YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
4 päivänä joulukuuta 2008 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Puolustautumisoikeudet – Tuomioistuinvalvonta
Asiassa T‑284/08,
People’s Mojahedin Organization of Iran, kotipaikka Auvers‑sur‑Oise (Ranska), edustajinaan aluksi asianajaja J.-P. Spitzer ja D. Vaughan, QC, sittemmin Spitzer, Vaughan ja barrister M.‑E. Demetriou,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään aluksi G.‑J. Van Hegleson, M. Bishop ja E. Finnegan, sittemmin Bishop ja Finnegan,
vastaajana,
jota tukevat
Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues ja A.‑L. During,
ja
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Aalto ja S. Boelaert,
väliintulijoina,
jossa on kyse tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY (EUVL L 188, s. 21) kumoamista koskevasta vaatimuksesta kantajaa koskevilta osin,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit D. Šváby ja L. Truchot,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kantza,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.12.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Esillä olevan asian taustalla olevien seikkojen selostuksen osalta viitataan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto, 12.12.2006 antamaan tuomioon (Kok. 2006, s. II‑4665; jäljempänä asia OMPI; 1–26 kohta) ja asiassa T-256/07, People’s Mojahedin Organization of Iran vastaan neuvosto, 23.10.2008 antamaan tuomioon (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä asia PMOI; 1–37 kohta).
2 Court of Appeal (England & Wales) (Englannin ja Walesin valitustuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä Court of Appeal) hylkäsi 7.5.2008 antamallaan tuomiolla Secretary of State for the Home Departmentin (Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri, jäljempänä Home Secretary) pyynnön saada valittaa tuolle tuomioistuimelle Proscribed Organisations Appeal Commissionin (Yhdistyneen kuningaskunnan kiellettyjä järjestöjä koskeva valituslautakunta, jäljempänä POAC) 30.11.2007 tekemästä päätöksestä, jolla hyväksyttiin valitus Home Secretaryn 1.9.2006 tekemästä päätöksestä, jolla kieltäydyttiin poistamasta toteamusta, jonka mukaan People’s Mojahedin Organization of Iran (jäljempänä kantaja tai PMOI) oli terrorismiin sekaantunut kielletty järjestö, ja määrättiin, että Home Secretaryn oli tehtävä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille esitys määräyksestä (Order), jolla kantaja poistetaan vuoden 2000 terrorismista annetun lain (Terrorism Act) nojalla kiellettyjen järjestöjen luettelosta.
3 Tuossa päätöksessä POAC muun muassa totesi, että Home Secretaryn 1.9.2006 tekemään päätökseen, jolla kieltäydyttiin poistamasta toteamusta, jonka mukaan kantaja oli terrorismiin sekaantunut kielletty järjestö, sisältyvä toteamus, jonka mukaan kantaja oli edelleen tuona ajankohtana vuoden 2000 Terrorism Actissa tarkoitettu ”terrorismiin sekaantunut” (concerned in terrorism) järjestö, oli virheellinen (perverse). POAC:n arvion mukaan ainoa näkemys, johon järkevä päätöksentekijä olisi perustellusti voinut päätyä syyskuussa 2006 tai sen jälkeen, oli, että PMOI ei täyttänyt enää mitään niistä edellytyksistä, jotka ovat tarpeen sitä koskevan kiellon pysyttämiseksi voimassa. Toisin sanoen POAC katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, että PMOI ei ollut enää syyskuussa 2006 eikä myöskään kyseisen päätöksen tekohetkellä sekaantunut terrorismiin (asia PMOI, tuomion 168 ja 169 kohta).
4 POAC:n päätöksestä (10 kohta) käy ilmi, että kyseinen aineisto käsitti tiettyjä tietoja, jotka liittyivät PMOI:tä koskeviin tapahtumiin Ranskassa. Tämän osalta POAC viittasi erityisesti siihen, että Conseil national de la résistance iraniennen (Iranin kansallinen vastarintaneuvosto, CNRI) Pariisin lähellä olevissa toimitiloissa oli suoritettu kotietsintä 17.6.2003, että suurta määrää CNRI:n jäsenistä oli kuulusteltu ja osa pidätetty mutta että vaikka oli löydetty huomattava määrä rahaa, mitään syytteitä ei ollut nostettu.
5 Court of Appeal pysytti POAC:n arvioinnit voimassa. Se totesi lisäksi, että Home Secretaryn toimittamat luottamukselliset tiedot vahvistivat toteamusta, jonka mukaan Home Secretary ei voinut kohtuullisesti katsoa, että PMOI:llä olisi ollut aikomus alkaa harjoittaa uudelleen terrorismia tulevaisuudessa.
6 Näin ollen Home Secretary poisti 23.6.2008 antamallaan määräyksellä, joka tuli voimaan 24.6.2008, PMOI:n nimen vuoden 2000 Terrorism Actin nojalla kiellettyjen järjestöjen luettelosta. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin molemmat kamarit hyväksyivät tämän luettelosta poistamisen.
7 Neuvosto säilytti kuitenkin tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tekemällään päätöksellä 2008/583/EY (EUVL L 188, s. 21; jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös) muiden nimien ohella myös kantajan nimen tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 70) liitteessä olevassa luettelossa (jäljempänä riidanalainen luettelo).
8 Kanteen kohteena olevan päätöksen viidennessä perustelukappaleessa, jonka osalta on selvää, että se koskee PMOI:tä, todetaan seuraavaa:
”Yhden ryhmän osalta neuvosto otti huomioon sen, että kyseisen ryhmän luetteloon sisällyttämisen perusteena olleen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen voimassaolo päättyi 24 päivänä kesäkuuta 2008. Neuvoston tietoon on kuitenkin tullut uusia seikkoja, joiden perusteella neuvosto katsoo, että on aihetta sisällyttää tämä ryhmä luetteloon.”
9 Kanteen kohteena oleva päätös annettiin kantajalle tiedoksi 15.7.2008 päivätyllä neuvoston kirjeellä (jäljempänä tiedoksiantokirje). Tuossa kirjeessä neuvosto totesi erityisesti seuraavaa:
”Neuvosto on uudestaan päättänyt sisällyttää [PMOI:n] – – luetteloon. Neuvosto on pannut merkille, että [PMOI:n] luetteloon sisällyttämisen perusteena olleen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen voimassaolo päättyi 24 päivänä kesäkuuta. Neuvosto on kuitenkin saanut uusia tietoja, joilla on merkitystä luetteloon sisällyttämisen kannalta. Otettuaan nämä tiedot huomioon neuvosto päätti, että [PMOI] oli yhä sisällytettävä edellä mainittuun luetteloon. Näin ollen neuvosto on tämän seurauksena muuttanut perusteluja.”
10 Neuvosto totesi tiedoksiantokirjeeseen liitetyissä perusteluissa (jäljempänä perustelut) seuraavaa:
”[PMOI] on vuonna 1965 perustettu ryhmä, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli šaahinvallan kukistaminen. Sen jäsenet osallistuivat näin ollen aikaisemmin vallassa olleen järjestelmän useiden tuhansien ”vaikuttajien” eliminoimiseen ja olivat vastuussa panttivankien sieppaamisesta Yhdysvaltojen suurlähetystössä Teheranissa. PMOI oli aluksi yksi islamilaisen vallankumouksen kaikkein radikaaleimpia toimijoita, ja sen jälkeen kun sen toiminta kiellettiin, se alkoi toimia maan alla ja toteutti useita toimia vallassa ollutta järjestelmää vastaan Teheranissa. Järjestö oli näin ollen useiden terroristihyökkäyksien taustalla, joita olivat esimerkiksi islamilaisen tasavallan puolueen toimistoa vastaan 28.6.1981 tehty hyökkäys, jonka yhteydessä surmansa saivat yli sata järjestelmän tärkeintä johtajaa (ministereitä, kansanedustajia, korkeita virkamiehiä), ja presidentti Rajain ja pääministeri Javad Bahonarin murha 30.8.1981. Huhtikuussa 1992 PMOI toteutti terroristi-iskuja diplomaattiedustustoja ja iranilaisia laitoksia vastaan kolmessatoista maassa. Vuoden 1993 presidentinvaalikampanjan aikana ryhmä ilmoitti avoimesti olevansa vastuussa tiettyjä öljynjalostuslaitoksia, muun muassa Iranin suurinta öljynpuhdistuslaitosta, vastaan kohdistetuista tietyistä hyökkäyksistä. Huhtikuussa 1999 PMOI ilmoitti olevansa vastuussa Iranin puolustusvoimien päällikön Ali Sayyad Shirazin murhasta. Vuosina 2000 ja 2001 järjestö ilmoitti, että sen jäsenet olivat osallistuneet uusiin kommandohyökkäyksiin Iranin armeijaa ja hallituksen rakennuksia vastaan Iranin ja Irakin rajan läheisyydessä, ja 5.2.2000 se teki kranaatinheitinhyökkäyksen virallisia rakennuksia vastaan Teheranissa. Lisäksi järjestön Euroopan unionin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita jäseniä vastaan on vireillä syytteitä näiden toimintojen rahoittamiseksi harjoitetuista rikollisista toiminnoista. Näihin toimiin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan a, c, d, f, g, h ja i alakohdan määräyksiä, ja ne on toteutettu sen 1 artiklan 3 kohdan i ja iii alakohdassa mainittuja tarkoituksia varten.
[PMOI] kuuluu asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.
Tribunal de grande instance de Paris’n terrorismin torjuntaan erikoistunut syyttäjäviranomainen aloitti huhtikuussa 2001 esitutkinnan, joka koski Ranskan oikeudessa, erityisesti 22.7.1996 annetussa laissa 96/647, tarkoitettua ’osallistumista rikollisjärjestön toimintaan terroritekojen valmistelemiseksi’. Tämän esitutkinnan yhteydessä tehdyt selvitykset koskivat lopulta [PMOI:n] oletettujen jäsenten tekemää sarjaa rikoksia, joissa kaikissa oli pääasiallisesti tai liitännäisesti kyseessä kollektiivinen hanke, jonka tavoitteena oli häiritä vakavalla tavalla yleistä järjestystä herättämällä pelkoa ja kauhua. Mainitun syytteen lisäksi tämä tutkimus koskee myös Ranskan oikeudessa, erityisesti päivittäisestä turvallisuudesta 15.11.2001 annetussa laissa 2001/1062, tarkoitettua ’terroristiryhmän rahoittamista’.
Pariisin terrorismin torjuntaan erikoistunut syyttäjäviranomainen toteutti 19.3.2007 ja 13.11.2007 täydentäviä syytetoimia, jotka koskivat [PMOI:n] oletettuja jäseniä. Näitä syytetoimia perusteltiin tarpeella tutkia uusia seikkoja, mikä oli seurausta vuosina 2001–2007 tehdyistä selvityksistä. Ne koskevat Ranskan oikeudessa, erityisesti 2.8.2003 annetussa laissa 2003/706, tarkoitettua ’erityisen haavoittuviin henkilöihin kohdistuviin petoksiin liittyvillä rikoksilla saadun suoran tai välillisen hyödyn rahanpesua ja petoksia järjestäytyneenä joukkona’ terroristihankkeen yhteydessä.
Toimivaltainen viranomainen teki tämän jälkeen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun [PMOI:tä] koskevan päätöksen.
Neuvosto panee merkille, että nämä syytetoimet ovat yhä vireillä ja että niitä on laajennettu vuonna 2007 terroristiryhmien suorittamien rahoitustoimien torjunnan yhteydessä. Neuvosto katsoo, että syyt [PMOI:n] sisällyttämiseksi niistä henkilöistä ja yhteisöistä, joihin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan, laadittuun luetteloon ovat yhä päteviä.
Otettuaan nämä seikat huomioon neuvosto päätti, että on jatkettava asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista [PMOI:hin].”
Oikeudenkäyntimenettely
11 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.7.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.
12 Kantaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla pyynnön nopeutetusta menettelystä asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklan nojalla. Neuvosto esitti 30.7.2008 huomautuksensa tästä pyynnöstä ja jätti vastineensa 10.9.2008. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) päätti 22.9.2008 hyväksyä kyseisen pyynnön, minkä jälkeen kirjallinen käsittely päättyi.
13 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja määräsi 26.9.2008 työjärjestyksen 65 artiklassa määrättynä asian selvittämistoimena neuvoston toimittamaan kaikki kanteen kohteena olevan päätöksen tekemiseen liittyvät asiakirjat kantajaa koskevilta osin, mutta ne jätettiin kuitenkin toistaiseksi toimittamatta asianomaiselle menettelyn tässä vaiheessa, mikäli neuvosto vetosi luottamuksellisuuteen.
14 Neuvosto noudatti tätä asian selvittämistoimea aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2008 jättämällään asiakirjalla. Sen vastaukseen oli liitetty kahdeksan asiakirjaa, joista seitsemän, joita ei ollut luokiteltu luottamuksellisiksi, annettiin kantajalle tiedoksi. Sitä kehotettiin esittämään kirjalliset huomautuksensa kyseisistä seitsemästä asiakirjasta sekä kahdeksannen asiakirjan luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä. Kantaja vastasi tähän pyyntöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2008 toimittamallaan asiakirjalla.
15 Neuvosto noudatti tätä asian selvittämistoimea tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 6.11.2008 jättämällään asiakirjalla. Sen vastaukseen oli liitetty neljä uutta asiakirjaa, jotka annettiin kantajalle tiedoksi.
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 10.11.2008 antamallaan määräyksellä asianosaisia kuultuaan Ranskan tasavallan ja Euroopan yhteisöjen komission väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.
17 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) kehotti työjärjestyksen 64 artiklassa määrättynä prosessinjohtotoimena 11.11.2008 päivätyllä kirjaajan kirjeellä neuvostoa yhtäältä toimittamaan kirjalliset huomautuksensa kantajan kirjaamoon 5.11.2008 jättämiin huomautuksiin sisältyvistä tietyistä tosiseikkoja koskevista väitteistä ja tietyistä uusista oikeudellisista väitteistä sekä toisaalta toimittamaan kaikki sen hallussa olevat asiakirjat, joissa kuvataan tai jotka koskevat kanteen kohteena olevan päätöksen tekemiseen johtanutta äänestysmenettelyä, mukaan luettuna istuntojen ja äänestysten pöytäkirjat. Neuvosto noudatti tätä pyyntöä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.11.2008 toimittamallaan asiakirjalla.
18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) kehotti mainittuina prosessinjohtotoimina yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan nojalla 11.11.2008 päivätyllä kirjaamon kirjeellä Yhdistynyttä kuningaskuntaa esittämään kirjalliset huomautuksensa kantajan kirjaamoon 5.11.2008 jättämiin huomautuksiin sisältyvistä, kanteen kohteena olevan päätöksen tekemismenettelyä koskevista tietyistä tosiseikkoja koskevista väitteistä. Yhdistynyt kuningaskunta noudatti tätä pyyntöä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 20.11.2008 toimittamallaan asiakirjalla.
19 Kantaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 24.11.2008 jättämällään asiakirjalla tiettyjä kirjallisia huomautuksia suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Neuvosto vastasi näihin huomautuksiin kirjaamoon 28.11.2008 toimittamallaan asiakirjalla.
20 Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 3.12.2008 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
21 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen kantajaa koskevilta osin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Ranskan tasavalta ja komissio tukevat neuvoston ensimmäistä vaatimusta.
Oikeudellinen arviointi
24 Kantaja vetoaa pääasiallisesti viiteen kanneperusteeseen kanteen kohteena olevan päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi. Ensimmäinen kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä. Toinen kanneperuste koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan, asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja todistustaakkasääntöjen rikkomista. Kolmas kanneperuste koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista. Neljäs kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden rikkomista. Viides kanneperuste koskee harkintavallan tai menettelyn väärinkäyttöä.
25 Kantaja esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2008 toimittamissaan huomautuksissa lisäksi kuudennen kanneperusteen, joka koskee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämä uusi kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi. Yhtäältä näet se perustuu työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin, kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Toisaalta ja joka tapauksessa tämä kanneperuste koskee oikeusjärjestyksen perusteita, ja näin ollen se voidaan ottaa esille viran puolesta, koska se koskee kanteen kohteena olevan yhteisön toimen antamisedellytyksiä koskevan olennaisen menettelymääräyksen rikkomista.
26 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ensin tämän kuudennen kanneperusteen, sitten neljännen kanneperusteen ja lopuksi toisen ja kolmannen kanneperusteen.
Kuudes kanneperuste, joka koskee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista
27 Kantaja vetoaa kirjallisissa huomautuksissaan, jotka koskevat neuvoston asian selvittämistoimista 26.9.2008 annetun määräyksen mukaisesti toimittamia seitsemää ensimmäistä asiakirjaa, jotka on toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2008, muun muassa uuteen kanneperusteeseen, joka koskee varojen jäädyttämistä koskevien kaikkien yhteisön päätösluonnosten äänestysmenettelyn sääntöjenvastaisuutta neuvostossa.
28 Kantaja viittaa tämän väitteensä tueksi Minister of State to the Foreign and Commonwealth Officen (ulko- ja kansainyhteisöasiain ministeri, jäljempänä Minister of State) Lord Malloch-Brownin House of Lordsissa (Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone) 22.7.2008 antamaan selontekoon. Tiedusteluun niistä syistä, joiden vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus yksinkertaisesti pidättäytyi osallistumasta neuvostossa 15.7.2008 pidettyyn äänestykseen, joka johti kanteen kohteena olevan päätöksen antamiseen, sen sijaan, että se olisi vastustanut PMOI:n nimen pysyttämistä riidanalaisessa luettelossa, POAC:n päätöksen ja Court of Appealin antaman tuomion valossa, Minister of State totesi seuraavaa, sellaisena kuin hänen selontekonsa on kirjattu virallisesti Hansard-tietokantaan:
”Vakaana aikomuksenamme oli noudattaa tätä [Court of Appealin] päätöstä, ja siksi ei ollut mahdollista tukea [Ranskan] hallitusta, joka oli toimittanut sellaisia uusia tietoja, joita ei ollut saatavilla aikaisemmin ja joiden perusteella se sai taivuteltua useita Euroopan hallituksia antamaan sille tukensa. Niistä syistä, joiden vuoksi päätettiin pidättäytyä äänestyksestä eikä niinkään vastustaa [PMOI:n] säilyttämistä luettelossa, on todettava, että vaikeutena oli, että kyseessä on koko luettelo, joka koskee kaikkia terroristijärjestöjä, ja on äänestettävä joko tämän luettelon puolesta tai sitä vastaan. Edessä oli näin ollen erittäin hankala tilanne, jossa joko aikaisempi lista olisi pysytetty voimassa, mikä ei olisi ollut suotuisaa, koska PMOI:n nimi olisi säilynyt siinä, tai ei olisi enää ollut luetteloa terroristijärjestöistä Euroopassa. Katsoimme, että tästä olisi aiheutunut kohtuutonta vaaraa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille että Manner-Euroopalle.”
29 Kantaja väittää, että se, että jäsenvaltioille ei ole annettu mahdollisuutta äänestää tietyn järjestön riidanalaisessa luettelossa säilyttämistä vastaan, mikäli tämä näytetään toteen, on täysin ristiriidassa merkityksellisen yhteisön säännöstön ja sen neuvostolle ja jäsenvaltioille kuuluvan velvoitteen kanssa, jonka mukaan niiden on tutkittava yksityiskohtaisesti ja tapauskohtaisesti se, onko asianomaisen nimen säilyttäminen riidanalaisessa luettelossa perusteltua. Se toteaa lisäksi, että Minister of Staten selonteosta näyttäisi käyvän ilmi, että jos Yhdistyneellä kuningaskunnalla olisi ollut mahdollisuus äänestää erikseen kunkin järjestön osalta, tämä jäsenvaltio (samoin kuin kantajan mukaan myös tietyt muut jäsenvaltiot) olisi äänestänyt sen luettelossa säilyttämistä vastaan, mikä, kun otetaan huomioon asetuksessa N:o 2580/2001 säädetty yksimielisyyttä koskeva sääntö, olisi johtanut siihen, että sen nimi olisi poistettu kyseisestä luettelosta.
30 Kantaja vetoaa tässä kanneperusteessa pääasiallisesti siihen, että tarkistettaessa säännöllisin väliajoin varojen jäädyttämistä koskevia yhteisöjen toimia sellaisen äänestysmenettelyn käyttö neuvostossa, jossa koko listasta päätetään yhdellä kertaa ilman mahdollisuutta äänestää erikseen kyseisten henkilöiden tai yhteisöjen osalta, aiheuttaa näiden toimien toteuttamista koskevaa menettelyä koskevan niin vakavan virheen, että on katsottava, että kyseessä on harkintavallan ja menettelyn väärinkäyttö, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan rikkominen. Näiden väitteiden valossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteutti edellä 17 ja 18 kohdassa mainitut prosessinjohtotoimet.
31 Neuvosto on kuitenkin todennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.11.2008 toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa, että tarkistettaessa säännöllisin väliajoin vähintään kerran puolessa vuodessa asetuksen N:o 2580/2001 liitteessä mainittujen henkilöiden ja yhteisöjen nimet yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan nojalla neuvoston jokaisella jäsenellä on oikeus lausua kustakin nimestä erikseen ja ilmoittaa kantansa tämän osalta. Neuvosto toteaa lisäksi, että kukin luetteloon otettu nimi on hyväksyttävä yksimielisesti siten, että jos jokin jäsenvaltio vastustaa tietyn henkilön tai yhteisön säilyttämistä luettelossa, luettelossa säilyttämiseksi vaadittua yksimielisyyttä ei ole. Neuvosto vetoaa näyttönä toteamuksilleen yhteistä kantaa 2001/931 käsittelevän neuvoston työryhmän (jäljempänä YK 2001/931-työryhmä) 2. ja 24.6. sekä 2.7.2008 laadittuihin pöytäkirjoihin, jotka on toimitettu sen 26.9.2008 annetun asian selvittämistoimia koskevan määräyksen johdosta 10.10.2008 toimittaman vastauksen liitteinä 1, 3 ja 4.
32 Yhdistynyt kuningaskunta on tyytynyt toteamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 20.11.2008 toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa kantajan tosiseikkoja koskevista väitteistä, jotka koskevat kanteen kohteena olevan päätöksen tekemismenettelyä, että ”koska [ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen] pyyntö koski neuvoston jäsenten toimintaa tämän toimielimen jäsenten asemassa, neuvosto itse kykeni parhaiten vastaamaan lainsäädännön antamista neuvostossa koskeviin kysymyksiin”.
33 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava asiakirja-aineistoon liitettyjen seikkojen perusteella riippumatta siitä, mikä merkitys ja ulottuvuus on annettava Minister of Staten House of Lordsissa 22.7.2008 antamalle selonteolle, ettei ole mitään sellaista objektiivista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin hyväksyä kantajan väite, jonka mukaan neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden on pakko äänestää ”koko luettelon puolesta tai sitä vastaan”, ilman mahdollisuutta ottaa kantaa erikseen ja tapauskohtaisesti siihen, onko tietyn henkilön tai yhteisön sisällyttäminen luetteloon perusteltua tai onko luettelossa pysyttäminen yhä perusteltua.
34 Päinvastoin neuvoston toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että tällaisia tapauskohtaisia arviointeja tai tarkistamisia on todella tehty YK 2001/931 -työryhmässä. Erityisesti voidaan todeta, että kyseisen YK 2001/931 -työryhmän 2.7.2008 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että jäsenvaltioiden valtuuskunnille myönnettiin lisäaikaa, joka päättyi 4.7.2008, jotta ne voivat ilmoittaa, oliko niillä ”jäsenvaltion toimittamien lisätietojen ja [niille] jaettujen tarkastettujen perustelujen valossa” ”vastaväitteitä sille, että jonkin ryhmän nimi sisällytetään luetteloon ehdotetun uuden perusteen mukaisesti”. Koska tämä maininta koski mitä ilmeisimmin kantajan erityistä tilannetta, on todettava, että jäsenvaltiot olivat nimenomaisesti varanneet itselleen mahdollisuuden vastustaa sen nimen säilyttämistä luettelossa mutta että ne olivat lopulta päättäneet olla käyttämättä tätä mahdollisuutta.
35 Edellä esitetystä seuraa, että kuudes kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Neljäs kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
36 On selvää, että neuvosto on tehnyt kanteen kohteena olevan päätöksen antamatta etukäteen tiedoksi kantajalle sellaisia uusia tietoja tai asiakirja-aineistoon liittyviä uusia seikkoja, jotka neuvoston mukaan oikeuttivat kantajan nimen säilyttämiseen riidanalaisessa luettelossa ja jotka koskivat tribunal de grande instance de Paris’n terrorismin torjuntaan erikoistuneen syyttäjäviranomaisen huhtikuussa 2001 aloittamaa esitutkintaa ja maalis- ja marraskuussa 2007 toteuttamia kahta täydentävää syytetoimea. Erityisesti on todettava, että neuvosto ei ole antanut kantajalle mahdollisuutta esittää asianmukaisesti näkemystään asiasta ennen kanteen kohteena olevan päätöksen tekemistä.
37 Näin ollen on todettava, että kanteen kohteena oleva päätös on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa OMPI antamassaan tuomiossa puolustautumisoikeuksien osalta ilmaisemien periaatteiden vastaisesti (ks. erityisesti 120, 126 ja 131 kohta).
38 Neuvosto toteaa kuitenkin ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa OMPI antamassaan tuomiossa varojen jäädyttämistä koskevien myöhempien päätösten osalta ilmaisemissa näkemyksissä ei oteta huomioon kantajan esillä olevaan asiaan liittyvää erityistä tilannetta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet olettanut siinä, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätös, jonka perusteella varojen jäädyttämistä koskeva alkuperäinen päätös tehtiin, pysyy voimassa, ottamatta huomioon mahdollisuutta, että tämä päätös voidaan kumota tai peruuttaa, vaikka neuvosto oli saanut uusia tietoja, jotka oikeuttivat kantajan säilyttämisen riidanalaisessa luettelossa. Näin oli kesäkuussa 2008 kantajan osalta. Esillä olevan asian olosuhteissa neuvosto katsoi, että yhteisön tavoittelema, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) mukainen yleistä etua koskeva tavoite voitiin saavuttaa vain korvaamalla välittömästi tuolloin voimassa ollut päätös uudella neuvoston päätöksellä, joka perustui uusiin tietoihin, jotka se oli ottanut kiireellisesti huomioon. Neuvosto katsoo, että toimiessaan tällä tavoin se toteutti ainoan mahdollisen tasapainon yhtäältä sen tarpeen, että on otettava asianmukaisesti huomioon se, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätös, jonka perusteella kantajan varojen jäädyttämistä koskeva alkuperäinen päätös tehtiin, oli peruutettu, ja toisaalta sen tarpeen, että on pidettävä huolta siitä, että kyseiset varat pysyvät jäädytettyinä, välillä, kun otetaan huomioon sille toimitetut uudet tiedot, jotka oikeuttivat sen mukaan kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden voimassa pysyttämisen. Se toteaa lisäksi, että näiden toimenpiteiden soveltamisen keskeytymisestä olisi aiheutunut, että kantaja olisi saanut välittömästi varansa käyttöönsä, mikä olisi tehnyt kanteen kohteena olevasta päätöksestä tehottoman. Neuvoston mukaan asiassa OMPI annetussa tuomiossa mikään ei viittaa siihen, että sillä ei olisi ollut oikeutta toimia tällä tavoin, kun otetaan huomioon esillä olevaan asiaan liittyvät erityiset olosuhteet.
39 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tällä neuvoston väitteellä ei oikeuteta mitenkään väitettä, jonka mukaan tämän toimielimen olisi ollut mahdotonta tehdä kanteen kohteena oleva päätös kantajan puolustautumisoikeuksia kunnioittavassa menettelyssä.
40 Erityisesti väitettyä kiireellisyyttä ei ole millään tavalla näytetty toteen. Vaikka näet katsottaisiinkin, että neuvostolla ei ollut välittömästi velvollisuutta poistaa kantajan nimeä riidanalaisesta luettelosta 30.11.2007 tehdyn POAC:n päätöksen johdosta, joka tapauksessa 7.5.2008, jolloin Court of Appealin tuomio julistettiin, päättyi lopullisesti neuvoston mahdollisuus nojautua siihen Home Secretaryn päätökseen, jonka perusteella kantajan varojen jäädyttämistä koskeva alkuperäinen päätös oli tehty. Kyseisen päivämäärän eli 7.5.2008 ja kanteen kohteena olevan päätöksen tekopäivän eli 15.7.2008 välillä oli kulunut yli kaksi kuukautta. Neuvosto ei selosta tämän osalta, miksi sen ei olisi ollut mahdollista toteuttaa heti 7.5.2008 jälkeen toimenpiteitä joko kantajan nimen poistamiseksi riidanalaisesta luettelosta tai sen pysyttämiseksi tuossa luettelossa uusien seikkojen perusteella.
41 Vaikka lisäksi oletettaisiinkin, että Ranskan viranomaiset olivat antaneet Pariisissa huhtikuussa 2001 aloitettua esitutkintaa koskevat ensimmäiset seikat tiedoksi neuvostolle vasta kesäkuussa 2008, tällä ei selity se, miksi näitä uusia seikkoja ei voitu antaa heti tiedoksi kantajalle, jos neuvosto aikoi vedota niihin kantajaa vastaan. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska asiassa PMOI oli aloitettu uudelleen suullinen käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 12.6.2008 antamalla määräyksellä ja koska määräpäiväksi asianomaisten huomautusten esittämiselle Court of Appealin tuomiosta ja kantajan tuosta tuomiosta jättämistä huomautuksista oli vahvistettu 7.7.2008. Neuvostolla oli koko tuon ajan mahdollisuus antaa ”uudet seikat” tiedoksi kantajalle ja tarvittaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asiaa PMOI koskevan menettelyn yhteydessä. Tämän osalta on todettava, että neuvosto on nimenomaisesti todennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.7.2008 jättämissään huomautuksissa aikomuksensa ottaa kiireellisesti kantaa sen tietoon saatettuihin ”uusiin seikkoihin”. Lisäksi on kuitenkin todettava, että neuvosto ei ole antanut tiedoksi näitä uusia seikkoja kantajalle, eikä se ole vedonnut tämän osalta mihinkään aineelliseen tai oikeudelliseen mahdottomuuteen siitäkään huolimatta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli kumonnut asiassa OMPI antamallaan tuomiolla yhden sen aikaisemmista päätöksistä juuri sillä perusteella, ettei sitä ollut annettu tällä tavalla etukäteen tiedoksi.
42 Lisäksi on todettava, että Court of Appealin tuomiolla tai Home Secretaryn 23.6.2008 antamalla määräyksellä ei ole ollut automaattista ja välitöntä vaikutusta tuolloin voimassa olleeseen varojen jäädyttämistä koskevaan päätökseen 2007/868. Yhteisöjen toimielinten toimien pätevyysolettamaa koskevan periaatteen mukaisesti kyseinen päätös pysyi voimassa lainvoimaisena sen kansallisen perustan lakkaamisesta huolimatta niin kauan kuin sitä ei ollut peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömäksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen seurauksena (ks. asiassa PMOI annettu tuomio, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Näin ollen on tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta virheellistä väittää, että Home Secretaryn määräyksen voimaantulon ja Ranskan viranomaisten sen kanssa jotakuinkin samaan aikaan tiedoksi antamien uusien seikkojen jälkeen varojen jäädyttämistä koskeva uusi päätös oli tehtävä niin kiireellisesti, ettei ollut mahdollista kunnioittaa kantajan puolustautumisoikeuksia.
44 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että se, että neuvosto ei ole noudattanut esillä olevassa asiassa menettelyä, joka oli kuitenkin selvästi määritelty asiassa OMPI annetussa tuomiossa, mikä tapahtui täysin tietoisena asiasta ja mitä ei voida perustella millään kohtuullisilla perusteluilla, saattaa olla merkityksellinen seikka toimivallan ylitystä tai harkintavallan väärinkäyttöä koskevan viidennen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä.
45 Neuvosto toteaa toiseksi, että kantajalle tiedoksi annetut perustelut mahdollistavat sen, että kantaja voi käyttää oikeuttaan muutoksenhakuun ja yhteisöjen tuomioistuimet voivat harjoittaa tuomioistuinvalvontaa. Lisäksi sen mukaan kantajalle oli myös annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa perusteluista sen puolustautumisoikeuksia kunnioittaen, koska neuvosto oli toimittanut kannekirjelmän välittömästi jäsenvaltioiden valtuuskunnille.
46 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo nimenomaisesti hylännyt asiassa OMPI antamassaan tuomiossa (94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) tämän väitteen, joka johtuu sekaannuksesta kahden käsitteen välillä, joita ovat yhtäältä puolustautumisoikeuksien takaaminen hallinnollisen menettelyn yhteydessä ja toisaalta muutoksenhakua koskevan oikeuden takaaminen tämän menettelyn päätteeksi toteutetun, asianomaiselle vastaisen toimen osalta.
47 Näiden seikkojen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan varojen jäädyttämisen voimassa pysyttäminen kanteen kohteena olevalla päätöksellä on tapahtunut sellaisen menettelyn päätteeksi, jossa ei ole kunnioitettu kantajan puolustautumisoikeuksia. Tämän toteamuksen perusteella kyseinen päätös on kumottava kantajaa koskevilta osin.
48 Vaikka näissä olosuhteissa ei olekaan välttämätöntä lausua muista kanneperusteista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi kuitenkin toisen ja kolmannen kanneperusteen, kun otetaan huomioon niiden merkitys tehokkaan oikeussuojan periaatetta koskevan perusoikeuden valossa.
Toinen kanneperuste, joka koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan, asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja todistustaakkasääntöjen rikkomista, ja kolmas kanneperuste, joka koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista
49 Tämän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että se on asioissa OMPI ja PMOI antamissaan tuomioissa täsmentänyt a) yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevat edellytykset, b) neuvostolle tässä yhteydessä kuuluvan todistustaakan ja c) tuomioistuinvalvonnan ulottuvuuden tällä alalla.
50 Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa OMPI antamansa tuomion 115 ja 116 kohdassa ja asiassa PMOI antamansa tuomion 130 kohdassa, sellaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten varojen jäädyttämistä koskevaa toimenpidettä sovelletaan henkilöön, ryhmään tai yhteisöön, määritetään asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa. Tämän säännöksen mukaan neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, sekä tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. Kyseinen luettelo on näin ollen laadittava yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan esitutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista. ”Toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan oikeusviranomaista tai, jos oikeusviranomaisilla ei ole toimivaltaa tällä alalla, vastaavaa asiassa toimivaltaista viranomaista. Lisäksi yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan määräysten mukaan luettelossa olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin väliajoin, vähintään kuitenkin kerran puolessa vuodessa, sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua.
51 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli asiassa OMPI antamansa tuomion 117 kohdassa ja asiassa PMOI antamansa tuomion 131 kohdassa näistä määräyksistä, että menettely, joka voi johtaa asiaa koskevaan lainsäädäntöön perustuvaan varojen jäädyttämiseen, tapahtuu kahdella tasolla, eli kansallisella ja yhteisön tasolla. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, tavallisesti oikeusviranomaisen, on ensiksi tehtävä asianomaisen osalta päätös, joka vastaa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaista määritelmää. Jos kyse on esitutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisesta, sen on tapahduttava luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella. Toisessa vaiheessa neuvoston on yksimielisesti päätettävä asianomaisen sisällyttämisestä riidanalaiseen luetteloon sellaisten tarkkojen tietojen tai asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että edellä tarkoitettu päätös on tehty. Neuvoston on tämän jälkeen tarkistettava säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran puolessa vuodessa, että asianomaisen säilyttäminen luettelossa on yhä perusteltua. Tältä osin on ilmeistä, että sen tarkistaminen, että on olemassa edellä mainittua määritelmää vastaava kansallisen viranomaisen päätös, on olennainen ennakkoedellytys sille, että neuvosto voi tehdä varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen, kun taas sen tarkistaminen, mitä seurauksia kyseisestä päätöksestä on kansallisella tasolla, on välttämätöntä silloin, kun on kyse varojen jäädyttämistä koskevan myöhemmän päätöksen tekemisestä.
52 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on muistuttanut asiassa OMPI antamansa tuomion 123 kohdassa ja asiassa PMOI antamansa tuomion 132 kohdassa, että jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välisiä suhteita säännellään EY 10 artiklan nojalla lojaalia yhteistyötä koskevilla vastavuoroisilla velvoitteilla (ks. asia C-339/00, Irlanti v. komissio, tuomio 16.10.2003, Kok. 2003, s. I‑11757, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tätä periaatetta on sovellettava yleisesti, ja se velvoittaa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastolla säännellyn rikosasioissa tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön (jota kutsutaan yleisesti nimellä ”oikeus- ja sisäasiat”) (YOS) osalta, joka lisäksi perustuu täysin jäsenvaltioiden ja toimielinten väliseen yhteistyöhön (asia C-105/03, Pupino, tuomio 16.6.2005, Kok. 2005, s. I‑5285, 42 kohta).
53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa OMPI antamansa tuomion 124 kohdassa ja asiassa PMOI antamansa tuomion 133 kohdassa, että kun kyse on yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan eli sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla terrorismin torjunnan osalta luodaan erityinen yhteistyömuoto neuvoston ja jäsenvaltioiden välillä, tämä periaate merkitsee neuvostolle velvollisuutta nojautua niin pitkälle kuin mahdollista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arviointiin – ainakin jos kyse on oikeusviranomaisesta – niiltä osin kuin on kyse sellaisten ”luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön” olemassaolosta, joiden perusteella kansallisen viranomaisen päätös tehdään.
54 Kuten asiassa PMOI annetun tuomion 134 kohdassa todetaan, edellä esitetystä seuraa, että vaikka todistustaakka siitä, että jonkin henkilön, ryhmän tai yhteisön varojen jäädyttäminen on merkityksellisen säännöstön nojalla laillisesti perusteltua tai säilyy perusteltuna, kuuluu neuvostolle, tämän todistelun tarkoitus on suhteellisen rajallinen siltä osin kuin on kyse varojen jäädyttämistä koskevasta yhteisön menettelystä. Kun kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta alkuperäisestä päätöksestä, todistustaakka koskee lähtökohtaisesti sellaisia tarkkoja tietoja tai asiaan liittyviä seikkoja, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisen asianomaisen osalta yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa annettua määritelmää vastaavan päätöksen. Kun kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta myöhemmästä päätöksestä asian tarkistamisen jälkeen, todistustaakka koskee pääasiallisesti sitä, onko varojen jäädyttäminen edelleen perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen ja erityisesti toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kyseisen päätöksen osalta toteuttamien toimien perusteella.
55 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut harjoittamastaan valvonnasta asiassa OMPI antamansa tuomion 159 kohdassa ja asiassa PMOI antamansa tuomion 137 kohdassa, että neuvostolla on laaja harkintavalta sellaisten seikkojen osalta, jotka se voi ottaa huomioon, kun se toteuttaa taloudellisia ja rahoituksellisia seuraamuksia merkitseviä toimenpiteitä EY 60, EY 301 ja EY 308 artiklan nojalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta hyväksytyn yhteisen kannan mukaisesti. Tämä harkintavalta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, joihin tällaiset päätökset perustuvat. On kuitenkin todettava (ks. asiassa PMOI annetun tuomion 138 kohta), että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsookin, että neuvostolla on harkintavaltaa asiassa, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pidättäydyttävä valvomasta kyseisen toimielimen merkityksellisistä tosiseikoista tekemää tulkintaa. Yhteisöjen tuomioistuinten on paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty. Tässä valvonnassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole korvata omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan neuvoston arviointia (ks. analogisesti asia C-525/04 P, Espanja v. Lenzing, tuomio 22.11.2007, Kok. 2007, s. I-9947, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kanteen kohteena olevaan päätökseen, sen perusteluihin ja tiedoksiantokirjeeseen sisältyvät tiedot tai edes asian selvittämistoimista 26.9.2008 annettuun määräykseen toimitettuihin neuvoston kahteen vastaukseen sisältyvät tiedot eivät täytä edellä selostettuja todisteille asetettuja vaatimuksia, joten asiassa ei ole näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kanteen kohteena oleva päätös on annettu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan määräysten ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti.
57 Erityisesti on todettava, että neuvosto ei ole toimittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle mitään tarkkoja tietoja tai sellaisia asiaan liittyviä seikkoja, jotka osoittaisivat, että tribunal de grande instance de Paris’n terrorismin torjuntaan erikoistuneen syyttäjäviranomaisen huhtikuussa 2001 aloittama esitutkinta ja maalis- ja marraskuussa 2007 toteuttamat kaksi täydentävää syytetoimea ovat kantajan osalta yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan määritelmää vastaava päätös, niin kuin neuvosto toteaa esittämättä todisteita väitteelleen.
58 Tämän osalta on toistettava kokonaisuudessaan asian kannalta merkityksellisimmät kohdat neuvoston ensimmäisestä vastauksesta asian selvittämistoimista 26.9.2008 annettuun määräykseen:
”3. [YK 2001/931 -]työryhmä piti neljä valmistelevaa kokousta, joissa käsiteltiin kyseisen neuvoston päätöksen tekemistä – kantajaa koskevilta osin – ja jotka pidettiin 2.6., 13.6., 24.6. ja 2.7.2008 – –
– –
6. Ranskan tasavalta on myös jakanut valtuuskunnille näitä kokouksia varten kolme asiakirjaa, joissa selostetaan ehdotettu uusi peruste kantajan sisällyttämiseksi luetteloon sekä syyt sen ehdotukselle. Kolmanteen asiakirjaan sisältyi osittain teksti, jonka neuvosto esitti sittemmin perusteluinaan ja joka on jo liitetty asiaa koskevaan asiakirja-aineistoon. Näiden asiakirjojen jakamishetkellä Ranskan tasavalta luokitteli ne luottamuksellisiksi. Neuvosto ilmoitti viimeksi mainitulle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamasta määräyksestä, ja kyseinen jäsenvaltio arvioi parhaillaan mahdollisuutta luokitella kyseiset asiakirjat ei-luottamuksellisiksi. Neuvostolle ilmoitettiin kuitenkin, että koska asiassa on noudatettava kansallisen oikeuden vaatimuksia, päätöstä ei ole mahdollista tehdä kirjaamon vahvistamassa määräajassa. Neuvosto ei näin ollen voi tällä hetkellä noudattaa ensimmäisen oikeusasteen määräystä kyseisten asiakirjojen osalta, koska sillä ei ole oikeutta luovuttaa niitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle edes luottamuksellisesti. Se pyytää kunnioittavasti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta ymmärrystä tämän osalta ja sitoutuu ilmoittamaan heti, kun Ranskan tasavalta on tehnyt päätöksen kyseisistä asiakirjoista.
– –
11. Neuvosto korostaa erityisesti, että se ei ole saanut perusteluissa mainittujen selvitysten lisäksi mitään muita selvityksiä Ranskassa toteutetusta esitutkinnasta. Se otaksuu tämän tarkoittavan sitä, että tällaisten lisäselvitysten on Ranskan oikeuden mukaan säilyttävä luottamuksellisina esitutkinnan ajan. Se on toimittanut kaikki käytössään perustelujen laatimiseksi olleet esitutkintaa koskevat olennaiset seikat. Yhdessä 6 kohdassa mainituista asiakirjoista oli yksityiskohtaisempi luettelo esitutkinnan kohteena olevista rikoksista, mutta perusteluissa esitetty yleinen kuvaus kattaa ne kaikki (eli sarja rikoksia, joissa kaikissa on pääasiallisesti tai liitännäisesti kyseessä kollektiivinen hanke, jonka tavoitteena on häiritä vakavalla tavalla yleistä järjestystä herättämällä pelkoa ja kauhua, sekä terroristiryhmän rahoittaminen ja erityisen haavoittuviin henkilöihin kohdistuviin petoksiin liittyvillä rikoksilla saadun suoran tai välillisen hyödyn rahanpesu ja petokset järjestäytyneenä joukkona terroristihankkeen yhteydessä).
12. Neuvoston hallussa ei ole esitutkinnasta mitään muita tietoja kuin esitutkinnan kohteena olevien rikosten luonnetta sekä esitutkinnan ja täydentävien syytetoimien aloittamisajankohtaa koskevia tietoja. Sille ei ole ilmoitettu esitutkinnan kohteena olevien henkilöiden tarkkaa henkilöllisyyttä, ja sen tiedossa on vain, että nämä henkilöt ovat kantajan oletettuja jäseniä, kuten perusteluissa todetaan. Sillä ei ole enempää tietoja esitutkinnan mahdollisista myöhemmistä vaiheista. Tiivistettynä voidaan todeta, että kanteen kohteena olevan päätöksen tekohetkellä sillä ei ollut mitään muita esitutkinnan yhteydessä kantajaa vastaan vedottuja todisteita kuin ne, jotka mainitaan perusteluissa.”
59 Kun otetaan huomioon se, että kantaja kiistää tosiseikat, ja sen esittämät kanneperusteet, on todettava, että neuvoston tällä tavoin esittämillä selityksillä tai sen toimittamilla asiakirjoilla ei voida laillisesti oikeuttaa kanteen kohteena olevaa päätöstä, erityisesti asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan valossa.
60 Sama pätee myös, kun otetaan huomioon asian selvittämistoimista 26.9.2008 annettuun määräykseen annettu neuvoston toinen vastaus, jonka liitteeseen neuvosto on liittänyt ei-luottamukselliset versiot edellä 58 kohdassa mainituista kolmesta asiakirjasta, joilla Ranskan viranomaiset olivat antaneet sille kesäkuussa 2008 tietoja Pariisissa huhtikuussa 2001 aloitetusta esitutkinnasta, jota laajennettiin vuonna 2007, ja joiden perusteella kanteen kohteena oleva päätös tehtiin.
61 Tämän osalta kantaja on todennut erityisesti, että Ranskassa oli aloitettu huhtikuussa 2001 X:ää koskeva esitutkinta, joka saattoi mahdollisesti koskea sen tiettyjä jäseniä tai kannattajia muttei PMOI:tä sellaisenaan.
62 On todellakin katsottava, että edellä 58 kohdassa mainituista kolmesta asiakirjasta ensimmäisessä, joka on päivätty 9.6.2008, Ranskan viranomaiset tyytyivät toteamaan, että ”9.4.2001 [oli] aloitettu esitutkinta, joka koski sellaisia 17:ää henkilöä, jotka saattoivat kuulua [PMOI:hin]”, että ”tämä esitutkinta [oli] yhä vireillä” ja että ”tällä hetkellä 24 henkilöä [oli] rikoksesta epäiltyinä”. Mitään selityksiä ei ole kuitenkaan annettu sille, miksi nämä samat viranomaiset olivat tehneet samassa asiakirjassa sen johtopäätöksen, että ”[tämä] menettely [oli] yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisen viranomaisen [PMOI:tä] koskeva päätös”.
63 Neuvosto esittää vastauksena tähän kantajan väitteeseen, jota se ei kiistä sellaisenaan, että kantajan kaltaisen järjestön varojen jäädyttämistä koskevassa asiayhteydessä tämä ei ole ainoastaan ymmärrettävää vaan myös loogista ja asianmukaista. Yhtäältä näet järjestö ei voi itse syyllistyä rikoksiin, joita ovat osallistuminen rikollisjärjestön toimintaan terroritekojen valmistelemiseksi, terroristiryhmän rahoittaminen ja rahanpesu terroristihankkeen yhteydessä, vaan ainoastaan sen jäseninä olevat henkilöt voivat syyllistyä niihin. Toisaalta kantajaa vastaan ei voida nostaa syytteitä, koska sillä ei ole oikeushenkilöllisyyttä.
64 Nämä selitykset ovat kuitenkin ristiriidassa ensinnäkin yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan kanssa, jonka mukaan kyseessä on ”henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskeva päätös”.
65 Vaikka oletettaisiinkin, ettei tätä määräystä tarvitse tulkita kirjaimellisesti, edellytyksenä sille, että neuvoston näkemys voitaisiin hyväksyä, on vielä, että tämä toimielin tai kyseinen toimivaltainen kansallinen viranomainen suostuisi selostamaan ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi esillä olevassa asiassa olisi katsottava, että PMOI on itse vastuussa niiden yksityishenkilöiden, joiden on väitetty olevan sen jäseniä tai kannattajia, syyksi luettavista teoista. Kuten edellä on kuitenkin jo todettu, esillä olevassa asiassa ei ole esitetty mitään tällaisia selityksiä.
66 Tarkempien tietojen puuttuessa ei ole myöskään mahdollista selvittää perusteluihin sisältyvän sen väitteen paikkansapitävyyttä, jonka mukaan tällä hetkellä on vireillä syytteitä kantajan useita väitettyjä jäseniä vastaan terroristihankkeen yhteydessä harjoitetuista rikollisista toiminnoista. Tämän osalta kantaja toteaa kanteessaan, että sen tiedossa ei ole Ranskassa vuonna 2001 aloitettua esitutkintaa lukuun ottamatta, että yhtään sen jäsentä tai kantajaa vastaan olisi nostettu syytteitä jossakin jäsenvaltiossa terroritoiminnan rahoittamisen tai muiden sitä koskevien rikollisten toimintojen harjoittamisen vuoksi, toisin kuin perusteluissa todetaan. Se toteaa lisäksi, ettei yhtään sen jäsentä tai kannattajaa ole koskaan tuomittu terrorismiin liittyvistä lainvastaisuuksista tai terrorismin rahoittamisesta. Neuvosto ei ole millään tavalla kiistänyt vastineessaan näitä toteamuksia.
67 Kantaja toteaa lisäksi 19.3. ja 13.11.2007 toteutetuista täydentävistä syytetoimista, että ne eivät koske sitä millään tavalla ja ettei niissä edes mainita sen nimeä. Neuvosto myöntää asian selvittämistoimista annettuun määräykseen antamassaan ensimmäisessä vastauksessa, ettei sille ole ilmoitettu näiden toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden henkilöllisyyttä ja että sen tiedossa on ainoastaan, että näiden henkilöiden on väitetty olevan PMOI:n jäseniä. Tässäkään yhteydessä kyseisten henkilöiden ja kantajan välistä yhteyttä tai niitä syitä, joiden vuoksi saattaisi olla oikeutettua katsoa kantajan olevan vastuussa ensin mainittujen toimista, ei ole millään tavalla selvennetty.
68 Lisäksi on vielä todettava, että minkään asiaan liittyvien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että Ranskassa huhtikuussa 2001 aloitettu esitutkinta – vaikka oletettaisiinkin, että sen toteuttajana olisi ollut ”oikeusviranomainen”, minkä kantaja myös kiistää – olisi toteutettu tämän viranomaisen arvioinnin mukaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella.
69 Tämän osalta on todettava, että on totta, että edellä 58 kohdassa mainitun, 26.6.2008 päivätyn kolmannen asiakirjan 3 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan Ranskan viranomaiset neuvostossa ovat todenneet, että tämä esitutkinta ”osoitt[i], että oikeusviranomaisilla o[li] yhteisen kannan [2001/931] 1 artiklan 4 kohdassa edellytettyjä ’luotettavia ja uskottavia todisteita’, joiden perusteella [PMOI] yhdistettiin viimeaikaisiin terroritoimiin”.
70 On kuitenkin todettava, että ensinnäkään tätä arviointia ei ole tehnyt toimivaltainen oikeusviranomainen vaan Ranskan ulko- ja eurooppa-asiainministeriö, joka totesi neuvostolle 3.11.2008 osoittamassaan kirjeessä, joka on liitetty neuvoston 26.9.2008 annetun asian selvittämistoimia koskevan määräyksen johdosta toimittaman vastauksen liitteeseen 4, viittaamalla erityisesti edellä 58 kohdassa mainitun kolmannen asiakirjan 3 kohdan b alakohdan toiseen luetelmakohtaan, että ”vaikutt[i] asianmukaiselta ja oikeudellisten säännösten kanssa yhteensopivalta täsmentää, että kyseessä o[li]vat ulko- ja eurooppa-asiainministeriön johtopäätökset, jotka oli tehty Tribunal de grande instance de Paris’n syyttäjistön Ranskan rikosprosessilain 11 §:n [3 momentin] nojalla tiedoksi antamien, Ranskan menettelyyn liittyvien objektiivisten seikkojen perusteella, ja ne sito[i]vat vain ulko- ja eurooppa-asiainministeriötä”.
71 Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että neuvosto kieltäytyi Ranskan viranomaisten pyynnöstä luokittelemasta ei-luottamukselliseksi edellä 58 kohdassa mainitun kolmannen asiakirjan 3 kohdan a alakohtaa, johon sisältyi ”tiivistelmä pääasiallisista seikoista, jotka oikeuttivat [OMPI:n] säilyttämisen yhteisöjen luettelossa”, ja jonka nämä viranomaiset olivat toimittaneet tietyille jäsenvaltioiden valtuuskunnille. Edellä mainitun ulko- ja eurooppa-asiainministeriön neuvostolle 3.11.2008 osoittaman kirjeen mukaan kyseisillä tiedoilla on ”luonteeltaan turvallisuuteen liittyvää merkitystä, jolla on vaikutuksia kansallisen puolustuksen kannalta, ja niiden osalta on tästä syystä toteutettu rikoslain 413-9 §:n nojalla suojelutoimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa niiden julkistamista”, joten ”ulko- ja eurooppa-asiainministeriön ei ole mahdollista sallia niiden antamista tiedoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle”.
72 Neuvoston väitteestä, jonka mukaan sen on noudatettava luottamuksellisuusperiaatetta, johon Ranskan viranomaiset vetoavat, on todettava, että on vaikeaa ymmärtää, miten on mahdollista, että tätä periaatetta loukattaisiin sillä, että kyseiseen asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat annettaisiin tiedoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, mutta ei sillä, että samat seikat annettiin tiedoksi neuvostolle itselleen ja tämän jälkeen 26 muun jäsenvaltion hallituksille.
73 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että neuvostolla ei ole oikeutta perustaa varojen jäädyttämistä koskevaa päätöstään jäsenvaltion tiedoksi antamiin tarkkoihin tietoihin tai asiaan liittyviin seikkoihin, jos tämä jäsenvaltio ei ole valmis sallimaan niiden tiedoksi antamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, joka valvoo tämän päätöksen laillisuutta.
74 Tämän osalta on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut asiassa OMPI antamassaan tuomiossa (154 kohta), että varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseisen päätöksen perustelemiseksi, samoin kuin sellaisten todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu, minkä neuvosto on nimenomaisesti myöntänyt asiassa T-306/01, Yusuf ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio (tuomio 21.9.2005, Kok. 2005, s. II-3533) toimittamissaan kirjelmissä; tuossa asiassa annettu tuomio kumottiin valituksen johdosta yhdistetyissä asioissa C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio, 3.9.2008 annetulla tuomiolla (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulee myös varmistua siitä, että puolustautumisoikeuksia on kunnioitettu ja että perusteluvelvollisuus on täytetty tältä osin, sekä tarvittaessa siitä, että sellaiset pakottavat näkökohdat, joihin neuvosto on vedonnut perustellakseen sen, ettei se kunnioita kyseisiä oikeuksia, ovat oikeutettuja.
75 Esillä olevassa asiassa kyseinen valvonta on erityisen välttämätöntä, koska kyse on ainoasta menettelyllisestä takeesta, jolla voidaan taata tasapaino kansainvälisen terrorismin torjuntaan liittyvien vaatimuksien ja perusoikeuksien suojelemisen välillä. Koska niiden rajoitusten vastapainoksi, jotka neuvosto on kohdistanut asianomaisten puolustautumisoikeuksiin, on asetettava tiukka, itsenäinen ja riippumaton tuomioistuimen suorittama valvonta (ks. vastaavasti asia C-341/04, Eurofood IFSC, tuomio 2.5.2006, Kok. 2006, s. I-3813, 66 kohta), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on voitava valvoa varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden laillisuutta ja perusteltavuutta ilman, että sitä vastaan voitaisiin vedota neuvoston käyttämien todisteiden tai tietojen salattavaan luonteeseen tai luottamuksellisuuteen (em. asia OMPI, tuomion 155 kohta).
76 Esillä olevassa asiassa siitä, että neuvosto ja Ranskan viranomaiset ovat kieltäytyneet antamasta tiedoksi edellä 58 kohdassa mainitun kolmannen asiakirjan 3 kohdan a alakohtaan sisältyviä tietoja edes pelkästään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, seuraa näin ollen, ettei sen ole mahdollista valvoa kanteen kohteena olevan päätöksen laillisuutta.
77 Edellä esitetystä seuraa, että esillä olevan asian edellä kuvatun kaltaisissa olosuhteissa kantajan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole pelkästään niille tiedoksi annettujen, neuvoston asian selvittämistoimista 26.9.2008 annetun määräyksen johdosta toimittamiin vastauksiin ja niiden liitteisiin sisältyvien tietojen perusteella mahdollista varmistua siitä, että kanteen kohteena oleva päätös on tehty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja ettei sen tekemiseen liity ilmeistä arviointivirhettä.
78 Näissä olosuhteissa on katsottava yhtäältä, että ei ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kanteen kohteena oleva päätös on tehty yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan määräysten ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti, ja toisaalta, että sen tekemiseen liittyvillä seikoilla loukataan tehokasta oikeussuojaa koskevaa kantajan perusoikeutta.
79 Edellä esitetystä seuraa, että toinen ja kolmas kanneperuste ovat perusteltuja.
Oikeudenkäyntikulut
80 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
81 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehty neuvoston päätös 2008/583/EY kumotaan People’s Mojahedin Organization of Irania koskevilta osin.
2) Neuvosto velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan People’s Mojahedin Organization of Iranin oikeudenkäyntikulut.
3) Ranskan tasavalta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä joulukuuta 2008.
Allekirjoitukset