UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

14 päivänä joulukuuta 2011

Asia T‑433/10 P

John Allen ym.

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – JET-yhteisyrityksen palveluksessa oleva henkilöstö – Muun kuin väliaikaisen toimihenkilön oikeudellisen aseman soveltaminen – Aiheutuneen aineellisen vahingon korvaaminen – Kanteen nostamisen määräaika – Myöhässä nostettu kanne – Kohtuullinen aika

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F‑103/09, Allen ym. vastaan komissio, 13.7.2010 antaman määräyksen kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. John Allen ja 109 muuta valittajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Kohtuullisen ajan vahvistaminen – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Rajat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Arviointiperusteet

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

1.      Kohtuullisessa ajassa toimimista vaaditaan kaikissa niissä tapauksissa, joissa lainsäätäjä ei ole vahvistanut määräaikaa tai nimenomaisesti sulkenut pois sen soveltamista. Asiaa koskevien säännösten puuttuessa kohtuullisen ajan vahvistamisen oikeusperustana on oikeusvarmuuden periaate, joka estää unionin toimielimiä ja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimimasta ilman mitään ajallista rajoitusta ja vaarantamasta vallalla olevan oikeudellisen tilanteen vakautta. Asiaa koskevien säännösten puuttuessa unionin tuomioistuinten on siten vahvistettava asian olosuhteisiin nähden kohtuullinen aika vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle.

Se, että henkilöstösäännöissä ei ole vahvistettu määräaikaa, ei voi itsessään merkitä mahdollisuutta esittää vahingonkorvausvaatimus ilman mitään ajallista rajoitusta, sillä kohtuullisessa ajassa toimimista koskevaa yleistä periaatetta sovelletaan kaikissa muissa tapauksissa paitsi niissä, joissa lainsäätäjä on nimenomaisesti sulkenut pois sen soveltamisen tai vahvistanut nimenomaisesti tietyn määräajan.

Tältä osin se, ettei komissio ole asettanut määräaikaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiselle, on seurausta tämän menettelyn erityisluonteesta, eikä sitä voida näin ollen ulottaa koskemaan vahingonkorvausmenettelyä.

(ks. 26, 31 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, 6.3.2001 (Kok., s. II‑813, 51–54 kohta; asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903, 46, 47 ja 49 kohta) ja asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 57 ja 58 kohta)

2.      Kun unionin tuomioistuinten on vahvistettava kohtuullinen aika, jossa vahingonkorvausvaatimus on esitettävä, niiden on otettava huomioon asian olosuhteet. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrätty viiden vuoden vanhentumisaika, jota sovelletaan analogisesti virkamiestuomioistuimeen, mahdollistaa intressivertailun perusteella yhtäältä sen, että asianomaisella henkilöllä on riittävän pitkä aika vahinkotapahtuman ilmenemisestä lähtien arvioida vahingonkorvausvaatimuksen tarkoituksenmukaisuutta ja esittää vaatimuksensa asianomaiselle toimielimelle, ja toisaalta sen, että unioni voi suojella taloudellisia intressejään vaatimuksilta, joiden esittäjät eivät ole menetelleet ripeästi.

Euroopan unionin perussäännön 46 artiklassa tarkoitetun määräajan soveltaminen analogisesti kyseessä olevassa asiassa on näin ollen perusteltua sen vuoksi, että kyseisen asian ja muiden asioiden, joissa tätä samaa määräaikaa on sovellettu, tosiasialliset tilanteet ovat samankaltaiset.

(ks. 45 ja 46 kohta)