JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NIILO JÄÄSKINEN
19 päivänä huhtikuuta 2012 (1)
Asia C‑133/11
Folien Fischer AG ja
Fofitec AG
vastaan
Ritrama SpA
(Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tulkinta – Erityinen toimivalta – Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia – Käsite – Negatiivinen vahvistuskanne (negative Feststellungsklage) – Vahingon mahdollisen aiheuttajan velvollisuus nostaa kanne vahingon mahdollista kärsijää vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun puuttumisen toteamiseksi
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävä asia koskee pääasiallisesti sitä, kuuluuko kanne – jonka tarkoituksena on sen toteaminen, että sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta ei ole – erityistoimivaltaan, joka tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(2) 5 artiklan 3 alakohdan mukaan kuuluu ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa” ”sen paikkakunnan tuomioistuimelle, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”. Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, kanne on asetuksen 2 artiklassa säädetyn yleisen toimivaltasäännön mukaisesti nostettava siinä tuomioistuimessa, jonka alueella vastaajan kotipaikka sijaitsee.
2. Bundesgerichtshof on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen sellaisen riita-asian yhteydessä, jossa osapuolina ovat yhtäältä yhtiöt Folien Fischer AG (jäljempänä Folien Fischer) ja Fofitec AG (jäljempänä Fofitec), joiden kotipaikka on Sveitsissä, ja toisaalta Ritrama SpA, jonka kotipaikka on Italiassa. Folien Fischer ja Fofitec ovat nostaneet saksalaisessa tuomioistuimessa negatiivisen vahvistuskanteen,(3) jossa vaaditaan vahvistamaan, ettei Ritrama SpA:lla voi olla minkäänlaisia oikeuksia, jotka perustuvat rikkomukseen (deliktiin) – johon kantajat mahdollisesti ovat syyllistyneet – tai jotka perustuvat vastaajan riitauttamaan Folien Fischerin myyntikäytäntöön tai siihen, että Fofitec on kieltäytynyt vastoin vastaajan vaatimusta myöntämästä tälle lisenssejä patentteihinsa.
3. Kyse on ensimmäisestä tällaisesta tulkintapyynnöstä, vaikka unionin tuomioistuimen tarkasteltavana onkin jo ollut negatiivisiin vahvistuskanteisiin liittyviä ennakkoratkaisukysymyksiä asiassa, jossa osapuolina olivat konossementti-asiakirjalla toimitetun lastin omistajat ja lastin vastattavakseen ottanut laivanisäntä.(4) Siihen, kuinka kysymykseen on vastattava, kohdistuu laajaa mielenkiintoa, sillä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sovellettavuudesta ja soveltumattomuudesta tällaisiin kanteisiin on esitetty hyvin erilaisia näkemyksiä useiden eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten oikeuskäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa, erityisesti Saksassa, kuten Bundesgerichtshof toteaa ennakkoratkaisupäätöksessään.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
4. Kuten asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, asetuksessa säädetään ”sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan” takaamiseksi ”säännöks[istä], joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt”, joita sovelletaan jäsenvaltioissa.(5)
5. Asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan, että ”tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu”.
6. Asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, että ”asianmukaisen lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen yhteyden vuoksi tulisi olla vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi”.
7. Toimivaltasäännöistä säädetään asetuksen N:o 44/2001 II luvussa olevissa 2–31 artiklassa.
8. Asetuksen II luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältyvän 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
9. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa, joka kuuluu samaan jaksoon, säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”
10. Asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, sisältyvän 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
– –
3) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua.”(6)
III Pääasian kanne, ennakkoratkaisukysymys ja menettely unionin tuomioistuimessa
11. Folien Fischer on yhtiö, jonka kotipaikka on Sveitsissä ja joka harjoittaa päällystetyn paperitavaran ja kalvojen kehittämistä, valmistusta ja myyntiä. Se myy muun muassa Saksassa erilaisten lomakkeiden perusmateriaalia. Fofitec, jonka kotipaikka on myös Sveitsissä ja joka kuuluu Folien Fischerin konserniin, on samaa toimialaa koskevien useiden eri patenttien haltija.
12. Ritrama SpA on yhtiö, jonka kotipaikka on Italiassa ja joka kehittää, tuottaa ja myy laminaattia ja erilaisia jalostettuja kalvoja.
13. Ritrama SpA ilmoitti maaliskuussa 2007 päivätyllä kirjeellä pitävänsä kilpailulainsäädännön vastaisina Folien Fischerin liiketoimintamenettelyjä ja sitä, että tämä kieltäytyi myöntämästä patenttilisenssejä.
14. Folien Fischer ja Fofitec nostivat tämän kirjeen perusteella Landgericht Hamburgissa (Saksa) negatiivisen vahvistuskanteen, jossa ne vaativat tuomioistuinta toteamaan, että Folien Fischer ei ole velvollinen luopumaan myyntikäytännöstään siltä osin kuin kyse on alennuksista ja myyntisopimusten ehdoista ja että Ritrama SpA:lla ei ole oikeutta vaatia tämän myyntikäytännön lopettamista eikä vahingonkorvausta sen johdosta. Folien Fischer ja Fofitec vaativat myös kyseiseltä tuomioistuimelta sen vahvistamista, että Fofitec ei ole velvollinen myöntämään lisenssiä kahteen sillä olevaan asiassa merkitykselliseen eurooppapatenttiin.
15. Tämän negatiivisen vahvistuskanteen nostamisen jälkeen Ritrama SpA ja sen tytäryhtiö Ritrama AG, jonka kotipaikka on Sveitsissä ja jonka kautta ensiksi mainittu yhtiö ilmoittaa myyvänsä tuotteitaan muun muassa Saksassa, nostivat Tribunale di Milanossa (Italia) suorituskanteen. Ne väittivät perusteena kanteelleen, jossa ne vaativat vahingonkorvauksen maksamista sekä Fofitecin määräämistä myöntämään pakkolisenssit patentteihin, että Folien Fischer ja Fofitec ovat toimineet kilpailulainsäädännön vastaisesti.
16. Landgericht Hamburg jätti Folien Fischerin ja Fofitecin negatiivisen vahvistuskanteen tutkimatta 9.5.2008 antamallaan tuomiolla kansainvälisen toimivaltaperusteen puuttumisen johdosta.
17. Oberlandesgericht Hamburg (Saksa) vahvisti ratkaisun tehdystä valituksesta 14.1.2010 antamassaan tuomiossa, jossa se katsoi, että saksalaisilla tuomioistuimilla ei ole kansainvälistä toimivaltaa, koska asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa ei voi koskea nyt käsiteltävän kaltaista Folien Fischerin ja Fofitecin nostamaa negatiivista vahvistuskannetta, sillä kanteessa vaaditaan nimenomaan toteamaan, että Saksassa ei ole toimittu oikeudenvastaisesti.
18. Folien Fischer ja Fofitec saattoivat Bundesgerichtshofin (Saksa) käsiteltäväksi asiaa koskevan Revision-valituksen, jossa ne pysyivät muutoksenhakuvaiheessa esittämissään vaatimuksissa. Bundesgerichtshof on todennut ennakkoratkaisupyynnössään, että unionin tuomioistuin ei ole vielä ratkaissut, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukainen toimivalta käytettävissä myös silloin, kun mahdollisen vahingon aiheuttaja nostaa negatiivisen vahvistuskanteen, jossa se vaatii sen vahvistamista, ettei mahdollisella vahingonkärsijällä ole mitään oikeuksia deliktin perusteella. Kansallisen tuomioistuimen mukaan säännöksen tulkinta ei ole näissä tapauksissa selvä, kun otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton eri tuomioistuinten oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt erilaiset näkemykset.
19. Bundesgerichtshof on päättänyt tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen täsmentäen samalla itse olevansa sillä kannalla, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta on sovellettavissa negatiiviseen vahvistamiskanteeseen:
”Onko – – asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että tuomioistuimen toimivalta tutkia sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskeva asia koskee myös negatiivista vahvistuskannetta, jossa mahdollinen vahingon aiheuttaja väittää, että tiettyjen tosiseikkojen vuoksi mahdollisella vahingon kärsijällä ei ole deliktiin (tässä: kartelleja koskevan lainsäädännön rikkominen) perustuvia oikeuksia?”
20. Ennakkoratkaisupyyntö rekisteröitiin unionin tuomioistuimen kirjaamossa 18.3.2011.
21. Folien Fischer, Fofitec ja Ritrama SpA sekä Saksan, Ranskan, Hollannin, Puolan, Portugalin ja Sveitsin hallitukset esittivät unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi komission määräajan päättymisen jälkeen esittämät kirjalliset huomautukset 19.7.2011 tekemällään päätöksellä.
22. Folien Fischerin ja Fofitecin sekä Ritrama SpA:n edustajat ja Saksan hallituksen ja komission asiamiehet osallistuivat 15.2.2012 pidettyyn suulliseen käsittelyyn.
IV Arviointi
A Alustavat huomautukset
Ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyys
23. Ritrama SpA on ensiksikin kiistänyt ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyyden pääasian riita-asian ratkaisulle sillä perusteella, että sen maaliskuussa 2007 esittämä kirje, johon kansallinen tuomioistuin viittaa, ei ole virallinen huomautus, vaan pelkkä kutsu neuvotella riidan ratkaisusta, joten Folien Fischerillä ja Fofitecillä ei näin ollen ole oikeussuojan tarvetta.
24. Ritrama SpA on lisännyt, että vaikka esitettyyn kysymykseen vastattaisiin myöntävästi, saksalaisilla tuomioistuimilla ei olisi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan perustuvaa kansainvälistä toimivaltaa, sillä riidanalaista oikeudenvastaista toimintaa ei olisi voitu toteuttaa Saksassa prosessioikeudessa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon, että pääasian asianosaiset eivät ole kilpailijoita Saksan alueella eikä niihin sovelleta Saksan oikeutta, sillä niiden kotipaikat eivät sijaitse sen alueella. Ritrama SpA on täsmentänyt suullisessa käsittelyssä, että se ei ole enää toiminut Saksan markkinoilla vuoden 2004 jälkeen. Se väittää, että vaikka sen sveitsiläinen tytäryhtiö Ritrama AG toimikin Saksassa, sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevassa riita-asiassa ei kuitenkaan voida samaistaa toisiinsa yhtiöitä, jotka ovat erillisiä oikeushenkilöitä.
25. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkoratkaisumenettelyssä kansallisella tuomioistuimella on kunkin asian erityispiirteiden perusteella parhaat edellytykset harkita, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.(7) Jos esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin, kuitenkin sillä varauksella, että sen on tutkittava ne olosuhteet, joissa kansallinen tuomioistuin on saattanut asian sen käsiteltäväksi, jotta se voisi arvioida, onko se toimivaltainen.(8)
26. Bundesgericht on esittänyt perusteet ennakkoratkaisukysymykselleen nyt käsiteltävässä asiassa tavalla, joka on mielestäni riittävä osoittamaan, että pyyntö vastaa pääasian ratkaisemiseen liittyvään objektiiviseen tarpeeseen.
Toisistaan erotettavat kysymyksenasettelut
27. Kun otetaan huomioon asiassa esiin tuodut näkökulmat, on muistettava, ettei sen päättelyn eri vaiheita, joka rajat ylittäviä ulottuvuuksia käsittävää siviili- ja kauppaoikeuden alan riita-asiaa käsittelevän tuomioistuimen on suoritettava, tule sekoittaa toisiinsa.
28. Tällaisen tuomioistuimen on ensinnäkin varmistuttava siitä, että se on erityisesti asetuksen N:o 44/2001 säännösten nojalla kansainvälisesti toimivaltainen. Ainoastaan tämä kysymyksenasettelu on kansallisen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa esittämän kysymyksen kohteena.
29. Toimivaltaisen tuomioistuimen on siten tutkittava, onko kansallisessa oikeudessa olemassa esimerkiksi tutkittavaksi ottamiseen liittyviä menettelysääntöjä,(9) jotka voivat estää kanteen käsittelyn. Kysymys kantajan oikeussuojan tarpeesta voidaan esittää ainoastaan tällä tasolla.
30. Kyseisen tuomioistuimen on tämän jälkeen tutkittava, mikä on sovellettava laki niiden lainvalintasääntöjen mukaan, jotka sisältyvät unionin oikeuteen, kansainväliseen oikeuteen tai toissijaisesti tuomioistuimen sijaintivaltiossa voimassa olevaan kansalliseen oikeuteen.
31. Lopuksi – ja vasta tässä vaiheessa – kyseisen tuomioistuimen on sovellettava riita-asiaan konkreettisella tavalla asianmukaisen lainvalintasäännön mukaista lainsäädäntöä. Näiden aineellisen oikeuden säännösten mukaan määrittyvät erityisesti ne edellytykset, joiden perusteella asianomaista tekoa voidaan pitää vahingonkärsijän kannalta haitallisena, ja se näyttö, joka vahingonkärsijän on esitettävä vahingonkorvaushakemuksensa perusteeksi.(10)
Asetuksen N:o 44/2001 kanssa rinnakkaisia sääntelyinstrumentteja koskevan oikeuskäytännön vaikutus
32. Brysselin yleissopimusta tai Luganon yleissopimusta koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaminen on tarpeellista ja jopa välttämätöntä, sillä asetukseen N:o 44/2001, jolla on korvattu Brysselin yleissopimus jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, sisältyy säännöksiä, joiden voidaan katsoa sisällöllisesti vastaavan Brysselin yleissopimuksen määräyksiä.(11)
33. Tilanne on tällainen 5 artiklan 3 alakohdan osalta, joka sisältyy jokaiseen näistä instrumenteista ja jonka tarkoituksena on määritellä toimivaltasäännöt ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa”, vaikka asetuksen N:o 44/2001 sanamuoto eroaakin Brysselin yleissopimuksen sanamuodosta siinä, että asetukseen sisältyy nimenomaisesti toimivaltaperuste, joka liittyy ”paikkakun[taan], missä vahinko – – saattaa sattua”, kuten Luganon yleissopimukseenkin, sellaisena kuin se on tarkistettu vuonna 2007. Näin lisätty maininta tuo ainoastaan täsmennystä,(12) ilman että se loisi asiallista eroa näiden instrumenttien välille, sillä yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut oikeuskäytännössään, että myös kumoamiskanteet, joiden kohteena on vahingon tapahtumisen estäminen, kuuluvat Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.(13)
Asian kohde
34. Muistutan, että nyt käsiteltävä asia koskee asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan erityistoimivaltasäännön kattaman alan määrittämistä, tarkemmin sanoen säännöksessä säädetyn liittymän määritelmää.
35. Unionin tuomioistuimen ei ole tarkasteltava kysymystä siitä, voidaanko ja, jos voidaan, millä edellytyksillä, negatiivinen vahvistuskanne hyväksyä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa. Kyse on tältä osin kunkin jäsenvaltion prosessioikeuden alaan kuuluvasta kysymyksestä, joka koskee etenkin kantajan oikeussuojan tarvetta, vaikkakin kanteiden erityislaatu on otettava huomioon sovellettaessa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa.
36. Vaikka unionin tuomioistuin katsoisi, että poikkeussäännökseen sisältyvää toimivaltasääntöä ei voida soveltaa tällaisiin kanteisiin, asetuksen 2 artiklassa säädetyn yleissäännön mukaan määräytyvällä tuomioistuimella, eli sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa vastaajalla on kotipaikka, on toimivalta lausua kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja mahdollisesta perusteltavuudesta.
B Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mahdollinen sovellettavuus negatiivisiin vahvistuskanteisiin sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa
Esitetyn kysymyksen tarkoitus
37. Kansallinen tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, kuuluuko pääasiassa nostetun kaltainen negatiivinen vahvistuskanne asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan säännösten soveltamisalaan. Konkreettisesti kyse on siitä, voiko saksalainen tuomioistuin perustaa kansainvälisen toimivaltansa tähän säännökseen, jossa määrätään ”sen paikkakunnan tuomioistuime[sta], missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, käsitelläkseen Folien Fischerin ja Fofitecin kanteen, jossa vaaditaan toteamaan, että kilpailuasiaan ei liity vahingonkorvausvastuuta sellaisen oikeudenvastaisen menettelyn perusteella, johon yhtiöiden – jotka on perustettu Sveitsin oikeuden mukaan ja jotka toimivat muun muassa Saksan markkinoilla – väitetään syyllistyneen.
38. Unionin tuomioistuin ei ole koskaan lausunut tästä kysymyksestä. Unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton tuomioistuimet ovat sen sijaan omaksuneet toisistaan poikkeavia kantoja. Käytettävissäni olevien tietojen – jotka eivät ole kattavia – mukaan useat jäsenvaltioiden tuomioistuimista,(14) mutta eivät kaikki,(15) ovat torjuneet asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa esitettyyn negatiiviseen vahvistuskanteeseen, kun taas Tribunal fédéral suisse (Sveitsin liittovaltion tuomioistuin) on suhtautunut tältä osin myönteisesti Luganon yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan sisältämien täysin samanlaisten määräysten soveltamiseen, silloin kun Sveitsin toimivalta oli perusteltua ja koski vastakkaista suorituskannetta.(16)
39. Kansallinen tuomioistuin toteaa olevansa taipuvainen katsomaan, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla voidaan määrittää kansainvälinen toimivalta tilanteessa, jossa on kyse kanteesta oikeudenvastaisen menettelyn puuttumisen toteamiseksi. Bundesgerichtshof toteaa, että Saksan oikeuskäytännössä(17) puolletaan näkemystä, jonka mukaan säännöksen perusteella sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia myös negatiivisen kanteen sen toteamiseksi, että mahdolliseen oikeudenvastaiseen menettelyyn perustuvia oikeuksia ei ole olemassa.
40. Sekä nyt käsiteltävässä asiassa huomautuksia esittäneet jäsenvaltiot että kansallinen tuomioistuin ovat väittäneet tältä osin, että toimivaltasääntöihin on omaksuttava peilikuvanomaisesti sama lähestymistapa yhtäältä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan negatiivisen vahvistuskanteen ja toisaalta siihen nähden symmetrisesti päinvastaisen suorituskanteen tai vahingonkorvauskanteen kohdalla.
41. Aivan kuin peilikin voi olla vääristävä, on mahdollista, että väitetty symmetria ei ole täydellinen eikä edes merkityksellinen. Kallistun nyt käsiteltävässä asiassa, kuitenkin joillakin epäilyksillä, sille kannalle, että nyt käsiteltävässä asiassa pääasiallisesti edustettu teoria voidaan hyväksyä, kun otetaan huomioon erityisesti asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sisältö ja tavoite ja se, että oikeudenkäynnin kohteen samuus positiivisessa ja negatiivisessa vahvistuskanteessa ei ole tässä asiassa vaikutuksellista, sekä ehdotetusta laajasta tulkinnasta aiheutuvat käytännön seuraukset.
42. Täsmennän aivan ensiksi, etten sulje pois sitä, että negatiiviset vahvistuskanteet voivat kuulua asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjen toimivaltasääntöjen soveltamisalaan, mutta on kuitenkin muistettava, että edellytykset, joiden mukaisesti nämä kanteet voidaan hyväksyä jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, määritetään kansallisissa menettelysäännöissä. Totean tältä osin, että kansalliset lähestymistavat ovat erilaisia, mutta mahdollisuus nostaa negatiivinen vahvistuskanne riippuu yleensä seikoista, jotka koskevat kanteen kohdetta ja kantajan oikeudellista intressiä tai oikeussuojan tarvetta.(18)
43. Katson kuitenkin seuraavaksi esittämilläni perusteilla, että nostettaessa tällainen kanne sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa ei ole sovellettava asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa säädettyä toimivaltasääntöä vaan saman asetuksen 2 artiklassa säädettyä yleistä toimivaltasääntöä.
Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sanamuodon mukainen tulkinta
44. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 käsitteitä tulkittaessa ei ole tukeuduttava ainoastaan kyseessä olevan yksittäisen jäsenvaltion oikeuteen vaan niitä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana tekstin järjestelmää ja tavoitteita, jotta taataan asetuksen tehokkuus ja yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.(19)
45. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on toistuvasti katsottu, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian” käsite kattaa kaikki sellaiset kanteet, joissa ”vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista” ja jotka ”eivät liity tämän yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ’sopimusta koskevaan asiaan’”, ja täsmennetty, että sopimus tarkoittaa tilannetta, jossa yksi osapuoli on vapaaehtoisesti sitoutunut velvoitteeseen toiseen osapuoleen nähden.(20) Tässä oikeuskäytännössä, joka on sovellettavissa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan, on määritelty kriteeri, joka edellyttää kahden, nimittäin kanteen kohteeseen liittyvän positiivisen ja kanteen perusteeseen liittyvän negatiivisen, edellytyksen täyttymistä.(21)
46. Jäsenvaltion tuomioistuin voi siksi olla toimivaltainen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla ainoastaan, jos sen käsiteltävänä olevalla kanteella pyritään ”vastaajan vastuun toteamiseen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa”,(22) jotta tämä velvoitetaan lopettamaan toiminta, joka voi aiheuttaa vahinkoa, tai korvaamaan tämä vahinko, jos se on jo syntynyt. Negatiivisessa vahvistuskanteessa ei kuitenkaan syytetä vastaajaa vahinkoa aiheuttavasta toiminnasta eikä vaadita vastaajaa tästä korvausvastuuseen, vaan kantaja haluaa näyttää toteen päinvastaista, eli sen, että kantaja ei ole sellaisen lainvastaisen toiminnan toteuttaja, joka voi aiheuttaa vahinkoa, josta seuraa oikeus vahingonkorvaukseen. Saksan hallitus on todennut tältä osin oikein – vaikka en yhdy kyseisen hallituksen tämän johdosta tekemiin johtopäätöksiin –, että negatiivisessa vahvistuskanteessa oikeudenvastaiseen menettelyyn perustuvissa asioissa yleisesti tunnetut roolit ovat käänteiset, koska siinä kantaja on oikeudenvastaiseen menettelyyn perustuvan saamisen mahdollinen velallinen, kun taas vastaaja on menettelyn mahdollinen uhri.
47. Negatiivisella vahvistuskanteella ei näin ollen pyritä vastaajan vastuun toteamiseen edellä mainitussa oikeuskäytännössä todetulla tavalla, vaan sillä päinvastoin pyritään sulkemaan pois kantajan vastuu. Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kanne ei myöskään ole tarkkaan ottaen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskeva kanne, koska sillä ei pyritä toteamaan kilpailuoikeuden rikkomisia, joihin kantajat olisivat syyllistyneet Saksan alueella, vaan sen tarkoituksena on sen sijaan kantajien vapauttaminen vastuusta toteamalla, että niiden toiminta on Saksan oikeuden mukaista. Tarkemmin sanottuna Folien Fischer ja Fofitec eivät kiistä sellaisen toiminnan olemassaoloa, joka voi aiheuttaa vahinkoa, vaan ne väittävät, etteivät ne voi olla vahingonkorvausvastuussa, koska toiminta ei ole lainvastaista.
48. Yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi asiassa Bier (ns. Mines de potasse d’Alsace ‑tapaus) antamassaan tuomiossa(23) Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa siten, että kantajalle annetaan mahdollisuus valita paikkakunta, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, tai paikkakunta, missä vahinko on toteutunut.(24) Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei ole todennut sitä nimenomaisesti, mielestäni sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian kantajalle annettu mahdollisuus valita kahden toimivaltaisen tuomioistuimen välillä on tarkoitettu suosimaan mahdollista vahingonkärsijää, joka pääsääntöisesti on menettelyssä kantajan asemassa.(25) Mikään ei viittaa oikeuskäytännössä siihen, että mahdolliseen haitalliseen toimintaan syyllistyneelle osapuolelle olisi myönnettävä sama suotuisa kohtelu.
49. Edellä mainitussa Brysselin yleissopimusta koskevassa asiassa Henkel annetun tuomion sekä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sanamuodon perusteella voidaan toki lukea säännön soveltamisalaan sellaisen vahingon huomioon ottaminen, joka ei ole vielä toteutunut vaan on mahdollinen yksilöidyn tapahtuman johdosta. Oikeudenvastaisesta menettelystä seuraava vahinko voi kyllä olla vasta tulevaisuuteen sijoittuva, mutta sen sisällön on oltava todellinen eikä abstrakti, sillä muuten erityinen toimivaltaperuste, joka liittyy sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvausasiaan, voitaisiin synnyttää mielivaltaisesti. Niinpä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskeva kanne voi todella perustua riskiin, kun mahdollisen vahingon peruste on olemassa ja tunnistettavissa mutta vahinko ei ole vielä syntynyt. Negatiivisessa vahvistuskanteessa kuitenkin puolestaan oletetaan, että myös vahingon materialisoitumisen riski on pois suljettu, mikä tarkoittaa liittymän kiistämistä ja näin ollen sitä koskevan sellaisen erityisen toimivaltaperusteen kiistämistä, josta säädetään asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa.
50. Negatiivisella vahvistuskanteella pyritään vahvistamaan sellainen yksityisoikeudellinen seikka, joka mielestäni merkitsee välttämättä sitä, että kansainvälisessä prosessioikeudessa tarkoitettua liittymää ei ole olemassa. On toki mahdollista hahmotella tilanne, jossa kantaja myöntäisi vastaajan kärsineen vahinkoa mutta nostaisi negatiivisen vahvistuskanteen sulkeakseen pois kantajan vastuun vahingosta esimerkiksi sillä perusteella, että toteutettu toiminta ei ole oikeudenvastaista tai että kyseisen toiminnan ja väitetyn vahingon välillä ei ole olemassa syy-yhteyttä.(26) Myöskään tällaisessa tilanteessa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltaminen tällaiseen negatiiviseen vahvistuskanteeseen ei kuitenkaan näytä olevan sopusoinnussa edellä mainitussa asiassa Tacconi annetussa tuomiossa viitatun oikeuskäytännön kanssa, sillä tässä tilanteessa negatiivisella vahvistuskanteella ei vaadita ”vastaajan vastuun toteuttamista” ja se ei siksi mielestäni kuulu erityissäännöksen vaan vastaajan kotipaikkaan kiinnittyvän yleisen toimivaltasäännön soveltamisalaan.
51. Kansallinen tuomioistuin on muistuttanut nyt käsiteltävässä asiassa, että Fofitecin lisenssien myöntämisestä kieltäytymisen vaikutus toteutuu Saksan liittotasavallan alueella, eli jäsenvaltiossa, jonka oikeutta on Bundesgerichtshofin mukaan sovellettava asiaankuuluvien lainvalintasääntöjen nojalla. Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin totesi edellä mainitussa asiassa Marinari annetussa tuomiossa,(27) että Brysselin yleissopimuksen tarkoituksena ei ole sitoa siinä määriteltyä alueellista toimivaltaa koskevia sääntöjä sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun syntymisen edellytyksiä koskeviin kansallisiin säännöksiin. Lisään tältä osin, että sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen (EY) N:o 864/2007, jota kutsutaan Rooma II -asetukseksi,(28) 6 artiklan 3 kohdassa annetaan kantajalle, joka vaatii vahingonkorvausta, mahdollisuus valita sellaiseen sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavien lakien välillä, joka johtuu useiden jäsenvaltioiden markkinoihin vaikuttavasta kilpailun rajoittamisesta.
52. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkinnasta ja näin ollen myös asetuksen N:o 44/2001 vastaavasta toimivaltasäännöstä, että sopimukseen perustumatonta asiaa koskeva kanne ei kuulu säännön soveltamisalaan, kun siinä ei pyritä vahingon korvaamiseen säännössä tarkoitetulla tavalla, vaikka kanne perustuu väitetysti virheelliseen menettelyyn.(29)
53. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sanamuodon mukainen tulkinta ei näin ollen anna tukea ajatukselle, jonka mukaan säännös on sovellettavissa negatiivisiin vahvistuskanteisiin.
Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan teleologinen tulkinta
54. Asetuksen N:o 44/2001 tavoitteena on muun muassa vahvistaa unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa mahdollistamalla samanaikaisesti se, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja se, että tavanomaisesti tietoinen vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne.(30)
55. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan ennustettavuuteen, ja näin ollen myös oikeusturvaan, liittyvän huolen vuoksi on aina suosittava sellaisen periaatteen mukaista toimivaltaperustetta, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy vastaajan kotipaikan perusteella, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu.
56. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta on toimivaltasääntö, joka on poikkeus asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä yleisestä toimivaltasäännöstä, jolla pyritään suojelemaan kantajan vireille panemien toimien kohteena olevaa osapuolta.(31) Sitä on näin ollen tulkittava tiukasti, jopa suppeasti.(32)
57. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetyn erityisen toimivaltasäännön tavoitteena on ottaa huomioon ”oikeudenkäynnin tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta erityisen läheinen yhteys itse asian ja sellaisen tuomioistuimen välillä, jossa asia voidaan saattaa vireille”, Brysselin yleissopimuksen vastaavan säännön tulkintaa koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.(33) Tässä säännöksessä annetaan kantajalle vaihtoehto mahdollistamalla tälle poikkeuksellisesti kanteen nostaminen tuomioistuimessa, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa vastaajalla on kotipaikka, sillä perusteella, että tällä tuomioistuimella on erityinen liittymä riidan luonteeseen. Jotta voidaan poiketa tällä tavalla vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvästä toimivaltaperusteesta, on tärkeää varmistaa, että kyseessä olevaa riita-asiaa koskevien tietojen perusteella on todellakin olemassa läheisyyttä osoittavia tekijöitä,(34) joita edellytetään tässä vielä tiukemmin, koska ”erityisen läheisen yhteyden” on yhdistettävä riita-asiaa ja tuomioistuinta, jossa kanne on nostettu ja joka(35) on säännöksessä tarkoitettu sen paikkakunnan tuomioistuin, ”missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.
58. Kun on kyse negatiivisesta vahvistuskanteesta, tällaista erityistä läheisyyttä ei voida löytää täysin yksiselitteisesti. Asiaa käsittelevän saksalaisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan olisi näin ollen tullut perustua pääasiassa kahden Sveitsiin sijoittautuneen yhtiön toteuttamatta jättämien tai toteuttamien toimien kilpailunvastaisiin vaikutuksiin italialaisen Ritrama SpA -yhtiön – joka on kiistänyt toimineensa Saksassa mutta joka on epäilyksittä toteuttanut tuotantoon ja markkinointiin liittyviä toimia muissa unionin jäsenvaltioissa – vahingoksi. Kilpailuasioissa on nimittäin olemassa erilaisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa hajaannusta toimivaltaperusteissa, jotka liittyvät lainvastaisiin toimiin ja niiden vaikutuksiin.
59. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tarkoitus ei mielestäni anna mahdollisuutta lukea sen soveltamisalaan riitoja, jotka koskevat oikeudenvastaisen menettelyn puuttumista. Sama päätelmä on tehtävissä sen systematiikan perusteella, johon säännös kuuluu.
Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan systemaattinen tulkinta
60. On totta, että edellä mainitussa asiassa Tatry annetussa tuomiossa, joka annettiin Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan tulkinnasta(36) ja joka koski vireilläolovaikutusta, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että konossementti-asiakirjalla tehtävän merikuljetuksen alalla oli olemassa perusteen ja kohteen vastaavuus yhtäältä vahingonkorvausvaatimuksen ja toisaalta sen vastakkaisen vaatimuksen välillä, jossa vaadittiin sen toteamista, että vahinkoa ei ollut syntynyt.(37) Kansallinen tuomioistuin ja Ritrama SpA:ta lukuun ottamatta huomautuksia esittäneet osapuolet katsovat, että tätä oikeuskäytäntöä on sovellettava asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaan ja että tämän seurauksena artiklassa säädettyä toimivaltaperustetta on sovellettava myös negatiivisiin vahvistuskanteisiin.(38)
61. Edellä mainitussa asiassa Tatry annetun tuomion oikeuskäytäntö ei mielestäni ole vakava este suosittelemalleni asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan suppealle soveltamiselle. Myönnän, että sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa negatiivisen vahvistuskanteen kohde voi olla sama kuin positiivisen kanteen, johon se liittyy, siten, että yhdessä kanteessa pyritään siihen, että tuomioistuin toteaa, ettei mahdollinen toimija ole menetellyt haitallisesti, kun taas toisessa pyritään osoittamaan päinvastaista.
62. Vaikka riidan kohteen käsite auttaa selvittämään tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian sisällön vireilläolovaikutuksen ja tästä seuraavan oikeusvoimavaikutuksen osalta mainitun tuomion mukaisesti, tästä ei kuitenkaan seuraa, että käsitteen perusteella voidaan määritellä, onko tietyssä riita-asiassa olemassa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan kannalta asianmukaista liittymää vai ei.
63. Yhteisöjen tuomioistuin lausui nimittäin edellä mainitussa asiassa Tatry antamassaan tuomiossa ainoastaan vireilläolovaikutusta koskevista säännöksistä, joissa ei säädetä toimivaltaperusteista vaan määritetään ainoastaan, kumman kahdesta tuomioistuimesta, jonka käsiteltäväksi asia on samanaikaisesti saatettu, on lausuttava asiasta ensimmäisenä. Kysymyksenasettelu eroaa siksi selvästi siitä, joka on saatettu unionin tuomioistuimen tarkasteltavaksi tässä asiassa.
64. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa käytetty laadintatekniikka johtaa mielestäni lisäksi siihen, että tuomioistuimen toimivalta ei perustu riita-asian kohteeseen vaan kunkin erityisen toimivaltaperusteen osalta määriteltyyn liittymään, joissa on kyse kahdesta eri asiasta, kuten artiklaan sisältyvien toimivaltasääntöjen vertaileva analyysi osoittaa. Näin ollen ”sopimusta koskevassa asiassa” liittymänä on ”paikkakun[ta], missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä” (asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohta), ja ”elatusapua koskevassa asiassa” puolestaan ”paikkakun[ta], missä elatusapuun oikeutetun kotipaikka tai asuinpaikka on” (asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 2 alakohta).
65. Tässä asiassa huomautuksia esittäneet osapuolet, jotka väittävät, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta kattaa kanteet, joiden tarkoituksena on todeta, ettei sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausvastuuta ole, vetoavat siihen, että asetuksen 5 artiklassa säädettyjen muiden toimivaltaperusteiden yhteydessä samaa sääntöä sovelletaan negatiiviseen vahvistuskanteeseen ja positiiviseen kanteeseen.
66. Katson kuitenkin, että muissa kuin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tuomioistuimessa nostetun kanteen positiivinen tai negatiivinen luonne ei vaikuta 5 artiklan säännösten mukaiseen liittymään. Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa kanteen luonne on sen sijaan olennainen tuomioistuimen toimivallan määrittämiseksi, koska ratkaisevaa on se, onko haitallista menettelyä olemassa vai ei, mikä on liittymän osalta määräävä seikka.
Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan laajasta tulkinnasta aiheutuvat käytännön seuraukset
67. Ranskan hallitus on tehnyt erityislaatuisen ehdotuksen, jossa se puoltaa pääasiassa nostetun kaltaisen negatiivisen vahvistuskanteen johdosta annetun ratkaisun oikeusvoimavaikutuksen rajoittamista sen jäsenvaltion alueelle, missä toimivaltainen tuomioistuin sijaitsee, kun tiedetään, että tällaisia kanteita ei hyväksytä Ranskan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevassa oikeudessa.
68. Olen sitä mieltä, että olisi vastoin asetuksella N:o 44/2001 käyttöön otettua järjestelmää ensin myöntää ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitetun kaltainen toimivalta, ja todeta tämän jälkeen, että koska tämän ratkaisun oikeudelliset tai käytännön seuraukset eivät ole hyväksyttävissä, ratkaisun, jonka tuomioistuin voi antaa, vaikutukset on rajoitettava sen jäsenvaltion alueelle, missä kyseisen tuomioistuin sijaitsee.
69. Asetuksen N:o 44/2001 säännöksillä on voitava olla vaikutuksia kaikkien jäsenvaltioiden välillä ilman rajoituksia jonkin jäsenvaltion alueeseen, kuten Ranskan hallitus on ehdottanut, sillä muuten asetus menettäisi tehokkaan vaikutuksensa.(39) Asetuksen N:o 44/2001 tarkoituksena ja intressissä on nimenomaisesti säätää toimivaltasäännöistä, jotka ovat voimassa kaikkien jäsenvaltioiden tuomioistuimissa samanaikaisesti ja jotka johtavat siihen, että samassa riita-asiassa annetaan ainoastaan yksi ratkaisu, jonka laajuus on kansainvälinen.(40)
70. Myönnän, että unionin tuomioistuin on hyväksynyt, että osapuoli voi ”torpedoida” tai ”lamauttaa” toisen osapuolen kanteen hyötymällä vireilläolovaikutusta koskevasta poikkeuksesta Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan laajentavan soveltamisen nojalla.(41) Mielestäni kuitenkin sen hyväksyminen, että negatiivinen vahvistuskanne sopimukseen perustumattomassa vahingonkorvausasiassa voi perustua asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädettyyn erityiseen toimivaltaperusteeseen, voi lisätä ”torpedokanteiden” riskiä, sillä haitallisen menettelyn mahdollisille toteuttajille annettaisiin mahdollisuus nostaa kanne toisessa tuomioistuimessa kuin vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa.(42)
71. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on vältettävä tulkitsemasta tavalla, joka olisi tyydyttävä teoreettisella tasolla mutta joka johtaisi tällaisiin käytännön ongelmiin.
72. Tällä perusteella unionin tuomioistuimen on mielestäni omaksuttava asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetyn erityistoimivaltaa koskevan säännön soveltamisalasta suppea käsitys siltä osin kuin on kyse säännön mahdollisesta sovellettavuudesta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa nostettuihin negatiivisiin vahvistuskanteisiin ja suosittava vastaajan kotipaikkaan kiinnittyvää yleistä toimivaltasääntöä.
V Ratkaisuehdotus
73. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että tuomioistuimen toimivalta tutkia sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskeva asia ei koske negatiivista vahvistuskannetta, jossa mahdollisen vahingon aiheuttaja väittää, että tiettyjen tosiseikkojen vuoksi potentiaalisella vahingonkärsijällä ei ole oikeuksia deliktin perusteella.