuksi on hylättävä SMHV:n väite, jonka mukaan se, että kantaja esitti Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antaman tuomion (edellä 20 kohta) vasta suullisessa käsittelyssä eikä aikaisemmin, on ˮviivyttävä menettelytoimiˮ. Tästä on nimittäin aluksi huomattava, että mainittu tuomio on annettu joitakin päiviä väliintulijan vastauskirjelmän jättämisen jälkeen sellaisella hetkellä, jona kirjallinen menettely, vaikka sitä ei ollutkaan vielä muodollisesti päätetty, oli lähtökohtaisesti päättynyt. Kantaja ei siis olisi voinut tehokkaasti vedota kirjelmissään 10.7.2012 annettuun tuomioon. Näin ollen on katsottava, että vastoin SMHV:n väitteitä kantaja on vedonnut edellä 20 kohdassa mainittuun Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamaan tuomioon jo perusteluissaan suullista käsittelyä koskevalle pyynnölle, joka jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.8.2012 ja annettiin SMHV:lle tiedoksi 11.9.2012, eikä pelkästään suullisessa käsittelyssä.

2.     Asiakysymys

26      Kantaja esittää yhden kanneperusteen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, rikkomista.

27      Näiden kahden säännöksen mukaan yhteisön tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi muun merkin kuin tavaramerkin perusteella, jos se täyttää kumulatiivisesti neljä edellytystä: merkkiä on käytetty liike-elämässä, sen vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, oikeus merkkiin on saatu sen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, jossa merkkiä on käytetty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää, ja merkin haltijalla on merkin perusteella oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen. Nämä neljä edellytystä rajoittavat sellaisten muiden merkkien kuin tavaramerkkien määrää, joihin voidaan vedota yhteisön tavaramerkin pätevyyden riitauttamiseksi koko yhteisön alueella asetuksen N:o 207/2009 1 artiklan 2 kohdan nojalla (yhdistetyt asiat T-318/06–T-321/06, Moreira da Fonseca v. SMHV – General Óptica (GENERAL OPTICA), tuomio 24.3.2009, Kok., s. II‑649, 32 kohta).

28      Kaksi ensimmäistä edellytystä eli ne, jotka liittyvät kyseisen merkin käyttöön ja vaikutusalueeseen, joka ei saa olla pelkästään paikallinen, seuraavat asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta itsestään, ja niitä on näin ollen tulkittava unionin oikeuden valossa. Asetuksessa N:o 207/2009 näin ollen vahvistetaan yhtenäiset standardit, jotka koskevat merkkien käyttöä ja niiden vaikutusaluetta ja jotka ovat tällä asetuksella toimeenpannun järjestelmän perustana olevien periaatteiden mukaisia (edellä 27 kohdassa mainittu asia GENERAL OPTICA, tuomion 33 kohta).

29      Sitä vastoin virkkeen osasta ˮkun ja sikäli kuin tähän merkkiin sovellettavasta jäsenvaltion oikeudestaˮ seuraa, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa mainitut kaksi muuta edellytystä ovat mainitussa asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä, joita aikaisemmista poiketen arvioidaan vedottuun merkkiin sovellettavassa lainsäädännössä vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Tämä viittaus kyseiseen merkkiin sovellettavaan lainsäädäntöön on täysin perusteltu, koska asetuksessa N:o 207/2009 annetaan mahdollisuus vedota yhteisön tavaramerkkijärjestelmän ulkopuolisiin merkkeihin yhteisön tavaramerkkiä vastaan. Näin ollen vain kyseiseen merkkiin sovellettavassa oikeudessa voidaan vahvistaa, onko se aikaisempi kuin yhteisön tavaramerkki ja voidaanko sen perusteella kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö (edellä 27 kohdassa mainittu asia GENERAL OPTICA, tuomion 34 kohta).

30      Käsiteltävässä asiassa ei ole riitautettu sitä, että toiminimi Forge de Laguiole on asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu liike-elämässä käytetty merkki ja että sen vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen. Osapuolet eivät myöskään ole riitauttaneet SMHV:n menettelyssä tai kirjelmissään unionin yleisessä tuomioistuimessa sitä, että oikeus tähän toiminimeen on hankittu Ranskan oikeuden mukaan ennen 20.11.2001, jolloin tavaramerkkiä LAGUIOLE haettiin.

31      Sikäli kuin kantaja pyrki suullisessa käsittelyssä vuonna 1993 haettuihin ranskalaisiin tavaramerkkeihinsä LAGUIOLE vetoamalla kyseenalaistamaan väliintulijan toiminimen aiemmuuden sen nykyisessä muodossa yhteisön tavaramerkkiin LAGUIOLE nähden, on riittävää todeta, että käsiteltävässä asiassa on merkityksellistä vain mainitun yhteisön tavaramerkin hakemispäivä eli 20.11.2001 (ks. edellä 1 kohta).

32      Asianosaisten kesken on sitä vastoin riidanalainen edellä 27 kohdassa mainittu neljäs edellytys, joka liittyy kysymykseen siitä, antaako ja missä määrin väliintulijan toiminimi sille oikeuden kieltää kantajaa käyttämästä myöhempää tavaramerkkiä LAGUIOLE. Edellä 29 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti vastaus tähän kysymykseen riippuu pelkästään Ranskan oikeudesta.

33      Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta perusti päättelynsä riidanalaisen päätöksen tekohetkellä olemassa olleen ranskalaisen oikeuskäytännön valossa kahteen perusteluryhmään, joista kumpikin vaikutti yksinään riittävältä sen johtopäätöksen perustelemiseksi, että väliintulijan toiminimi on suojattu kaikelle sen toimialassa mainitulle toiminnalle.

34      Ensiksi valituslautakunta katsoi etenkin, että väliintulijan toimialan sanamuoto on määritelty riittävän tarkasti, jotta voidaan myöntää, että sen toiminimen antama suoja ulottuu kaikkiin siinä mainittuun toimintaan (riidanalaisen päätöksen 87–90 kohta). Toiseksi se katsoi, että vaikka myönnetään, ettei näin ole toiminnan ˮkaikenlaisten lahjojen ja matkamuistojen valmistus ja myynti – kaikki tavarat liittyvät pöydän kattaukseenˮ osalta, väliintulija oli osoittanut monipuolistaneensa toimintaansa ennen 20.11.2001 ˮkattaustavaroihinˮ, ˮsisustustuotteisiinˮ, ˮviinimaailmaanˮ, siselöintiin ja tupakoitsijoiden, golfaajien, metsästäjien ja vapaa-ajan tuotteisiin sekä ˮmuihin lisätarvikkeisiinˮ (riidanalaisen päätöksen 91–94 kohta).

35      Näin ollen on tutkittava kumpaakin kyseisestä kahdesta perusteluryhmästä, joihin riidanalainen päätös nojautuu.

 Toiminimen Forge de Laguiole antaman suojan laajuus

36      Ranskan tekijänoikeuskoodeksin (Code de la propriété intellectuelle, jäljempänä CPI) L. 714‑3 ja L. 711‑4 §:ssä säädetään seuraavaa:

L. 714‑3

ˮTuomioistuin julistaa sellaisen tavaramerkin rekisteröinnin mitättömäksi, joka ei ole L. 711‑1 – L. 711‑4 §:n mukainen.

– –

Pelkästään aikaisemman oikeuden haltija voi hakea mitättömyyttä L. 711‑4 §:n nojalla. Sen kannetta ei kuitenkaan oteta tutkittavaksi, jos tavaramerkkiä on haettu vilpittömässä mielessä ja aikaisemman oikeuden haltija on sallinut sen käytön viiden vuoden ajan.

Mitättömyyspäätöksellä on kaikkiin ulottuva vaikutus.ˮ

L. 711‑4

ˮTavaramerkiksi ei voida hyväksyä merkkiä, jolla loukataan aikaisempia suojattuja oikeuksia ja muun muassa

– –

b)      toiminimeä tai liikenimeä, jos yleisön keskuudessa on sekaannusvaara;

– –ˮ

37      Ei ole riitautettu sitä, että oikeus saada myöhempi tavaramerkki mitätöidyksi toiminimen perusteella sisältää välttämättä edellä 27 kohdassa ilmoitetussa neljännessä edellytyksessä tarkoitetun oikeuden vastustaa tämän tavaramerkin käyttöä.

38      Kantaja väittää, että Ranskan oikeudessa toiminimen suoja ulottuu vain todella harjoitettuun toimintaan, erityisesti kun toimialassa ilmoitettu toiminta on määritelty liian laajasti.

39      SMHV katsoo puolestaan, että toiminimen suojan laajuus määritellään Ranskan oikeudessa toimialassa mainitun täsmällisen toiminnan sanamuodolla, paitsi kun tämä sanamuoto on liian laaja tai epätarkka, jolloin mainitun suojan laajuus rajoittuu pelkästään kyseisen yhtiön konkreettisesti harjoittamaan toimintaan.

40      Väliintulija esittää etenkin, että toiminimi on suojattu kaikelle toimialassa mainitulle toiminnalle, vaikka toimiala onkin laadittu laajasti, ja riippumatta todella harjoitetusta toiminnasta. Se lisää, että suoja ulottuu myös sellaisille talouden aloille kuuluvaan toimintaan, joilla haltija ei ole vielä toiminut mutta jotka liittyvät toimialassa mainittuihin aloihin.

41      On huomattava, että valintalautakunnan riidanalaisessa päätöksessä puoltaman CPI:n L. 711‑4 §:n b kohdan tulkinnan mukaan toiminimi saa suojaa lähtökohtaisesti kaikelle sen toimialan kattamalle toiminnalle, mutta suoja rajoittuu kuitenkin todella ja konkreettisesti harjoitettuun toimintaan, kun toimiala on epätarkka tai kun se ei kata harjoitettua toimintaa.

42      Valituslautakunta perusti tämän tulkinnan sovellettavaan ranskalaiseen oikeuskäytäntöön sellaisena, kuin se oli riidanalaisen päätöksen tekohetkellä 1.6.2011. Tämä oikeuskäytäntö ei ole yhdenmukainen, ja siitä on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä kyseistä oikeudenalaa käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa, jota osapuolet siteerasivat laajasti sekä SMHV:ssä että unionin yleisessä tuomioistuimessa.

43      Tätä erilaista oikeuskäytäntöä sekä sen aiheuttamaa keskustelua oikeustieteessä on käsitelty Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamassa tuomiossa (edellä 20 kohta). Tässä tuomiossa, joka on annettu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, on nimittäin todettu, että ˮtoiminimi saa suojaa vain sille toiminnalle, jota yhtiö todella harjoittaa, eikä sille, joka mainitaan sen perustamisasiakirjoissaˮ.

44      Vastoin SMHV:n ja väliintulijan väitteitä 24.–25.2.2014 esittämissään täydentävissä kirjallisissa huomautuksissa edellä 20 kohdassa mainitussa Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamassa tuomiossa esitetty periaate on yksiselitteinen toiminimelle annettavan suojan laajuuden osalta ja sitä on sovellettava yleisesti. On tosin totta, että asiassa, jossa mainittu tuomio annettiin, ei ollut kyse CPI:n L. 711‑4 §:n nojalla nostetusta kanteesta vaan vilpillisessä mielessä haetun tavaramerkin mitätöimisestä ja vilpilliseen kilpailuun liittyvästä vaatimuksesta. On kuitenkin todettava, että edellä 43 kohdassa mainittu kohta on tämän tuomion osassa, jossa hylätään peruste, johon vedottiin tavaramerkin ˮcœur de princesseˮ vilpilliseen hakemiseen perustuvaa mitätöintiä vastaan ja joka liittyy siihen, että mainitussa tavaramerkissä vain toistetaan vastapuolena olevan yhtiön toiminimi, joka on aikaisempi kuin Mattel France-nimisen yhtiön nukkejen myynti nimellä ˮcœur de princesseˮ. Tässä tilanteessa Ranskan Cour de cassation laati mainitun kohdan todetakseen, että tavaramerkin ˮcœur de princesseˮ kattamat tavarat ja palvelut ylittävät laajasti kyseisen yhtiön siihen asti harjoittaman toiminnan, ja hylkäsi näin ollen viimeksi mainitun esittämän perusteen tehottomana. Näin ollen tämä kohta ei sisällä sen sanamuodossa tai sen tosiasiallisessa tai menettelyllisessä yhteydessä mitään rajoitusta, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että sen soveltamisala rajoittuu käsitellyn asian erityisiin olosuhteisiin.

45      Lisäksi vastoin SMHV:n kantaa unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa huomioon Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antaman tuomion (edellä 20 kohta) tutkiessaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta, vaikka se on annettu viimeksi mainitun päätöksen tekemisen jälkeen.

46      Nimittäin edellä 23 ja 24 kohdassa mainittujen menettelyllisten päätelmien lisäksi on ensiksi todettava, ettei tällä tuomiolla ole muutettu oikeuskäytäntöä vaan pelkästään selvennetty riidanalaista oikeudellista kysymystä. Kuten useat aikaisemmat ranskalaisten tuomioistuinten tuomiot, joita osapuolet esittivät sekä SMHV:ssä että unionin yleisessä tuomioistuimessa, osoittavat, alempien tuomioistuinten Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antamaa tuomiota (edellä 20 kohta) aikaisempi oikeuskäytäntö – vaikka se ei olekaan yhtenäinen – mahdollistaa sen johtopäätöksen, että toiminimen suoja rajoittuu kyseisen yhtiön todella harjoittamaan toimintaan.

47      Toiseksi – vaikka katsottaisiin, että Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antama tuomio (edellä 20 kohta) on ymmärrettävä siten, että sillä muutetaan oikeuskäytäntöä – tällaisia muutoksia sovelletaan lähtökohtaisesti takautuvasti olemassa oleviin tilanteisiin.

48      Tämä periaate on oikeutettu sen päätelmän nojalla, että tuomioistuimen tulkinta säännöksestä tietyllä hetkellä ei voi olla erilainen tosiseikkojen tapahtumahetken mukaan eikä kukaan voi vedota saavutettuun oikeuteen oikeuskäytännön ennallaan pysymisen tueksi. Vaikka on totta, että tämä periaate mahdollisesti lievenee, koska tuomioistuimet voivat poikkeuksellisissa tilanteissa poiketa siitä mukauttaakseen takautuvan muutoksen vaikutusta ajallisesti, muutosten takautuvuus pysyy lähtökohtana. Käsiteltävässä asiassa Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antama tuomio (edellä 20 kohta) ei kuitenkaan sisällä mitään tällaista mukautusta tai rajoitusta.

49      Tästä on lisättävä, että unionin tuomioistuimet soveltavat analogista periaatetta (yhdistetyt asiat C-367/93–C-377/93, Roders ym., tuomio 11.8.1995, Kok., s. I‑2229, 42 ja 43 kohta).

50      Näin ollen on katsottava, että vaikka Ranskan Cour de cassationin 10.7.2012 antama tuomio (edellä 20 kohta) on sellaisenaan uusi seikka, siinä pelkästään todetaan Ranskan lainsäädäntö sellaisena, jona valituslautakunnan olisi pitänyt soveltaa sitä riidanalaisessa päätöksessä 1.6.2011 ja sellaisena kuin unionin yleisen tuomioistuimen pitää soveltaa sitä edellä 29 kohdassa mainitun periaatteen mukaisesti.

51      Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa toiminimen Forge de Laguiole suoja ulottuu pelkästään väliintulijan toimintaan, jota se todella harjoitti tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivänä 20.11.2001.

52      Vastaavasti valituslautakunnan perustelujen ensimmäisellä ryhmällä, jossa nojaudutaan väliintulijan toimialassa ilmoitettuun toimintaan, ei voida perustella riidanalaista päätöstä ilman, että mainittujen toimintojen todellinen harjoittaminen osoitetaan.

53      Näin ollen on tarkasteltava sitä, onko väliintulijan todella harjoittamaan toimintaan nojautuva valituslautakunnan toinen perusteluryhmä perusteltu.

 Väliintulijan ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivää todella harjoittama toiminta

54      Käsiteltävässä asiassa on selvää, että väliintulija valmistaa ja myy veitsiteollisuuden tuotteita.

55      Valituslautakunnan toteamusten mukaan väliintulija on muun muassa osoittanut monipuolistaneensa toimintaansa muille aloille kuin veitset ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivää (eli 20.11.2001).

56      Kantaja väittää tästä yhtäältä, että väliintulijan toiminta rajoittuu todellisuudessa veitsien kaupan pitämiseen ja väitetty monipuolistaminen koostuu veitsien, joissa on jokin lisäke, kaupan pitämisestä, ja toisaalta, että mainittu monipuolistaminen on joka tapauksessa suurelta osin tapahtunut tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivän jälkeen.

57      SMHV väittää, että yhtiön toiminnan alat määritellään siihen asiakaskuntaan nähden, jolle se kohdistaa tavaransa tai palvelunsa. Veitset, joissa on lisäke, on kohdistettu erilaiselle yleisölle kuin pelkät veitset, minkä osoittaa erilaisten lisätarvikkeilla varustettujen veisten jakelukanavien erilaisuus. Lisäksi väliintulijan toimintojen monipuolistaminen muille aloille kuin veitsiin oli alkanut ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivää.

58      Väliintulija lisää, että tuotteella voi olla kaksi erilaista tehtävää mutta ettei veitsen tehtävä kumoa lisätarvikkeen tehtävää.

59      Väliintulijan toiminnan monipuolistamisesta muille aloille kuin veitset esitetyistä todisteista valituslautakunta nojautui riidanalaisen päätöksen 94 kohdassa tiettyihin väliintulijan SMHV:lle toimittamiin asiakirjoihin, jotka on päivätty ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivää, nimittäin seuraaviin:

–        väliintulijan hinnasto 1.1.2001 (asiakirja 38.1), jossa esitetään veitsiä erilaisten lisätarvikkeiden kanssa – eli korkkiruuvi, naskali, korkinavaaja, sikarileikkuri, toppari, avainkotelo –, ˮhaarukoitaˮ sekä malli ˮCouteau de chasseˮ (metsästysveitsi),

–        kaksi laskua 15.10.1998 ja 30.3.2000, jotka on osoitettu asiakkaille Luxemburgissa ja Itävallassa ja joissa mainitaan malli ˮSommelierˮ (viinuri), joka sisältää korkkiruuvin ja korkinavaajan, sekä ˮgreenhaarukoitaˮ, malli ˮLaguiole du routardˮ (matkaajan Laguiole) ja nahkainen ˮtuppiˮ,

–        22.11.2000 päivätty lasku, joka on osoitettu Ranskassa asuvalle asiakkaalle, jossa mainitaan ˮhaarukkaˮ sekä mallit ˮSommelierˮ ja ˮCalumetˮ, jotka sisältävät kaiverruslaatan, topparin ja piippurassin sekä ˮkotelonˮ.

60      Tästä on todettava ensiksi, ettei näissä asiakirjoissa mainita ˮlahjalaatikoitaˮ ja ˮkoteloitaˮ. Sitä vastoin tiettyjen väliintulijan 1.1.2001 päivätyn hinnaston sivujen alalaidassa on maininta ˮveitset toimitetaan lahjapakkauksessa ja mukana on alkuperäistodistusˮ. Valituslautakunnan huomioon ottamat asiakirjat osoittavat siis sen, että väliintulija on myynyt lahjapakkauksia vain pakatakseen omia tuotteitaan eikä itsenäisinä tuotteina. Näin ollen valituslautakunta katsoi virheellisesti riidanalaisen päätöksen 93 kohdassa, että väliintulija oli tarjonnut myyntiin ˮlahjapakkauksiaˮ ja ˮkoteloitaˮ monipuolistaessaan toimintojaan ˮmuiden lisätarvikkeidenˮ alalla.

61      Toiseksi malli ˮLaguiole du routardˮ on linkkuveitsi ilman lisätarvikkeita. Samoin malli ˮCouteau de chasseˮ on 1.1.2001 päivätyssä hintalistassa olevan kuvauksen mukaan ˮmalli, jota ei suljeta, toimitetaan nahkakotelon kanssaˮ. Vastaavasti on katsottava, etteivät nämä mallit auta osoittamaan väliintulijan toimintojen monipuolistamista muille aloille kuin veitset, vaikka oletetaan, että ne on tarkoitettu käytettäväksi ˮvapaa-aikanaˮ tai metsästyksessä, kuten valituslautakunta väitti riidanalaisen päätöksen 93 kohdassa.

62      Kolmanneksi laskuissa ja hintalistassa mainitut ˮtupitˮ ja ˮkotelotˮ on niiden suunnittelun ja esittelyn mukaan tarkoitettu pelkästään väliintulijan valmistamille veitsille. Niitä voitaisiin tarvittaessa käyttää korkeintaan muille veitsille niiden koon ja muodon mukaan mutta ei muille tuotteille kuin veitsille. Lisäksi mainittuja tuppeja ja koteloita myydään pelkästään yhdessä veitsien kanssa eikä erikseen. Näin ollen on katsottava, että ne ovat vain väliintulijan myymien veitsien lisätarvikkeita eivätkä muodosta itsenäistä tuotevalikoimaa eivätkä ne näin ollen voi osoittaa väliintulijan toimintojen monipuolistamista muille aloille kuin veitset.

63      Neljänneksi haarukat eivät selvästikään kuulu veitsien alaan. Haarukoiden myyminen ei kuitenkaan voi osoittaa väliintulijan toimintaa koko ˮpöydän kattauksenˮ tai ˮkattaustavaroidenˮ alalla. Vaikka on totta, että haarukoiden voidaan katsoa kuuluvan ˮkattaustavaroihinˮ, on kyse liian suuresta luokasta, jossa yhdistetään liian epäyhtenäisiä tuotteita ryhmäksi, jotta ne voisivat olla vertailun kohteena niiden samankaltaisuuden arvioimiseksi tavaramerkin LAGUIOLE kattamiin tavaroihin ja palveluihin nähden. Sitä vastoin haarukoiden myyminen osoittaa konkreettisen ja tehokkaan väliintulijan toiminnan monipuolistamisen aterimiin yleensä ˮkattaustavaroidenˮ alaryhmänä (ks. analogisesti asia T-256/04, Mundipharma v. SMHV – Altana Pharma (RESPICUR), tuomio 13.2.2007, Kok., s. II‑449, 23 kohta).

64      Viidenneksi useista (muista) tavaroista, jotka muodostuvat veitsestä, johon on liitetty yksi tai kaksi lisätarviketta (korkkiruuvi, pullonavaaja, korkinavaaja, sikarileikkuri, toppari, avainkotelo, greenhaarukka) valituslautakunta katsoi etenkin, että nämä monitoimitavarat osoittavat väliintulijan toimintojen monipuolistamisen muille aloille kuin veitset.

65      Kuten kantaja perustellusti väittää, lisätarvikkeen tehtävä ei luonnehdi väliintulijan myymiä monitoimitavaroita, vaan ne ovat edelleen veitsiä yhden tai kahden lisätarvikkeen olemassaolosta huolimatta. Erilaisten tarvikkeiden lisääminen ei nimittäin muuta niiden ominaisuutta veitsien alaan kuuluvina tuotteina.

66      Tästä on yhtäältä todettava, että väliintulijan myymissä monitoimituotteissa veitsi pysyy määräävänä ja määrittää tuotteen luonnetta kokonaisuutena sekä käytetyn materiaalin että koko ulkoasun osalta, mikä käy lisäksi ilmi 1.1.2001 päivätystä hinnastosta. Tästä asiakirjasta ilmenee, että väliintulija katsoo itse mainitut tuotteet veitsiksi. Malli, joka sisältää korkkiruuvin ja korkinavaajan, on nimittäin luettelossa nimellä ˮCouteau Sommelier-Décapsuleurˮ (viinuri-korkinavaajaveitsi) ja malli, joka sisältää greenhaarukan, nimellä ˮCouteau du Golfeurˮ (golfaajan veitsi). Lisäksi muut näiden tuotteiden osat kuin terä, kuten taltta ja korkkiruuvi, on esitetty siinä nimenomaisesti nimellä ˮlisätarvikkeetˮ, terän ja lisätarvikkeiden materiaali on ilmoitettu erikseen painottaen terän teräksen laatua (malli Calumet, jossa on kaiverruslaatta, piippurassi ja toppari, on tältä osin poikkeus). Lopuksi – kuten edellä 60 kohdassa on jo mainittu – tiettyjen sivujen, jotka sisältävät lisävarusteilla varustettuja malleja, alalaidassa on maininta ˮveitset toimitetaan lahjapakkauksessa ja niissä on alkuperätodistusˮ.

67      Toisaalta vastoin väliintulijan väitettä asiakaskunta, jolle kyseiset monitoimituotteet on suunnattu, ei koostu golfaajista tai tupakoitsijoista yleisesti vaan veitsien ostajista, jotka harjoittavat myös golfia tai ovat tupakoitsijoita, tai golfaajista tai tupakoitsijoista, jotka ovat kiinnostuneita veitsistä. Tähän pätee sekä toiminnallisesta näkökulmasta (greenhaarukka tai sikarileikkuri, jotka ovat veitsen osia, ovat vähemmän helppokäyttöisiä ja käytännöllisiä kuin sama laite ilman veistä, etenkin jos veitsi itse on tietyn kokoinen huippulaadukas tuote, kuten on väliintulijan tuotteiden osalta) että taloudellisesta näkökulmasta (huomattava lisäkustannus monitoimituotteista pelkkään lisätarvikkeeseen nähden) tai lisäksi imagon kannalta (tupakoitsija tai golfaaja, joka ei ole kiinnostunut veitsistä, ei tavallisesti ajattele väliintulijan tuotteita hankkiakseen tuotteita tupakoitsijoille tai golfia varten vaan kääntyy näihin aloihin erikoistuneiden tuottajien puoleen).

68      Näin ollen on hylättävä SMHV:n väite siitä, että oikeushenkilön toiminta määritetään ennen kaikkea niiden markkinoiden avulla, joille se kohdistaa tavaransa tai palvelunsa. Väliintulijan myymiä monitoimitavaroita ei ole nimittäin kohdistettu nimenomaisesti yleisölle, jolla ei ole yhteyttä veitsien alaan kuuluvien tuotteiden kohdeyleisöön, vaan tupakoitsijoista tai golfaajista, jotka ovat myös mainittujen tuotteiden harrastajia, koostuvalle yleisölle. Tältä osin on todettava, että vastoin valituslautakunnan toteamusta riidanalaisen päätöksen 96 ja 97 kohdassa se seikka, että väliintulijan myymiä monitoimituotteita oli myyty paitsi veitsiliikkeissä myös asekaupoissa, tupakkakaupoissa, kirjoitustarvikekaupoissa, ˮlahja- ja kattaustavarakaupoissaˮ, tavarataloissa ja muissa yrityksissä, ei voi muuttaa näiden tuotteiden luonnetta veitsien alaan kuuluvina tuotteina.

69      Kuudenneksi väliintulijan toimialassa mainitun toiminnan ˮkaikenlaisten – – lahjatavaroiden ja matkamuistojen valmistus ja myyntiˮ osalta on totta, että lähtökohtaisesti kaikki viimeksi mainitun myymät tuotteet voivat olla lahjatavaroita tai matkamuistoja, kuten kantaja on perustellusti väittänyt. Lisäksi kuten edellä 60 kohdassa on todettu, ainakin osa väliintulijan tuotteista toimitetaan lahjapakkauksissa, mikä on omiaan osoittamaan niiden mahdollista käyttöä lahjoina. Tästä seuraa, että väliintulija todella toimii lahjatavaroiden kaupan pitämisen alalla.

70      On kuitenkin todettava, ettei väliintulija ole osoittanut, että se tuottaa tai myy lahjatavaroita tai matkamuistoja, jotka eivät kuulu veitsiin tai aterimiin. Sen toiminta lahjatavaroiden ja matkamuistojen alalla rajoittuu näyttöön sen tavanomaisten tuotteiden, jotka kuuluvat veitsien tai aterimien alaan, tarjoamiseen lahjapakkauksissa. Vastaavasti on todettava, että vaikka väliintulija on osoittanut, että se on harjoittanut toimintaa ˮkaikenlaisten lahjatavaroiden ja matkamuistojen valmistuksen ja myynninˮ alalla, tämä toiminta rajoittuu veitsien tai aterimien alaan kuuluviin lahjatavaroihin ja matkamuistoihin.

71      Näin ollen on todettava, että vastoin valituslautakunnan toteamusta riidanalaisen päätöksen 93 kohdassa väliintulijan toiminnan monipuolistamista muille aloille kuin veitset ennen 20.11.2001 ei ole osoitettu ˮsiselöintivälineidenˮ, ˮkattaustavaroidenˮ – paitsi aterimet – ˮsisustustuotteidenˮ, ˮviinimaailmanˮ, tupakointivälineiden, golfaajien tuotteiden, metsästäjien tuotteiden, vapaa-ajan tuotteiden tai lisätarvikkeiden, kuten lahjapakkaukset, kotelot ja laatikot, osalta.

72      On sitä vastoin todettava, että väliintulijan toimintojen monipuolistaminen muille aloille kuin veitset on osoitettu ˮaterimienˮ, joihin kuuluvat ˮhaarukatˮ, osalta, jotka on mainittu 1.1.2001 päivätyssä hinnastossa, sekä ˮlahjatavaroiden ja matkamuistojenˮ osalta, sikäli kuin on kyse veitsien tai aterimien alaan kuuluvista tuotteista. Näin ollen väliintulija voi vain näiden toimintojen osalta vedota toiminimensä suojaan tavaramerkkiin LAGUIOLE nähden.

73      Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin valituslautakunta on todennut, että on olemassa CPI:n L. 711-4 §:ssä tarkoitettu sekaannusvaara ˮsiselöintituotteidenˮ ja ˮkaikenlaisten pöydän kattaukseen liittyvien tuotteidenˮ sekä ˮkaikenlaisten – – lahjatavaroiden ja matkamuistojenˮ välillä siltä osin kuin on kyse tuotteista, jotka eivät kuulu veitsiin tai aterimiin.

74      Näin ollen CPI:n L. 711-4 §:ssä tarkoitetun sekaannusvaaran tutkiminen koskee enää vain kaikkien veitsien ja aterimien alaan kuuluvien tuotteiden sekä lahjatavaroiden ja matkamuistojen, siltä osin kuin on kyse mainituille aloille kuuluvista tuotteista, valmistusta ja myyntiä.

 Sekaannusvaara

75      Aluksi on huomattava, että edellä 29 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti edellytystä siitä, että merkin on annettava haltijalleen oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö, on arvioitava niiden kriteerien pohjalta, jotka on vahvistettu aikaisempaa merkkiä, johon on vedottu, koskevassa oikeudessa eli Ranskan oikeudessa.

76      CPI:n L. 711‑4 §:n (toistettu edellä 36 kohdassa) mukaan aikaisemman toiminimen haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö sillä edellytyksellä, ˮettä yleisön keskuudessa on sekaannusvaaraˮ.

77      Kuten SMHV perustellusti väittää, kun otetaan huomioon tavaramerkin LAGUIOLE kattamien tavaroiden luonne, kohdeyleisö on ranskalainen tavanomaisen tarkkaavainen suuri yleisö.

78      Ranskalaisen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaran arviointi riippuu useista tekijöistä, joihin kuuluu samankaltaisuuden aste (ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön) kyseisten merkkien välillä, samankaltaisuuden aste näiden merkkien kattamien taloudellisten alojen välillä ja aikaisemman merkin enemmän tai vähemmän huomattava erottamiskyky (CA Versailles, tuomio 25.10.2001, Flex’cible v. SOS Flexibles ja Sofirop, ja TGI Paris, tuomio 8.7.2011, RG 09/11931).

79      Sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi toiminimi on, etenkin sen vuoksi, että se tunnetaan yleisön keskuudessa. Sekaannusvaarasta aiheutuva vahinko ei johdu pelkästään asiakkaiden harhaanjohtamisesta. Voi olla kyse myös luottamukselle tai maineelle aiheutuvasta vahingosta (CA Paris, tuomio 13.10.1962, Ann. propr. ind. 1963, s. 228).

80      Koska tavaramerkin ja aikaisemman toiminimen välisen ristiriidan ratkaisu riippuu sekaannusvaaran olemassaolosta, tavaramerkin kumoamisen vaikutusta on tarkasteltava erikseen kunkin tavaran tai palvelun osalta, jos sen rekisteröintiä on haettu useille erilaisille tavaroille tai palveluille, ja kumoaminen koskee vain niitä tavaroita ja palveluja, joiden osalta on todettu sekaannusvaara oikeushenkilön toimintaan nähden (CA Paris, tuomio 28.1.2000, Revue Dalloz 2001, s. 470).

 Samankaltaisuus toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamien talouden alojen välillä

81      Ranskalaisen oikeuskäytännön mukaan sen määrittelemiseksi, ovatko toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamat talouden alat samankaltaisia, on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, jotka ovat luonteenomaisia tavaroiden ja palvelujen väliselle suhteelle. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden ja palvelujen luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä (TGI Paris, tuomio 25.11.2009, RG 09/10986).

82      Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta katsoi, että tavaramerkin LAGUIOLE kattamat tavarat kuuluvat suureksi osaksi väliintulijan toiminnan aloihin tai niihin liittyviin toiminnan aloihin, ja se täsmensi tätä toteamusta riidanalaisen päätöksen 107–114 kohdassa.

83      Tämä toteamus johtuu kuitenkin tutkinnasta, jossa otetaan huomioon kaikki väliintulijan toimialassa mainitut toiminnat. Sekaannusvaaran osalta on kuitenkin otettava huomioon, kuten edellä 71–74 kohdassa on todettu, vain väliintulijan toiminta veitsien ja aterimien sekä lahjatavaroiden ja matkamuistojen, siltä osin kuin on kyse veitsien tai aterimien alaan kuuluvista tuotteista, alalla.

84      Tässä tilanteessa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 107–114 kohdassa tekemiä toteamuksia on tarkasteltava uudelleen tämän toiminimen Forge de Laguiole kattamiin toimintoihin tehdyn rajoituksen valossa.

–       luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮsahat, partakoneet, partakoneenterät; viilat, pinsetit, kynsileikkuritˮ sekä ˮmanikyyrivälinesarjat, parranajotarvikkeetˮ ja luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden ˮpaperileikkuritˮ ja luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden ˮpartasudit ja meikkilaukutˮ ja väliintulijan toiminnan välinen suhde

85      Luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮsahat, partakoneet, partakoneenterät; viilat, pinsetit, kynsileikkuritˮ sekä luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden ˮpaperileikkuritˮ osalta valituslautakunta totesi perustellusti, että on kyse leikkaavista esineistä, jotka kuuluvat väliintulijan toimialassa mainittujen ˮveitsienˮ alalle. Mainitut tavarat ja väliintulijan toiminnat ovat siis hyvin samankaltaisia. Samoin luokkaan 8 kuuluvat ˮmanikyyrivälinesarjat, parranajotarvikkeetˮ sekä luokkaan 21 kuuluvat ˮpartasudit, meikkilaukutˮ ovat mainittuja leikkaavia esineitä täydentäviä esineitä tai niiden lisätarvikkeita sikäli kuin niitä käytetään yhdessä ja myydään yleensä yhdessä samantyyppisissä liikkeissä ja samalle asiakaskunnalle. Nämä tavarat ja väliintulijan toiminnat ovat siis samankaltaisia.

–       Luokkaan 8 kuuluvat ˮKäsityökalut ja ‑välineetˮ ja ˮruuvitaltatˮ

86      Tavaramerkin LAGUIOLE kattamien luokkaan 8 kuuluvien ˮkäsityökalut ja ‑välineetˮ osalta on todettava, että tämä määritelmä kattaa veitset.

87      Tätä toteamusta ei ole kumottu kantajan ja väliintulijan 9. ja 8.4.2014 jättämissä täydentävissä kirjallisissa huomautuksissa.

88      Ensiksi se seikka, että Nizzan luokituksen luokan 8 otsikon sanamuoto on seuraava: ˮKäsityökalut ja ‑välineet; aterimet; teräaseet; parranajovälineetˮ, ei osoita, että nämä eri luokat eivät olisi millään tavoin päällekkäisiä. Nizzan luokituksella on nimittäin vain hallinnollinen tarkoitus, ja sillä pyritään vain helpottamaan tavaramerkkihakemusten laatimista ja käsittelyä tiettyjä tavara- ja palveluluokkia ja ‑ryhmiä ehdottamalla. Sitä vastoin luokkaotsikot eivät muodosta järjestelmää, jossa yhteen luokkaan tai ryhmään sisältyvä tavara tai palvelu ei voi kuulua myös toiseen luokkaan tai ryhmään, kuten muun muassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 2 säännön 4 kohdasta ilmenee.

89      Näin ollen SMHV:n tutkija on voinut tavaramerkkiä LAGUIOLE koskevassa 14.5.2003 tekemässään päätöksessä perustellusti todeta, että ˮon selvää, että teräase on ʼkäsiase, jonka toiminta perustuu metalliosaanʼ ja että ˮtämä ilmaisu kattaa siis veitsetˮ, vaikka nämä kaksi tavararyhmää sisältyisivät Nizzan luokituksen mukaisen luokan 8 otsikkoon.

90      Toiseksi kantaja vetoaa SMHV:n tutkijan 14.5.2003 tekemään päätökseen sikäli kuin viimeksi mainittu erotti toisistaan yhtäältä ˮteräaseetˮ, jotka se rinnasti veitsiin ja joiden osalta se kieltäytyi rekisteröimästä mainittua tavaramerkkiä sen kuvailevan luonteen vuoksi, ja ˮkäsityökalut ja ‑välineetˮ, joita varten se rekisteröi tämän tavaramerkin.

91      Tältä osin on huomattava, että SMHV:n tutkijan 14.5.2003 tekemä päätös ei sido unionin yleistä tuomioistuinta sen arvioidessa mainitun ryhmän kattamia tavaroita (ks. vastaavasti asia C‑412/05 P, Alcon v. SMHV, tuomio 26.4.2007, Kok., s. I‑3569, 65 kohta ja edellä 21 kohdassa mainittu asia ARTHUR ET FELICIE, tuomion 71 kohta). Lisäksi on todettava, että kantaja tiesi jo SMHV:n mitättömyysmenettelyn aikana siitä, että veitset voisivat olla osa ryhmää ˮkäsityökalut ja ‑välineetˮ, koska se ilmoitti useaan otteeseen olevansa valmis tarkentamaan tavaramerkin LAGUIOLE kattamien muun muassa luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden luettelon sanamuotoa seuraavasti: ˮKäsityökalut ja ‑välineet lukuun ottamatta veitsiäˮ. Mitättömyysosaston ja valituslautakunnan päätökset perustuivat kuitenkin perusteisiin, joiden osalta tätä kysymystä ei ole tarpeen tutkia, eikä kantaja ole todella tarkentanut tavaraluetteloa tällä tavoin.

92      Näin ollen on todettava, että ˮkäsityökalut ja ‑välineetˮ ovat, sikäli kuin on kyse veitsistä, samoja kuin väliintulijan toiminnot veitsien alalla – eikä pelkästään malli ˮLaguiole du routardˮ, kuten valituslautakunta katsoi.

93      Sen sijaan vastoin valituslautakunnan näkemystä luokkaan 8 kuuluvat ˮruuvitaltatˮ eivät ole millään tavoin samankaltaisia väliintulijan myymään malliin ˮLaguiole du routardˮ nähden, joka on pelkästään yksinkertainen linkkuveitsi ilman lisätarvikkeita.

–       Luokkaan 8 kuuluvat ˮlusikatˮ

94      Luokkaan 8 kuuluvat ˮlusikatˮ ovat osa väliintulijan myymiä ˮaterimiaˮ (ks. edellä 62 ja 72 kohta) ja kuuluvat näin ollen samalle talouden alalle kuin toiminimen Forge de Laguiole kattamat talouden alat.

–       Luokkaan 21 kuuluvat ˮkeittiövälineet ja astiat lasista, posliinista ja fajanssista; ei-jalometalliset astiastot; korkkiruuvit; pullonavaajat, metallilaatikot paperipyyhkeiden annosteluun; tiimalasitˮ ja luokkaan 14 kuuluvat ˮkotitalous- ja keittiövälineet ja ‑astiat; jalometalliset astiatˮ

95      Valituslautakunta rinnasti nämä tuotteet ˮkattaustavaroihinˮ ja johti tästä, että ne sisältyvät väliintulijan toimintaan tällä alalla.

96      Tältä osin on huomattava, että kuten edellä 63 kohdassa on todettu, ryhmä ˮkattaustavaratˮ on liian laaja ja epätarkka, jotta se voi olla viitekohtana sekaannusvaaran toteamiselle. Näin ollen vastoin valituslautakunnan toteamuksia mainitut tuotteet eivät ole samankaltaisia toiminimen Forge de Laguiole kattamiin talouden aloihin nähden.

97      On kuitenkin katsottava, että ˮkorkkiruuvit; pullonavaajatˮ ovat hyvin samankaltaisia malliin ˮSommelierˮ, joka sisältää korkkiruuvin ja pullonavaajan, nähden sekä muihin väliintulijan myymiin korkkiruuvin sisältäviin veitsimalleihin nähden. Vaikka näiden tavaroiden myyminen veitsiteollisuuden alaan kuuluvina ˮliitännäistuotteinaˮ ei voi osoittaa väliintulijan toimintojen monipuolistamista ˮpöydän kattaukseenˮ tai ˮviinin maailmaanˮ, kuten edellä 65 ja 69 kohdassa on esitetty, on kuitenkin niin, että erillisinä tuotteina ja niiden käytön kannalta ne ovat samankaltaisia kuin tavaramerkin LAGUIOLE kattamat ˮkorkkiruuvit; korkinavaajatˮ. Tämä seikka on sen lisäksi, että kyseisiä tuotteita pidetään kaupan samoissa liikkeissä, riittävä sen toteamiseksi, että mainitut tuotteet kuuluvat samalle talouden alalle kuin yksi toiminimen Forge de Laguiole kattama talouden ala.

–       Luokkaan 14 kuuluvat ˮjalometallit ja niiden seoksetˮ, ˮjalokivetˮ ja ˮlaatikot, rasiatˮ

98      Valituslautakunta katsoi luokkaan 14 kuuluvista ˮjalometalleista ja niiden seoksistaˮ ja ˮjalokivistäˮ, että nämä tavarat ovat ˮhyvin arvostettujaˮ hienompien siselöintitavaroiden ja monien ˮpöydän kattauksenˮ alaan kuuluvien tavaroiden osalta ja näin ollen vahvasti täydentäviä väliintulijan toimintaan nähden. Lisäksi luokkaan 14 kuuluvia ˮlaatikoita ja rasioitaˮ myydään samantyyppisissä ˮpöydän kattaukseen ja koristeluunˮ erikoistuneissa liikkeissä kuin tiettyjä väliintulijan väitetysti kaupan pitämiä tuotteita.

99      Tältä osin on aluksi huomattava, että käsiteltävässä asiassa ˮsiselöintiˮ ja ˮpöydän kattausˮ eivät ole osa toiminimen Forge de Laguiole kattamia talouden aloja (ks. edellä 73 ja 74 kohta). Edelleen pelkästään sen seikan, että jalometalleja ja ‑kiviä voidaan käyttää väliintulijan veitsiin liittyvässä toiminnassa, perusteella ei voida todeta, että ne kuuluvat ranskalaisten kuluttajien näkökulmasta samankaltaiselle talouden alalle kuin toiminimen Forge de Laguiole kattamat talouden alat. Yhtäältä jalometallit ja ‑kivet on nimittäin tarkoitettu etenkin käsiteollisuudelle eikä loppukuluttajille veitsituotteina. Toisaalta tällaisia materiaaleja käytetään veitsessä lähtökohtaisesti vain koristeluun ja lisäosiin, eivätkä ne liity veitsen toimintaan.

–       Luokkaan 18 kuuluvat ˮnahat ja nahan jäljitelmätˮ ja ˮmatka-arkut, matkalaukut ja matkakassitˮ sekä ˮlaatikotˮ

100    Valituslautakunta totesi luokkaan 18 kuuluvista tavaroista ˮnahka ja nahan jäljitelmätˮ ja ˮmatkalukut ja matkakassitˮ, että niitä käytetään yleisesti väliintulijan myymien koteloiden, tuppien ja laatikoiden valmistukseen tai niitä voidaan käyttää veitsituotteiden pakkaukseen ja kuljetukseen, etenkin kun on kyse ˮlahjatuotteinaˮ tarjottavista ylellisyystuotteista. Se totesi, että nämä tuotteet ovat täydentäviä väliintulijan toimintoihin nähden ja ˮkuuluvat sen lisätarvikevalikoiman kehittämiseenˮ.

101    Tästä on ensiksi huomattava, että käsiteltävässä asiassa ˮlahjatuotteetˮ kuuluvat toiminimen Forge de Laguiole kattamiin talouden aloihin pelkästään sikäli kuin on kyse veitsistä tai aterimista (ks. edellä 71–74 kohta). Toiseksi se, että ˮnahkaa ja nahan jäljitelmiäˮ voidaan käyttää raaka-aineina väliintulijan tiettyjen veitsiensä kanssa myymien koteloiden ja tuppien valmistuksessa, ei riitä luomaan samankaltaisuutta väliintulijan toimintoihin nähden veitsien alalla, kun otetaan huomioon muun muassa se, että raaka-aineet on suunnattu tuottajille ja veitset on puolestaan suunnattu loppukuluttajille. Kolmanneksi erityisesti väliintulijan väitetysti kaupan pitämistä ˮlaatikoistaˮ on huomattava, että ne asiakirjat, joihin valituslautakunta perustaa väliintulijan toimintaa 20.11.2001 koskevat toteamuksensa (ks. edellä 59 kohta), eivät koske tällaisia tuotteita, ja koska ne on joka tapauksessa tarkoitettu sisältämään pelkästään väliintulijan veitsiä, niillä voi olla pelkästään lisätarvikkeen tai pakkauksen luonne väliintulijan toimintaan veitsialalla nähden.

102    Tästä seuraa, että luokkaan 18 kuuluvat ˮnahka ja nahan jäljitelmätˮ ja ˮmatka-arkut, matkalaukut ja matkakassitˮ eivät ole samankaltaisia väliintulijan toimintaan veitsialalla nähden.

–       Luokkaan 16 kuuluvat ˮkoulutarvikkeet; lyijykynät, irtolyijyrasiat, pyyhekumit; kirjekuoret; mapit; albumit, kirjat, almanakat, esitteet, vihkot, luettelot; kalenterit, litografit, julisteetˮ

103    Näistä tuotteista valituslautakunta esitti, että niitä myydään tavanomaisesti kirjoitustarvikekaupoissa ja käytetään samassa yhteydessä kuin väliintulijan ˮpaperileikkureitaˮ eli kirjoittamiseen ja lukemiseen ja että ne kuuluvat siten tähän väliintulijan toiminnan alaan. Lisäksi kaikkia näitä tuotteita yhdessä käytetään liiketoiminnassa yrityksen viestinnässä asiakkaidensa kanssa ja sen liikesuhteissa, joissa niitä muun muassa annetaan yrityslahjoina. Jos tavaramerkillä LAGUIOLE merkityt painotuotteet voivat niiden sisällön vuoksi aiheuttaa sekaannusvaaran toiminimeen Forge de Laguiole nähden, mainittu tavaramerkki pitää julistaa mitättömäksi.

104    Tästä on ensiksi todettava, että vastoin valituslautakunnan toteamusta mainittujen tavaroiden suhde väliintulijan myymiin ˮpaperileikkureihinˮ nähden on liian heikko, jotta se voi aiheuttaa samankaltaisuuden. Yhtäältä nimittäin ainoa yhteys, joka johtuu myyntipisteiden osittaisesta samuudesta, ei ole riittävä tekemään paperileikkureista samankaltaisia kuin tuotekokonaisuudesta, joka kuuluu pikemminkin paperialalle, koska kirjoitusvälinekaupat tarjoavat yleensä laajan valikoiman erilaisia tuotteita ja niiden kohteena on erikoistumaton yleisö. Toisaalta väliintulijan myymien paperileikkureiden käyttö rajoittuu tavanomaisesti kirjekuorien avaamiseen. Tämä voi aiheuttaa täydentävän käytön vuoksi vain heikon samankaltaisuuden ˮkirjeisiinˮ nähden mutta ei muihin edellä 103 kohdassa mainittuihin tavaroihin nähden. Toiseksi pelkästään se seikka, että kaikkia näitä tavaroita yhdessä käytetään yrityksen viestinnässä asiakkaidensa kanssa ja muissa liikesuhteissa tai niitä annetaan yrityslahjoina, ei aiheuta minkäänlaista samankaltaisuutta väliintulijan toimintaan nähden veitsialalla, koska kyseiset tavarat eroavat käyttötarkoituksensa vuoksi täysin mainitusta toiminnasta. Kolmanneksi valituslautakunnan toteamusta mahdollisesta sekaannusvaarasta, joka aiheutuu tavaramerkillä LAGUIOLE varustetuista painotuotteista, on käsitelty edellä 165 kohdassa sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin yhteydessä.

–       Luokkiin 14, 18 ja 20 kuuluvat erilaiset tuotteet, jotka luokitellaan ˮlahjatavaroiksiˮ

105    Mitä tulee luokkaan 14 kuuluviin tavaroihin ˮkorut, jalokivet; jalometalliset korurasiat; kellot ja ajanmittauslaitteet, kalvosinnapit, solmioneulat, koristeneulat, avainkotelot; jalometalliset kukkarot; rannekellot ja rannekellojen rannekkeetˮ, luokkaan 18 kuuluviin tavaroihin ˮkävelykepit; käsilaukut; rantakassit; matkakassit, matkalippaat ja ‑arkut; salkut; korttikotelot (lompakot), asiakirjakotelot; salkut (nahkatavara); avainkotelot (nahkatavara); muut kuin jalometalliset kukkarotˮ ja luokkaan 20 kuuluviin tavaroihin ˮkehykset, taide- tai koriste-esineet puusta, korkista, ruoʼosta, rottingista, pajusta, sarvesta, luusta, norsunluusta, valaanluusta, simpukasta, meripihkasta, helmiäisestä, merenvahasta ja kaikkien näiden aineiden korvikkeista tai muovistaˮ, valituslautakunta tyytyi toteamaan, että on kyse ˮlahjaesineistäˮ, joita on hyvin yleisesti kaikenlaisissa kaupoissa tai joita tarjotaan yrityslahjoina, ja päätelmään, että niitä voi näin ollen löytyä samoista liikkeistä, missä väliintulija myy omia tuotteitaan.

106    Tästä on huomattava yhtäältä, että väliintulijan toiminta ˮlahjatavaroiden valmistus ja myyntiˮ kuuluu toiminimen Forge de Laguiole kattamille talouden aloille pelkästään sikäli kuin on kyse veitsistä tai aterimista (ks. edellä 71–74 kohta). Edellisessä kohdassa mainitut tavarat eivät kuulu veitsiin tai aterimiin eivätkä ne liity tähän alaan. Toisaalta vaikka oletetaan, että mainittuja tuotteita myydään lahjoina samassa liikkeessä kuin väliintulijan kaupan pitämiä veitsiä, tämä seikka ei voi luoda samankaltaisuutta niiden ja viimeksi mainittujen välille, koska lahjatavarakaupat tarjoavat suuren valikoiman suurelle yleisölle kohdistettuja erilaisia tuotteita.

–       Luokkaan 28 kuuluvat ˮgolfkäsineetˮ ja ˮurheiluvälineetˮ ja luokkaan 14 kuuluvat ˮsikarirasiatˮ ja luokkaan 34 kuuluvat ˮtulitikut, tupakansytyttimet; muut kuin jalometalliset sikari- ja savukelaatikot; sikarileikkurit; piiput; piipunpuhdistimetˮ

107    Luokkaan 28 kuuluvista tavaroista ˮgolfkäsineetˮ ja ˮurheiluvälineetˮ, luokkaan 14 kuuluvista tavaroista ˮsikarirasiatˮ ja luokkaan 34 kuuluvista tavaroista ˮtupakointivälineet, tulitikut, tupakansytyttimet; muut kuin jalometalliset sikari- ja savukelaatikot; sikarileikkurit; piiput; piipunpuhdistimetˮ valituslautakunta totesi, että ne on suunnattu samalle asiakaskunnalle, niitä ostetaan samoissa kaupoissa ja käytetään samassa yhteydessä kuin tiettyjä väliintulijan kehittämiä ˮlahjatavaroitaˮ. Näin on esimerkiksi väliintulijan kaupan pitämän mallin ˮCouteau du golfeurˮ osalta ˮgolfkäsineisiinˮ tai muihin ˮurheiluvälineisiinˮ nähden sekä väliintulijan kaupan pitämän mallin ˮCalumetˮ (jossa on kaiverruslaatta, piippurassi ja toppari)ˮ ja sikarileikkurin osalta tavaramerkin LAGUIOLE kattamiin ˮsikarirasioihinˮ ja ˮtulitikkuihin, tupakansytyttimiin, sikari- ja savukelaatikoihin ja piippuihinˮ nähden.

108    Tältä osin on riittävää huomauttaa, että ˮlahjatavaroiden valmistus ja myyntiˮ kuuluu toiminimen Forge de Laguiole kattamille talouden aloille pelkästään sikäli kuin on kyse veitsistä tai aterimista (ks. edellä 71–74 kohta), eikä näin ole edellä 107 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta.

109    Luokkaan 34 kuuluvat ˮsikarileikkuritˮ ja ˮpiipunpuhdistimetˮ ovat joka tapauksessa samankaltaisia väliintulijan kaupan pitämiin malleihin ˮsikarileikkuriˮ ja ˮCalumetˮ (jossa on kaiverruslaatta, piippurassi ja toppari) nähden. Näin on siksi, että vaikka näiden mallien myynti veitsien ˮsivutuotteinaˮ ei voi osoittaa väliintulijan toiminnan monipuolistamista ˮtupakointivälineisiinˮ yleensä, kuten edellä 65–68 ja 71 kohdassa on esitetty, ne ovat kuitenkin erillisinä tuotteina toiminnalliselta kannalta samoja kuin tavaramerkin LAGUIOLE kattamat ˮsikarileikkuritˮ ja ˮpiipunpuhdistimetˮ. Tämä seikka on samoissa liikkeissä kaupan pitämisen lisäksi riittävä vahvan samankaltaisuuden toteamiseksi.

110    Sitä vastoin luokkaan 28 kuuluvat ˮgolfkäsineetˮ eivät ole samankaltaisia kuin väliintulijan kaupan pitämä malli ˮCouteau du Golfeurˮ (greenhaarukan kanssa). Viimeksi mainittua voidaan tosin käyttää yhdessä tavaramerkin LAGUIOLE kattamien ˮgolfkäsineidenˮ kanssa. Tässä ei kuitenkaan ole kyse samankaltaisuuden aiheuttavasta täydentävyydestä, koska näitä tuotteita voidaan käyttää erikseen ja ne valmistetaan tavanomaisesti toisistaan riippumatta eikä yhteiskäytön ehdoilla – toisin kuin voitaisiin katsoa esimerkiksi golfkäsineistä golfklubeihin nähden.

–       Luokkaan 38 kuuluvat palvelut

111    Luokkaan 38 kuuluvista ˮkaukoviestinnänˮ lähialoista valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 114 kohdassa, etteivät ne ole lainkaan samankaltaisia väliintulijan toimintaan nähden. Tämä kantajalle myönteinen toteamus, jota väliintulija ei ole kiistänyt, ei todellisuudessa ole osa käsiteltävän riidan kohdetta, joten unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia sitä.

–       Päätelmä toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamien talouden alojen samankaltaisuudesta

112    Päätelmänä on todettava ensiksi, että toiminimen Forge de Laguiole kattamat alat ovat samoja luokkaan 8 kuuluviin ˮkäsityökaluihin ja ‑välineisiinˮ ja ˮveitsiinˮ nähden ja että luokkaan 8 kuuluvat ˮsahat, partakoneet, partakoneenterät; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkuritˮ, luokkaan 16 kuuluvat ˮpaperileikkuritˮ, luokkaan 21 kuuluvat ˮkorkkiruuvit ja pullonavaajatˮ ja luokkaan 34 kuuluvat ˮsikarileikkuritˮ ja ˮpiipunpuhdistimetˮ ovat huomattavan samankaltaisia väliintulijan toimintaan nähden.

113    Toiseksi luokkaan 8 kuuluvat ˮmanikyyrivälinesarjat, parranajotarvikkeetˮ sekä luokkaan 21 kuuluvat ˮpartasudit, meikkilaukutˮ ovat keskimääräisen samankaltaisia toiminimeen Forge de Laguiole nähden.

114    Kolmanneksi luokkaan 16 kuuluvat ˮkirjekuoretˮ ovat heikosti samankaltaisia toiminimen Forge de Laguiole kattamiin aloihin nähden.

115    Lopuksi ja neljänneksi on pääteltävä, ettei toiminimen Forge de Laguiole kattamien alojen ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamien kaikkien muiden tavaroiden ja palvelujen välillä ole sekaannusvaaraa.

 Riidanalaisten merkkien samankaltaisuus

116    Valituslautakunta katsoi, että vaikka sana ˮlaguioleˮ onkin tietynlaista veistä kuvaileva ja erottamiskyvytön veitsille, kuten cour d’appel de Paris totesi 3.11.1999 antamassaan tuomiossa (G.T.I.-G.I.L. Technologies internationales v. Commune de Laguiole ja Association Le couteau de Laguiole), se on kuitenkin hallitseva osa tai ainakin yksi hallitsevista osista toiminimessä Forge de Laguiole myös silloin, kun sitä käytetään veitsille. Näin ollen se katsoo, että kokonaisarvioinnissa kyseiset merkit ovat tietyssä määrin samankaltaisia lausuntatavaltaan, ulkoasultaan ja merkityssisällöltään, mitä ei voida kumota pelkästään lisäämällä yleisnimeen ˮforge deˮ (paja).

117    Kantaja väittää, että kyseisten merkkien ulkoasuissa, lausuntatavassa ja merkityssisällössä on eroja.

118    SMHV väittää, että sana ˮlaguioleˮ on hallitseva toiminimessä Forge de Laguiole sen yleisluonteisuudesta huolimatta. Koska tavaramerkki LAGUIOLE sisältyy kokonaan mainittuun toiminimeen, näiden kahden merkin välinen samankaltaisuuden aste on korkea.

119    Väliintulija väittää, että riidanalaiset merkit ovat samankaltaisia ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään.

120    Aluksi on tutkittava, onko valituslautakunnan, jota SMHV ja väliintulija tukevat tältä osin, toteamuksen mukaisesti sana ˮlaguioleˮ hallitseva osa toiminimessä Forge de Laguiole huolimatta sen kuvailevuudesta tai yleisnimenluonteisuudesta veitsien osalta, minkä cour d’appel de Paris totesi 3.11.1999 antamassaan tuomiossa (edellä 116 kohta), sekä sitä, kuvaileeko se väliintulijan liike- ja tuotantopaikkaa.

121    Ensiksi on totta, kuten valituslautakunta väittää riidanalaisen päätöksen 119 kohdassa, että sanan ˮlaguioleˮ kuvailevuus ja erottamiskyvyttömyys veitsille ei välttämättä tarkoita, että tämä sana on kuvaileva ja erottamiskyvytön myös muille tavaroille kuin veitsille.

122    Tältä osin on kuitenkin huomattava, että sekaannusvaaran tutkiminen koskee pelkästään veitsien ja aterimien sekä lahjatavaroiden ja matkamuistojen, siltä osin kuin on kyse veitsistä tai aterimista, valmistusta ja myyntiä (ks. edellä 74 kohta). Väliintulijan todella harjoittama toiminta keskittyy nimittäin melkein täysin veitsien alalle mukaan lukien tietyt tavarat, jotka sisältävät veitsen toiminnon lisäksi muita toimintoja, ja muiden tavaroiden kaupan pitäminen – erityisesti aterimien – jää lisätoiminnaksi eli marginaaliseksi. Tämä ilmenee sekä väliintulijan 1.1.2001 päivätyssä hintaluettelossa olevien tavaroiden tarkastelusta että väliintulijan toimittamien ˮpress-bookissaˮ olevien erilaisten lehtiartikkelien lukemisesta – sikäli kuin ne liittyvät selvästi 20.11.2001 edeltävään aikaan – joissa väliintulija esiintyy johdonmukaisesti veitsentekijänä, joka on erikoistunut ˮLaguiole-tyyppistenˮ veitsien valmistukseen, eikä niissä mainita muun toiminnan harjoittamista. Vaikka on totta, että tietyt näistä artikkeleista osoittavat väliintulijan johdon aikomuksia toiminnan monipuolistamisesta, väliintulija ei ole osoittanut, kuten edellä on todettu, että nämä aikomukset olisi toteutettu ennen 20.11.2001.

123    Näin ollen on todettava, että sana ˮLaguioleˮ on kuvaileva eli yleisluonteinen kaikille sekaannusvaaran arvioinnissa merkityksellisille väliintulijan toiminnoille.

124    Toiseksi on hyväksyttävä valituslautakunnan kanta sikäli kuin se huomauttaa, että merkin kuvaileva osa voi kuitenkin olla sen hallitseva osa tai yksi hallitsevista osista, jos esimerkiksi muut osat ovat myös kuvailevia tai vaikuttavat kaikki yhtä heikoilta tai vielä heikommilta. Tältä osin on totta, että osa ˮForge deˮ on itse kuvaileva väliintulijan veitsien ja aterimien alalla harjoittaman toiminnan osalta. Joka tapauksessa vastoin valituslautakunnan toteamusta tämä osa ei ole ˮmerkitykseltään riippuvainen nimestä ʼLaguioleʼ, joka osoittaa kyseessä olevan erityisen pajanˮ. Paikkaa – ja harjoitettua toimintaa – kuvaileva osa ei nimittäin ole hallitseva paikan luonnetta kuvailevaan osaan nähden. Näin ollen ei ole mahdollista osoittaa hallitsevaa osaa toiminimessä Forge de Laguiole, joka koostuu pelkästään väliintulijan toimintaan ja/tai laitokseen nähden kuvailevista eli yleisluonteisista osista.

125    Kolmanneksi ulkoasun vertailun osalta toiminimi Forge de Laguiole koostuu kolmesta sanasta, jotka muodostavat yhdessä viisitoista kirjainta, kun taas tavaramerkki LAGUIOLE sisältää vain kahdeksan kirjainta. Osa ˮlaguioleˮ on tosin molemmissa kyseisissä merkeissä; se sijaitsee kuitenkin mainitun toiminimen loppuosassa siten, että osa ˮforge deˮ lieventää tämän osittaisen samuuden luomaa vaikutelmaa ulkoasussa. Tämän vuoksi on todettava, että kyseiset merkit ovat ulkoasultaan keskimääräisen samankaltaisia.

126    Neljänneksi lausuntatavasta on todettava, että toiminimi Forge de Laguiole sisältää viisi tai kuusi tavua, kun taas tavaramerkki LAGUIOLE sisältää kaksi tai kolme tavua sanan ˮlaguioleˮ lausuntatavan mukaan. Kun sovelletaan soveltuvin osin ulkoasuun liittyviä toteamuksia riidanalaisten merkkien osittaisen samuuden vaikutuksesta on todettava, että on kyse keskimääräisestä samankaltaisuudesta.

127    Viidenneksi merkityssisällön vertailun osalta toiminimi Forge de Laguiole tuo mieleen Laguiolen kunnassa (Ranska) sijaitsevan pajan, kuten kantaja on perustellusti väittänyt, mutta myös ja samanaikaisesti pajan, jossa valmistetaan Laguiole-tyyppisiä veitsiä. Tavaramerkki LAGUIOLE puolestaan tuo mieleen sekä mainitun kunnan että Laguiole-tyyppisen veitsen. Valituslautakunta on näin ollen perustellusti todennut, että sikäli kuin kyseiset merkit viittaavat samoihin käsitteisiin eli kaupunkiin tai veitseen, ne ovat merkityssisällöltään samankaltaisia. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että merkityssisällön samankaltaisuuden aste on luokiteltava korkeaksi.

 Toiminimen Forge de Laguiole huomattava erottamiskyky sen perusteella, että yleisö tuntee sen

128    Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 130 kohdassa, että toiminimi Forge de Laguiole on vahvasti erottamiskykyinen sen arvostuksen tai maineen vuoksi, jota väliintulija nauttii Ranskassa ja ulkomailla veitsiensä laadun perusteella.

129    Kantaja katsoo, ettei mikään asiakirjoissa osoita toiminimen Forge de Laguiole väitettyä laajaa tunnettuutta ja että maineikas on Laguiole-tyyppinen veitsi eikä nimitys ˮForge de Laguioleˮ.

130    SMHV väittää, että toiminimi Forge de Laguiole on saavuttanut mainetta veitsien alalla ja väliintulija väittää olevansa hyvin laajalti tunnettu Ranskassa ja ulkomailla.

131    Aluksi on huomattava, että Ranskan tavaramerkkioikeutta säännellään jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetuilla direktiiveillä (jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1), joka korvattiin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/95/EY (EYVL L 299, s. 25)). Näin ollen periaatetta, jonka mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on ja jonka mukaan siis sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä esimerkiksi sen vuoksi, että yleisö tuntee ne, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi (asia C-251/95, SABEL, tuomio 11.11.1997, Kok., s. I‑6191, 24 kohta; asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998 Kok., s. I‑5507, 18 kohta ja asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999 Kok., s. I‑3819, 20 kohta), sovelletaan myös Ranskan tavaramerkkioikeudessa. Kuten edellä 79 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tätä periaatetta sovelletaan Ranskan oikeudessa, kun on kyse sekaannusvaaran arvioimisesta toiminimeen nähden, ja näin oli jo ennen kuin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetut direktiivit tulivat voimaan.

132    Näin ollen on todettava, että tavanomaista vahvemman erottamiskyvyn olemassaolo siksi, että yleisö tuntee markkinoilla olevan toiminimen, edellyttää välttämättä, että ainakin huomattava osa yleisöstä tuntee tämän toiminimen, mutta sillä ei tarvitse välttämättä olla asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua mainetta. Toiminimen vahvaa erottamiskykyä ei kuitenkaan yleisesti ottaen voida osoittaa esimerkiksi vetoamalla tiettyihin prosenttilukuihin siitä, missä määrin merkityksellinen yleisö tuntee sen. Kuitenkin on myönnettävä, että sen, kuinka hyvin yleisö tuntee toiminimen, ja kyseisen toiminimen erottamiskyvyn välillä on tietty keskinäinen riippuvuus siten, että toiminimellä on sitä vahvempi erottamiskyky mitä tunnetumpi se on kohdeyleisön keskuudessa. Arvioitaessa sitä, onko toiminimellä vahva erottamiskyky, koska yleisö tuntee sen, on otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat eli erityisesti kyseisen yhtiön markkinaosuus, toiminimen käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto, se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja toiminimen tunnetuksi tekemiseen ja se, missä laajuudessa asianomaisessa kohderyhmässä tunnistetaan tämän toiminimen perusteella kyseinen tavara tai palvelu tietyn yrityksen tavaraksi tai palveluksi, sekä kauppa- ja teollisuuskamarien ja muiden ammatillisten yhteenliittymien antamat lausunnot (ks. analogisesti edellä 23 kohdassa mainittu asia VITACOAT, tuomion 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133    Näin ollen käsiteltävässä asiassa on sen osoittamiseksi, että yleisö tuntee toiminimen Forge de Laguiole, tarpeellista näyttää toteen, että huomattava osa kohdeyleisöstä – eli ranskalaisista keskivertokuluttajista – tuntee mainitun toiminimen.

134    Todetakseen toiminimen Forge de Laguiole vahvan erottamiskyvyn sen arvostuksen tai maineen perusteella, jota väliintulija väitetysti nauttii Ranskassa, valituslautakunta nojautui sille jätettyihin asiakirjoihin, jotka on esitetty riidanalaisen päätöksen 63–66 kohdassa.

135    Ensiksi on kyse artikkelista, joka julkaistiin ranskalaisessa talouslehdessä lokakuussa 2004 ja jonka otsikko on ˮLaguiole – perinteinen tuotanto, josta on tullut trendiˮ.

136    Tältä osin on riittävää huomauttaa, että merkityksellinen hetki sen arvioimisessa, tunteeko yleisö toiminimen Forge de Laguiole, on tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivä eli 20.11.2001. Kyseessä oleva vuodelta 2004 peräisin oleva artikkeli ei kuitenkaan sisällä mitään tietoa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että yleisö tunsi erityisellä tavalla mainitun toiminimen ennen 20.11.2001.

137    Toiseksi valituslautakunta viittasi 9.3.1999 päivättyyn kirjeeseen, jonka on virheellisesti ilmoitettu olevan päivätty 20.3.1999. Tässä kirjeessä väliintulijan johtaja vahvistaa ˮsopimuksen uuden muotin valmistamisesta, joka mahdollistaa suuremman tuotannon ja tuotteiden korkeamman laadunˮ, ja tarkentaa rahoitusedellytykset.

138    Yhtäältä on todettava, ettei 9.3.1999 päivätyn kirjeen vastaanottajaa ole yksilöity selvästi. Toisaalta sikäli kuin valituslautakunta viittasi tähän kirjeeseen tukeakseen toteamustaan siitä, että väliintulija oli aloittanut yhteistyön tunnetun ravintoloitsijan kanssa, on todettava, että siinä on vain maininta kokouksesta ˮherrojen B. ja C. läsnä ollessaˮ, mikä ei riitä yksilöimään kyseistä ravintoloitsijaa tai todistamaan hänen todellista yhteistyötään väliintulijan kanssa tai tämän yhteistyön muotoa.

139    Näin ollen 9.3.1999 päivätty kirje ei voi välillisestikään osoittaa, että yleisö tuntee toiminimen Forge de Laguiole.

140    Kolmanneksi valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 65 kohdassa, että väliintulijan tuotteet ovat saaneet useita palkintoja ja mainintoja Euroopan laajuisesti ja kansainvälisesti vuosina 1992 ja 1996. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen SMHV totesi, että valituslautakunta nojautui tältä osin edellä 135 kohdassa mainitussa artiklassa oleviin mainintoihin, väliintulijan esitykseen ˮluomisstrategiastaˮ, joka poistettiin sen internetsivulta vuonna 2005 (SMHV:lle esitetyn asiakirjavihkon s. 234), ja muihin väliintulijaa koskeviin julkaisuihin (SMHV:n menettelyn asiakirjavihkon s. 169).

141    SMHV:n menettelyn asiakirjavihkon sivu 169 sisältää otteen päiväämättömästä italiankielisestä artikkelista, jossa mainitaan se seikka, että kuuluisan suunnittelijan suunnittelema veitsi kuuluu New Yorkin modernin taiteen museon (MoMA) design-kokoelmaan ja että malli ˮSommelierˮ on saanut ˮDesign plusˮ palkinnon näyttelyssä ˮAmbienteˮ Frankfurtissa vuonna 1996.

142    Laajempi luettelo palkinnoista ja kunniamaininnoista löytyy SMHV:n menettelyn asiakirjavihkon sivulla 234 olevan internetsivun otteesta, jossa mainitaan MoMA:ssa olevan veitsen ja vuoden 1996 ˮDesign plusˮ palkinnon lisäksi vuoden 1991 ˮGrand prix français de l’objet designˮ (mainitsematta selvästi minkä vuoksi se oli annettu), vuoden 1992 ˮBlade Magazine Awardˮ tunnetun arkkitehdin luomasta mallista ja Euroopan design-palkinto 1992 väliintulijan ˮluovasta toiminnastaˮ, jotka kaikki mainittiin myös riidanalaisessa päätöksessä.

143    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että nämä palkinnot ja kunniamaininnat ovat osoitus siitä, että yleisö tuntee väliintulijan tuotteet ja näin ollen sen toiminimen, koska palkintojen ja kunniamainintojen antaminen yritykselle sen tuotteista kiinnittää suuren yleisön huomion tähän yritykseen. On kuitenkin otettava huomioon se seikka, että tällaisten palkintojen aikaansaama julkisuus rajoittuu muotoilusta erityisen kiinnostuneeseen yleisöön ja sen vaikutus ranskalaiseen keskivertoyleisöön, joka pelkästään on merkityksellistä käsiteltävässä asiassa, on rajallinen (ks. edellä 77 kohta). Tämä huomautus koskee etenkin ˮBlade Magazine Awardiaˮ, jonka antoi yhdysvaltalainen erikoistunut aikakauslehti ja jonka tuntevat vain veitsien keräilystä erityisen kiinnostuneet ranskalaiset kuluttajat.

144    Neljänneksi valituslautakunta viittaa väliintulijan SMHV:lle jättämässä ˮasiakirjassa 21ˮ mainittuun ˮluetteloonˮ todisteena siitä seikasta, että väliintulija kehitti jatkuvasti toimintaansa erottautuakseen tuotteidensa laadulla ja imagolla muun muassa palkkaamalla hyvin ammattitaitoista henkilökuntaa ja tekemällä yhteistyötä arvostettujen piirtäjien ja suunnittelijoiden kanssa. Mainitussa asiakirjassa todella mainitaan kahden tunnetun kumppanin kanssa piirretyt tai luodut mallit.

145    Asiakirjavihkosta sekä väliintulijan vastauksesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen ilmenee, että ˮasiakirjassa 21ˮ yhdistetään itse asiassa kolme erilaista asiakirjaa, nimittäin vuodesta 1997 alkaen jaettu esite, vuodesta 2004 alkaen jaettu mainosasiakirja ja vuonna 2000 jaettu luettelo.

146    Kun otetaan huomioon, että viittaus tunnettuun ravintoloitsijaan on pelkästään vuoden 2004 mainosasiakirjassa eikä kahdessa muussa asiakirjassa, tämä viittaus ei voi osoittaa yhteistyötä hänen kanssaan 20.11.2001.

147    Sitä vastoin viittaukset kuuluisaan suunnittelijaan löytyvät vuoden 2000 luettelosta, jossa siis osoitetaan yhteistyö hänen kanssaan ennen 20.11.2001. Lisäksi edellä 142 kohdassa tutkituista seikoista ilmenee, että ennen tätä päivää tehtiin yhteistyötä tunnetun arkkitehdin kanssa.

148    On katsottava, että yhteistyö sellaisten kumppanien kanssa, joilla on itsellään tietty arvostus ja maine, voivat antaa väliintulijalle ja sen toiminimelle, jolla kyseisiä tavaroita myydään, ainakin kyseiset kumppanit tuntevan yleisön osan huomion. Tämä seikka ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että suuri yleisö tuntisi yleisesti mainitun toiminimen.

149    Viidenneksi valituslautakunta siteeraa artikkelia, joka ilmestyi ranskalaisessa aikakauslehdessä joulukuussa 1999 ja jonka otsikko on ˮPéril sur le mythe du couteau Laguioleˮ.

150    Valituslautakunta katsoi, että tämä artikkeli on ˮerityisen kaunopuheinen toiminimen Forge de Laguiole saavuttaman maineen osalta ennen tavaramerkkiä LAGUIOLE koskevan hakemuksen jättämistäˮ, koska siinä neuvotaan Laguiole-veitsen valitsemiseksi luottamaan tavaramerkkiin. Artikkelissa mainitaan lisäksi kolme maineikkainta ˮtavaramerkkiäˮ, joiden joukossa on väliintulijan toiminimi, jonka historiaa ja kehitystä luonnehditaan lyhyesti.

151    On todettava, että tämä artikkeli on tosin osoitus siitä, että yleisö tuntee toiminimen Forge de Laguiole, mutta se ei yksin riitä osoittamaan tunnettuutta. On nimittäin otettava huomioon se seikka, että tässä artikkelissa vain mainitaan väliintulija kahden muun tuottajan kanssa maineikkaampina kuin muut. Tämän artikkelin kirjoittajan kanta ei kuitenkaan ilman muuta mahdollista päätelmien tekemistä siitä, mikä on mainitun toiminimen tunnettuusaste suuren yleisön keskuudessa, kun ei ole tietoa muun muassa sen aikakauslehden, jossa artikkeli ilmestyi, painoksen määrästä ja jakelusta.

152    Kuudenneksi valituslautakunta siteeraa artikkelia, joka ilmestyi ranskalaisessa ilmaislehdessä helmikuussa 1999 ja jonka otsikko on ˮL’Aveyron: un terroir en ébullitionˮ ja jossa väitetään, että ˮLaguiole, made in Laguiole, jonka markkinat ovat kaksikymmenkertaistuneet, alkaa saavuttaa mainetta ulkomaillaˮ.

153    Tältä osin on ensiksi todettava, että kyseisen virkkeen, jota valituslautakunta on siteerannut epätäydellisesti, sanamuoto on todellisuudessa seuraava: ˮLe Laguiole ʼmade in Laguiole’, jonka markkinat ovat kaksikymmenkertaistuneet pienten paikallisten pajojen ilmaantuessa, alkaa saavuttaa mainetta ulkomailla.ˮ Tästä johtuu, että vaikka väliintulija on nimenomaisesti esitelty tässä artikkelissa, valituslautakunnan siteeraama virke koskee kuitenkin veitsien kokonaistuotantoa Laguiolen kunnassa eikä pelkästään väliintulijan tuotteita. Toiseksi kyseisessä virkkeessä lausutaan mainitussa kunnassa valmistettujen veitsien maineesta ulkomailla eikä siitä, tunteeko ranskalainen yleisö toiminimen Forge de Laguiole, mikä pelkästään on merkityksellistä käsiteltävässä asiassa (ks. edellä 133 kohta).

154    Tässä tilanteessa on todettava, että kyseinen artikkeli on etenkin osoitus Laguiole-tyyppisen veitsen, joka on valmistettu ˮpaikallisestiˮ – on vielä otettava huomioon se edellä 116 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä todettu seikka, että tämäntyyppisiä veitsiä valmistetaan myös jo pitkään ja perinteisellä tavalla Thiersin kunnassa (Ranska) –, ja vähemmässä määrin toiminimen Forge de Laguiole maineesta.

155    Yhteenvetona on todettava, että valituslautakunnan esittämistä asiakirjoista tosin ilmenee tiettyjä väliintulijan mainos- ja viestintäpyrkimyksiä tehdä itsensä tunnetuksi ranskalaisen suuren yleisön keskuudessa ja erottua kilpailijoistaan laadun tai luksuksen kautta. Koska nämä pyrkimykset ajoittuvat useille vuosille, ei näytä poissuljetulta, että toiminimi Forge de Laguiole voi olla saavuttanut tietyn tunnettuuden yleisön keskuudessa Laguiole-tyyppisten veitsien alalla.

156    On kuitenkin myös otettava huomioon, että tietyt seikat, joihin valituslautakunta on tukeutunut, koskevat Languiole-tyyppisiä veitsiä yleensä pikemminkin kuin väliintulijan toiminimeä.

157    Lisäksi lehtiartikkelit, joihin valituslautakunta viittasi osoituksena siitä, että yleisö tuntee toiminimen Forge de Laguiole, ovat peräisin joko erikoistuneista tiedotusvälineistä – kuten edellä 135 kohdassa mainittu artikkeli, joka on kohdistettu yritysjohdon ammattilaisille, ja ˮBlade Magazineˮ, joka on kohdistettu erityisesti amerikkalaisille veitsien kerääjille –, tai tiedotusvälineistä, joiden jakelun laajuutta ei ole näytetty toteen – kuten edellä 149 kohdassa mainittu artikkeli –, tai olennaisesti mainosluonteisista aikakauslehdistä, jotka tämän vuoksi kiinnittävät vähemmän lukijan huomiota – kuten edellä 152 kohdassa mainittu artikkeli. Tämä seikka erottaa lisäksi käsiteltävänä olevan asian yhdistetyissä asioissa T‑345/08 ja T‑357/08, Rubinstein ja L’Oréal v. SMHV – Allergan (BOTOLIST ja BOTOCYL), 16.12.2010 annetusta tuomiosta, jota ei ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja johon SMHV vetosi vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin nojautuikin kyseisen tuomion 50–53 kohdassa lehtiartikkeleihin osoittaakseen kyseisen tavaran laajan läsnäolon tiedotusvälineissä, oli kuitenkin kyse laajan levitysalueen tiedotusvälineistä, joilla oli kansainvälinen maine.

158    Näin ollen on todettava, että vaikka valituslautakunnan huomioon ottamat seikat ovat tosin osoituksia siitä, että yleisö tuntee tietyllä tavalla toiminimen Forge de Laguiole, ne eivät riitä osoittamaan tunnettuutta varmuudella. Tästä on todettava, etteivät väliintulijan mainospyrkimykset tunnettuutensa lisäämiseksi yleisön keskuudessa ole merkityksellistä vaan merkityksellinen on tästä mainostamisesta aiheutuva yleisön todellinen tuntemus, jota mitataan edellä 132 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä VITACOAT mainittujen edellytysten avulla.

159    Riidanalainen päätös ei osoita näiden edellytysten olemassaoloa käsiteltävässä asiassa erityisesti siltä osin, kuin on kyse ranskalaisesta yleisön osasta, joka tunsi toiminimen Forge de Laguiole, väliintulijan hallussa olevasta veitsien markkinaosuudesta yleensä tai rajoitetummin Laguiole-tyyppisten veitsien markkinaosuudesta, väliintulijan toiminimensä tunnetuksi tekemiseksi yleisön keskuudessa toteuttamien investointien merkityksestä, siitä yleisöstä, joka tunnistaa tavarat tai palvelut väliintulijan tavaroiksi tai palveluiksi sen toiminimen avulla tai kauppa- ja teollisuuskamarien tai muiden väliintulijasta riippumattomien ammatillisten yhdistysten toteamuksista. Ne eivät käy ilmi myöskään muista käsiteltävän asian asiakirjoista eivätkä erityisesti väliintulijan toimittamista asiakirjoista.

160    Tässä tilanteessa valituslautakunta katsoi virheellisesti, että 20.11.2001 toiminimi Forge de Laguiole oli saavuttanut veitsien osalta tavallista suuremman erottamiskyvyn, koska se oli tunnettu ranskalaisen yleisön keskuudessa.

 Päätelmä sekaannusvaarasta

161    Näin ollen kyseiset merkit ovat tietyssä määrin samankaltaisia ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan ja hyvin samankaltaisia merkityssisällöltään. On otettava huomioon se seikka, että toiminimen Forge de Laguiole ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky on heikko, koska se muodostuu ainoastaan väliintulijan toimintaa kuvailevista seikoista. Kohdeyleisön keskuudessa saavutettu tunnettuus ei kompensoi tätä heikkoa erottamiskykyä.

162    Kun otetaan huomioon väliintulijan toiminnan samuus tavaramerkin LAGUIOLE kattamiin luokkaan 8 kuuluviin tavaroihin ˮkäsityökalut ja ‑välineetˮ ja ˮveitsetˮ nähden sekä huomattava samankaltaisuus luokkaan 8 kuuluviin tavaroihin ˮsahat, partakoneet, partakoneenterät; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkuritˮ, luokkaan 16 kuuluviin tavaroihin ˮpaperileikkuritˮ, luokkaan 21 kuuluviin tavaroihin ˮkorkkiruuvit ja pullonavaajatˮ ja luokkaan 34 kuuluviin tavaroihin ˮsikarileikkuritˮ ja ˮpiipunpuhdistimetˮ nähden, on todettava, että viimeksi mainitun tavaramerkin ja toiminimen Forge de Laguiole välillä on sekaannusvaara, koska kohdeyleisö voi olettaa, että näillä tavaroilla on sama kaupallinen alkuperä kuin väliintulijan kaupan pitämillä veitsillä ja aterimilla.

163    Samoin on niin, että kun otetaan huomioon tavaramerkin LAGUIOLE kattamien luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮmanikyyrivälinesarjat, parranajotarvikkeetˮ sekä luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden ˮpartasudit, meikkilaukutˮ keskimääräinen samankaltaisuus väliintulijan toimintaan nähden, on todettava, että tavaramerkin ja toiminimen Forge de Laguiole välillä on sekaannusvaara, koska kohdeyleisö voi olettaa, että näillä tavaroilla on sama kaupallinen alkuperä kuin väliintulijan kaupan pitämillä veitsillä ja aterimilla.

164    Koska tavaramerkin LAGUIOLE kattamat luokkaan 16 kuuluvat ˮkirjekuoretˮ ovat sitä vastoin heikosti samankaltaisia väliintulijan toimintoihin nähden, on todettava, ettei tältä osin ole sekaannusvaaraa, koska kohdeyleisö ei ajattele, että näillä tuotteilla voisi olla sama kaupallinen alkuperä kuin väliintulijan kaupan pitämillä veitsillä tai aterimilla.

165    Koska väliintulijan toiminnat ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamat kaikki muut tavarat ja palvelut eivät ole samankaltaisia, on samoin todettava, ettei tältä osin ole sekaannusvaaraa. Erityisesti valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 111 kohdassa virheellisesti, että mainitun tavaramerkin kattamat luokkaan 16 kuuluvat painotuotteet (albumit, kirjat, almanakat, esitteet, vihkot, luettelot; kalenterit, litografit, julisteet) voivat ˮsisältönsä vuoksiˮ aiheuttaa sekaannusvaaran toiminimeen Forge de Laguiole nähden. Ei nimittäin ilmene, kuinka tämän tavaramerkin kattamat ˮpainotuotteetˮ, niiden luonteesta ja sisällöstä riippumatta, voisivat luoda kohdeyleisön keskuudessa vaikutelman, että niillä on sama kaupallinen alkuperä kuin väliintulijan kaupan pitämillä veitsillä ja aterimilla, paitsi siinä tapauksessa, että tällaisten painotuotteiden aiheena olisivat erityisesti väliintulijan tuotteet. Tällainen erityinen ja poikkeuksellinen tapaus ei voi olla peruste sekaannusvaaralle koko tavararyhmään nähden. Muussa tapauksessa sellaisen tavaramerkin, joka on samankaltainen toisen tavaramerkin kanssa, kattamien ˮpainotuotteidenˮ pitäisi katsoa aiheuttavan sekaannusvaaran mihin tahansa tämän toisen tavaramerkin kattamaan tavaraan nähden.

166    Tästä seuraa, että ainoa kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin valituslautakunta totesi sekaannusvaaran toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE välillä muiden kuin luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮkäsityökalut ja ‑välineet; lusikat; sahat, partakoneet, partakoneenterät; parranajotarvikkeiden rasiat; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkurit; manikyyrivälinesarjatˮ, luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden ˮpaperileikkuritˮ, luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden ˮpartasudit, kosmeettiset tarvikkeetˮ ja luokkaan 34 kuuluvien tavaroiden ˮsikarileikkurit; piipunpuhdistimetˮosalta.

167    Muilta osin kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

168    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin voi jakaa oikeudenkäyntikulut, jos molemmat asianosaiset häviävät yhden tai useamman väitteensä osalta.

169    Käsiteltävässä asiassa SMHV ja väliintulija ovat hävinneet asian osittain siltä osin kuin riidanalainen päätös on kumottava osittain kantajan vaatimusten mukaisesti. Kantaja ei ole kuitenkaan vaatinut SMHV:n vaan väliintulijan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

170    Näin ollen väliintulija on velvoitettava korvaamaan neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista ja se vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan. Kantaja on velvoitettava korvaamaan neljäsosa väliintulijan ja SMHV:n oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan. Lopuksi SMHV vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 1.6.2011 tekemä päätös (asia R 181/2007‑1) kumotaan siltä osin kuin siinä julistetaan mitättömäksi tavaramerkki LAGUIOLE muiden kuin luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮkäsityökalut ja ‑välineet; lusikat; sahat, partakoneet, partakoneenterät; parranajotarvikkeiden rasiat; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkurit; manikyyrivälinesarjatˮ, luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden ˮpaperileikkuritˮ, luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden ˮpartasudit, kosmeettiset tarvikkeetˮ ja luokkaan 34 kuuluvien tavaroiden ˮsikarileikkurit; piipunpuhdistimetˮosalta.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Forge de Laguiole SARL velvoitetaan korvaamaan neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

4)      Gilbert Szajner velvoitetaan korvaamaan neljäsosa Forge de Laguiolen oikeudenkäyntikuluista ja neljäsosa SMHV:n oikeudenkäyntikuluista, ja hän vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

5)      SMHV vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Kanninen Pelikánová Buttigieg

Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä lokakuuta 2014.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian taustaII – 2

Asianosaisten vaatimuksetII – 5

Oikeudellinen arviointiII – 6

1.  Ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt asiakirjatII – 6

2.  AsiakysymysII – 8

Toiminimen Forge de Laguiole antaman suojan laajuusII – 10

Väliintulijan ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemispäivää todella harjoittama toimintaII – 13

SekaannusvaaraII – 17

Samankaltaisuus toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamien talouden alojen välilläII – 18

–  luokkaan 8 kuuluvien tavaroiden ˮsahat, partakoneet, partakoneenterät; viilat, pinsetit, kynsileikkuritˮ sekä ˮmanikyyrivälinesarjat, parranajotarvikkeetˮ ja luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden ˮpaperileikkuritˮ ja luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden ˮpartasudit ja meikkilaukutˮ ja väliintulijan toiminnan välinen suhdeII – 18

–  Luokkaan 8 kuuluvat ˮKäsityökalut ja ‑välineetˮ ja ˮruuvitaltatˮII – 19

–  Luokkaan 8 kuuluvat ˮlusikatˮII – 20

–  Luokkaan 21 kuuluvat ˮkeittiövälineet ja astiat lasista, posliinista ja fajanssista; ei-jalometalliset astiastot; korkkiruuvit; pullonavaajat, metallilaatikot paperipyyhkeiden annosteluun; tiimalasitˮ ja luokkaan 14 kuuluvat ˮkotitalous- ja keittiövälineet ja ‑astiat; jalometalliset astiatˮII – 20

–  Luokkaan 14 kuuluvat ˮjalometallit ja niiden seoksetˮ, ˮjalokivetˮ ja ˮlaatikot, rasiatˮII – 20

–  Luokkaan 18 kuuluvat ˮnahat ja nahan jäljitelmätˮ ja ˮmatka-arkut, matkalaukut ja matkakassitˮ sekä ˮlaatikotˮII – 21

–  Luokkaan 16 kuuluvat ˮkoulutarvikkeet; lyijykynät, irtolyijyrasiat, pyyhekumit; kirjekuoret; mapit; albumit, kirjat, almanakat, esitteet, vihkot, luettelot; kalenterit, litografit, julisteetˮII – 22

–  Luokkiin 14, 18 ja 20 kuuluvat erilaiset tuotteet, jotka luokitellaan ˮlahjatavaroiksiˮII – 22

–  Luokkaan 28 kuuluvat ˮgolfkäsineetˮ ja ˮurheiluvälineetˮ ja luokkaan 14 kuuluvat ˮsikarirasiatˮ ja luokkaan 34 kuuluvat ˮtulitikut, tupakansytyttimet; muut kuin jalometalliset sikari- ja savukelaatikot; sikarileikkurit; piiput; piipunpuhdistimetˮII – 23

–  Luokkaan 38 kuuluvat palvelutII – 24

–  Päätelmä toiminimen Forge de Laguiole ja tavaramerkin LAGUIOLE kattamien talouden alojen samankaltaisuudestaII – 24

Riidanalaisten merkkien samankaltaisuusII – 24

Toiminimen Forge de Laguiole huomattava erottamiskyky sen perusteella, että yleisö tuntee senII – 26

Päätelmä sekaannusvaarastaII – 32

OikeudenkäyntikulutII – 33

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.