YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
3 päivänä helmikuuta 2000 (1)
Kumoamiskanne Euroopan aluekehitysrahasto Rahoitustuen alentaminen
Perustelujen puuttuminen Perusteltu luottamus Oikeusvarmuus
Yhdistetyissä asioissa T-46/98 ja T-151/98,
Conseil des communes et régions d'Europe (CCRE), Ranskan oikeuden mukaan
perustettu yhdistys, kotipaikka Pariisi, edustajinaan asianajajat Daniel M. Tomasevic
ja Francis Herbert, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Katia
Manhaeve, 56-58 rue Charles Martel,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Peter Oliver, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
joissa kantaja vaatii komission sen päätöksen kumoamista, jolla alennetaan
Euroopan aluekehitysrahaston kantajalle European city cooperation system -hankkeen nojalla myöntämää rahoitustukea,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit
V. Tiili ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.6.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Taustalla olevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 1.
- Conseil des communes et régions d'Europe (jäljempänä CCRE) on Ranskan
oikeuden mukaan perustettu yhdistys, johon kuuluu eurooppalaisia kansallisia
paikallis- ja aluehallinnon yhdistyksiä. CCRE:n harjoittamiin
paikallishallintoalueiden edustus- ja avustustehtäviin kuuluu erityisesti alueiden ja
kuntien välisen yhteistyön edistäminen avustamalla paikallis- ja alueviranomaisia
näiden hakiessa Euroopan yhteisön käyttöönottamiin ohjelmiin liittyvää yhteisön
rahoitusta. Kantaja osallistuu useiden komission rahoittamien hankkeiden ja
ohjelmien hallinnointiin.
- 2.
- Komissio myönsi 10.12.1991 päivätyllä kirjeellään CCRE:lle enintään
4 844 250 ecun määräisen tuen (jäljempänä ensimmäinen tukipäätös) Euroopan
aluekehitysrahastosta (jäljempänä EAKR) CCRE:n Régions et villes d'Europe -ohjelman (Recite) yhteydessä 19.7.1991 esittelemän European city cooperation
system -pilottihankkeen (ECOS) toteuttamiseksi. Tämä päätös perustui asetuksen
(ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan aluekehitysrahaston osalta 19 päivänä
joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4254/88 (EYVL L 374,
s. 15) 10 artiklaan. Myönnetty tuki oli 50 prosenttia tukikelpoisten menojen
kokonaismäärästä. Pilottihanke koski ajanjaksoa 1.1.199231.12.1994.
- 3.
- CCRE järjesti vuonna 1993 kolmen vuoden välein pidettävän yleiskokouksen (États
généraux, jäljempänä Strasbourgin yleiskokous) aiheenaan eurooppalaisten alueiden
ja kuntien välinen yhteistyö. Strasbourgin kaupunki, joka toimi ECOS-hankkeen
pysyvänä sihteeristönä, ilmoittautui halukkaaksi järjestämään tämän tapahtuman,
johon kuului erityisesti työryhmä N:o 2, jonka aiheena oli Yhteistyö Euroopan
unionin vahvistamiseksi ja solidaarisuuden lisäämiseksi (verkostot, kokemusten
vaihto ja ECOS-ohjelma).
- 4.
- Strasbourgin kaupunki haki 31.3.1993 päivätyllä kirjeellään komissiolta tukea tämän
tapahtuman järjestämiseen.
- 5.
- Komissio ilmoitti 23.6.1993 päivätyllä kirjeellään Strasbourgin kaupungille antavansa
100 000 ecun suuruisen avustuksen. Komissio lisäsi, että tämä avustus [on]
myönnetty poikkeuksellisesti, eikä sen perusteella voida päätellä suhtautumista
muihin samankaltaisiin tapahtumiin.
- 6.
- Lisäksi komissio totesi CCRE:lle 7.10.1993 päivätyssä kirjeessään, että
poikkeuksellisesti voitte käyttää ECOS-ohjelmasta 100 000 ecua Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä käsittelevän työryhmän N:o 2 järjestämiseen
CCRE:n yleiskokouksen aikana.
- 7.
- CCRE:lle myönnettiin 9.12.1993 päivätyllä kirjeellä enintään 2 550 000 ecun lisätuki
samaan pilottihankkeeseen 1.12.1993 alkaen (jäljempänä toinen tukipäätös). Tämä
määrä oli 60 prosenttia uusista tukikelpoisista menoista, paitsi EAKR:n osalta,
jonka osallistuminen hallintomenoihin rajoitettiin 55 prosenttiin. Yhteisön
rahoituksen yhteismäärä oli siten 7 394 250 ecua.
- 8.
- Maaliskuussa 1996 CCRE toimitti komissiolle ensimmäiseen tukipäätökseen
liittyvän loppuselvityksen tuen myöntämisen erityisten ehtojen 2 kohdan mukaisesti,
jossa määrätään, että komissiolle on esitettävä vuosiselvitys kunkin vuoden lopussa.
Loppuselvitykseen pitää sisältyä hankkeen tulosten yksityiskohtainen arviointi
.
- 9.
- PO XVI:n virkamies lähetti 19.4.1996 CCRE:lle telekopion, jonka mukaan asiasta
vastaava yksikkö oli hyväksynyt ensimmäiseen tukipäätökseen liittyvän
loppuselvityksen ja todennut sen olevan tyydyttävä sekä sisällön että rahoituksen
osalta.
- 10.
- Kantaja toimitti toiseen tukipäätökseen liittyvän loppuselvityksen elokuussa 1996.
- 11.
- CCRE toimitti 7.11.1996 molemmat tukipäätökset käsittävän yhteisen selvityksen,
jossa pyydetty loppusumma oli sama kuin kahden edellisen selvityksen
loppusummat yhteensä eli 6 119 866 ecua. Tässä selvityksessä menot oli jaettu
kahteen osaan: hankemenot ja koordinointi- ja hallintomenot.
- 12.
- Komission yksiköt toteuttivat tarkastuksen paikan päällä 21.24.4.1997.
- 13.
- Komissio arvioi CCRE:lle osoitetussa 16.5.1997 päivätyssä kirjeessään, että PO
XVI:n asiasta vastaavan yksikön ilmoitus ECOS-hankkeen loppuselvityksen
ensimmäisestä versiosta oli liian optimistinen, koska siinä ei otettu riittävästi
huomioon aikaa, jonka komission varainhoidosta vastaavat yksiköt tarvitsevat
voidakseen esittää kantansa asiasta, ja ilmoitti CCRE:lle, että loppuselvitys oli
toimitettu varainhoidon valvontayksikön hyväksyttäväksi.
- 14.
- PO XVI:n pääjohtaja ilmoitti CCRE:lle 30.7.1997 lähetetyllä kirjeellään seuraavaa:
Seuraaviin menoihin, joista ei ole tositteita, ei voida myöntää tukea:
CCRE:n arviot mahdollisista menoista, joista ei ole tositteita ja joita
kaupunginjohtajille ja kuntien virkamiehille saattoi aiheutua osallistumisesta
yhteistyötä edistäviin tapahtumiin,
mahdolliset menot, joita kunnille ja alueille saattoi aiheutua erilaisista
markkinointitoimista, ja
mahdollinen paikallisten yhteisöjen antama taloudellinen, oikeudellinen ja
tekninen asiantuntija-apu.
Nämä CCRE:n arvioissaan esittämät määrät koskevat mahdollisia menoja, joiden
toteutumisesta ei ole todisteita. Maksuja ei ole näytetty toteen, ja missään
tapauksessa ne eivät ole olleet CCRE:n vastattavia menoja. Lisäksi esitetyt määrät
eivät ole täsmällisiä, sillä ne ovat vain arvioita mahdollisista menoista, joita ei voida
hyväksyä EAKR:n tukeen oikeuttaviksi menoiksi.
- 15.
- Tämän vuoksi komissio ilmoitti, että EAKR:n maksamaa enimmäismäärää
vähennettiin 5 552 065 ecuun ja että, kun otettiin huomioon CCRE:lle maksettu
5 915 400 ecun ennakko, tämän oli maksettava takaisin 363 335 ecua.
- 16.
- CCRE vastasi 28.8.1997 päivätyllä kirjeellään komission arvosteluun ja pyysi siltä
kokouksen kutsumista koolle, jotta näistä asioista voidaan keskustella. Kokous,
johon CCRE:n ja komission edustajat osallistuivat, pidettiin 24.9.1997. Heti
kokouksen jälkeen komissio pyysi CCRE:tä toimittamaan tiettyjä menotositteita,
jotta se voisi täydentää asiakirjavihkoaan ja tehdä lopullisen päätöksen kyseessä
olevan kahden tukipäätöksen käsittelyn lopettamisesta. Se pyysi tositteita myös
Strasbourgin kaupungilta, joka oli yksi ECOS-hankkeen hallinnointiin osallistuneista
paikallisyhteisöistä.
- 17.
- CCRE vastasi komission arvosteluun 2.10.1997 päivätyllä kirjeellään, jossa se
vahvisti edellisissä rahoitusta koskevissa selvityksissä esittämänsä johtopäätökset. Se
toimitti myös tositteet menoista, joista oli esitetty huomautuksia.
- 18.
- Kantaja sai sen jälkeen komissiolta kaksi kirjettä, joista ensimmäisen oli lähettänyt
PO XVI:n johtaja 1.10.1997 ja toisen PO XVI:n pääjohtaja 24.10.1997 ja joissa oli
hankkeen päättämiseen liittyviä taulukoita ja joissa toistetaan ECOS-pilottihankkeen kahden tuen maksamista koskevat yksityiskohdat.
- 19.
- Tammikuussa 1998 CCRE sai veloitusilmoituksen nro 97009405 F, jota ei ollut
päivätty mutta joka oli tehty joulukuussa 1997 ja jossa komissio vaati ensimmäisen
ja toisen tukipäätöksen osalta liikaa maksetun määrän eli 363 336 ecun maksamista
takaisin.
- 20.
- Tämän jälkeen asianosaiset ovat olleet yhteydessä toisiinsa ratkaistakseen
erimielisyytensä. Komission mukaan sen yksiköt ilmoittivat CCRE:lle 5.3.1998
näkemyksensä tositteista, jotka sille toimitettiin 24.9.1997 pidetyn kokouksen
johdosta. Kantaja kiistää tämän väitteen.
- 21.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.3.1998
toimittamallaan kanteella vaatinut veloitusilmoituksessa nro 97009405 F tehdyn
päätöksen kumoamista. Kanne rekisteröitiin kirjaamossa numerolla T-46/98.
- 22.
- Kantajalle osoitetussa 15.6.1998 päivätyssä kirjeessä komissio tunnusti tehneensä
joitakin virheitä laskiessaan ECOS-ohjelman hallinnointiin myönnettyjen
rahoitustukien määrää. Tämän vuoksi PO XVI:n pääjohtaja ilmoitti CCRE:lle, että
vaadittu määrä oli alennettu 300 173 ecuun ja että ensimmäinen veloitusilmoitus
peruutettiin ja korvattiin uudella 15.7.1998 tehdyllä ilmoituksella, jolla on sama
numero. Komissio ilmoitti lisäksi, että loppuselvityksissänne ilmoitettuja
hallintomenoja koskevista tositteista, jotka olette toimittaneet komission
tarkastuskäynnin johdosta, ei käy ilmi erityisesti hajautetun hallinnon osalta
niiden yhteyttä ECOS-ohjelmaan, eikä niitä vahvisteta todistusvoimaisilla
asiakirjoilla. Siten komissio ei voi ilman näitä todisteita suurentaa sitä osaa
menoista, jota voidaan pitää tukikelpoisena.
- 23.
- CCRE vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.9.1998
toimittamallaan toisella kanteella toiseen veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksen
kumoamista. Kanne rekisteröitiin kirjaamossa numerolla T-151/98.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja yhdisti
18.5.1999 annetulla määräyksellä nämä asiat suullista käsittelyä ja tuomion
antamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti.
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti asianosaisia
vastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin. Asianosaisten lausumat ja niiden
vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin
17.6.1999 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
Asia T-46/98
- 26.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa syyskuun 1997 veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksen, sellaisena
kuin se on muutettuna 15.7.1998 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvällä
päätöksellä,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana (lukuun ottamatta oikaistua 63 163 ecun
määrää),
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Asia T-151/98
- 28.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa 15.7.1998 päivättyyn veloitusilmoitukseen sisältyvän päätöksen,
velvoittaa komission korvaamaan tuomiosta riippumatta kaikki
oikeudenkäyntikulut.
- 29.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanteen kohde asioissa T-46/98 ja T-151/98
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 30.
- Komissio väittää, että koska se on korvannut ensimmäisen veloitusilmoituksen
toisella ilmoituksella, jossa vaaditaan pienempää määrää, kanteella asiassa T-46/98
ei ole enää kohdetta, minkä vuoksi kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
- 31.
- Kantaja katsoo, että alun perin kanteen kohteen olleen päätöksen korvaaminen
myöhemmällä päätöksellä ei aiheuta kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta,
vaan pikemminkin sen, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa siltä osin kuin
tällaisen tapahtuman jälkeen kanteella ei mahdollisesti ole enää kohdetta. Tällä
erolla on merkitystä, koska sen seuraukset ilmenevät oikeudenkäyntikuluja koskevia
työjärjestyksen säännöksiä sovellettaessa.
- 32.
- Missään tapauksessa toinen veloitusilmoitus ei ole poistanut ensimmäisen kanteen
kohdetta. Komissio on muuttanut riidanalaista päätöstä ainoastaan osittain ja asian
käsittelyä pitäisi siten jatkaa muilta osin. CCRE pyytää siten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelta lupaa jatkaa menettelyä mukauttaen vaatimuksensa
komission uuteen kantaan. Toinen kanne on nostettu siltä varalta, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin hyväksyisi komission väitteen ja päättäisi lausua, että
asiassa T-46/98 ei anneta tuomiota.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Aluksi on syytä tuoda esiin oikeuskäytäntö, jonka mukaan, kun päätös asian
käsittelyn aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla päätöksellä, sitä on
pidettävä uutena seikkana, jonka johdosta kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja
kanneperusteensa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa 14/81, Alpha
Steel v. komissio, 3.3.1982 antamassaan tuomiossa (Kok. 1982, s. 749, 8 kohta), se,
että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa,
olisi hyvän oikeushallinnon ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista. Lisäksi olisi
epäoikeudenmukaista, jos komissio voisi yhteisöjen tuomioistuimessa päätöstä
vastaan nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa
riidanalaista päätöstä tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana
tähän muutokseen tai uuteen päätökseen, jotta toinen asianosainen ei voisi ulottaa
alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää päätöstä
tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (Ks. myös yhdistetyt
asiat 351/85 ja 360/85, Fabrique de fer de Charleroi ja Dillinger Huttenwerke v.
komissio, tuomio 29.9.1987, Kok. 1987, s. 3639, 11 kohta ja asia 103/85, Stahlwerke
Peine-Salzgitter v. komissio, tuomio 14.7.1988, Kok. 1988, s. 4131, 11 kohta).
- 34.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa, vaikka komissio ilmoittaa toisessa
veloitusilmoituksessa tämän kumoavan ja korvaavan ensimmäisen
veloitusilmoituksen, on todettava, että toisessa veloitusilmoituksessa komissio toistaa
samat tosiseikat ja väitteet kuin ensimmäiseen veloitusilmoitukseen sisältyvässä
päätöksessä. Ainoa muutos johtuu siitä, että komissio on peruuttanut laskelmansa
hallintomenoihin maksettavan tuen määrästä ja käyttänyt oikaistua rahoitustuen
määrää. Vastaaja näin ollen vain muutti toisella veloitusilmoituksella myönnetyn
rahoitustuen määrää ja kantajalta aikaisemmin vaadittua määrää. Siten toisella
veloitusilmoituksella ainoastaan oikaistaan ensimmäistä veloitusilmoitusta.
- 35.
- Tätä päätelmää tukee se, että komissio itse toteaa asiassa T-46/98 esittämissään
huomautuksissa, että se on oikaissut riidanalaista päätöstä kanteen nostamisen ja
vastineen toimittamisen välisenä aikana.
- 36.
- Näin ollen oikaistua päätöstä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja
voi muuttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan, kuten se on tehnyt asiassa T-46/98
toimittamassaan vastauskirjelmässä. Sen, että kantaja on nostanut kaiken varalta
toisen kanteen jälkimmäistä päätöstä vastaan, ei pidä muuttaa tätä päätelmää, kun
kantaja on todellisuudessa käyttänyt oikeuskäytännössä annettua mahdollisuutta
ottaa huomioon oikeudenkäynnin aikana ilmenneet muutokset.
- 37.
- Tästä seuraa, että tätä komission esittämää oikeudellista perustetta ei voida
hyväksyä.
- 38.
- Edellä esitetyn perusteella kantajan asiassa T-151/98 pelkästään varmuuden vuoksi
nostaman kanteen kohde on sama kuin asiassa T-46/98 eli vaatimus komission sen
päätöksen kumoamiseksi, joka sisältyy joulukuussa 1997 tehtyyn
veloitusilmoitukseen nro 97009405 F, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.1998
tehdyllä veloitusilmoituksella (jäljempänä riidanalainen päätös). Näin ollen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan nojalla viran puolesta, että lausunnon
antaminen asiassa T-151/98 raukeaa.
Pääasia
- 39.
- Aluksi on syytä määrittää kyseessä olevan riita-asian laajuus. Tältä osin asianosaiset
ovat suullisessa käsittelyssä vahvistaneet, että veloitusilmoituksessa eli
riidanalaisessa päätöksessä ilmoitettu määrä vastaa kantajan ilmoittamien menojen
määrän ja komission tukikelpoiseksi katsoman määrän erotusta. Tämä erotus
johtuu toisaalta siitä, että komissio ei ole hyväksynyt tiettyjä menoja, ja toisaalta
siitä, että komissio katsoi koordinaatio- ja hallintomenojen kuuluvan CCRE:n
ilmoittamiin hankemenoihin.
- 40.
- Seuraavien menojen ei katsottu olevan tukikelpoisia:
Menot
|
Määrä
(ecuina)
|
Strasbourgin yleiskokous
Otsikko A Lanseerausta ja markkinointia koskevat
konferenssit
Otsikko C2 Hankkeiden tutkinta/Markkinointi
Otsikko E Osallistuminen koulutustoimintaan
CCRE:n yleiskokous yhteensä
|
101 598
53 300
256 882
411 780
|
C1Pysyvä sihteeristö, Strasbourg (toimintamenot)
|
56 565
|
C2Hankkeiden tutkinta/Markkinointi (tarvikemenot)
|
18 471
|
DYhteistyöhankkeiden koordinointi (matkustus-/kokousmenot)
|
19 520
|
EHajautettu yhteistyöhallinto (taloudelliset,
oikeudelliset ja tekniset asiantuntijat)
|
432 000
|
EHajautettu yhteistyöhallinto (12 yhteisössä toimivan
toimiston koordinoijat)
|
85 204
|
Yhteensä
|
1 023 540
|
- 41.
- Seuraavat menot on siirretty menoryhmästä toiseen menoryhmään:
Menot
|
Kantajan hakema tuki
(ecuina)
|
Komission maksama tuki
(ecuina)
|
Itä-Länsi-yhteistyöpäivät
|
69 016
|
36 394
|
- 42.
- Kantaja esittää kumoamiskanteessaan lähinnä kolme kanneperustetta: ensisijaisesti
esitetty ensimmäinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
Toissijaisesti esitetyt toinen ja kolmas kanneperuste koskevat toinen
luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista ja toinen
suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamista.
Ensisijainen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 43.
- Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ei selvitetä, miksi komissiolle
24.9.1997 pidetyn kokouksen jälkeen toimitetut lukuisat tositteet eivät riitä
osoittamaan todellisia menoja ja niiden kuulumista ECOS-ohjelmaan. Kantajan
mukaan komissio ei ole myöskään vastannut kantajan kyseisen kokouksen johdosta
komissiolle lähettämissään kirjeissä esittämiin väitteisiin. Tämä on kantajan mukaan
komission toimia koskevan EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut
EY 253 artikla) mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä, erityisesti kun
päätös koskee rahoitustuen määrän alentamista, koska tästä päätöksestä aiheutuu
tuensaajalle vakavia seurauksia (asia T-450/93, Lisrestal ym. v. komissio, tuomio
6.12.1994, Kok. 1994, s. II-1177, 52 kohta ja asia T-331/94, IPK-München v.
komissio, tuomio 15.10.1997, Kok. 1997, s. II-1665, 51 kohta).
- 44.
- Komissio katsoo, että riidanalainen veloitusilmoitus oli johtopäätös asianosaisten
välisestä pitkästä vuoropuhelusta, jonka aikana asianosaiset lähettivät useita kirjeitä
ja tapasivat toisensa 24.9.1997 ja 5.3.1998 pidetyissä kokouksissa. Koska
veloitusilmoitus oli vakiomuotoinen, se ei sisältänyt yksityiskohtaisia perusteluita,
jotka sisältyivät komission yksiköiden kantajalle 15.6.1998 lähettämään kirjeeseen.
Komissio vetoaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka
mukaan ei edellytetä, että kaikki toimenpiteeseen liittyvät yksityiskohdat olisi
perusteltava erikseen, jos ne kuuluvat toimenpiteen kokonaisjärjestelmään (asia
16/65, Schwarze, tuomio 1.12.1965, Kok. 1965, s. 1081, 1096 ja 1097 ja asia 92/77,
An Bord Bainne, tuomio 23.2.1978, Kok. 1978, s. 497, 515).
- 45.
- Lisäksi komissio suostui tapaamaan CCRE:n edustajat 24.9.1997, jolloin komissio
selvitti heille kantaansa perusteellisesti. Näin ollen CCRE:n väite on komission
mielestä perusteeton.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksittäispäätösten
perusteluvelvollisuudella pyritään antamaan yhteisön tuomioistuimille mahdollisuus
valvoa päätöksen laillisuutta sekä antamaan asianosaiselle riittävä selvitys sen
arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko se mahdollisesti virheellinen,
jolloin sen pätevyys voidaan riitauttaa. Tämän velvollisuuden laajuus määräytyy
kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden
mukaan (asia T-85/94, Branco v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok. 1995, s. II-47, 32
kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
- 47.
- Tästä seuraa, että perustelut on periaatteessa ilmoitettava asianosaiselle samaan
aikaan kuin häntä vastaan annettu päätös ja että perustelujen puuttumista ei voida
korjata sillä, että asianosainen saa tietää päätöksen perustelut ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen käsittelyn aikana (asia 195/80, Michel v. parlamentti,
tuomio 26.11.1981, Kok. 1981, s. 2861, 22 kohta).
- 48.
- On syytä huomauttaa, että Euroopan sosiaalirahaston alun perin myöntämän tuen
määrän alentamispäätöksen perustelujen osalta on todettu, että tämänkaltaisen
päätöksen tuensaajalle aiheuttamien vakavien seurausten vuoksi päätöksessä on
selvästi osoitettava perustelut, jotka oikeuttavat tuen määrän alentamiseen alun
perin myönnetystä määrästä (em. asia Branco v. komissio, tuomion 33 kohta).
- 49.
- Oikeuskäytännössä esitettyjä Euroopan sosiaalirahaston myöntämän tuen määrän
alentamispäätöksen perusteluja koskevia vaatimuksia on sovellettava myös EAKR:n
tekemään vastaavaan päätökseen. Sen vuoksi on tutkittava, täyttääkö käsiteltävänä
olevassa asiassa riidanalainen päätös EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa
määrätyt edellytykset, sellaisina kuin tätä artiklaa on tulkittu yhteisön
oikeuskäytännössä.
- 50.
- On todettava, että 15.7.1998 lähetetyllä veloitusilmoituksella tehdyillä muutoksilla
ei muutettu lainkaan ensimmäisessä veloitusilmoituksessa kantajaa vastaan esitettyjä
väitteitä. Näin ollen, kun huomioon otetaan se, että päätöksessä vaaditaan
ainoastaan takaisinmaksua, perustelujen riittävyyttä on arvioitava asianosaisten
siihen mennessä käymän keskustelun osalta. Asiakirjoista ilmenee, että tuen
vähentämistä on käsitelty useissa kantajan lähettämissä kirjeissä ja asianosaisten
välisissä kokouksissa seuraavassa aikajärjestyksessä:
komission 30.7.1997 lähettämä kirje, jossa komissio ilmoittaa kantajalle, että
paikan päällä tapahtuneen tarkastuksen jälkeen rahoitustukea ei voida
myöntää tiettyihin menoihin, joista ei ole tositteita;
24.9.1997 pidetty kokous, jossa kuten kantajan 2.10.1997 lähettämästä
kirjeestä ilmenee, komissio ilmoitti ne menot, joita ei voida pitää
tukikelpoisina, ja arvosteli niitä;
PO XVI:n johtajan 1.10.1997 lähettämä kirje, jossa todetaan ensimmäisen
ja toisen tukipäätöksen osalta otsikko otsikolta menot, jotka eivät ole
tukikelpoisia;
PO XVI:n pääjohtajan 24.10.1997 lähettämä kirje, joka sisältää
epätäydellisen ja ylimalkaisen taulukon, jossa komissio toteaa ainoastaan ne
määrät, jotka CCRE on vielä velkaa kustakin hankemenoihin kuuluvasta
erästä;
15.6.1998 lähetetty kirje, jossa vahvistetaan se, että kantajan esittämiä
tositteita ei hyväksytä.
- 51.
- Kantajan väite perustelujen puuttumisesta perustuu ensiksi siihen, että komissio ei
ole selvittänyt, miksi se ei hyväksy otsikkoihin C1, C2, D ja E (sen kaksi
alaotsikkoa, ks. edellä 40 kohta) kuuluvia menoja koskevia tositteita, jotka se on
toimittanut 24.10.1997 pidetyn kokouksen johdosta; toiseksi siihen, että komissio ei
ole perustellut Itä-Länsi-päiviin liittyviä menoja koskevien budjettikohtien siirtoa,
mikä aiheutti odotetun rahoitustuen pienentymisen; ja viimeksi siihen, että komissio
ei ole perustellut riittävästi kieltäytymistään pitämästä Strasbourgin yleiskokouksesta
aiheutuneita menoja tukikelpoisina koordinaatio- ja hallintomenoina.
- 52.
- Ensiksi otsikkojen C1, C2 ja E (sen kaksi alaotsikkoa) osalta asiakirjoista ilmenee,
ettei missään asianosaisten kantajan 2.10.1997 päivätyn kirjeen jälkeen lähettämistä
kirjeistä ole riittävää selvitystä, jotta kantaja saisi tietää, miksi komissio ei pidä
kantajan 24.9.1997 pidetyn kokouksen jälkeen vastauksena komission tiettyjä
menoja koskevaan arvosteluun toimittamia tositteita todistusvoimaisina. Yksikään
näistä kirjeistä ei myöskään anna ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle
mahdollisuutta valvoa tämän päätöksen laillisuutta.
- 53.
- Vastaaja ei voi tältä osin väittää, että sen 15.6.1998 päivätty kirje sisältäisi riittävät
päätöksen perustelut. Tässä kirjeessä komissio vain toistaa ensimmäisessä
asianosaisten välisessä kirjeenvaihdossa eli 30.7.1997 päivätyssä kirjeessä esitetyt
syyt. Komission 15.6.1998 päivätty kirje ei sisällä lisää tietoa perusteluista, joiden
nojalla komissio katsoi, että CCRE:n tarkastuskäynnin ja 24.9.1997 pidetyn
kokouksen jälkeen toimittamat selvitykset ja tositteet eivät riitä vahvistamaan
näiden menojen tukikelpoisuutta ja niiden yhteyttä ECOS-ohjelmaan.
- 54.
- Toiseksi sen osalta, että komissio siirsi Itä-Länsi -yhteistyöpäiviin liittyvät menot
hankemenot nimisestä budjettikohdasta koordinaatio- ja hallintomenot
nimiseen budjettikohtaan, mikä aiheutti rahoitustuen pienentymisen 32 622 eculla,
komission kantajalle 30.12.1993 lähettämästä veloitusilmoituksesta ilmenee, että
vastaaja oli antanut täsmällisen tiedon näiden menojen kattamisesta budjettikohdan
hankemenot nojalla käytettävissä olevista varoista. Vaikka kantaja oli 2.10.1997
päivätyssä kirjeessään huomauttanut komissiolle siitä, että suunniteltu siirto
aiheuttaa muutoksen sopimuksen kokonaistalousarvioon ja alentaa komission
myöntämää rahoitustukea, on huomautettava, että komissio ei ole ennen
riidanalaisen päätöksen tekemistä toimittanut mitään tietoa, jonka perusteella
kantaja olisi saanut tietää, miksi komissio on tällä välin muuttanut mieltään, ja
jonka perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi voinut arvioida
tämän siirron asianmukaisuutta.
- 55.
- Viimeiseksi kantajan 2.10.1997 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että kantaja tiesi jo
tällöin, miksi komissio ei pitänyt tiettyjä Strasbourgin yleiskokouksen järjestämiseen
liittyviä menoja tukikelpoisina. Komissio on kaiken aikaa katsonut, että nämä
menot ylittivät sekä ECOS-ohjelmaa koskevan luvan että tämän yleiskokouksen
järjestämiseen annetun erikoisluvan puitteissa hyväksytyt enimmäismäärät.
- 56.
- Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava perustelujen
puuttumisen vuoksi kaikkien niiden menojen osalta, joiden tukikelvottomuutta on
perusteltu sillä, että tositteita ei ole pidetty todistusvoimaisina, sekä tuen
pienentämisen osalta, joka johtuu Itä-Länsi-yhteistyöpäiviin liittyvien menojen
siirrosta toiseen budjettikohtaan.
- 57.
- Tähän johtopäätökseen sisältyvät kaikki riidanalaiseen päätökseen sisältyvät menot
lukuun ottamatta Strasbourgin yleiskokoukseen liittyviä menoja, joiden osalta tuen
myöntämättä jättämispäätöksen perustelujen puuttumista koskeva kanneperuste
hylätään.
- 58.
- Näin ollen on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä kumoamisperusteita vain
niiltä osin kuin ne koskevat sitä, ettei rahoitustukea ole myönnetty Strasbourgin
yleiskokouksen menoihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii siten
ainoaa tältä osin esitettyä kanneperustetta, joka koskee luottamuksensuojan ja
oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista.
Toissijainen kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden
periaatteiden loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 59.
- Kantaja väittää aluksi, että Strasbourgin yleiskokouksesta aiheutuneet menot
täyttävät ensimmäisessä tukipäätöksessä asetetut edellytykset ja erityisesti tähän
päätökseen liitettyjen yleisten ehtojen 7 kohdan edellytyksen, jonka mukaan CCRE
vastaa ECOS-hankkeen toteuttamisesta ja valvoo, että hanke saa tarpeeksi
julkisuutta.
- 60.
- Kantaja väittää, että Strasbourgin kaupungille myönnetystä 100 000 ecun tuesta
riippumatta Strasbourgin yleiskokouksen rahoittamiseen osallistumisesta CCRE:lle
aiheutuneet menot olivat tukikelpoisia ECOS-ohjelmaan kuuluvia hallintomenoja.
- 61.
- Jos oletetaan, että komissio halusi 7.10.1993 päivätyllä kirjeellään rajoittaa CCRE:n
yleiskokouksen järjestämiseen liittyvistä toiminnoista aiheutuneisiin menoihin
maksettavan rahoitustuen 100 000 ecun enimmäismäärään, tämä talousarvion
pienentäminen tapahtui kantajan kannalta liian myöhään ja aiheutti sille vahinkoa.
Komissio ei olisi kantajan mukaan saanut vähentää rahoitustuen määrää
ilmoittamatta siitä CCRE:lle riittävän ajoissa. Vaikka komissio lähetti tälle
tapahtumalle annettavaa tukea koskevan kirjeen Strasbourgin kaupungille
23.6.1993, se ilmoitti CCRE:n yleissihteeristölle näitä menoja koskevasta
rajoituksesta vasta 7.10.1993 eli muutamaa päivää ennen tätä tapahtumaa, jolloin
lähes kaikki menot olivat jo syntyneet.
- 62.
- Lisäksi PO XVI:n johtavat virkamiehet olivat kantajan mukaan olleet tapahtumasta
tietoisia. PO XVI:n pääjohtaja esiintyi tapahtumassa puhujana. Lisäksi komissio oli
19.7.1993 päivätyssä kirjeessä todennut, että toimivaltainen komission jäsen Millan
oli tyytyväinen siihen, että yhteisö osallistuu tämän tapahtuman rahoittamiseen.
Tästä kirjeestä sai kantajan mukaan selvästi sen vaikutelman, että kyseisiin
menoihin voi saada yhteisön tukea.
- 63.
- Lisäksi ECOS-ohjelman hallinnosta PO XVI:ssa vastaava virkamies hyväksyi
kantajan mukaan yleiskokoukseen liittyvät menot 19.4.1996 päivätyssä telekopiossa,
jossa virkamies oli todennut olevansa tyytyväinen ensimmäiseen tukipäätökseen
liittyvään loppuselvitykseen ja ilmoittanut kantajalle, että selvityksen oli todettu
olevan tyydyttävä sekä sisällön että rahoituksen osalta. Kantaja vetoaa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-37/92, BEUC ja NCC v. komissio, 18.5.1994
antamaan tuomioon (Kok. 1994, s. II-285) ja katsoo, että tämä vastaus oli riittävän
selkeä ja täsmällinen, jotta kantajalle syntyi sen perusteella perusteltuja odotuksia
siitä, että hankkeen rahoituksen toteutumista ei enää myöhemmin
kyseenalaistettaisi.
- 64.
- Näiden tapahtumien valossa kantajalla oli omasta mielestään oikeus odottaa, että
näitä menoja koskevia rahoitustukia ei enää saatettaisi kyseenalaisiksi.
Kieltäytymällä maksamasta tukia komissio loukkasi kantajan luottamusta siihen, että
yhteisö osallistuu kyseisten menojen rahoittamiseen. Toimimalla näin komissio
rikkoi kantajan mukaan tukipäätöksen ehtoja ja loukkasi oikeusvarmuuden
periaatetta.
- 65.
- Komissio kiistää kantajan väitteet ja katsoo, että koska menot eivät sisälly
alkuperäiseen talousarvioon, ne voivat olla tukikelpoisia vain luvan nojalla. Lupa
myönnettiin 23.6. ja 7.10.1993 päivätyillä kirjeillä, joilla kyseisen rahoitustuen määrä
kuitenkin rajoitettiin 100 000 ecuun. Vaikka komissio piti tukikelpoisina 200 000
ecun määräisiä menoja, jotka CCRE:n loppuselvityksessä kuuluvat
hankemenoihin, se ei voinut myöntää tukea muihin menoihin, joita lupa ei
kattanut.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 66.
- Aluksi on huomattava, että kantaja on ilmoittanut loppuselvityksessään Strasbourgin
yleiskokouksen järjestämisestä aiheutuneita menoja olevan neljä seuraavaa lajia:
a) 200 000 ecua hankemenoja, joiden komissio on katsonut oikeuttavan
100 000 ecun suuruiseen tukeen 23.6. ja 7.10.1993 lähettämissä kirjeissään
tekemänsä sitoumuksen mukaisesti,
b) muut menot on ilmoitettu koordinaatio- ja hallintomenoissa (hallinto):
101 598 ecua otsikossa A Lanseerausta ja markkinointia koskevat
konferenssit paikallisten luottamusmiesten osallistumisesta Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä ja ECOS-ohjelmaa käsittelevään
työryhmään N:o 2,
53 300 ecua otsikossa C2 Hankkeiden tutkinta/Markkinointi (alaotsikko
Tiedotus/Julkaisut) paikallisille luottamusmiehille tarkoitetun
tiedotuspisteen toteuttamisesta,
256 882 ecua otsikossa E Hajautettu yhteistyöhallinto (alaotsikko
Osallistuminen markkinointiin) CCRE:n yleiskokouksen osanottajienmatkamenoihin.
- 67.
- Komissio ei ole pitänyt koordinaatio- ja hallintomenoja (ks. edellä 66 kohdan b
alakohta) tukikelpoisina, koska niitä ei ole sen mielestä mainittu alkuperäisessä
talousarviossa ja koska ne ovat suuremmat kuin komission 23.6. ja 7.10.1993
päivätyissä kirjeissään poikkeuksellisesti lupaama 100 000 ecun rahoitustuki.
- 68.
- Aluksi on todettava, että rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä on se, että
tuensaaja noudattaa niitä ehtoja, jotka komissio on hyväksymispäätöksessään
asettanut tai jotka tuensaaja itse on ilmoittanut siinä tukihakemuksessa, jonka
johdosta tämä hyväksymispäätös tehtiin (asia T-81/95, Interhotel v. komissio, tuomio
14.7.1997, Kok. 1997, s. II-1265, 42 kohta).
- 69.
- On myös huomattava, että luottamuksensuojan periaatteeseen vetoamisen osalta
tässä yhteydessä komissiolla on oikeus hylätä kantajan esittämä tuen loppuosan
maksupyyntö siltä osin kuin siinä pyydetään hyväksymään sellaisia menoja, joita ei
ollut ilmoitettu tukihakemuksessa, ilman, että tällä loukattaisiin kyseistä periaatetta
(em. asia Interhotel v. komissio, tuomio 46 kohta).
- 70.
- Vaikka oikeusvarmuuden periaatteen osalta on totta, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden luotettavuuden ja ennakoitavuuden
vaatimus on erityisen ehdoton, kun kyseessä oleva säännöstö on omiaan
aiheuttamaan taloudellisia seuraamuksia (asia C-10/88, Italia v. komissio, tuomio
27.3.1990, Kok. 1990, s. I-1229), tätä periaatetta ei voida katsoa loukatun silloin,
kun voimassa olevassa säännöstössä selvästi säädetään mahdollisuudesta periä
rahoitustuki takaisin siinä tapauksessa, että tuen myöntämisen yhteydessä asetettuja
ehtoja ei ole noudatettu (em. asia Interhotel v. komissio, tuomion 61 kohta).
- 71.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja esitti rahoitustukihakemuksessaan komissiolle
työsuunnitelman ja talousarvioluonnoksen. Komissio hyväksyi talousarvioluonnoksen
asettaen tiettyjä yleisiä ja erityisiä ehtoja. Yleisten ehtojen 8 kohdassa todetaan, että
jos jotakin edellä mainituista ehdoista ei noudateta, komissio voi vähentää tällä
päätöksellä myönnetyn tuen määrää tai peruuttaa sen; komissio voi tällöin vaatia
tuensaajalle jo maksetun tuen maksamista kokonaan tai osittain takaisin .
- 72.
- Asiakirjoista ilmenee, että 53 300 ecun määrä, joka on ilmoitettu kuuluvaksi
Tiedotus/Julkaisut-menoihin ja jota komissio ei ole pitänyt tukikelpoisena, on
mainittu alkuperäisessä talousarviossa. Kantaja oli arvioinut käyttävänsä
128 700 ecua (42 900 ecua x 3) tiedotukseen ja markkinointiin, joihin ECOS-ohjelman tiedotus- ja markkinointipisteestä Strasbourgin yleiskokouksessa aiheutuva
meno kuuluu. Näin ollen kun komissio on hyväksynyt alkuperäisen talousarvion, se
ei voi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita loukkaamatta vähentää
tuen määrää tämän erän osalta.
- 73.
- Muiden Strasbourgin yleiskokouksesta aiheutuneiden menojen eli 101 598 ecun
(lanseerausta ja markkinointia koskevat konferenssit) ja 256 882 ecun
(osallistuminen koulutustoimintaan) erien osalta on puolestaan todettava, että niitä
ei ole mainittu talousarviossa.
- 74.
- Otsikon A Lanseerausta koskevien konferenssien menojen (101 598 ecua) osalta
talousarviossa mainitaan ainoastaan 120 000 ecua Strasbourgissa maaliskuussa 1992
ja Prahassa lokakuussa 1992 toteutettaviin lanseerauskonferensseihin. Siten
talousarviossa ei ollut Strasbourgissa lokakuussa 1993 järjestettävää
lanseerauskonferenssia koskevaa budjettikohtaa. Myöskään CCRE:n komissiolle
esittämässä työohjelmassa ei ole nimenomaista mainintaa muista kuin näistä
kahdesta ECOS-ohjelman lanseerauskonferenssista.
- 75.
- Otsikon E eli markkinointiin osallistumisesta aiheutuneiden menojen (256 882 ecua)
osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että talousarviossa ei ole tätä
varten mitään budjettikohtaa.
- 76.
- Näin ollen Strasbourgin yleiskokoukseen liittyvät otsikoissa A ja E esitetyt menot
eivät kuulu hankkeeseen sellaisena kuin se on alun perin hyväksytty. On siten
tutkittava, voivatko nämä menot olla tukikelpoisia komission 23.6. ja 7.10.1993
lähettämiin kirjeisiin sisältyvän nimenomaisen luvan nojalla.
- 77.
- On todettava, että komission näissä kirjeissä nimenomaisesti hyväksymän määrän,
jonka kantaja on ilmoittanut kuuluvan hankkeeseen ja jonka komissio on
hyväksynyt, Strasbourgin kaupunki on käyttänyt kokonaisuudessaan Itä- ja Länsi-Euroopan alueiden välistä yhteistyötä ja ECOS-ohjelmaa käsittelevän työryhmän
N:o 2 järjestämiseen. Näin ollen mikään muu meno ei kuulu tämän luvan piiriin.
- 78.
- Kantajan esittämiä perusteluja sen osoittamiseksi, että komission toiminnan
perusteella sille on voinut syntyä perusteltuja odotuksia rahoitustuen myöntämisestä
Strasbourgin yleiskokoukseen liittyviin otsikkoihin A ja E kuuluviin menoihin tai
että komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, kun se ei ole pitänyt näitä
menoja tukikelpoisina, ei voida hyväksyä. Sen väitteen osalta, jonka mukaan
rahoitustuki oli myönnetty Strasbourgin kaupungille ja jonka mukaan CCRE sai
tietää siitä ja sen enimmäismäärästä vasta muutamaa päivää ennen tapahtumaa,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja, joka saa yhteisön
rahoitusta ECOS-ohjelman toteuttamiseen ja vastaa koko verkoston
taloushallinnosta, ei voi perustellusti väittää, ettei se tiennyt ECOS-verkoston
pysyvänä sihteeristönä toimivan Strasbourgin kaupungin toimista CCRE:n
yleiskokouksen järjestämiseksi.
- 79.
- Mitä tulee 19.4.1996 lähetetyn telekopion sisältöön liittyvään väitteeseen, tästä
asiakirjasta ilmenee selvästi yhtäältä se, että siinä mainittu komission lupa koskee
ainoastaan hankkeen toteuttamista, ja toisaalta se, että tämä lupa koskee
ainoastaan ensimmäistä tukipäätöstä. Kantaja on saanut kyseisen telekopion
19.4.1996 ja on toimittanut rahoitusta koskevan molemmat tukipäätökset käsittävän
yhteisen kertomuksen vasta 7.11.1996. Lisäksi kantajalla, joka hallinnoi useita muita
komission rahoittamia hankkeita, oli tiedossaan se, että komission rahoittaman
hankkeen hyväksyminen riippuu PO XVI:n suorittamasta asiasisällön tarkastuksesta
ja PO XVI:n ja PO XX:n rahoitusyksikköjen suorittamasta muotoseikkojen
tarkastuksesta.
- 80.
- Lisäksi siltä osin kuin kantaja väittää kyseisen telekopion synnyttäneen perusteltuja
odotuksia siitä, että komissio ei sen jälkeen vähennä rahoitustuen määrää, on
riittävää todeta, että tähän telekopioon sisältyvä komission kannanotto ei ole selkeä
ja lopullinen päätös kantajan toimittaman selvityksen hyväksymisestä, eikä se siten
voi synnyttää tällaisia odotuksia.
- 81.
- PO XVI:n tukeen perustuvien kantajan väitteiden osalta komissio on 19.7.1993
päivätyllä kirjeellään ainoastaan kieltäytynyt Millanille ja hänen
kabinettipäällikölleen osoitetusta kutsusta osallistua Strasbourgin yleiskokoukseen
ja todennut, että komission jäsen oli tyytyväinen siihen, että komissio osallistuu
tämän tapahtuman rahoittamiseen. Tämä toteamus ei myöskään voi synnyttää
kantajassa perusteltuja odotuksia siitä, että kaikkiin tästä tapahtumasta
aiheutuneisiin menoihin voisi saada yhteisön rahoitusta.
- 82.
- Tästä seuraa, että Strasbourgin yleiskokoukseen liittyvien otsikkoihin A ja E
kuuluvien menojen osalta komissio on vähentänyt lopullisesta laskelmasta ne
kantajan loppuselvityksessä mainitsemat menot, joita ei ole esitetty talousarviossa
tai joita ei ole hyväksytty myöhemmin. Näin ollen luottamuksensuojan tai
oikeusvarmuuden periaatteita ei ole loukattu, kun näitä menoja ei ole pidetty
tukikelpoisina.
- 83.
- Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste hyväksytään otsikkoon C2 kuuluvan
53 300 ecun määräisen menon osalta, joka liittyy ECOS-ohjelman tiedotuspisteen
toteuttamiseen, ja hylätään muilta osin.
- 84.
- Näin ollen sitä komission päätöstä koskeva kanne, jossa se kieltäytyy myöntämästä
rahoitustukea menoihin, joita se ei ole katsonut tukikelpoisiksi, hyväksytään
muutoin kuin Strasbourgin yleiskokoukseen liittyviin otsikkoon A ja E kuuluvien
101 598 ecun ja 256 882 ecun määräisten menojen osalta.
Oikeudenkäyntikulut
Asia T-46/98
- 85.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
- 86.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan, joka on vaatinut komission velvoittamista
korvaamaan tässä asiassa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut, esittämä
kumoamisvaatimus on todettu osittain perustelluksi. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että vaikka kantaja on hävinnyt osan vaatimuksistaan,
oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen ratkaisemisessa on kuitenkin otettava
huomioon komission toiminta, kun se on myöntänyt osan kantajan vaatimuksista ja
siten muuttanut kantaansa vasta kanteen nostamisen jälkeen.
- 87.
- Näin ollen on sovellettava lisäksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jonka mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisen
korvaamaan toiselle asianosaiselle sellaisen oikeudenkäynnin kulut, jonka voittanut
asianosainen on aiheuttanut omalla toiminnallaan (ks. soveltuvin osin em. asia
Interhotel v. komissio, tuomion 82 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
- 88.
- Näin ollen komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan
sekä lisäksi korvaamaan kantajalle tässä asiassa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.
Asia T-151/98
- 89.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
6 kohdan mukaan, jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, tuomioistuin määrää
oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.
- 90.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on toiminnallaan
edistänyt kanteen nostamista käsiteltävänä olevassa asiassa väittämällä, että
lausunnon antaminen asiassa T-46/98 raukeaa, ja pakottamalla näin kantajan
nostamaan uuden kanteen oikaistusta päätöksestä tältä osin vakiintuneesta
oikeuskäytännöstä huolimatta.
- 91.
- Koska käsiteltävänä olevan kanteen nostaminen on perusteltua vastaajan
asennoitumisen vuoksi, vastaaja velvoitetaan vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Komission päätös, joka sisältyy European city cooperation system -hankkeeseen nro 91/00/29/003 liittyvään joulukuussa 1997 tehtyyn ja
15.7.1998 muutettuun veloitusilmoitukseen nro 97009405 F ja jossa
kieltäydytään myöntämästä rahoitustukea menoihin, joita komissio ei ole
katsonut tukikelpoisiksi, kumotaan muutoin kuin Strasbourgin
yleiskokoukseen liittyvien 101 598 ja 256 882 ecun määräisten menojen
osalta.
2) Asiassa T-46/98 nostettu kanne hylätään muilta osin.
3) Lausunnon antaminen asiassa T-151/98 nostetusta kanteesta raukeaa.
4) Komissio velvoitetaan vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Moura RamosTiili
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä helmikuuta 2000.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja