YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
19 päivänä syyskuuta 2008
Asia T-253/06 P
Olivier Chassagne
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Korvaus vuosittaisista matkakuluista – Virkamies, joka on lähtöisin Ranskan merentakaisista departementeista (DOM) – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 8 artikla – Vahvistava toimenpide – Palkkalaskelma – Tosiseikkojen ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla – Oikeudellinen virhe
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-11/05, Chassagne vastaan komissio, 29.6.2006 antaman määräyksen (Kok. H. 2006, s. I-A-1-65 ja II-A-1-241) kumoamista
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-11/05, Chassagne vastaan komissio, 29.6.2006 antama määräys (Kok. H. 2006, s. I-A-1-65 ja II-A-1-241) kumotaan. Asia palautetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kantajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden noudattaminen – Oikeuden laajuus
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artikla; neuvoston päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohta)
2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen omaksuman yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste – Tällaisen valitusperusteen tutkimisen tarpeellisuus sen jälkeen kun on tutkittu ensisijaisesti esitettyjä perusteluja vastaan esitetyt perusteet
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
5. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Alkamisajankohta
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
6. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Valitus, joka on tehty päätöksestä, joka koskee matkakulujen korvaamista ja joka perustuu olennaisilta osin samoihin väitteisiin kuin aikaisempi matkoihin kuluvan ajan vahvistamista koskevasta päätöksestä tehty valitus – Määräaikojen alkaminen uudelleen kielletyllä tavalla – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla ja 91 artikla)
1. Pelkästään se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklassa, jota sovelletaan soveltuvin osin virkamiestuomioistuimen oikeudenkäynteihin sen työjärjestyksen voimaantuloon saakka, mahdollistetaan yhteisöjen tuomioistuimille ratkaisun antaminen suullista käsittelyä aloittamatta, ei anna niille oikeutta perustaa päätöstään tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin kantaja ei ole ainakaan voinut ottaa kantaa. Tässä yhteydessä ei riitä, että kantajalla on ollut mahdollisuus tutustua näihin tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, sillä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden noudattaminen edellyttää, että kantaja on kyennyt esittämään huomautuksensa hyödyllisellä tavalla.
(ks. 29 ja 31 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑547/03 P, AIT v. komissio, 19.1.2006 (Kok. 2006, s. I‑845, 18 ja 36 kohta)
2. EY 225 artiklasta, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituskirjelmässä on mainittava täsmällisesti kumottavaksi vaadittavan tuomion kohdat, joita valitus koskee, sekä oikeudelliset perustelut, joilla tätä vaatimusta erityisesti tuetaan. Tätä vaatimusta ei täytä valitus, johon ei edes sisälly perusteluja, joilla pyrittäisiin nimenomaisesti yksilöimään valituksenalaista tuomiota rasittava oikeudellinen virhe, ja jossa yksinomaan toistetaan perusteet ja perustelut, jotka on jo esitetty virkamiestuomioistuimessa. Tällainen valitus merkitsee näet todellisuudessa vaatimusta, jolla pyritään saamaan virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne uudelleen tutkittavaksi, mikä ei kuulu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan. Silloin kun valittaja riitauttaa sen, miten virkamiestuomioistuin on tässä tapauksessa tulkinnut tai soveltanut yhteisön oikeutta, alimmassa oikeusasteessa tarkasteltuja oikeuskysymyksiä voidaan kuitenkin käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Mainitun menettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo virkamiestuomioistuimessa.
(ks. 54 ja 55 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, 4.7.2000 (Kok. 2000, s. I‑5291, 34 ja 35 kohta) ja asia C‑488/01 P, Martinez v. parlamentti, 11.11.2003 (Kok. 2003, s. I‑13355, 39 kohta)
3. Vaikka muutoksenhaun yhteydessä peruste, joka on kohdistettu riidanalaisen päätöksen ylimääräiseen perusteluun, on hylättävä tehottomana, kun päätöksen määräysosaa on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla muilla perusteluilla, tällaisesta hylkäämisestä ei voida kuitenkaan päättää välittömästi, koska tämä riippuu siitä, ovatko muita perusteluja kohtaan esitetyt perusteet perusteltuja vai eivät. Tällainen väite on siis tutkittava vasta riidanalaisen päätöksen perustana olevien pääasiallisten perustelujen pätevyyden tarkastelun jälkeen. Siinä tapauksessa, että riidanalaista päätöstä ei voida perustella millään näistä perusteluista, yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava peruste, joka on kohdistettu ylimääräiseen perusteluun.
(ks. 95, 96 ja 148 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑244/91 P, Pincherle v. komissio, 22.12.1993 (Kok. 1993, s. I‑6965, 25 kohta); asia C‑275/93 P, Boessen v. TSK, 24.1.1994 (Kok. 1994, s. I‑159, 25 ja 26 kohta) ja asia C‑181/02 P, komissio v. Kvaerner Warnow Werft, 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑5703, 49 kohta)
4. Muutoksenhakuvaiheessa on otettava tutkittavaksi väitteet, jotka liittyvät tosiseikkojen toteamiseen ja niiden arviointiin riidanalaisessa päätöksessä, jos valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on esittänyt toteamuksia, joiden aineellinen paikkansapitämättömyys johtuu sille toimitetuista asiakirjoista, tai ottanut sille esitetyn selvitysaineiston vääristyneellä tavalla huomioon. Selvitysaineisto on otettu vääristyneellä tavalla huomioon, jos olemassa olevien todisteiden arviointi vaikuttaa ilmeellisen virheelliseltä, ilman että on turvauduttava uusiin todisteisiin.
(ks. 99 ja 101 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑82/01 P, Aéroports de Paris v. komissio, 24.10.2002 (Kok. 2002, s. I‑9297, 56 kohta) ja asia C‑229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, 18.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑439, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
5. Kuukausittaisen palkkalaskelman toimittamisesta seuraa, että hallinnollisesta päätöksestä tehtävän hallinnollisen valituksen tekemisen ja kanteen nostamisen määräajat alkavat kulua, jos tästä laskelmasta ilmenee selvästi tämän päätöksen olemassaolo ja ulottuvuus. Koska kyseessä on henkilöstösääntöjen 25 artiklassa vahvistetun sen periaatteen muunnos, jonka mukaan jokainen henkilöstösääntöjen nojalla tehty yksittäispäätös on ilmoitettava kirjallisesti asianomaiselle virkamiehelle, tätä vaihtoehtoa ei pidä tulkita laajasti, joten on tarkasti selvitettävä, että edellytys, jonka mukaan kuukausittaisesta palkkalaskelmasta on ilmettävä selvästi sekä päätöksen olemassaolo että laajuus, täyttyy.
(ks. 139 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 15/73–33/73, 52/73, 53/73, 57/73–109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135/73–137/73, Kortner ym. v. neuvosto ym., 21.2.1974 (Kok. 1974, s. 177, 18 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑232/97, Becret-Daniau ym. v. parlamentti, 24.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑157 ja II‑495, 31 ja 32 kohta) ja asia T‑354/03, Reggimenti v. parlamentti, 16.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑33 ja II‑147, 38 ja 39 kohta)
6. Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehty virkamiehen matkakuluja koskeva päätös, on hänelle vastainen päätös itsenäisesti ja erillään päätöksestä, jolla vahvistetaan hänen matka-aikansa, eikä sillä voida siten katsoa vahvistettavan viimeksi mainittua päätöstä. Matka-ajan vahvistamisesta tehdystä päätöksestä tehdyn hallinnollisen valituksen sisältö ei siis sinänsä vaikuta millään tavoin sellaisen myöhemmän hallinnollisen valituksen tutkittavaksi ottamiseen, joka tehdään matkakuluja koskevasta päätöksestä, koska niiden kohteet ovat erilaiset, sillä pelkästään se, että virkamies on esittänyt tiettyjä väitteitä hallinnollisessa valituksessa, ei voi merkitä sitä, että hän ei voisi esittää samoja väitteitä hallinnollisessa valituksessa, jonka hän tekee päätöksestä, joka on erikseen hänelle vastainen.
Näin ollen virkamiestuomioistuin tekee oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, että kantajan annetaan matkakulujen korvaamisesta tehdystä päätöksestä tehdyn hallinnollisen valituksen yhteydessä esittää olennaisilta osin samoja väitteitä kuin ne, jotka hän on esittänyt aiemmin tehdessään hallinnollisen valituksen päätöksestä, joka koski hänen matka-aikansa vahvistamista, merkitsisi viimeksi mainitusta päätöksestä nostettavan kanteen määräaikojen pidentämistä.
(ks. 149–151, 153 ja 155 kohta)