Language of document : ECLI:EU:F:2013:151

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

17 päivänä lokakuuta 2013

Asia F‑69/11

BF

vastaan

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Henkilöstö – Menettely johtajan viran täyttämiseksi – Esivalintalautakunnan kertomus – Perustelut – Puuttuminen – Nimityspäätöksen lainvastaisuus – Edellytykset

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BF vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen 18.10.2010 tekemän päätöksen, jolla Z nimitettiin henkilöstöasioiden johtajan virkaan ja tilintarkastustuomioistuimen samana päivänä tekemän päätöksen, jolla hänen tähän virkaan esittämänsä hakemus hylättiin sekä määräämään korvausta aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu:      Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen 18.11.2010 tekemät päätökset, joilla Z nimitettiin henkilöstöasioiden johtajan virkaan ja BF:n tähän virkaan esittämä hakemus hylättiin, kumotaan. Lausunnon antaminen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen siitä vaatimuksesta raukeaa, jonka mukaan asiakirja-aineistosta on poistettava kannekirjelmän liitteet A 7 ja A 11. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitettaan korvaamaan BF:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Johtajan viran täyttämistä koskeva menettely – Hakijoiden ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavallan rajat – Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettujen edellytysten ja kyseisen toimivallan käyttämistä varten annettujen toimintasääntöjen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Johtajan viran täyttämistä koskeva menettely – Esivalintalautakunnan kertomus – Perusteluvelvollisuus – Soveltamisala

(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohta)

3.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Johtajan viran täyttämistä koskeva menettely – Esivalintalautakunnan kertomus, jossa on menettelyvirhe – Seuraukset

1.      Nimittävällä viranomaisella avoimia virkoja hakeneiden henkilöiden ansioiden vertailemisessa olevaa laajaa harkintavaltaa, erityisesti kun avoin virka vastaa hallinnon korkeimpia palkkaluokkia kuten johtajan virka tilintarkastustuomioistuimessa, on käytettävä merkityksellisten säännösten mukaisesti eli avointa virkaa koskevan ilmoituksen ja sellaisten mahdollisten toimintasääntöjen mukaisesti, joita viranomainen on voinut itselleen asettaa harkintavaltansa käyttämistä varten, kuten palvelukseen ottamista koskevat sisäiset säännöt. Tällaiset sisäiset säännöt ovat näin ollen osa oikeudellista kehystä, josta nimittävä viranomainen ei voi poiketa laajaa harkintavaltaansa käyttäessään täsmentämättä poikkeamisen syitä, koska muuten se loukkaisi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tässä asiayhteydessä valvonta, jota virkamiestuomioistuin kohdistaa laajiin valtuuksiin, joihin tämä viranomainen voi vedota, koskee näin ollen ensisijaisesti vain sen tarkistamista, onko viranomainen pysytellyt sallituissa rajoissa sääntöjenmukaisen menettelyn päätteeksi eikä ole käyttänyt sillä hakijoiden ansioiden vertailussa olevaa harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla tai muissa tarkoituksissa kuin siinä, jota varten se on sille myönnetty.

(ks. 40 ja 41 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑586/93, Kotzonis v. EAY, 22.3.1995, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/07, Tzirani v. komissio, 22.10.2008, 67 kohta; asia F‑87/11, Wahlström v. Frontex, 30.1.2013, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Johtajan viran täyttämistä koskevassa menettelyssä sen kertomuksen perustelut, joka esivalintalautakunnan on esiteltävä nimittävälle viranomaiselle niiden sisäisten sääntöjen mukaisesti, joissa edellytetään ”perusteltua kertomusta”, eivät voi muodostua vain valittujen hakijoiden nimistä ja maininnasta siitä, onko esivalintalautakunta antanut lausuntonsa yksimielisesti vai ei, tai menettelyn ja noudatettujen arviointiperusteiden toistamisesta. Perusteluiden on sisällettävä kaikki arviointia varten tarpeelliset seikat, joiden avulla mainittu viranomainen voi asianmukaisesti käyttää valintamenettelyn päätteeksi sille nimittämistä koskevissa asioissa kuuluvia laajoja toimivaltuuksia niitä sääntöjä ja edellytyksiä noudattaen, jotka se on itselleen asettanut ja joiden avulla nimittävä viranomainen kykenee ymmärtämään esivalintalautakunnan valituista hakijoista suorittamaa arviota ja valitsemaan tämän jälkeen itse vertailun päätteeksi hakijan, joka parhaiten soveltuu hoitamaan avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa kyseessä olevia tehtäviä.

Missään tapauksessa esivalintalautakunnan puheenjohtajan suullisessa esittelyssään esittämillä hyvin suppeilla toteamuksilla ei voida korvata kirjallista kertomusta, jossa mainitaan vähimmäismäärä tosiseikkoja, joiden avulla voidaan tarvittavaa objektiivisuutta noudattaen harkita ja päättää, kuka esivalintalautakunnan ehdottamista hakijoista on aiheellista valita.

(ks. 44 ja 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑150/03 P, Hectors v. parlamentti, 23.9.2004, 46 ja 48–50 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002, 31 ja 32 kohta; asia T‑73/01, Pappas v. alueiden komitea, 18.9.2003, 60 kohta

3.      Riidanalainen päätös on kumottava menettelyvirheen vuoksi vain jos on osoitettu, että tämä virhe on voinut vaikuttaa tämän päätöksen sisältöön. Esivalintalautakunnan kertomuksen puutteelliset perustelut ovat palvelukseenottomenettelyn ilmeinen virhe, koska esivalintalautakunnan on sisäisten menettelysääntöjen mukaan esiteltävä nimittävälle viranomaiselle perusteltu kertomus.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑58/92 Moat v. komissio, 16.12.1993, 63 kohta; em. asia Pappas v. alueiden komitea, 71 kohta