JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
4 päivänä syyskuuta 2008 1(1)
Asia C‑185/07
Allianz SpA (aiemmin Riunione Adriatica Di Sicurta SpA) ym.
vastaan
West Tankers Inc.
(House of Lordsin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Asetus (EY) N:o 44/2001 – Soveltamisala – Välimiesmenettely – Päätös, jolla vastapuolta estetään aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa välitystuomioistuimen sijaan (anti-suit injunction)
I Johdanto
1. House of Lords on esittänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, ovatko välityssopimusten täytäntöön panemiseksi annettavat kieltomääräykset (anti-suit injunctions) yhdenmukaisia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä asetus N:o 44/2001)(2) kanssa.
2. Asiassa Turner(3) yhteisöjen tuomioistuin on jo päättänyt toisessa yhteydessä, että kieltomääräykset ovat Brysselin yleissopimuksen(4) vastaisia. Kyseisessä asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olleen riita-asian asianosaista oli määrä estää aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa. Nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimen on päätettävä, eivätkö kieltomääräykset ole sallittuja myöskään silloin, kun ne annetaan välimiesmenettelyn suojaamiseksi.
3. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuimet antavat nimittäin asiassa Turner annetun tuomion jälkeen edelleen kieltomääräyksiä tapauksissa, joissa asianosainen rikkoo niiden käsityksen mukaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettavalla kanteella välityssopimusta, johon Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan välitystuomioistuimen toimivalta perustuu.(5) Ne katsovat, ettei tämä käytäntö ole ristiriidassa asiassa Turner annetun tuomion kanssa, koska asetusta N:o 44/2001 ei sovelleta välimiesmenettelyyn.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A New Yorkin yleissopimus
4. Kaikki Euroopan yhteisön jäsenvaltiot ovat sopimuspuolina ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyssä yleissopimuksessa (jäljempänä New Yorkin yleissopimus).(6)
5. New Yorkin yleissopimuksen I artiklan 1 kappaleessa määrätään sopimuksen aineellisesta soveltamisalasta seuraavaa:
”Tätä yleissopimusta sovelletaan sellaisten välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jotka on annettu jonkin muun valtion alueella kuin sen, missä välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, ja jotka ovat aiheutuneet luonnollisten tai oikeushenkilöiden välisistä riitakysymyksistä. – –”
6. New Yorkin yleissopimuksen II artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisen sopimusvaltion on tunnustettava päteväksi kirjallinen sopimus, missä sopimuspuolet sitoutuvat alistamaan välitysmenettelyyn kaikki tai tietyt riitakysymyksensä, jotka ovat aiheutuneet tai voivat aiheutua niiden välisestä tietystä sopimuksesta tai muusta oikeussuhteesta ja joiden kohde on välitysmenettelytietä ratkaistavissa.
2. – –
3. Kun sopimusvaltion tuomioistuimessa on pantu vireille asia, josta asianosaiset ovat tehneet tässä artiklassa tarkoitetun sopimuksen, tuomioistuimen tulee toisen asianosaisen pyynnöstä osoittaa asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn, jollei se katso mainittua sopimusta mitättömäksi, vaikutusta vailla olevaksi tai mahdottomaksi täyttää.”
7. New Yorkin yleissopimuksen V artiklassa määrätään välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, erityisesti ehdoista, joiden täyttyessä välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan poikkeuksellisesti evätä. Näihin ehtoihin kuuluvat muun muassa toisen sopimuspuolen puuttuva oikeustoimikelpoisuus sopimuspuoliin sovellettavan lain nojalla, välityssopimuksen pätemättömyys sen lain mukaan, jonka alaisuuteen sopimuspuolet ovat alistaneet sopimuksen, tai sen maan lain mukaan, missä välitystuomio on annettu, kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen sen maan lain mukaan, missä välitysmenettely on tapahtunut, ja välityssopimuksen aineellisen soveltamisalan ylittäminen. Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan myös evätä, jos riitakysymyksen kohdetta ei voida alistaa välitysmenettelyyn sen maan lain mukaan, missä välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, tai jos tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on tämän maan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.
B Asetus N:o 44/2001
8. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 14, 15, 16 ja 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(14) Jollei tässä asetuksessa säädetyistä yksinomaista toimivaltaa koskevista perusteista muuta johdu, osapuolten oikeutta sopia toimivaltaisesta tuomioistuimesta on kunnioitettava muissa sopimuksissa kuin vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimuksissa, joissa sallitaan ainoastaan rajoitetumpi oikeus sopia tuomioistuimen toimivallasta.
(15) Lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja on varmistettava, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita. Olisi säädettävä selkeästä ja tehokkaasta järjestelmästä vireilläolon ja yhdessä käsiteltävien kanteiden ratkaisemiseksi – –.
(16) Keskinäinen luottamus lainkäyttöön edellyttää, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan ilman erityistä menettelyä paitsi, jos riidan kohteena on kysymys tuomion tunnustamisesta.
– –
(25) Jotta jäsenvaltioiden tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia kunnioitettaisiin, tämä asetus ei vaikuta erityiskysymyksiä koskeviin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat.”
9. Asetuksen 1 artiklassa säädetään soveltamisalasta seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.
2. Asetusta ei sovelleta:
– –
d) välimiesmenettelyyn.
– –”
10. Asetuksen 5 artiklassa säädetään siitä, missä tuomioistuimessa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne voidaan nostaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
– –
3. sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua;
– –”.
11. Lisäksi on syytä mainita ristiriitaisten tuomioiden välttämistä koskevat asetuksen säännökset. Asetuksen 27 artiklassa säädetään tapauksesta, jossa sama asia on vireillä kahden eri jäsenvaltion tuomioistuimissa, seuraavaa:
”Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.”
12. Edellä mainittua säännöstä täydentäen asetuksen 28 artiklassa säädetään ristiriitaisten tuomioiden välttämiseksi samassa yhteydessä käsiteltävien kanteiden osalta seuraavaa:
”1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, tuomioistuin, jossa kanne on myöhemmin nostettu, voi keskeyttää asian käsittelyn.
2. Jos nämä kanteet ovat vireillä alimmassa oikeusasteessa, mikä tahansa tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voi asianosaisen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
3. Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan kanteiden liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarpeelliselta, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.”
C Sovellettava kansallinen oikeus
13. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä oikeusperustan kieltomääräyksille muodostaa vuoden 1981 ylimmän oikeusasteen tuomioistuimesta annetun lain (Supreme Court Act) 37 §:n 1 momentti, jossa säädetään seuraavaa: ”High Court voi antaa väliaikaisen tai lopullisen kieltomääräyksen – – aina, kun se katsoo sen oikeaksi ja asianmukaiseksi.” Välityssopimusten suojaamiseksi annettavien kieltomääräysten (anti-suit injunctions) osalta vuoden 1996 välimiesmenettelystä annetun lain (Arbitration Act) 44 §:n 1 momentin ja 2 momentin e kohdassa selvennetään, että kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä samoja turvaamistoimia kuin oikeudenkäyntimenettelyssä.
14. Kieltomääräykset osoitetaan tosiasiallisen tai mahdollisen ulkomaisen oikeudenkäynnin kantajalle. Häntä estetään aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä kyseisessä tuomioistuimessa. Jos vastaaja ei noudata kieltomääräystä, häntä voidaan syyttää oikeuden halventamisesta (Contempt of Court). Tästä voidaan määrätä tuntuvia rangaistuksia, jopa vankeutta tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan omaisuuden takavarikointi. Lisäksi on vaarana, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet tunnusta ja pane täytäntöön kieltomääräyksen vastaisesti annettuja ulkomaisten tuomioistuinten päätöksiä.(7)
III Tosiseikat, ennakkoratkaisupyyntö ja menettely yhteisöjen tuomioistuimessa
15. Elokuussa 2000 West Tankersin omistama Front Comor ‑niminen alus, jonka Erg Petroli SpA oli ottanut rahtaussopimuksessa vuokralle, törmäsi Syrakusassa (Italia) Erg Petroli SpA:n omistamaan laituriin ja aiheutti sille vahinkoa. Rahtaussopimukseen sisältyy välityssopimus, jonka mukaan kaikki sopimusta koskevat riidat ratkaistaan lontoolaisessa välitystuomioistuimessa. Lisäksi oli sovittu, että sopimukseen sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä.
16. Riunione Adriatica di Sicurtà SpA, 1.10.2007 lähtien Allianz SpA, ja Generali Assicurazioni Generali (jäljempänä Allianz ym.) olivat vakuuttaneet Erg Petroli SpA:n ja korvasivat törmäyksestä aiheutuneet vahingot vakuutussummaan asti. Sen ylittävältä vahinkojen osalta Erg Petroli SpA vaati lontoolaisessa välitystuomioistuimessa korvausta West Tankersilta.
17. Allianz ym. nostivat 30.7.2003 kanteen West Tankersia vastaan Syrakusassa sijaitsevassa tuomioistuimessa ja vaativat tätä korvaamaan summan, jonka ne olivat maksaneet Erg Petroli SpA:lle vakuutuskorvauksina. Vastuuta koskevat kysymykset, jotka ovat merkityksellisiä Italiassa vireillä olevan oikeudenkäynnin kannalta, ovat pääosin samat kuin välimiesmenettelyssä. Pääkysymys koskee molemmissa tapauksissa sitä, voiko West Tankers vedota rahtaussopimuksen 19 kohdan tai niin sanottujen Haagin sääntöjen(8) mukaiseen vastuuvapauteen, kun kyseessä on navigointivirhe.
18. West Tankers nosti 10.9.2004 Yhdistyneen kuningaskunnan High Courtissa kanteen Allianzia ym:ita vastaan ja vaati toteamaan, että riita-asia, joka on oikeudenkäynnin kohteena Syrakusassa, perustuu rahtaussopimukseen ja että välityssopimus sitoo näin ollen Allianzia ym:ita., joiden kanne perustui lakisääteiseen takautumisoikeuteen. West Tankers vaati lisäksi turvaamistoimia koskevaa määräystä, jolla vastaajia kiellettäisiin saattamasta riita-asiaa muun tuomioistuimen kuin välitystuomioistuimen käsiteltäväksi ja erityisesti jatkamasta Syrakusassa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä.
19. High Court viittasi siihen, ettei asiassa Turner annetussa tuomiossa suljeta pois Court of Appealin oikeuskäytännön(9) mukaisia välityssopimusten suojaamiseksi annettavia kieltomääräyksiä, ja hyväksyi vaatimukset.
20. Tästä tuomiosta valitettiin House of Lordsiin, joka esitti 21.2.2007 tekemällään päätöksellä yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaista, että jäsenvaltion tuomioistuin tekee päätöksen, jolla estetään henkilöä aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisessa jäsenvaltiossa, sillä perusteella, että tällainen oikeudenkäynti on vastoin välityssopimusta?”
21. Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan yhteisöjen komissio.
IV Ennakkoratkaisukysymys
22. House of Lords pyytää asiassa Turner annettuun tuomioon liittyvällä ennakkoratkaisukysymyksellään selvennystä siihen, ovatko kieltomääräykset asetuksen N:o 44/2001 vastaisia myös silloin, kun ne annetaan sellaisen riita-asian yhteydessä, jonka asianosaiset ovat alistaneet välitysmenettelyyn.
A Asiassa Turner annettu tuomio
23. Asiassa Turner antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Brysselin yleissopimusta on tulkittava siten, että sen vastaista on antaa määräys, jolla kielletään asianosaista nostamasta kannetta tai jatkamasta kanteen ajamista toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, vaikka kyseinen asianosainen toimii vilpillisessä mielessä tarkoituksenaan häiritä jo vireillä olevaa oikeudenkäyntiä.
24. Yhteisöjen tuomioistuin perustelee ratkaisuaan lähinnä keskinäisen luottamuksen periaatteella, johon Brysselin yleissopimuksen järjestelmä perustuu.(10) Yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa:
”Aluksi on muistettava, että Brysselin yleissopimus perustuu välttämättä luottamukseen, jota sopimusvaltiot osoittavat vastavuoroisesti toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille. Nimenomaan tämä keskinäinen luottamus on mahdollistanut sellaisen toimivaltaa koskevan sitovan järjestelmän käyttöönoton, jota kaikki yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat tuomioistuimet ovat velvollisia noudattamaan, ja sen, että samat valtiot ovat vastaavasti luopuneet omista ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanomääräyksiä koskevista kansallisista säännöistään tuomioistuinratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yksinkertaistetun menettelyn hyväksi.”(11)
25. Yhteisöjen tuomioistuin viittaa tässä kohdassa asiassa Gasser antamaansa tuomioon,(12) jossa siltä pyydettiin vastausta kysymykseen, onko muun tuomioistuimen kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, keskeytettävä toisessa sopimusvaltiossa jo vireillä olevan asian käsittely Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan (vastaa asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaa) nojalla myös silloin, kun se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ei ole oikeuspaikkalausekkeen perusteella ensiksi mainitun tuomioistuimen käsityksen mukaan selvästikään toimivaltainen. Vaikka toimivaltaisuuden selvittäminen siinä tuomioistuimessa, jossa kanne on ensin nostettu, kestää kauan ja vaikka kanne on nostettu kyseisessä tuomioistuimessa mahdollisesti ainoastaan oikeudenkäynnin viivyttämiseksi, yhteisöjen tuomioistuin torjui poikkeukset vireilläolovaikutusta (lis pendens) koskevasta säännöstä. Sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu, on yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tutkittava itse toimivaltaisuutensa. Vasta kun se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on todennut, ettei sillä ole toimivaltaa asiassa, muu tuomioistuin voi jatkaa siinä vireillä olevan asian käsittelyä.(13)
26. Myös asiassa Turner antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on viitannut siihen, että lukuun ottamatta Brysselin yleissopimuksen 28 artiklan ensimmäisessä kappaleessa ilmaistuja poikkeuksia yleissopimuksessa ei sallita sitä, että tuomioistuin tutkii toisen sopimusvaltion tuomioistuimen toimivaltaisuuden.(14) Jos oikeudenkäynnin aloittaminen tai jatkaminen toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa kielletään kieltomääräyksellä, tällöin toisen sopimusvaltion tuomioistuimen toimivaltaan puututaan tavalla, joka on ristiriidassa yleissopimuksen järjestelmän kanssa ja heikentää yleissopimuksen tehokasta vaikutusta.(15) Tätä ei muuta se seikka, että kieltomääräys on osoitettu kansallisen oikeudenkäynnin vastaajalle eikä suoraan ulkomaiselle tuomioistuimelle.(16)
B Välityssopimuksen täytäntöön panemiseksi annettujen kieltomääräysten yhteensoveltuvuus asetuksen N:o 44/2001 kanssa
27. Nyt esillä olevassa asiassa ratkaiseva kysymys on se, voidaanko edellä kuvattuja, asiassa Turner annetun tuomion periaatteita soveltaa välitysmenettelyn suojaamiseksi annettuihin kieltomääräyksiin.
28. Tätä ei estä se, että asiassa Turner annettu tuomio pohjautui Brysselin yleissopimukseen, kun taas nyt esillä olevaan asiaan sovelletaan ajallisesti asetusta N:o 44/2001. Asetuksella on nimittäin määrä ajantasaistaa yleissopimusta mutta samalla noudattaa sen rakennetta ja pääperiaatteita(17) ja varmistaa jatkuvuus.(18) Näin ollen asetuksessa ovat säilyneet pääosin muuttumattomina ne yleissopimuksen määräykset, jotka ovat tunnusomaisia sääntelyn järjestelmälle ja keskinäisen luottamuksen periaatteelle, johon tämä järjestelmä perustuu.(19)
29. Erityisesti on syytä huomata, että välimiesmenettely on jätetty Brysselin yleissopimuksen tavoin myös asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.(20) Välimiesmenettelyn käsitteen tulkinnan yhteydessä voidaan siten tukeutua sekä yleissopimusta koskevaan aineistoon että yhteisöjen tuomioistuimen sitä koskevaan oikeuskäytäntöön.
30. Juuri siitä syystä, että välimiesmenettely on jätetty asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, House of Lords katsoo, ettei Turner-oikeuskäytäntöä voida soveltaa nyt esillä olevaan asiaan. Tässä oikeuskäytännössä yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin yhdistänyt keskinäisen luottamuksen periaatteen nimenomaisesti yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin menettelyihin. Välimiesmenettelyyn eivät sen mukaan kuulu ainoastaan varsinainen menettely sekä välitystuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano vaan myös kaikki kansalliset oikeudenkäynnit, joiden kohteena välimiesmenettely on. Koska kieltomääräyksillä tuetaan välimiesmenettelyn toimeenpanoa, menettelyt niiden antamiseksi kuuluvat House of Lordsin mukaan asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan.
1. Välimiesmenettelyn jättäminen asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle
31. Ennen asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvän välimiesmenettelyn käsitteen tulkintaa on selvitettävä, minkä menettelyn osalta asetuksen soveltamisalaa on täsmennettävä.
32. House of Lords, West Tankers ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus asettavat etusijalle Englannissa kieltomääräyksen antamiseksi vireillä olevan menettelyn. Ne lähtevät siitä, ettei tämä menettely voi olla ristiriidassa asetuksen kanssa, koska se kuuluu välimiesmenettelyä koskevan poikkeuksen piiriin.(21) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei sitä vastoin näytä pitävän merkityksellisenä kieltomääräyksen vaikutusta Syrakusassa sijaitsevassa tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.
33. Tämä näkemys on yllättävä, koska yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Turner antamassaan tuomiossa nimenomaan katsonut tämän kieltomääräyksen vaikutuksen ulkomaiseen oikeudenkäyntiin rikkovan Brysselin yleissopimusta, vaikka oletettaisiinkin, että kieltomääräys prosessuaalisena toimenpiteenä olisi yksinomaan kansallisessa laissa säänneltävä asia.(22) Ratkaisevaa ei täten ole se, kuuluuko kieltomääräyksen antamiseksi vireillä oleva menettely – nyt esillä olevassa asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa vireillä oleva oikeudenkäynti – asetuksen soveltamisalaan, vaan ratkaiseva on se menettely, johon kieltomääräys kohdistuu – nyt esillä olevassa asiassa Syrakusassa sijaitsevassa tuomioistuimessa vireillä oleva oikeudenkäynti.
34. Keskinäisen luottamuksen periaatteen, johon yhteisöjen tuomioistuin on olennaisella tavalla perustanut asiassa Turner antamansa tuomion, loukkaaminen ei myöskään edellytä, että sekä menettely kieltomääräyksen antamiseksi että menettely, joka kieltomääräyksellä on määrä estää, kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Keskinäisen luottamuksen periaatetta voidaan pikemminkin loukata myös siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen päätös, joka ei kuulu asetuksen soveltamisalaan, estää toisen jäsenvaltion tuomioistuinta käyttämästä sille asetuksen nojalla kuuluvaa toimivaltaa.
35. Jäsenvaltion viranomaiset eivät näet saa heikentää yhteisön oikeuden tehokasta vaikutusta myöskään käyttäessään toimivaltaa, josta ei ole säädetty yhteisön oikeudessa.(23) Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on esimerkiksi todettu, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, kansallisessa verolainsäädännössä on kunnioitettava perusvapauksia.(24)
36. Samoin Brysselin yleissopimuksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Hagen antamassaan tuomiossa vahvistanut, että kansallisten menettelysääntöjen – kyse oli kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä – noudattaminen ei saa heikentää yleissopimuksen tehokasta vaikutusta.(25) Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, että asiassa Hagen kiistanalaiset säännökset olivat alun perin kansallisia eivätkä alun alkaen edes kuuluneet Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan, kun taas välimiesmenettely on pelkästään jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
37. Merkityksellistä on pikemminkin se, voidaanko asetusta soveltaa menettelyyn, johon kieltomääräys kohdistuu – nyt esillä olevassa asiassa siis Syrakusassa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Mikäli näin ei ole, kieltomääräyksellä ei voida heikentää asetuksen vaikutusta.
38. House of Lords, West Tankers ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat, että kun sopimuspuolet ovat sopineet ratkaisevansa sopimusta koskevat riitansa yksinomaan välitystuomioistuimessa, tämä oikeussuhde on jätetty jo alun pitäen kokonaan kansallisten tuomioistuinten – lukuun ottamatta sen paikkakunnan tuomioistuimia, jolla välitystuomioistuin sijaitsee – toimivallan ulkopuolelle. Mikäli tämä näkemys osoittautuu oikeaksi, kansallisen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin vaikuttavaa kieltomääräystä ei tosiasiallisesti voida arvioida asetuksen kriteerien perusteella.
39. Anglosaksinen ja mannereurooppalainen koulukunta ovat perinteisesti kiistelleet siitä, onko välitysmenettelyä koskeva poikkeus kuitenkin ymmärrettävä tässä laajassa merkityksessä, kuten professori P. Schlosserin Tanskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittymisen johdosta laatimassa selvityksessä jo todettiin:
”Yleissopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen 4 kohdan määräyksen tulkintaan liittyvissä keskusteluissa tämän kysymyksen tarkastelu on johtanut kahteen erilaiseen ja yhteensovittamattomaan kantaan. Ensimmäisen Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunnan olennaisesti tukeman näkökannan mukaan tämä määräys kattaa kaikki riita-asiat, joiden ratkaisemiseksi on sovittu välimiesoikeuden toimivallasta edelleen pätevällä tavalla, mukaan lukien kaikki määrättyyn välimiesmenettelyyn liittyvät liitännäiset riita-asiat. Alkuperäisten jäsenvaltioiden tukeman toisen näkökannan mukaan välimiesmenettely kattaa kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevat menettelyt vain, jos ne koskevat välimiesmenettelyä riippumatta siitä, onko ne jo päätetty, vireillä tai ollaanko niitä vasta aloittamassa.”(26)
40. Nämä erilaiset näkemykset voivat vaikuttaa sellaisten tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jotka jäsenvaltion tuomioistuin on siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään, sijaitsevan tuomioistuimen käsityksen mukaan antanut välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen vastaisesti.(27) Niihin liittyy lisäksi aivan yleisellä tasolla kysymys siitä, kenellä on toimivalta tutkia välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen vaikutus ja ulottuvuus.
41. House of Lordsin kannattaman näkemyksen mukaan ainoastaan välitystuomioistuimella ja sen toimintaa tukevilla, samalla paikkakunnalla sijaitsevilla kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta selventää tätä kysymystä. Siten High Court on pääasiassa paitsi antanut kieltomääräyksen myös todennut, että riitakysymys perustuu rahtaussopimukseen. Se on lisäksi katsonut, että välimiesmenettelyä koskeva lauseke sitoo vakuutuksenantajia, jotka eivät itse ole sopimuspuolia mutta jotka takautumisoikeutensa nojalla esittävät sopimukseen perustuvia vaatimuksia.
42. Mannereurooppalaisen lähestymistavan mukaisesti merkityksellistä on sitä vastoin se, että vahingonkorvauskanne kuuluu lähtökohtaisesti asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan ja että Syrakusassa sijaitseva tuomioistuin on – välitystuomioistuimen puuttuvaa toimivaltaa koskevaa oikeudenkäyntiväitettä lukuun ottamatta – sen 5 artiklan 3 kohdan nojalla toimivaltainen sen paikkakunnan tuomioistuimena, missä vahinko sattui. Jos vastaaja vetoaa tässä oikeudenkäynnissä asianmukaisesti välimiesmenettelyyn, tuomioistuin olisi New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 3 kappaleen nojalla lähtökohtaisesti velvollinen siirtämään asian välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.
43. Näiden kahden näkemyksen ratkaiseva ero on siis se, että välimiesmenettelyä koskeva poikkeus ymmärretään ensiksi mainitun näkemyksen mukaan laajasti: välityssopimuksen voimassaoloa koskevan väitteen esittämisen jälkeen kaikki tästä oikeussuhteesta johtuvat riidat kuuluvat yksinomaan välimiesmenettelyn piiriin, niiden aineellisesta kohteesta riippumatta. Ainoastaan välitystuomioistuimella ja sen paikkakunnan tuomioistuimilla, jolla välitystuomioistuin sijaitsee, on oikeus tutkia toimivaltaisuus.
44. Vastakkainen näkemys pohjautuu ensisijaisesti riidan aineelliseen kohteeseen. Jos tämä kuuluu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, asetuksen nojalla lähtökohtaisesti toimivaltaisella tuomioistuimella on oikeus tutkia, voidaanko 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaista poikkeusta soveltaa, ja välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen vaikutusta ja sovellettavuutta arvioituaan siirtää asia välitystuomioistuimen ratkaistavaksi tai ratkaista asia itse.
45. Asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan sanamuodosta ei ilmene yksiselitteisesti, kummalle tulkinnalle on annettava etusija. Välimiesmenettelyn käsitteen käytöstä voidaan kuitenkin päätellä, ettei sillä tarkoiteta pelkästään varsinaista välimiesmenettelyä, vaan myös siihen liittyvät kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevat oikeudenkäynnit on voitu jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
46. Tämän vahvistaa se, että asetukseen N:o 44/2001 on otettu samansisältöisenä aiemmin tehdyn Brysselin yleissopimuksen määräys. Jenardin selvityksessä(28) sekä Evrigenisin ja Kerameusin selvityksessä(29) tarkastellaan syitä välimiesmenettelyn jättämiselle Brysselin yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle siitä huolimatta, että välimiesmenettely mainittiin ETY-sopimuksen silloisessa 220 artiklassa (nykyisin EY 65 artiklan a alakohdan toinen luetelmakohta). Näiden kertomusten mukaan välimiesmenettelyä koskeva poikkeus (1 artiklan toisen kohdan 4 alakohta) otettiin Brysselin yleissopimukseen tällä alalla jo olemassa olevien kansainvälisten sopimusten, ennen kaikkea New Yorkin yleissopimuksen, noudattamiseksi.
47. New Yorkin yleissopimukseen sisältyy määräyksiä, joita sopimusvaltioiden tuomioistuinten on välitystuomioistuimista poiketen noudatettava, esimerkiksi määräyksiä, jotka koskevat riita-asian asianosaisten ohjaamista välitysmenettelyyn tai välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sopimusvaltion tuomioistuimissa. Kuten myös Brysselin yleissopimuksen sanamuodosta jo ilmenee, sopimuspuolet ovat halunneet jättää varsinaisen välimiesmenettelyn lisäksi koko välimiesmenettelyalan yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, välimiesmenettelyyn liittyvät kansallisissa tuomioistuimissa vireille saatetut menettelyt mukaan lukien.(30)
48. Schlosserin selvityksessä(31) mainitaan tästä esimerkkeinä seuraavat tapaukset: välimiehen nimeämis- tai jääväämismenettely taikka välimiesmenettelyn suorittamispaikasta tai välitystuomion antamiselle vahvistetun määräajan pidentämisestä määrääminen. Myöskään tuomioistuimen päätös, jossa todetaan välityssopimuksen pätevyys tai pätemättömyys taikka velvoitetaan asianosaiset olemaan jatkamatta välitysmenettelyä sen pätemättömyyden vuoksi, ei kuulu Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan. Brysselin yleissopimusta ei sovelleta lisäksi välitystuomioiden kumoamis-, muuttamis-, tunnustamis- tai täytäntöönpanovaatimuksia koskeviin menettelyihin ja päätöksiin.(32)
49. Erotukseksi menettelyistä, joiden kohteena on välimiesmenettely, Evrigenis ja Karameus(33) toteavat selvityksessään seuraavaa:
”On sitä vastoin lähdettävä siitä, että yleissopimuksen nojalla voidaan tutkia sellaisen välitystuomion pätevyyttä, johon asianosainen vetoaa esittääkseen sen tuomioistuimen, jossa häntä vastaan on nostettu yleissopimuksen nojalla kanne, puuttuvaa toimivaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen.”
50. Yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut tätä menettelyn kohteen rajaamista asiaa koskevista alustavista kysymyksistä asiassa Rich antamassaan tuomiossa(34) seuraavasti:
”Sen ratkaisemiseksi, kuuluuko riita-asia yleissopimuksen soveltamisalaan, on otettava huomioon ainoastaan riidan kohde. Jos riita-asia on kohteensa vuoksi, kuten välimiehen nimeämisen vuoksi, jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, asiaa koskeva alustava kysymys, josta tuomioistuimen on lausuttava riita-asian ratkaisemiseksi, ei voi oikeuttaa yleissopimuksen soveltamista, tämän kysymyksen sisällöstä riippumatta.”
51. Kyseisessä tapauksessa vastaaja oli väittänyt, että ratkaiseva on tosiasiallisesti alustava kysymys siitä, onko pätevää välityssopimusta olemassa. Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että asettamalla prekluusiosäännöksen soveltamisen edellytykseksi sellaisen alustavan kysymyksen olemassaolon, jonka asianosaiset voivat esittää milloin tahansa, loukataan oikeusvarmuusperiaatetta.(35)
52. Kuten yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asiassa Van Uden antamassaan tuomiossa, menettelyn kuulumista Brysselin yleissopimuksen tai asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan on siis tutkittava riita-asian aineellisen kohteen perusteella.(36)
53. Syrakusassa sijaitsevassa tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa Allianz ym. vaativat takautumisoikeutensa nojalla korvausta vahingosta, joka Erg Petroli SpA:n vakuutuksenantajille aiheutui Front Comor ‑aluksen törmättyä laituriin. Riidan kohteena on siis rikokseen perustuva (mahdollisesti myös sopimukseen perustuva) vahingonkorvausvaatimus, joka kuuluu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, eikä välimiesmenettely.
54. Välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen olemassaolo ja sovellettavuus muodostavat ainoastaan asiaa koskevan alustavan kysymyksen, jota asiaa käsittelevän tuomioistuimen on selvitettävä toimivaltaisuutensa tutkimisen yhteydessä. Vaikka tämä kysymys haluttaisiinkin lukea välimiesmenettelyn alaan,(37) alustavana kysymyksenä se ei voisi muuttaa sen menettelyn luokittelua, jonka kohde kuuluu asetuksen soveltamisalaan.(38) Tältä osin voidaan jättää avoimeksi, miten on arvioitava menettelyä, jonka pääasian kohteena ovat vastaavat toteamukset.(39)
55. Lisäksi tuomioistuin, joka on asetuksen N:o 44/2001 nojalla toimivaltainen oikeudenkäynnin kohteen osalta, voi New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti itse tutkia alustavan kysymyksen välitysmenettelyä koskevan lausekkeen olemassaolon ja ulottuvuuden osalta. New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 3 kappaleessa nimittäin velvoitetaan kansalliset tuomioistuimet osoittamaan asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:
– Riitakysymyksen kohde voidaan ylipäätään ratkaista välitysmenettelyssä. Mikäli näin ei ole, sopimusvaltio (ja sen tuomioistuimet) eivät ole New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 1 kappaleen nojalla velvollisia tunnustamaan välityssopimusta.
– Sopimusvaltion tuomioistuimessa on pantu vireille asia, josta asianosaiset ovat tehneet tässä artiklassa tarkoitetun sopimuksen.
– Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, ei katso mainittua sopimusta mitättömäksi, vaikutusta vailla olevaksi tai mahdottomaksi täyttää.
56. Jokaisella asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on siis New Yorkin yleissopimuksen mukaan oikeus tutkia näiden kolmen edellytyksen täyttyminen, ennen kuin se osoittaa asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn. Yleissopimuksesta ei voida päätellä, että tämä oikeus olisi varattu pelkästään välitystuomioistuimelle tai sen paikkakunnan kansallisille tuomioistuimille, jolla välitystuomioistuin sijaitsee. Koska jättämällä välimiesmenettely asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle pyritään varmistamaan New Yorkin yleissopimuksen täysimääräinen soveltaminen, asetuksen soveltamisalan rajoituksen ei myöskään tarvitse olla tässä yleissopimuksessa määrättyä rajoitusta laajempi.
57. Asiassa Gasser antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että muu tuomioistuin kuin se, jossa kanne on ensin nostettu, ei saa tutkia sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu samasta kohteesta, toimivaltaisuutta myöskään silloin, kun asianosaisten väitetään sopineen oikeuspaikkalausekkeesta, jonka perusteella toimivaltainen on muu tuomioistuin kuin se, jossa kanne on ensin nostettu.(40) Kuten komissio osuvasti huomauttaa, tästä voidaan johtaa yleinen periaate, jonka mukaan jokainen tuomioistuin on lähtökohtaisesti toimivaltainen tutkimaan oman toimivaltaisuutensa (toimivallan tutkimista koskeva toimivalta). Tätä asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa ei voi tehdä tyhjäksi väite, jonka mukaan asianosaiset ovat sopineet toisin, kuten asiassa Gasser oikeuspaikkalausekkeesta ja nyt esillä olevassa asiassa välityssopimuksesta.
58. Tähän toimivaltaan kuuluu oikeus tutkia alustavana kysymyksenä asianosaisen esille tuoman sopimuksen pätevyys ja ulottuvuus. Jos tuomioistuimelta evättäisiin mahdollisuus arvioida tällaisia alustavia kysymyksiä, asianosainen voisi välttää menettelyn pelkästään esittämällä välityssopimusta koskevan väitteen. Samanaikaisesti kantajalta, joka on pannut asian vireille tuomioistuimessa, koska pitää sopimusta vaikutusta vailla olevana tai sellaisena, ettei sitä voida soveltaa, evättäisiin mahdollisuus panna asia vireille kansallisessa tuomioistuimessa. Tämä olisi ristiriidassa tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen kanssa, joka kuuluu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin ja yhteisössä suojattuihin perusoikeuksiin.(41)
59. Samaan lopputulokseen päädytään asiassa Van Uden annetun tuomion perusteella. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuimen piti ottaa kantaa väliaikaisia toimenpiteitä koskevaan toimivaltaan riita-asiassa, joka oli pääasiassa siirretty ratkaistavaksi välimiesmenettelyyn. Tähän liittyen yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ole olemassa Brysselin yleissopimuksessa tarkoitettua kansallista tuomioistuinta, jolla on toimivalta tutkia pääasia, kun asianosaiset ovat pätevästi siirtäneet sopimuksesta johtuvan riita-asian ratkaisemisen kansallisten tuomioistuinten toimivallasta välitystuomioistuimelle.(42)
60. Tämä toteamus pitää varmasti paikkansa. Välitystuomioistuinten yksinomaista toimivaltaa koskeva perustelu kuitenkin edellyttää nimenomaisesti, että on tehty pätevä välityssopimus, joka koskee kyseistä riita-asian kohdetta. Asiassa Van Uden annetusta tuomiosta ei voida päätellä, että siihen liittyvien alustavien kysymysten tutkiminen ei kuuluisi kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan.
61. Asiassa Van Uden annetusta tuomiosta ei myöskään ilmene, miksi tämä tutkinta pitäisi varata pelkästään välitystuomioistuimelle, sillä sen toimivalta määräytyy samalla tavalla välityssopimuksen vaikutuksen ja ulottuvuuden perusteella kuin toisen jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen toimivaltakin. Se seikka, että sopimukseen on valittu sovellettavaksi sen maan lainsäädäntöä jossa välitystuomioistuin sijaitsee, ei voi antaa välitystuomioistuimelle yksinoikeutta välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen tutkimiseen. Toisen jäsenvaltion tuomioistuin – nyt esillä olevassa asiassa Syrakusassa sijaitseva tuomioistuin – pystyy nimittäin lähtökohtaisesti soveltamaan ulkomaista lainsäädäntöä, mikä ei ole kansainvälisen yksityisoikeuden nojalla myöskään mitenkään harvinaista.
62. Lopuksi on todettava, ettei oikeussuhde jää asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sen vuoksi, että asianosaiset ovat tehneet välityssopimuksen. Asetus on pikemminkin sovellettavissa, jos menettelyn aineellinen kohde kuuluu siihen. Tähän ei vaikuta asiaa käsittelevän tuomioistuimen arvioitavana oleva alustava kysymys siitä, puuttuuko siltä välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen vuoksi toimivalta ja onko sen siirrettävä riita-asia New Yorkin yleissopimuksen nojalla välitystuomioistuimen ratkaistavaksi. Kieltomääräys, jolla asianosaista kielletään tässä tilanteessa aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa, kohdistuu menettelyyn, joka kuuluu asetuksen soveltamisalaan.
2. Kieltomääräyksen perusteleminen välimiesmenettelyn käytäntöön liittyvillä näkökohdilla
63. House of Lordsin mukaan ennen kaikkea se, että käytännössä välimiesmenettelyä käytettiin kaupallisten riita-asioiden ratkaisumenetelmänä, edellyttää, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet voivat antaa kieltomääräyksiä välimiesmenettelyn tukemiseksi.
64. Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisten tuomioistuinten on kunnioitettava asianosaisten tahdonautonomian mukaista päätöstä ratkaista riidat välitystuomioistuimessa. Asianosaiset haluavat näin välttää pitkään kestävät oikeudenkäynnit kansallisissa tuomioistuimissa. Sopiessaan toimivaltaisesta välitystuomioistuimesta taloudelliset toimijat ottavat sen mukaan huomioon, onko paikallisilla tuomioistuimilla käytettävissään tehokkaita menettelyllisiä keinoja välimiesmenettelyn tukemiseksi. Toiset jäsenvaltiot voivat antaa tuomioistuintensa käyttöön vastaavia välineitä ja näin lisätä niiden houkuttelevuutta välitystuomioistuimina.
65. House of Lords viittaa lopuksi kilpailuhaittoihin, joita lontoolaisille välitystuomioistuimille saattaa aiheutua esimerkiksi New Yorkissa, Bermudalla ja Singaporessa sijaitseviin välitystuomioistuimiin verrattuna, jos Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet eivät edellä mainituista tuomioistuimista poiketen voisi enää antaa kieltomääräyksiä.
66. Aluksi on korostettava, että pelkästään taloudellisilla syillä ei voida perustella yhteisön oikeuden rikkomista.(43) Asetuksen N:o 44/2001 tulkinnassa voidaan sitä vastoin ottaa huomioon tahdonautonomian periaatteen kunnioittaminen, kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut oikeuspaikkalausekkeiden yhteydessä(44) ja kuten myös asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa tähän liittyen tähdennetään. Vaikka välimiesmenettely – toisin kuin oikeuspaikkalausekkeet – ei kuulukaan asetuksen soveltamisalaan, säädöksen syntyhistoriasta on kuitenkin havaittavissa, ettei asetuksella N:o 44/2001 ollut tarkoitus heikentää välimiesmenettelyä koskevia kansainvälisiä sääntöjä.(45)
67. Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyssä tulkinnassa kuitenkin kunnioitetaan tahdonautonomiaa eikä kyseenalaisteta välimiesmenettelyn toimintaa. Riita-asia ratkaistaan muualla kuin välitystuomioistuimen sijaintipaikkakunnalla sijaitsevassa kansallisessa tuomioistuimessa ainoastaan siinä tapauksessa, että asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko välitysmenettelyä koskeva lauseke pätevä ja voidaanko sitä soveltaa kyseiseen riita-asiaan. Tässä tilanteessa ei siis ole nimenomaisesti selvää, onko asianosaisten yhteisenä tarkoituksena ollut alistaa konkreettinen riita-asia välitysmenettelyyn.
68. Jos kansallisen tuomioistuimen tutkinnassa selviää, että välimiesmenettelyä koskeva lauseke on pätevä ja sitä voidaan soveltaa riita-asiaan, tuomioistuimen on New Yorkin yleissopimuksen nojalla osoitettava asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn. Uhkaa välimiesmenettelyn kiertämisestä ei siis ole. Asian vireillepano kansallisessa tuomioistuimessa muodostaa toki yhden uuden menettelyn vaiheen. Mainituista syistä asianosaista, joka ei katso välitysmenettelyä koskevan lausekkeen sitovan häntä, ei kuitenkaan voida estää panemasta asiaa vireille asetuksen N:o 44/2001 nojalla toimivaltaisissa tuomioistuimissa.
69. Jos asiaa ei voida kieltomääräyksen vuoksi panna vireille mahdollisesti toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa, on lisäksi vaarana, että nämä tuomioistuimet kieltäytyvät myöhemmin tunnustamasta välitystuomiota ja panemasta sitä täytäntöön New Yorkin yleissopimuksen V artiklaan vedoten. Myös prosessiekonomiselta kannalta tarkasteltuna kieltomääräys voi siis johtaa epätyydyttävään tulokseen.
70. On totta, että välitystuomioistuin sekä yhtäältä samalla paikkakunnalla sijaitsevat kansalliset tuomioistuimet ja toisaalta asetuksen nojalla oikeudenkäynnin kohteen osalta toimivaltaiset toisen jäsenvaltion tuomioistuimet voivat antaa toisistaan poikkeavia ratkaisuja välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen laajuudesta. Jos sekä välitystuomioistuin että kansallinen tuomioistuin katsovat olevansa asiassa toimivaltaisia, tuloksena voi jopa olla toisistaan poikkeavia asiaratkaisuja, kuten House of Lords korostaa.
71. Asetuksen soveltamisalalla on tarkoitus saada kahdessa jäsenvaltiossa annettavat keskenään ristiriitaiset tuomiot mahdollisimman vähiin. Kahden jäsenvaltion kansallisten tuomioistuinten välisten toimivaltaristiriitojen välttämiseksi asetuksen N:o 44/2001 27 ja 28 artiklassa säädetään yhteensovittamisesta, kuten Ranskan hallitus erityisesti korostaa. Koska välimiesmenettely ei kuitenkaan kuulu asetuksen soveltamisalaan, tällä hetkellä ei ole olemassa mekanismeja välitystuomioistuinten toimivallan ja kansallisten tuomioistuinten toimivallan yhteensovittamiseksi.
72. Yksipuolinen kieltomääräys ei ole kuitenkaan asianmukainen toimenpide tämän tilanteen korjaamiseksi. Erityisesti jos muut jäsenvaltiot noudattaisivat Yhdistyneen kuningaskunnan esimerkkiä ja ottaisivat niin ikään käyttöön kieltomääräyksiä, seurauksena olisi molemminpuolisia kieltoja. Viime kädessä toimivaltainen olisi se tuomioistuin, joka voi määrätä suurempia seuraamuksia kieltomääräyksen noudattamatta jättämisestä.
73. Tällaisten pakkokeinojen sijasta asia tulisi ratkaista lainsäädännöllä. Tilanne voisi korjaantua tältä osin ainoastaan sisällyttämällä välimiesmenettely asetuksen N:o 44/2001 järjestelmään. Sitä ennen on tarvittaessa hyväksyttävä keskenään ristiriitaiset tuomiot. On kuitenkin syytä korostaa vielä kerran, että nämä ovat poikkeustapauksia. Yksiselitteisesti muotoillun ja ehdottoman pätevän välimiesmenettelyä koskevan lausekkeen kohdalla kansallisilla tuomioistuimilla ei ole mitään syytä olla osoittamatta asianosaisia turvautumaan välitysmenettelyyn asianomaisessa välitystuomioistuimessa New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti.
V Ratkaisuehdotus
74. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että House of Lordsin ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 vastaista on se, että jäsenvaltion tuomioistuin tekee päätöksen, jolla estetään henkilöä aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisessa jäsenvaltiossa sillä perusteella, että tällainen oikeudenkäynti on tuomioistuimen käsityksen mukaan vastoin välityssopimusta.