Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Raiffeisenlandesbank Niederösterreich-Wien AG:n 30.8.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-262/02)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

Raiffeisenlandesbank Niederösterreich-Wien AG on nostanut 30.8.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja H. Wollmann.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa EY 81 artiklan mukaisessa menettelyssä 11.6.2002 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/36.751/D-1, Itävallan pankit), tai

(vaihtoehtoisesti kumoaa mainitun päätöksen 3 ja 4 artiklan kantajaa koskevilta osin, ja

(velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet ja oikeudellinen arviointi

Vastaajan menettelyn kohteena olivat pankkien säännölliset tapaamiset Itävallassa (pankkikokoontumiset). Kumottavaksi vaadittavassa päätöksessä komissio totesi, että kantaja oli ( seitsemän muun itävaltalaisen pankkilaitoksen ohella ( rikkonut EY 81 artiklaa, koska se oli osallistunut hinnoista, palkkioista ja markkinointitoimista sopimiseen ja menettelytapojen yhdenmkaistamiseen, mikä 1.1.1995(24.6.1998 rajoitti kilpailua Itävallan pankkimarkkinoilla. Komissio määräsi asianomaisille pankeille sakkoja.

Kantajan mukaan kyseiset keskustelukierrokset Itävallan pankkien välillä eivät olleet omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio on soveltanut EY 81 artiklaa kiistanalaisessa päätöksessä virheellisesti. Asianomaiset sopimukset rajoittuivat Itävallan tasavallan alueelle. Komissio ei ole esittänyt johdonmukaisia todisteita siitä, miksi sopimukset olisivat olleet omiaan rajoittamaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Erityisesti ei ole näytetty toteen markkinoiden jakamista.

Kantajan mielestä komissio ei ole osoittanut kantajan menetelleen tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Komissio on soveltanut väärin asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohtaa. Se on määrännyt sakon, vaikka ei ole näytetty toteen, että kantajan kumppanit olisivat toimineet tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Komissio ei ota riittävästi huomioon sitä, että tuottamuksen osalta tämän kiellon tuleminen sovellettavaksi konkreettisessa tapauksessa ei riipu kartellikiellon tuntemisesta vaan ensisijaisesti tosiseikkojen tuntemisesta. Komissio ei näyttää sitä paitsi tuottamuksen toteen vain kilpailun rajoittamisen tunnusmerkistöön nähden eikä pohdi, oliko kantajan kumppanien tilanteessaan mahdollista tuntea oletetut jäsenvaltioiden väliset vaikutukset. Näin ei ollut asian laita.

____________