Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Kronoply GmbH & Co. KG:n ja Kronotex GmbH & Co. KG:n 23.12.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-388/02)

    (Oikeudenkäyntikieli: saksa)

Kronoply GmbH & Co. KG ja Kronotex GmbH & Co. KG, Heiligengrabe (Saksa), ovat nostaneet 23.12.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantajien edustajana on asianajaja R. Nierer.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-kumoaa komission 19.6.2002 tekemän päätöksen (valtiontuki nro N 240/2002), jonka mukaan Saksan liittotasavallan Zellstoff Stendal GmbH:lle antamaa tukea ei vastusteta, ja

-velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista kuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat valmistavat puumateriaaleja metsätuoreesta männystä, muun muassa mdf-, hdf-, ldf- ja osb-levyjä. Kanteen kohteena on komission päätös olla vastustamatta Zellstoff Stendal GmbH:lle sellutehtaan pystyttämistä sekä puunhankintayrityksen ja logistiikkayrityksen perustamista Stendalin Arneburgiin Saksi-Anhaltin osavaltiossa Saksan liittotasavallassa varten annettua 109,161 miljoonan euron suuruista takaisin perimättä jätettävää avustusta ja 165,515 miljoonan euron suuruista investointilisää samoin kuin 80 prosentin suuruisen takauksen myöntämistä 464,550 miljoonan euron suuruiselle lainalle.

Kantajien mukaan komissio ei ole täysin noudattanut suuntaviivoja ja puitesäännöstöjä. Se ei ole tutkinut suunnitelman sektorikohtaisia vaikutuksia puuvarantoon ja on hyväksynyt liian laajan hankinta-alueen. Laaja hankinta-alue johtaa korkeampiin kustannuksiin ja siten yrityksen kannattamattomuuteen. Jos taas hankinta-alue on pienempi, metsävarannot eivät riitä siihen, että kaikki alueella toimivat puunjalostusyritykset saavat puuta riittävässä määrin.

Komissio on lisäksi jättänyt huomiotta, että tuensaajan oma osuus on alle vaadittavan 25 prosentin.

Edelleen komissio on arvioinut välillisesti saatavien työpaikkojen lukumäärän liian suureksi, joten kertoimen 1,5 sijasta on sovellettava kerrointa 1,25. Tällöin korkein sallittu tuen intensiteetti on vain 26,25 prosenttia.

Lainalle annettavan valtiontakauksen tukiosuuskin on arvioitu liian alhaiseksi niin, että oikein laskettaessa tuen intensitetti on 33,31 prosenttia, joka ylittää komission hyväksymän 31,5 prosentin suuruisen enimmäismäärän tuen intensiteetille.

[EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 659/1999¹ rikotaan, koska virallista tutkintamenettelyä ei ole käynnistetty, vaikka komissiolla on ollut aihetta epäilyihin. Kantajat ovat täten estyneet toteuttamasta proseduraalisia oikeuksiaan, ja lain edellyttämää kuulemista on rajoitettu.

Koska aluetuen suuntaviivoja ja monialakohtaista aluetukea koskevia säännöksiä ei ole noudatettu, kyseeseen ei voi tulla mikään EY 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan poikkeuksista.

Komissio on niin ikään rikkonut EY 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohdan I alakohtaa, 6 artiklaa sekä EY 174 artiklan 1 kohdan kolmatta luetelmakohtaa, kun se on päätöksissään jättänyt ympäristöseikat huomiotta. Tuettu hanke johtaa siihen, että kysynnän tyydyttämiseksi on harjoitettava metsän ryöstöviljelyä.

____________

¹ - EYVL 1999, L 83, s. 1.