UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

14 päivänä marraskuuta 2013

Asia T‑455/11 P

Euroopan poliisivirasto (Europol)

vastaan

Andreas Kalmár

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Määräaikainen työsopimus – Irtisanominen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Rahamääräinen korvaus

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-83/09, Kalmár vastaan Europol, 26.5.2011 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Euroopan poliisivirasto (Europol) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Andreas Kalmárille tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon rikkominen – Valittajan esittämien perusteiden uudelleen määritteleminen virkamiestuomioistuimessa – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Perusteettomat valitusperusteet

2.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Määräaikaisen työsopimuksen ennenaikainen irtisanominen – Hallinnon harkintavallan rajat – Tuomioistuinvalvonta

(Europolin henkilöstösääntöjen 94 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäämistä koskeva nimenomainen päätös – Oikeudellinen luonnehdinta – Merkityksellisyys

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

5.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta)

6.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Puutteelliset perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 26–29 kohta)

2.      Vaikka hallinnolla on laaja harkintavalta määräaikaisen työsopimuksen ennenaikaista irtisanomista koskevan päätöksen osalta, unionin oikeusjärjestyksessä hallinnollisia menettelyitä varten myönnettyjen takeiden noudattamisen valvonta on ensisijaisen tärkeää. Näitä takeita ovat muun muassa toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus tarkastella huolellisesti ja puolueettomasti kaikki yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 163 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Valituksen hylkäämispäätöksestä nostetun kumoamiskanteen vaikutus on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimenpide, josta valitus tehtiin, eikä sillä ole tämän vuoksi itsenäistä sisältöä. Koska valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä on täsmennetty väitteitä, joita virkamiestä vastaan on lopuksi päätetty esittää, tätä viimeksi mainittua vastaan esitettyjen väitteiden konkreettisen yksilöinnin on oltava seurausta alkuperäisestä päätöksestä ja valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä, kun niitä luetaan yhdessä.

Kysymys siitä, onko valituksen hylkäämisestä tehty päätös virkamiehelle vastainen toimi, on merkityksellinen vain silloin, kun alkuperäisistä päätöksistä nostettu kanne hylätään, koska se on nostettu liian myöhään. Tällaisessa tapauksessa valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen luokitteleminen voi johtaa kanteen nostamisen määräaikojen alkamiseen uudelleen.

(ks. 41 ja 42 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑301 ja II‑1457, 34 ja 35 kohta); asia T‑258/01, Eveillard v. komissio, 10.6.2004 (Kok. H., s. I‑A‑167 ja II‑747, 31 kohta); asia T‑389/02, Sandini v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑295 ja II‑1339, 49 kohta) ja asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, 6.4.2006 (Kok., s. II‑1173, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Ainoastaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavat tosiseikat, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan näitä tosiseikkoja. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, se, miten asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on arvioinut tosiseikkoja, ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Tällaisen vääristymän on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta, ilman että tosiseikkoja ja todisteita on tarpeen arvioida uudelleen.

Virkamiestuomioistuin voi tosiseikkoja vääristämättä todeta, että toimielin ei ole suorittanut asian kannalta merkityksellisistä, muista kuin vähäpätöisistä tosiseikoista kokonaista ja yksityiskohtaista arviota irtisanomispäätöksen yhteydessä, kun toimielin on yksityiskohtaisesti viitannut johonkin negatiiviseen tekijään virkamiehen aikaisemmassa käytöksessä ja kun se ei ole suhtautunut samalla tavoin henkilökansiosta ilmeneviin positiivisiin seikkoihin.

(ks. 64 ja 66 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑222/07 P, Kerstens v. komissio, 8.9.2008 (Kok. H., s. I‑B‑1‑37 ja II‑B‑1‑267, 60–62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 75 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia ETF v. Landgren, 140 kohta

6.      Virkamiestuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluva velvollisuus perustella tuomiot merkitsee, että sen on perusteltava tuomionsa, jotta asianosaiset saavat selville syyt, joiden vuoksi virkamiestuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden perusteluita ja jotta unionin yleisellä tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa.

(ks. 76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑440/07 P, komissio v. Schneider Electric, 16.7.2009 (Kok., s. I‑6413, 135 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)