Valitus, jonka UG on tehnyt 29.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-571/17 RENV, UG v. komissio, 21.6.2023 antamasta tuomiosta

(asia C-546/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: UG (edustaja: asianajaja M. Richard)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa asianosaisten välisessä asiassa T-571/17 RENV 21.6.2023 annetun unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valittajan irtisanomisen perustelluksi ja velvoittanut valittajan vastaamaan yhdestä kolmanneksesta komissiolle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista

ratkaisemalla itse asian myöntää valittajalle 68 000 euron suuruisen summan korvauksena tälle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

myöntää valittajalle 40 000 euron suuruisen summan korvauksena tälle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja asianajokulut, jotka valittaja joutuu maksamaan puolustaakseen itseään nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä ja joiden määräksi arvioidaan toistaiseksi 10 000 euroa, sillä nimenomaisella varauksella, että niiden määrä on suurempi, ja

velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja valittajalle tämän oikeusriidan yhteydessä aiheutuneet asianajokulut, joiden määräksi arvioidaan 30 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäiseksi valittaja arvostelee valituksenalaista tuomiota siitä, että siinä rikotaan vanhempainlomaan perustuvan irtisanomisen kieltoa, joka perustuu Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 31 (jäljempänä henkilöstösäännöt) 42 a artiklan säännöksiin, luettuina vanhempainvapaasta tehdyn puitesopimuksen (direktiivi 2010/18/EU¹ ) 5 lausekkeen 4 kohtaan sisältyvien vähimmäisvaatimusten sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 33 artiklan 2 kohdan valossa.

Koska päätös valittajan irtisanomisesta perustui nimenomaisesti valittajan ottamaan vanhempainlomaan, se merkitsee syrjintää ja on vastoin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 14 artiklaa, yhdessä Euroopan ihmissoikeussopimuksen 8 artiklan, jolla taataan oikeus perhe-elämään, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdennessatoista pöytäkirjassa olevan 1 artiklan kanssa.

Toiseksi valittaja arvostelee tuomiota siitä, että siinä on vääristelty irtisanomisen syitä koskevaa kirjettä ja asiakirja-aineistoon kuuluvia asiakirjoja, koska siinä ei ole katsottu, että irtisanomisen perusteena on ollut valittajan osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan henkilöstökomitean paikallisjaostoon ja henkilöstökomitean keskuskomiteaan valittuna henkilöstön edustajana.

Päätös irtisanoa henkilöstön edustaja muista kuin vakavista syistä on joka tapauksessa ristiriidassa direktiivin 2002/14/EY¹ 7 artiklassa säädettyjen vähimmäissäännösten ja perusoikeuskirjan 12 artiklan kanssa. Se merkitsee lisäksi ammattiyhdistystoimintaan liittyvien tehtävien hoitamiseen perustuvaa syrjintää, joka on kielletty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 ja 11 artiklassa, kun niitä luetaan yhdessä.

Kolmanneksi valittaja arvostelee valituksenalaista tuomiota myös siitä syystä, ettei siinä ole tuotu esiin kaikkia niitä ilmeisiä arviointivirheitä, joita komissio on tehnyt irtisanomisen syitä koskevassa kirjeessään, etenkin, kun komissio on asetettu valittajaan nähden etuoikeutettuun menettelylliseen tilanteeseen eikä prosessuaalista yhdenvertaisuutta ole siis taattu vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, joissa taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan.

Valittaja väittää erityisesti, ettei hänen henkilösääntöjen 51 artiklan 2 kohtaan perustuvaa oikeuttaan tulla kuulluksi ole otettu huomioon, ettei irtisanomisen syitä ole esitetty täsmällisesti, ettei hän ole ollut poissa perusteettomasti ja ettei hänen väitettyä epäpätevyyttään ole osoitettu.

Neljänneksi ja toissijaisesti valittaja väittää, ettei hänelle määrätty seuraamus ole oikeasuhteinen.

Lopuksi valittaja vaatii 68 000 euron suuruista korvausta hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja 40 000 euron suuruista korvausta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sekä komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

____________

¹ BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8.3.2010 annettu neuvoston direktiivi 2010/18/EU (EUVL 2002, L 80, s. 29).

¹ Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY (EYVL 2002, L 80, s. 29).