UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
18 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Valtiontuet – Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) yhteydessä toimivan välitystuomioistuimen antama välitystuomio – Tietyille taloudellisille toimijoille myönnettyjen korvausten maksaminen – Päätös, jolla todetaan tuki sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla määrätään sen takaisin perimisestä – Komission toimivalta
Asioissa T-624/15, T-694/15 ja T-704/15
European Food SA, kotipaikka Drăgăneşti (Romania),
Starmill SRL, kotipaikka Drăgăneşti,
Multipack SRL, kotipaikka Drăgăneşti,
Scandic Distilleries SA, kotipaikka Oradea (Romania),
edustajinaan asianajajat K. Struckmann ja G. Forwood sekä A. Kadri, solicitor,
kantajina asiassa T-624/15,
Ioan Micula, kotipaikka Oradea (Romania), edustajanaan K. Struckmann, G. Forwood ja A. Kadri,
kantajana asiassa T-694/15,
Viorel Micula, kotipaikka Oradea,
European Drinks SA, kotipaikka Ştei (Romania),
Rieni Drinks SA, kotipaikka Rieni (Romania),
Transilvania General Import-Export SRL, kotipaikka Oradea,
West Leasing International SRL, kotipaikka Păntășești (Romania),
edustajinaan aluksi asianajajat J. Derenne ja D. Vallindas sekä A. Dashwood, barrister, ja V. Korom, solicitor, sitten J. Derenne, D. Vallindas ja A. Dashwood,
kantajina asiassa T-704/15,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään P.-J. Loewenthal ja T. Maxian Rusche,
vastaajana,
jota tukevat
Espanjan kuningaskunta, asiamiehinään S. Centeno Huerta ja A. Rubio González,
ja
Unkari, asiamiehinään aluksi M. Fehér, G. Koós ja M. Bóra, sitten M. Fehér ja G. Koós,
väliintulijoina,
joissa on kyse kolmesta SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, joilla vaaditaan kumoamaan valtiontuesta SA.38517 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Romania on pannut täytäntöön – Välitysoikeuden asiassa Micula v. Romania 11 päivänä joulukuuta 2013 antama tuomio, 30.3.2015 annettu komission päätös (EU) 2015/1470 (EUVL 2015, L 232, s. 43),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Buttigieg, F. Schalin, B. Berke ja M. J. Costeira,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 20.3.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asioiden taustaa
1 Kantajat European Food SA, Starmill SRL, Multipack SRL ja Scandic Distilleries SA asiassa T-624/15, Ioan Micula asiassa T-694/15, Viorel Micula, European Drinks SA, Rieni Drinks SA, Transilvania General Import-Export SRL ja West Leasing International SRL asiassa T-704/15 on nimetty valtiontuesta SA.38517 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Romania on pannut täytäntöön – Välitysoikeuden asiassa Micula v. Romania 11 päivänä joulukuuta 2013 antama tuomio, 30.3.2015 annetussa komission päätöksessä (EU) 2015/1470 (EUVL 2015, L 232, s. 43; jäljempänä riidanalainen päätös) sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) yhteydessä toimivan välitystuomioistuimen (jäljempänä välitystuomioistuin) asiassa ARB/05/20 Micula ym. v. Romania 11.12.2013 antamalla välitystuomiolla (jäljempänä välitystuomio) myönnettyjen korvausten saajiksi.
2 Romaniassa asuvat Ruotsin kansalaiset Ioan ja Viorel Micula ovat European Food and Drinks Groupin (EFDG), jonka toiminnot sisältävät ruoan ja juomien tuotantoa Ştei-Nucetin alueella Bihorin maakunnassa Romaniassa, enemmistöosakkaita. European Food, Starmill, Multipack, Scandic Distilleries, European Drinks, Rieni Drinks, Transilvania General Import-Export ja West Leasing International kuuluvat EFDG:hen.
Romanian lainsäädäntö ja kantajien investointi
3 Euroopan yhteisöjen ja sen jäsenvaltioiden sekä Romanian välinen Eurooppa-sopimus (EYVL 1994, L 357, s. 2; jäljempänä Eurooppa-sopimus) tuli voimaan 1.2.1995. Sen 64 artiklan 1 kohdan iii alakohdan mukaan valtion tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tavaroiden tuotantoa, on yhteensopimatonta Eurooppa-sopimuksen moitteettoman toiminnan kanssa siltä osin kuin se on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisöjen ja Romanian väliseen kauppaan. Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisen artiklan vastaisia käytäntöjä arvioidaan ”[ETY:n] perustamissopimuksen 85, 86 ja 92 artiklan [joista on tullut SEUT 101, 102 ja 107 artikla] sääntöjen soveltamisesta johtuvien arviointiperusteiden mukaan”. Lisäksi Eurooppa-sopimuksen 69 ja 71 artiklassa velvoitettiin Romania saattamaan kansallinen lainsäädäntönsä yhteensopivaksi yhteisön lainsäädännön kanssa.
4 Noudattaakseen Eurooppa-sopimuksen mukaista yhdenmukaistamisvelvoitettaan Romania hyväksyi vuonna 1999 lain nro 143/1999 valtiontuesta, joka tuli voimaan 1.1.2000. Tässä laissa, johon sisältyvä valtiontukien määritelmä oli sama kuin Eurooppa-sopimuksen 64 artiklassa ja Euroopan unionin oikeudessa, asetettiin Consiliul Concurenţei (Romanian kilpailuneuvosto) ja Oficiul Concurenței (Romanian kilpailuvirasto) kansallisiksi valtiontukia valvoviksi viranomaisiksi, joilla on toimivalta arvioida Romanian yrityksille myöntämien valtiontukien soveltuvuutta.
5 Romanian viranomaiset antoivat 2.10.1998 hallituksen erityisasetuksen nro 24/1998 (jäljempänä erityisasetus 24/1998), jossa myönnettiin tietyille epäsuotuisilla alueilla toimiville investoijille, jotka olivat saaneet pysyvän investointiluvan, useita kannustimia, joita olivat muun muassa koneiden vapautus tulleista ja arvonlisäverosta ja raaka-aineiden tullien palautukset sekä vapautus liikevoittoverosta niin kauan kuin asianomainen alue oli määritetty epäsuotuisaksi alueeksi.
6 Romanian hallitus vahvisti, mitkä alueet olisi määritettävä epäsuotuisiksi ja miten pitkäksi aikaa (enintään 10 vuodeksi). Hallitus ilmoitti 25.3.1999 tehdyllä päätöksellä, jota alettiin soveltaa 1.4.1999, että Bihorin maakunnassa sijaitseva Ştei-Nucetin kaivosalue olisi epäsuotuisa alue 10 vuoden ajan.
7 Kilpailuneuvosto teki 15.5.2000 päätöksen nro 244/2000, jossa se totesi, että useat erityisasetuksella 24/1998 tarjotut kannustimet oli katsottava toimintaa varten annetuksi valtiontueksi, joka johtaa kilpailun vääristymiseen, ja ne oli näin ollen poistettava.
8 Erityisasetus 75/2000 (jäljempänä erityisasetus 75/2000), jolla muutettiin erityisasetusta 24/1998, tuli voimaan 1.7.2000 (jäljempänä yhdessä erityisasetus).
9 Koska kilpailuneuvoston päätöstä nro 244/2000 ei ollut pantu täytäntöön erityisasetuksen 75/2000 antamisesta huolimatta, kilpailuneuvosto vei asian Curtea de Apel Bucureștiin (Bukarestin muutoksenhakutuomioistuin, Romania). Tämä kanne hylättiin 26.1.2001 sillä perusteella, että erityisasetus 75/2000 oli katsottava lainsäädännölliseksi, ei hallinnolliseksi, toimenpiteeksi ja että näin ollen kilpailuneuvosto ei voinut asettaa sen laillisuutta kyseenalaiseksi lain nro 143/1999 nojalla. Înalta Curte de Casație şi Justiție (ylin tuomioistuin, Romania) pysytti tämän päätöksen 19.2.2002.
10 European Food, joka oli saanut pysyvän investointiluvan 1.6.2000, sekä Starmill ja Multipack, jotka olivat saaneet pysyvän investointiluvan 17.5.2002, tekivät näiden lupien perusteella joitakin investointeja Ștei-Nucetin kaivosalueella.
11 Romania aloitti helmikuussa 2000 Euroopan unioniin liittymistä koskevat neuvottelut. Neuvottelujen yhteydessä Euroopan unionin yhteisessä kannassa todettiin 21.11.2001, että Romaniassa ”oli useita olemassa olevia ja uusia tukijärjestelyjä, jotka eivät sovel[tuneet] sisämarkkinoille ja joita ei ol[lut] mukautettu EU:n säännöstöön”. Näihin kuuluivat ”[erityisasetuksen] nojalla myönnetyt järjestelyt”.
12 Romania kumosi 26.8.2004 kaikki erityisasetuksen nojalla myönnetyt kannustimet, lukuun ottamatta liikevoittoverokannustinta ja täsmensi, että ”jotta voidaan täyttää yhteisön valtiontukisääntöjen kriteerit ja saattaa päätökseen lukua nro 6 (kilpailupolitiikka) koskevat neuvottelut, on tarpeen poistaa kaikki kansallisessa lainsäädännössä olevat valtiontukimuodot, jotka ovat ristiriidassa asiaa koskevan yhteisön säännöstön kanssa”. Tämä kumoaminen tuli voimaan 22.2.2005.
13 Romania liittyi unioniin 1.1.2007. Erityisasetusta 24/1998 tai erityisasetusta 75/2000 ei mainita Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan liitteen V otsikon 2 ”Kilpailupolitiikka” 1 kohdassa (EUVL 2005, L 157, s. 203, jäljempänä liittymisasiakirja) tukitoimenpiteinä, jotka otettaisiin huomioon voimassa olevina tukitoimenpiteinä Romanian liittymisen ajankohtana.
Välitysmenettely
14 Ruotsin kuningaskunnan hallituksen ja Romanian hallituksen välillä 29.5.2002 tehty investointien edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskeva kahdenvälinen investointisopimus tuli voimaan 1.7.2003. Tällä sopimuksella taattiin molempien maiden investoijille tiettyjä suojatoimenpiteitä toisessa maassa tehtävien investointien suhteen (myös ennen kahdenvälisen investointisopimuksen voimaantuloa tehtyjen investointien suhteen). Kahdenvälisen investointisopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa määrätään muun muassa, että ”kumpikin sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen investoijien investoinneille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun eikä estä kohtuuttomin tai syrjivin toimenpitein näitä investoijia toteuttamasta, hallinnoimasta, käyttämästä tai luovuttamasta näitä investointeja tai nauttimasta niistä”. Lisäksi kahdenvälisen investointisopimuksen 7 artiklassa määrätään, että investoijien ja allekirjoittajavaltioiden väliset erimielisyydet ratkaistaan nimenomaan ICSIDin yhteydessä toimivassa välitystuomioistuimessa.
15 Erityisasetuksessa säädettyjen investointikannustimien kumoamisen johdosta viisi kantajaa eli Ioan ja Viorel Micula, European Food, Starmill ja Multipack (jäljempänä välitysasian kantajat) pyysivät 28.7.2005, että perustettaisiin välitystuomioistuin kahdenvälisen investointisopimuksen 7 artiklan mukaisesti.
16 Välitystuomioistuin päätti 24.9.2008 tekemällään päätöksellä, että välitysasian kantajien pyynnöt olivat hyväksyttävissä. Välitysasian kantajat olivat alun perin pyytäneet kumottujen investointikannustimien palauttamista. Myöhemmin kantajat peruuttivat pyyntönsä osittain ja hakivat sen sijaan korvauksia mainittujen kannustimien kumoamisesta aiheutuneista vahingoista. Kyseiset kantajat katsoivat, että Romania oli kannustimien kumoamisen vuoksi rikkonut investoijien perusteltua luottamusta siihen, että kannustimet olisivat olennaisilta osin saatavilla 1.4.2009 saakka. Välitysasian kantajien mukaan Romania oli näin ollen rikkonut velvollisuuttaan soveltaa ruotsalaisiin investoijiin moitteetonta ja oikeudenmukaista kohtelua kahdenvälisen investointisopimuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
17 Euroopan komissio puuttui välitysmenettelyyn amicus curiae ‑tahon ominaisuudessa. Komissio esitti 20.7.2009 omassa asiakirjassaan, että erityisasetuksen 24/1998 mukaiset kannustimet ”eivät sopineet yhteen alueellista tukea koskevien yhteisön sääntöjen kanssa”, ja huomautti erityisesti, että ”kannustimet eivät olleet yhteisön oikeuden mukaisia tukikelpoisten kustannusten ja tuen enimmäisintensiteettien suhteen [ja että] kannustimet olivat toimintatukea, joka ei ol[lut] alueellista tukea koskevien sääntöjen mukaan sallittua”. Komissio katsoi siten, että ”kaikki tuomiot, joilla otetaan Romanian kumoamat etuudet uudestaan käyttöön tai myönnetään korvauksia näiden etuuksien poistamisesta, ovat uutta tukea, joka ei ole [EUT]-sopimuksen mukaista” ja ettei ”tuomioita, joissa Romanian edellytetään ottavan uudelleen käyttöön liittymisneuvottelujen yhteydessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu investointijärjestely voida panna täytäntöön, jos näin rikotaan EU:n valtiontukisääntöjä”.
18 Välitystuomioistuin myönsi välitystuomiossa välitysasian kantajille korvauksia, joiden määrä 791 882 452 Romanian leuta (RON) (noin 178 miljoonaa euroa) Romanian on maksettava. Välitystuomioistuin esitti päätelmänään seuraavaa:
”Kumoamalla erityisasetuksessa 24/1998 säädetyt kannustimet ennen 1 päivää huhtikuuta 2009 Romania ei toiminut kohtuuttomasti tai vilpillisesti (lukuun ottamatta sitä, että se jätti kohtuuttomasti investoijien velvoitteet voimaan, vaikka kannustimet lopetettiin). Välitystuomioistuin on kuitenkin tehnyt – – päätöksen, jonka mukaan Romania on rikkonut [välitysasian] kantajien perustellun luottamuksen siihen, että kannustimet olisivat käytettävissä olennaisesti samassa muodossa 1 päivään huhtikuuta 2009 asti. Romania ei myöskään ole toiminut läpinäkyvästi, sillä se ei ole ilmoittanut [mainituille] kantajille ajoissa siitä, että järjestely päättyy ennen ilmoitettua päättymispäivää. Tämän vuoksi välitystuomioistuin katsoo, ettei Romania ole käsitellyt [välitysasian] kantajien investointeja tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, kuten kahdenvälisen investointisopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa edellytetään.”
19 Välitystuomioistuin myönsi välitysasian kantajille erityisesti korvauksia, jotka jakautuvat seuraavasti:
– 85 100 000 Romanian leuta raaka-ainekannustinten kumoamisen ja sitä seuranneen sokerin kustannusten kasvun vuoksi
– 17 500 000 Romanian leuta muiden raaka-aineiden kustannusten kasvun vuoksi
– 18 133 229 Romanian leuta sen vuoksi, että menetettiin mahdollisuus varastoida sokeria alhaisempaan hintaan
– 255 700 000 Romanian leuta lopputuotteen myyntituoton toteutumatta jäämisen vuoksi
– lisäksi välitystuomioistuin määräsi Romanian maksamaan korkoa, joka laskettiin 1.3.2007 lukien sokerin ja muiden raaka-aineiden hinnannousun osalta, 1.11.2009 lukien sokerin varastointimahdollisuuden menettämisen vuoksi ja 1.5.2008 lukien toteutumatta jääneen tuoton osalta.
20 Romania esitti 18.4.2014 tilapäiselle komitealle pyynnön välitystuomion kumoamiseksi 18.3.1965 tehdyn valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ICSID-sopimus) 52 artiklan nojalla. Tässä yhteydessä tilapäinen komitea kumosi 7.9.2014 välitystuomion täytäntöönpanon lykkäämisen, jonka se oli aluksi hyväksynyt, sillä Romania ei kyennyt neuvoteltuaan asiasta komission kanssa antamaan kyseisen komitean siltä vaatimaa ehdotonta sitoumusta, jonka mukaan se panisi välitystuomion täytäntöön, vaikka tämä aiheuttaisi erityisesti sen unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden rikkomisen, ja riippumatta komission tekemistä päätöksistä.
21 Komissio esitti tilapäiselle komitealle 15.10.2014 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi oikeutta osallistua kumoamismenettelyyn riidan ulkopuolisena osapuolena. Tilapäinen komitea hyväksyi väliintulohakemuksen 4.12.2014, ja komissio toimitti amicus curiae ‑lausumansa tässä menettelyssä 9.1.2015. Riidanalaisen päätöksen tekohetkellä välitystuomion kumoamista koskeva menettely oli edelleen meneillään.
Välitysasian kantajien kansallisissa tuomioistuimissa välitystuomion tunnustamiseksi ja täytäntöön panemiseksi nostamat kanteet
22 Neljä kantajista (European Food, Starmill, Multipack ja Ioan Micula) nostivat 18.3.2014 Romaniassa ICSID-sopimuksen 54 artiklan mukaisesti välitystuomion täytäntöön panemiseksi kanteen, jossa vaadittiin 80 prosentin osuuden maksamista jäljellä olevasta määrästä sekä vastaavan koron maksamista.
23 Tribunal București (Bukarestin alioikeus, Romania) salli 24.3.2014 välitystuomion täytäntöönpanon ja katsoi, että välitystuomio oli ICSID-sopimuksen 54 artiklan nojalla suoraan täytäntöönpanokelpoinen ja sitä oli pidettävä kansallisesti lainvoimaisena tuomiona, minkä vuoksi kyseisen välitystuomion tunnustamismenettelyä ei Romanian siviiliprosessilain perusteella näin ollen tarvittu. Ulosottaja aloitti 30.3.2014 välitystuomion täytäntöönpanomenettelyn asettamalla kuuden kuukauden määräajan, jonka aikana Romanian valtiovarainministeriön piti maksaa neljälle kantajalle 80 prosenttia välitystuomiossa asetetusta määrästä, korot sekä muut kulut.
24 Romania vei välitystuomion pakkotäytäntöönpanon Tribunal Bucureștin käsiteltäväksi (Bukarestin alioikeus) ja pyysi, että asiassa otettaisiin käyttöön eräitä väliaikaisia toimenpiteitä eli täytäntöönpano keskeytettäisiin tilapäisesti siihen asti kunnes tämä tuomioistuin tekee ratkaisun pääasiassa. Tämä tuomioistuin keskeytti 14.5.2014 välitystuomion täytäntöönpanon tilapäisesti siihen asti kunnes muutoksenhakua ja pakkotäytäntöönpanon keskeyttämistä koskevassa pääasiassa tehtäisiin ratkaisu. Komissio puuttui menettelyyn 26.5.2014 [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 a artiklan 2 kohdan nojalla (EYVL 1999, L 83, s. 1). Komissio pyysi Tribunal Bucureștia (keskeyttämään ja peruuttamaan välitystuomion pakkotäytäntöönpanon ja esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä SEUT 267 artiklan mukaisesti.
25 Tribunal București kumosi 23.9.2014 väliaikaisia toimenpiteitä koskevassa asiassa lykkäämisen ja epäsi välitystuomion täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan Romanian pyynnön sen vuoksi, että ICSIDin tilapäinen komitea oli kumonnut välitystuomion täytäntöönpanon lykkäämisen 7.9.2014 (ks. 20 kohta edellä). Romania haki 30.9.2014 muutosta 23.9.2014 annettuun tuomioon. Tribunal București epäsi 13.10.2014 pyynnön, joka koski ennakkoratkaisukysymysten esittämistä Euroopan unionin tuomioistuimelle. Sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt 1.10.2014 päätöksen SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta Tribunal Bucureștissa vireillä olevan asian yhteydessä, Romania pyysi uudelleen 17.10.2014 väliaikaisia toimenpiteitä eli välitystuomion pakkotäytäntöönpanon keskeyttämistä.
26 Tribunal București epäsi 24.11.2014 Romanian muutoksenhaun, joka koski 24.3.2014 annettua täytäntöönpanomääräystä sekä 17.10.2014 esitettyä väliaikaisia toimenpiteitä koskevaa pyyntöä. Romania haki 14.1.2015 muutosta tähän ratkaisuun.
27 Curtea de Apel București (Bukarestin muutoksenhakutuomioistuin, Romania) kumosi 24.2.2015 Tribunal Bucureștin 23.9.2014 antaman ratkaisun ja keskeytti pakkotäytäntöönpanon siihen asti kunnes tämän saman tuomioistuimen 24.11.2014 tekemää ratkaisua koskevasta muutoksenhausta on tehty päätös. Komissio päätti pyytää lupaa puuttua muutoksenhakumenettelyyn asetuksen N:o 659/1999 23 a artiklan 2 kohdan nojalla.
28 Viorel Micula esitti useita hakemuksia välitystuomion tunnustamiseksi eksekvatuuri- tai ex parte ‑menettelyjen yhteydessä Belgian, Ranskan, Luxemburgin, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä Yhdysvaltojen tuomioistuimissa. Ioan Micula, European Food, Starmill ja Multipack esittivät myös välitystuomion tunnustamista koskevan hakemuksen ex parte ‑menettelyn yhteydessä Yhdysvalloissa. Nämä menettelyt olivat edelleen meneillään unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän kirjallisen menettelyn aikana.
Välitystuomion täytäntöönpano, muodollinen tutkintamenettely ja riidanalainen päätös
29 Komission yksiköt ilmoittivat 31.1.2014 Romanian viranomaisille, että välitystuomion vapaaehtoinen tai pakkotäytäntöönpano olisi uutta tukea, ja siitä olisi ilmoitettava komissiolle.
30 Romanian viranomaiset ilmoittivat 20.2.2014 komission yksiköille maksaneensa osan korvauksista, jotka välitystuomioistuin oli myöntänyt välitysasian kantajille, kuittaamalla osan verovelasta, joka yhdellä kantajista (European Food) oli Romanian viranomaisille. Näin kuitattu verovelka oli 337 492 864 Romanian leuta (noin 76 000 000 euroa). Lisäksi Romania pyysi komission yksiköiltä lisäselvitystä mahdollisuudesta maksaa loppuosa luonnollisille henkilöille (Viorel ja Ioan Miculalle tai jollekin muulle luonnolliselle henkilölle, jolle saatava on mahdollisesti siirretty).
31 Komission yksiköt pyysivät 12.3.2014 lisätietoja suunnitelluista välitystuomion myöhempää vapaaehtoista tai pakkotäytäntöönpanoa koskevista toimenpiteistä. Romania toimitti nämä tiedot 26.3.2014 päivätyllä kirjeellä.
32 Komission yksiköt ilmoittivat 1.4.2014 päivätyllä kirjeellä Romanian viranomaisille mahdollisesta välipäätöksestä sen varmistamiseksi, ettei sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea maksettaisi, ja pyysivät Romanian viranomaisia esittämään huomautuksensa aiheesta. Romania ilmoitti 7.4.2014 päivätyllä kirjeellä, ettei sillä ollut huomautuksia tästä mahdollisuudesta.
33 Komissio teki 26.5.2014 päätöksen C(2014) 3192, jolla se määräsi Romanian asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 1 kohdan nojalla keskeyttämään välittömästi kaikki toimet, jotka voisivat johtaa välitystuomion täytäntöönpanoon, sillä perusteella, että tällaiset toimet olivat ilmeisesti sääntöjenvastaista valtiontukea, siihen asti kunnes komissio on antanut lopullisen päätöksen kyseisen valtiontuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.
34 Komissio ilmoitti Romanialle 1.10.2014 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, koska Romania oli pannut välitystuomion osittain täytäntöön vuoden 2014 alussa (ks. 30 kohta edellä), sekä ottaakseen huomioon välitystuomion myöhemmän täytäntöönpanon. Komissio kehotti tässä päätöksessä, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.11.2014, osapuolia toimittamaan sille huomautuksensa.
35 Tribunal Bucureștin nimittämä ulosottaja toimitti 31.10.2014 Romanian valtiovarainministeriön tilejä koskevan takavarikointimääräyksen ja kehotti maksamaan 80 prosenttia välitystuomion määrästä. Riidanalaisen päätöksen tekohetkellä Romanian valtiovarainministeriön käteisvarat ja pankkitilit olivat jäädytettyinä.
36 Romania toimitti 26.11.2014 SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen liittyvät huomautuksensa. Kantajat toimittivat asianomaisena osapuolena huomautuksia 8.12.2014 sen jälkeen kun komissio oli ensin evännyt niiden pyynnön jatkaa huomautusten esittämisen määräaikaa. Kantajien huomautukset toimitettiin Romanialle, jolle annettiin mahdollisuus vastata niihin. Romanian huomautukset kantajien huomautuksista jätettiin 27.1.2015.
37 Kantajat pyysivät myös saada tarkastella kaikkea asiakirja-aineistoon sisältyvää komission ja Romanian välistä kirjeenvaihtoa. Pyyntö evättiin 19.12.2014 ja epääminen vahvistettiin 2.3.2015.
38 Ulosottaja takavarikoi 5.1.2015 Romanian valtiovarainministeriön tileiltä 36 484 232 Romanian leun (noin 8,1 miljoonaa euroa) määrän. Tämän jälkeen ulosottaja siirsi 34 004 232 Romanian leuta (noin 7,56 miljoonaa euroa) samansuuruisina osina kolmelle viidestä välitysasian kantajasta ja piti loppuosan itsellään palkkiona. Ulosottaja takavarikoi 5.2.2015 ja 25.2.2015 välisenä aikana Romanian valtiovarainministeriön tileiltä vielä yhteensä 9 197 482 Romanian leuta (noin 2 miljoonaa euroa). Kyseinen ministeriö siirsi 9.3.2015 vapaaehtoisesti välitystuomion jäljellä olevan määrän, 472 788 675 Romanian leuta (noin 106,5 miljoonaa euroa, johon sisältyi myös pakkotäytäntöönpanosta johtuneet kulut eli 6 028 608 leuta), viiden välitysasian kantajan nimiin avatulle sulkutilille. Tilin haltijat voivat nostaa määrät ainoastaan, jos komissio päättää, että välitystuomion perusteella myönnetty valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille.
39 Romanian viranomaiset tiedottivat 9.3. ja 11.3.2015 päivätyillä kirjeillä komissiolle 5.2. ja 25.2.2015 välisenä aikana tehdyistä takavarikoinneista ja siitä, että viiden välitysasian kantajan nimissä olevalle sulkutilille oli talletettu vapaaehtoisesti määrä, joka vastasi välitystuomion perusteella jäljellä olevaa maksettavaa määrää.
40 Romanian viranomaisten mukaan välitystuomio on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön.
41 Komissio teki 30.3.2015 riidanalaisen päätöksen.
42 Riidanalainen päätös on sisällöltään seuraava:
”1 artikla
– – välitystuomioistuimen – – antamassa välitystuomiossa taloudelliselle kokonaisuudelle, johon kuuluvat Viorel Micula, Ioan Micula, – – European Food, – – Starmill, – – Multipack, European Drinks, Rieni Drinks, Scandic Distilleries, Transilvania General Import-Export ja West Leasing, määrättyjen korvauksien maksaminen on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.
2 artikla
1. Romanian on jätettävä maksamatta 1 artiklassa mainittu sisämarkkinoille soveltumaton tuki ja perittävä takaisin kaikki 1 artiklassa mainitut sisämarkkinoille soveltumattomat tuet, jotka on jo maksettu taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvalle, kyseistä tukea – – välitystuomion osittaisen vapaaehtoisen tai pakkotäytäntöönpanon kautta saaneelle yhteisölle, sekä kaikki muut, komissiolle ilmoittamatta jätetyt tuet, jotka on maksettu taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvalle, kyseistä tukea – – välitystuomion tulevan täytäntöönpanon kautta saavalle yhteisölle, sekä tuet, jotka maksetaan tämän päätöksen hyväksymisen jälkeen.
2. Viorel Micula, Ioan Micula, – – European Food, – – Starmill, – – Multipack, European Drinks, Rieni Drinks, Scandic Distilleries, Transilvania General Import-Export ja West Leasing vastaavat yhteisesti kaikkien tuensaajien saaman valtiontuen takaisinmaksusta.
3. Takaisinperittävät määrät ovat ne, jotka johtuvat – – välitystuomion vapaaehtoisesta tai pakkotäytäntöönpanosta (korvauksen määrä ja korot).
4. Takaisinperittävään summaan sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen takaisinperintään saakka.
5. Romanian on esitettävä tarkat päivämäärät, joina valtion antama tuki on annettu asianomaisten tuensaajien käyttöön.
6. Korolle on laskettava korkoa komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun mukaisesti.
7. Romanian on varmistettava tämän päätöksen antamispäivästä, ettei 1 artiklassa tarkoitettua tukea makseta enempää.
3 artikla
1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin viipymättä ja tehokkaasti.
2. Romanian on huolehdittava siitä, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.
4 artikla
1. Romanian on toimitettava seuraavat tiedot kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta:
a) kunkin tämän päätöksen 1 artiklassa mainitun yhteisön saaman tuen kokonaismäärä;
b) tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;
c) asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.
2. Romanian on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 1 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Romanian on komission pyynnöstä toimitettava välittömästi tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Romanian on myös annettava yksityiskohtaisia tietoja tuensaajilta jo perityistä tukimääristä ja koroista.
5 artikla
Tämä päätös on osoitettu Romanialle.”
Oikeudenkäynnit ja osapuolten vaatimukset
43 Kantajat nostivat käsiteltävät kanteet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.11.2015 (asia T-624/15), 30.11.2015 (asia T-694/15) ja 28.11.2015 (asia T-704/15) jätetyillä kannekirjelmillä.
44 Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi vastaavasti 18.3. ja 21.4.2016 (asia T-624/15), 18.3. ja 22.4.2016 (asia T-694/15) sekä 25.5. ja 21.4.2016 (asia T-704/15) tekemillään päätöksillä Espanjan kuningaskunnan ja Unkarin väliintulohakemukset komission vaatimusten tukemiseksi.
45 Espanjan kuningaskunta ja Unkari jättivät vastaavat väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13. ja 14.7.2016 (asiat T-624/15 ja T-694/15) ja 14.7.2016 (asia T-704/15). Kantajat jättivät niitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.
46 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin toiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä olevat asiat näin ollen siirrettiin.
47 Kantajat pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2017 jätetyllä asiakirjalla yhdistämään asiat T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 käsittelyn suullista vaihetta varten. Komissio ilmaisi 14.3.2017 yhdistämispyyntöä koskevissa huomautuksissa suostumuksensa asioiden T-624/15 ja T-694/15 yhdistämiseen mutta vastusti näiden kahden asian yhdistämistä asiaan T-704/15.
48 Asioiden T-624/15 ja T-694/15 kantajat toimittivat 21.2.2017 ja komissio 4.5.2017 asioissa T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asiakirjat, joilla nämä pyysivät antamaan asian käsittelylle etusijan. Tämä käsittely myönnettiin niille toisen jaoston puheenjohtajan 22.5.2017 tekemällä päätöksellä.
49 Työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla ja toisen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.
50 Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston puheenjohtajan 7.2.2018 tekemällä päätöksellä asiat T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 yhdistettiin asian käsittelyn suullista vaihetta varten työjärjestyksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
51 Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.
52 Osapuolet esittivät suulliset lausumansa 20.3.2018 pidetyssä istunnossa.
53 Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) katsoi, että oli syytä kehottaa asianosaisia esittämään huomautuksensa asioiden T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 mahdollisesta yhdistämisestä asian käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten ja päätti 28.5.2018 antamallaan määräyksellä aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen työjärjestyksen 113 artiklan mukaisesti. Asianosaiset toimittivat huomautuksensa asetetussa määräajassa.
54 Asioiden T-624/15 ja T-694/15 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä
– tarkoitetaan kutakin kantajaa näissä kahdessa asiassa
– estetään Romaniaa panemasta täytäntöön välitystuomiota
– velvoitetaan Romania perimään takaisin soveltumattomat tuet
– määrätään, että kantajat vastaavat yhteisesti kaikkien päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa mainittujen yhteisöjen saaman tuen takaisinmaksusta
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
55 Asian T-704/15 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– vaihtoehtoisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä
– pidetään Viorel Miculaa yrityksenä ja osana tuensaajana olevaa taloudellista kokonaisuutta
– yksilöidään tuensaajan olevan yksi taloudellinen kokonaisuus, jonka muodostavat Viorel ja Ioan Micula, European Food, Starmill, Multipack, European Drinks, Rieni Drinks, Scandic Distilleries, Transilvania General Import-Export ja West Leasing International
– määrätään 2 artiklan 2 kohdassa, että Viorel ja Ioan Micula, European Food, Starmill, Multipack, European Drinks, Rieni Drinks, Scandic Distilleries, Transilvania General Import-Export ja West Leasing International vastaavat yhteisesti kaikkien tuensaajien saaman valtiontuen takaisinmaksusta
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
56 Asioissa T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 komissio, jota väliintulijat tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteet perusteettomina
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
57 Käsiteltävät asiat yhdistetään käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten työjärjestyksen 68 artiklan mukaisesti.
58 Kantajat esittävät kunkin kanteen tueksi kahdeksan kanneperustetta, joista jotkut esitetään useammassa osassa; nämä on tarkoituksenmukaista yhdistää seitsemäksi kanneperusteeksi ja esittää seuraavassa järjestyksessä: ensiksi kanneperuste, joka koskee komission toimivallan puuttumista riidanalaisen päätöksen tekemiseen ja harkintavallan väärinkäyttöä sekä SEUT 351 artiklan rikkomista ja yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista; toiseksi kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista; kolmanneksi kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu; neljänneksi kanneperuste, joka koskee kyseessä olevan toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden virheellistä arviointia; viidenneksi kanneperuste, joka koskee tuensaajien virheellistä määrittelyä ja perustelujen puuttumista; kuudenneksi kanneperuste, joka koskee tuen takaisinperintään liittyvää oikeudellista virhettä; ja seitsemänneksi kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu ja SEUT 108 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu.
Komission toimivallan puuttuminen ja unionin oikeuden soveltamatta jättäminen Romanian liittymistä edeltävään tilanteeseen
59 Asiassa T-704/15 esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kantajat vetoavat pääasiallisesti komission toimivallan puuttumiseen ja siihen, ettei unionin oikeutta voida soveltaa Romanian liittymistä edeltävään tilanteeseen. Asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kantajat väittävät lisäksi, että kaikki mahdollinen hyöty oli annettu ennen Romanian liittymistä unioniin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että asioiden T-624/15 ja T-694/15 kantajat kyseenalaistavat väitteillään myös komission toimivallan tehdä riidanalainen päätös. Koska komission toimivaltaa koskeva kysymys on ehdoton prosessinedellytys, se on joka tapauksessa tutkittava viran puolesta (ks. tuomio 13.7.2000, Salzgitter v. komissio, C‑210/98 P, EU:C:2000:397, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Kantajien mukaan komissio ei ensinnäkään ollut toimivaltainen tekemään riidanalaista päätöstä, sillä kaikki kansainvälisten sopimusten vastaiset teot ja laiminlyönnit, joihin välitystuomioistuin katsoi Romanian syyllistyneen kantajia kohtaan ja jotka aiheuttivat välitystuomiolla korvatun vahingon, ovat tapahtuneet ennen Romanian liittymistä unioniin. Toiseksi tämän ajanjakson kuluessa unionin oikeus, valtiontukisäännöt mukaan lukien, ei ollut sellaisenaan sovellettavissa Romaniaan eikä komissio voinut käyttää sille SEUT 108 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 nojalla annettuja toimivaltuuksia sitovasti Romanian viranomaisten myöntämään valtiontukeen nähden. Kolmanneksi kantajien mukaan on yhdentekevää, että sellaisista kansainvälisten sopimusten vastaisista teoista myönnetyt korvaukset, jotka Romania on tehnyt oikeudellisessa kehyksessä, jota sovellettiin ennen sen liittymistä unioniin, on maksettu, kuten käsiteltävässä asiassa, liittymisen jälkeen.
61 Tältä osin asian T-704/15 kantajat tuovat esiin, että välitystuomioistuin antoi välitystuomion Romanian viranomaisten erityisasetuksen kumoamisen yhteydessä vuonna 2005 suorittamien toimenpiteiden vuoksi; Romanian viranomaiset loukkasivat näillä toimenpiteillä välitysasian kantajien perusteltua luottamusta eivätkä toimineet läpinäkyvästi kannustintoimenpiteiden kumoamisen osalta säilyttäessään kantajien vastaavat velvoitteet. Näiden tosiseikkojen tapahtuma-aikaan erityisasetukseen ei kuitenkaan voitu soveltaa unionin valtiontukisääntöjä eikä komission toimivaltaa. Riidanalainen päätös perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan erityisasetus oli unionin oikeudessa kiellettyä valtiontukea.
62 Asioiden T-624/15 ja T-694/15 kantajien mukaan ehdoton oikeus saada korvausta Romanian tekemistä rikkomisista ja siis kaikki mahdollinen hyöty on annettu joko hetkellä, jolloin Romania rikkoi kahdenvälistä investointisopimusta kumoamalla erityisasetuksessa tarkoitetut kannustimet, tai kahdenvälisen investointisopimuksen, jossa määrättiin Romanian velvollisuuksista kantajia kohtaan, voimaantulohetkellä, mutta joka tapauksessa ennen liittymistä. Näin ollen välitystuomioon perustuvia maksuja olisi pidettävä asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 3 kohdan mukaisena voimassa olevana tukena, jota ei voida enää periä takaisin.
63 Komissio kiistää nämä väitteet ja vastaa olleensa toimivaltainen tekemään riidanalaisen päätöksen. Kun otetaan huomioon, että välitystuomio on annettu, pantu osittain täytäntöön ja pannaan mahdollisesti täysimääräisesti täytäntöön vasta Romanian liityttyä unioniin, kantajat ovat voineet saada ehdottoman oikeuden korvauksiin, jotka niille on myönnetty sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, vasta Romanian liityttyä unioniin. Sillä seikalla, että erityisasetukseen ei ole koskaan suoraan kohdistettu Euroopan unionin valtiontukisääntöjen mukaista tutkintaa ja että väitetty investointisopimuksen rikkominen on tapahtunut ennen Romanian liittymistä, ei ole myöskään merkitystä määritettäessä komission toimivaltaa käsiteltävässä asiassa. Komissio korostaa, ettei se ole riidanalaisessa päätöksessä velvoittanut Romaniaa perimään takaisin välitysasian kantajille erityisasetuksen mukaisesti alun perin myönnettyjä tukia. Sitä paitsi erityisasetus, joka on kumottu 22.2.2005, ei voi olla oikeusperustana kantajille myönnettyjen korvausten maksamiselle. Vaikka viimeksi mainituilla on voinut olla vaade Romaniaa vastaan kahdenvälisen investointisopimuksen nojalla heti, kun erityisasetuksessa säädetyt kannustimet poistettiin, ehdoton oikeus kaikkiin myöhemmin myönnettyihin korvauksiin on voinut syntyä vasta Romanian unioniin liittymisen jälkeen.
64 Komission mukaan kyseessä oleva tuki oli siis myönnetty Romanian unioniin liittymisen jälkeen joko muuntamalla välitystuomio sen tunnustamisen kautta päteväksi kansallisen oikeuden mukaiseksi oikeudeksi tai Romanian suorittamalla välitystuomion täytäntöönpanolla.
65 Riidanalaisen päätöksen 130–140 perustelukappaleessa komissio tarkasteli sitä, oliko kyseessä oleva toimenpide, jonka on määritelty mainitun päätöksen 39 perustelukappaleessa olevan ”välitystuomioistuimen välitystuomiossaan kantajille suoritettavaksi määräämän korvauksen ja välitystuomion antamisesta alkaen kertyneen koron maksaminen välitystuomion vapaaehtoisen tai pakkotäytäntöönpanon kautta”, luokiteltava uudeksi tueksi. Tältä osin se totesi, että erityisasetuksella perustetun järjestelyn kumoamisen jälkeen 22.2.2005 yhdelläkään yrityksellä ei voinut olla tähän järjestelyyn perustuvaa oikeutta ja että näin ollen kantajien Romanian valtiolle osoittama korvauspyyntö johtui vain ”välitystuomiosta yhdessä Romanian oikeuden kanssa, sillä Romanian oikeudessa näillä välitystuomioilla on oikeusvaikutus Romanian sisäisessä oikeusjärjestyksessä”. Koska välitystuomio annettiin ja mahdollinen vapaaehtoinen tai pakkotäytäntöönpano tapahtuu vasta Romanian liityttyä unioniin, Romanian kansallisen lainsäädännön mukainen ehdoton oikeus saada välitystuomioistuimen määräämät korvaukset on annettu kantajille vasta Romanian liityttyä unioniin. Komissio katsoi, että myöskään sillä ei ole merkitystä, ettei liittymisasiakirjaa tai EUT-sopimusta sovellettu Romaniassa ajankohtana, jona – kuten kantajat esittivät hallinnollisen menettelyn yhteydessä – Romanian sanotaan rikkoneen kahdenvälisen investointisopimuksen mukaisia velvoitteitaan kumoamalla erityisasetuksella perustetun tukijärjestelyn, tai ajankohtana, jona kantajat esittivät välitystuomioistuimelle kahdenväliseen investointisopimukseen perustuvan kanteensa, sillä kantajat eivät saaneet kumpanakaan ajankohtana ehdotonta oikeutta välitystuomioistuimen myöntämien korvausten maksamiseen, joka on tämän komission arvioinnin kohteena. Lisäksi komissio huomauttaa, että välitystuomiossa kantajille oli määrätty korvauksena määrä, joka vastasi erityisasetuksen mukaisessa kumotussa järjestelyssä säädetyn hyödyn määrää sen suunniteltuun päättymisajankohtaan saakka sekä korvauksia menetetystä mahdollisuudesta varastoida sokeria vuonna 2009 ja tuoton toteutumatta jäämisen vuoksi, ja että kyseessä olevista ajanjaksoista suurimman osan ja jopa kokonaan Romania oli ollut unionin täysjäsen ja näin ollen suoraan velvollinen noudattamaan EUT-sopimuksessa asetettuja valtiontukisääntöjä. Se muistutti myös, että erityisasetuksessa säädettyä kannustinjärjestelyä ei mainittu voimassa olevana tukena liittymisasiakirjassa. Komissio päätteli tästä, että välitystuomioistuimen kantajille myöntämien korvausten maksaminen riippumatta siitä, tapahtuiko sen välitystuomion vapaaehtoisen vai pakkotäytäntöönpanon kautta, oli uutta tukea ja että siihen sovellettiin näin ollen SEUT 107 ja 108 artiklassa määrättyä valtiontukien valvontaa koskevaa järjestelmää kokonaisuudessaan.
66 Liittymisasiakirjan 2 artiklan mukaan alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat Romaniaa liittymispäivästä alkaen, ja niitä sovelletaan tässä valtiossa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin.
67 Näin ollen unionin oikeuden soveltaminen on alkanut Romaniassa vasta sen liittymisestä unioniin 1.1.2007 lukien. Vasta tänä ajankohtana komissio on siis saanut toimivallan, jonka avulla se voi valvoa Romanian toimintaa SEUT 108 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2013, Rousse Industry v. komissio, T-489/11, ei julkaistu, EU:T:2013:144, 63 ja 64 kohta).
68 Kantajien väitteet, jotka koskevat komission toimivallan puuttumista riidanalaisen päätöksen tekemisen osalta, perustuvat oletukseen, jonka mukaan kaikki tosiseikat olisivat tapahtuneet ja mahdollinen hyöty olisi annettu ennen Romanian liittymistä unioniin. Tästä seuraa, että näiden väitteiden perusteltavuuden arvioimiseksi on määritettävä ensin ajankohta, jona väitetty tuki on myönnetty.
69 Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan valtiontuet on katsottava myönnetyiksi silloin, kun oikeus niiden saamiseen myönnetään tuensaajalle asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla ottaen huomioon kaikki kansallisessa oikeudessa niiden saamiselle asetetut edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2013, Magdeburger Mühlenwerke, C‑129/12, EU:C:2013:200, 40 ja 41 kohta ja tuomio 6.7.2017, Nerea, C‑245/16, EU:C:2017:521, 32 kohta).
70 Ensinnäkin käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen mukaan välitystuomion vapaaehtoisella tai pakkotäytäntöönpanolla pyrittiin palauttamaan tilanne, jossa kantajat olisivat kaikella todennäköisyydellä olleet, jos erityisasetuksella säädettyä järjestelyä ei olisi kumottu (riidanalaisen päätöksen 95 ja 146 perustelukappale ja alaviite 83).
71 Asioiden taustoista kuitenkin ilmenee (ks. 5–15 kohta edellä), että kaikki erityisasetukseen liittyvät tosiseikat tapahtuivat ennen Romanian liittymistä unioniin 1.1.2007, eli Romania antoi erityisasetuksen, kantajayritykset saivat luvat, jotka mahdollistivat hyötymisen kyseisessä erityisasetuksessa säädetyistä kannustimista, kahdenvälinen investointisopimus tuli voimaan, erityisasetuksessa säädetyt kannustimet kumottiin ja Romanian tässä yhteydessä tekemät rikkomiset tapahtuivat sekä välitysasian kantajat panivat menettelyn vireille välitystuomioistuimessa.
72 Toiseksi on korostettava tältä osin, että välitystuomioistuin katsoi välitystuomiossa, että kumoamalla erityisasetuksessa säädetyt kannustimet ennen 1.4.2009 Romania oli yhtäältä loukannut välitysasian kantajien luottamuksensuojaa eikä ollut toisaalta toiminut läpinäkyvästi niitä kohtaan. Näin ollen erityisasetuksessa säädettyjen kannustinten kumoaminen muodostaa sen vahingon aiheuttaneen tapahtuman, josta kyseessä oleva korvaus välitystuomiolla kantajille myönnettiin.
73 Kuten riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappaleesta ja alaviitteestä 83 ilmenee, välitystuomiolla pyrittiin korvaamaan ”takautuvasti” erityisasetuksen kumoaminen vuonna 2005, toisin sanoen sillä aikaansaadun korvauksen vaikutukset pätevät menneisyyden osalta.
74 Tästä seuraa, että välitystuomioistuin on välitystuomiossa rajoittunut määrittämään kantajille erityisasetuksen kumoamisesta aiheutuneen täsmällisen vahingon ja laskenut korvausten määrän, joka vastaa oikeutta korvaukseen vahingosta, joka on syntynyt Romanian tekemien rikkomisten ajankohtana vuonna 2005.
75 Tästä seuraa, että oikeus saada korvausta edellä 69 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä on syntynyt sillä hetkellä, kun Romania kumosi erityisasetuksessa säädetyt kannustimet vuonna 2005. Päinvastoin kuin komissio on todennut muun muassa riidanalaisen päätöksen 134 kohdassa, oikeutta välitystuomioistuimen myöntämien korvausten saamiseen ei näin ollen ole myönnetty kantajille vasta Romanian liityttyä unioniin (ks. 65 kohta edellä).
76 Kolmanneksi on totta, että välitystuomio, jossa todetaan Romanian erityisasetusta kumottaessa tekemät rikkomiset ja määritetään kantajille tällä perusteella maksettavat korvaukset, on annettu vuonna 2013 ja siis mainitun liittymisen jälkeen.
77 Kuten edellä 74 kohdassa on todettu, välitystuomioistuin on kuitenkin rajoittunut määrittämään täsmällisen vahingon, joka kantajille on aiheutunut Romanian vuonna 2005 tekemien rikkomisten perusteella. Koska välitystuomio on siten ainoastaan kyseessä olevaan korvaukseen liittyvä osatekijä eikä ole sellaisenaan erotettavissa aikaisemmista verokannustimista, sitä ei voida luokitella uudeksi tueksi eikä se voi olla perustana komission toimivallalle ja unionin oikeuden soveltamiselle kaikkiin menneisyydessä tapahtuneisiin tosiseikkoihin, eli tapahtumiin, jotka saivat aikaan Romanian liittymistä unioniin edeltäneitä riitoja (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.3.2013, Rousse Industry v. komissio, T-489/11, ei julkaistu, EU:T:2013:144, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, pysytetty muutoksenhaussa 20.3.2014 annetulla tuomiolla Rousse Industry v. komissio, C‑271/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:175).
78 Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että kantajien oikeus kyseessä olevan korvauksen saamiseen syntyi ja sen vaikutukset alkoivat silloin kun Romania kumosi erityisasetuksen 24/1998, toisin sanoen ennen Romanian liittymistä unioniin, ja siis, että ajankohta, jona tämä oikeus myönnettiin kantajille edellä 69 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä, on ennen liittymistä. Välitystuomiolla nimittäin vain tunnustetaan yhtäältä tämä oikeus ja toisaalta vuonna 2014 suoritetut maksut merkitsevät vain kyseisen vuonna 2005 syntyneen oikeuden täytäntöönpanoa.
79 Koska unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 107 ja 108 artiklaa ei sovellettu Romaniassa ennen tämän liittymistä unioniin (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2015, Electrabel ja Dunamenti Erőmű v. komissio, C‑357/14 P, EU:C:2015:642, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), komissio ei voinut käyttää sille SEUT 108 artiklassa myönnettyä toimivaltaa eikä voinut varsinkaan määrätä seuraamuksia erityisasetuksessa säädetyistä kannustimista liittymistä edeltävän ajanjakson osalta. Komissio sai nimittäin vasta liittymisajankohdasta alkaen toimivallan, jonka perusteella se voi valvoa Romanian toimintaa SEUT 108 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2013, Rousse Industry v. komissio, T‑489/11, ei julkaistu, EU:T:2013:144, 63 kohta, pysytetty muutoksenhaussa 20.3.2014 annetulla tuomiolla Rousse Industry v. komissio, C‑271/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:175).
80 Lisäksi on täsmennettävä kantajien tapaan, ettei sillä seikalla, että korvaukset on maksettu kyseisen liittymisen jälkeen, ole merkitystä tässä yhteydessä, sillä näillä vuonna 2014 suoritetuilla maksuilla pannaan täytäntöön vuonna 2005 syntynyt oikeus.
81 Neljänneksi komissio määritteli kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena olevan ”välitystuomioistuimen välitystuomiossaan kantajille suoritettavaksi määräämän korvauksen ja välitystuomion antamisesta alkaen kertyneen koron maksaminen välitystuomion vapaaehtoisen tai pakkotäytäntöönpanon kautta” (riidanalaisen päätöksen 39 perustelukappale).
82 On kuitenkin todettava, että vaikka komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä ottanut nimenomaisesti kantaa erityisasetuksen laillisuuteen, muun muassa riidanalaisen päätöksen 24, 25, 95 ja 146 perustelukappaleesta ilmenee, että se on katsonut, ettei välitystuomioistuimen kantajille myöntämien korvausten maksaminen ollut unionin oikeuden mukaista, koska sillä pyrittiin palauttamaan erityisasetuksessa säädetyt unionin oikeuden vastaiset kannustimet. Riidanalaisesta päätöksestä seuraa siten selvästi, että komissio on liittänyt suoraan yhteen korvausten maksamisen ja erityisasetuksella säädettyjä kannustimia koskevan järjestelyn ja että komission päätelmän, jonka mukaan korvausten maksaminen oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, taustalla oli ajatus, että erityisasetuksessa säädetyt kannustimet olivat yhteen soveltumattomia unionin oikeuden kanssa.
83 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uutta sääntöä sovelletaan välittömästi aikaisemman oikeussäännön soveltamisaikana syntyneen tilanteen tuleviin vaikutuksiin (ks. tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen, C‑334/07 P, EU:C:2008:709, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Käsiteltävässä asiassa välitystuomion erityisen luonteen vuoksi, joka käy ilmi muun muassa riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappaleesta, ei voida katsoa, että tämän tuomion vaikutukset ovat ennen liittymistä syntyneen tilanteen tulevia vaikutuksia edellä 83 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä, koska tämä on aiheuttanut taannehtivasti kiistattomia lopullisia vaikutuksia, jotka siinä on vain ”todettu” menneisyyden osalta, toisin sanoen vaikutuksia, jotka oli osittain jo vahvistettu ennen liittymistä.
85 Komissio on nimittäin riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappaleessa katsonut, että ”välitystuomion täytäntöönpanon avulla saatiin aikaan tilanne, joka kantajilla olisi kaikella todennäköisyydellä ollut, jos Romania ei olisi kumonnut erityisasetusta [ja että tämä] o[li] – – toimintatukea”.
86 Koska erityisasetuksella säädetyt kannustimet oli kuitenkin kumottu vuonna 2005 ja siis ennen Romanian liittymistä unioniin, komissio ei suinkaan ollut toimivaltainen arvioimaan niiden väitettyä lainvastaisuutta unionin oikeuden valossa ainakaan siltä osin kuin on kyse liittymistä edeltävästä ajanjaksosta. Koska oikeus kyseessä olevaan korvaukseen on lisäksi syntynyt kumoamishetkellä (ks. 75 kohta edellä), komissio ei voinut myöskään lausua kumoamisen soveltuvuudesta tuon ajanjakson osalta.
87 Tässä yhteydessä on korostettava, että käsiteltävässä asiassa välitystuomioistuimen ei tarvinnut soveltaa sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa unionin oikeutta ennen liittymistä tapahtuneisiin tosiseikkoihin, päinvastoin kuin asiassa, joka johti 6.3.2018 annettuun tuomioon Achmea (C-284/16, EU:C:2018:158, 38–41 kohta).
88 Sitä paitsi, kun otetaan huomioon, että kaikki välitystuomioistuimen huomioon ottamat tosiseikat tapahtuivat ennen kyseistä liittymistä, komissio ei voi välitystuomion seurauksena tulla toimivaltaiseksi eikä unionin oikeus sovellettavaksi näihin aikaisempiin tosiseikkoihin siltä osin kuin niiden vaikutukset ovat ilmenneet ennen liittymistä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.1.2006, Ynos, C‑302/04, EU:C:2006:9, 25 ja 36 kohta).
89 Kuten komissio on todennut riidanalaisen päätöksen 135 perustelukappaleessa, välitystuomiosta seuraa, että välitystuomioistuin on laskenut Romanian tekemistä rikkomisista vahingonkorvauksena myönnetyt summat ajanjaksolta, joka alkaa erityisasetuksen kumoamisesta 22.2.2005 sen suunniteltuun päättymisajankohtaan 1.4.2009 saakka. Tämä ajanjakso kattaa tosin 27 kuukautta, joiden aikana Romania oli jo unionin jäsen, sekä mahdollisuuden varastoida sokeria vuonna 2009 ja tuoton toteutumatta jäämisen 1.1.2005 ja 31.8.2011 väliseltä ajanjaksolta.
90 On kuitenkin todettava, että määrät, jotka on myönnetty korvauksena Romanian unioniin liittymistä edeltävältä ajanjaksolta, eli 22.2.2005 ja 31.12.2006 väliseltä ajanjaksolta, eivät voi olla unionin oikeudessa tarkoitettua valtiontukea. Näin ollen edellä 69, 79 ja 88 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on todettava, että komissio on käyttänyt toimivaltuuksiaan taannehtivasti Romanian liittymistä unioniin edeltävän tilanteen suhteen ainakin siltä osin kuin on kyse näistä määristä.
91 Romanian liittymisen jälkeiseltä ajanjaksolta, eli 1.1.2007 ja 1.4.2009 väliseltä ajanjaksolta korvauksena myönnetyistä määristä on lisäksi todettava, että vaikka oletettaisiin, että tähän ajanjaksoon liittyvien korvausten maksaminen voitaisiin määritellä soveltumattomaksi tueksi, komissio on joka tapauksessa ylittänyt valtiontukien valvontaa koskevan toimivaltansa, kun otetaan huomioon, ettei se tehnyt eroa korvausajanjaksojen välillä sen mukaan, oliko vahinko aiheutunut kantajille ennen liittymistä vai sen jälkeen.
92 Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että komissio on riidanalaisen päätöksen tehdessään käyttänyt taannehtivasti toimivaltuuksia, jotka sillä oli SEUT 108 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 nojalla, Romanian liittymistä unioniin edeltäviin tapahtumiin. Näin ollen komissio ei voinut luokitella kyseessä olevaa toimenpidettä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.
93 Näin ollen asiassa T-704/15 esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ja asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.
Välitystuomion virheellinen luokittelu SEUT 107 artiklassa tarkoitetuksi eduksi ja tueksi
94 Asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen toisen osan yhteydessä ja asiassa T-704/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kantajat väittävät, että välitystuomiolla ei anneta niille taloudellista etua vaan pyritään ainoastaan korvaamaan niille aiheutunut vahinko. Tältä osin ne väittävät, että kyseisellä tuomiolla ei palauteta erityisasetusta vaan myönnetään niille korvauksia sillä perusteella, että Romania laiminlöi kahdenvälisessä investointisopimuksessa määrätyt velvollisuutensa ja erityisesti sen vuoksi, että tämä piti voimassa investoijien vastaavat velvollisuudet, vaikka kannustimet oli kumottu. Kantajat, jotka olivat alun perin vaatineet välitystuomioistuimessa erityisasetuksen palauttamista, ovat nimenomaisesti muuttaneet vaatimuksiaan tältä osin. Komissio on keskittynyt virheellisesti tapaan, jolla välitystuomioistuin oli laskenut korvaukset, pikemmin kuin niiden myöntämisen perusteeseen. Korvausten laskeminen ei ole merkityksellistä käsiteltävässä asiassa. Komissiolla ei sitä paitsi ollut toimivaltaa tarkastella uudelleen korvausta sillä perustella, että se ei hyväksy valittua laskentamenetelmää. Joka tapauksessa komissio ei ole osoittanut, että myönnetyt määrät vastasivat niiden korvausten ja vapautusten tarkkaa määrää, jotka kantajat olisivat saaneet erityisasetuksen nojalla asianomaiselta ajanjaksolta, ja että välitystuomiolla olisi siis todella palautettu kyseinen järjestely. Näin ollen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio 27.9.1988, Asteris ym., 106/87–120/87, EU:C:1988:457) mukaisesti välitystuomion täytäntöönpano ei anna niille SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.
95 Välitystuomiolla ei myöskään korvata kantajille soveltumattoman valtiontukitoimenpiteen kumoamista. Komissio lähtee virheellisestä oletuksesta, jonka mukaan erityisasetus oli unionin oikeudessa kiellettyä valtiontukea. Kantajat väittävät, että unionin valtiontukisääntöjä ei sovellettu erityisasetukseen välitystuomiossa tarkoitettujen tosiseikkojen tapahtuma-aikaan ja että komissio yrittää käyttää toimivaltaansa mainittuihin tosiseikkoihin taannehtivasti. Joka tapauksessa kantajien mukaan kyseessä on ”tavanomaisin markkinaehdoin” saatu etu, sillä maksu on välitystuomiolla annetun määräyksen automaattinen seuraus. Lopuksi näkemys, jonka mukaan kahdenvälinen investointisopimus olisi mitätön, on virheellinen.
96 Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, kiistää nämä väitteet. Sen mukaan on selvää, että kantajille suotuisan päätöksen johdosta myönnettyjen korvausten, jotka vastaavat suunnitellussa laittomassa ja sääntöjenvastaisessa tuessa tarkoitettuja määriä, maksaminen merkitsee sinänsä välillisen valtiontuen myöntämistä. Tältä osin komissio täsmentää, ettei se ole koskaan väittänyt, että välitystuomiolla palautettiin erityisasetus oikeudellisesti, vaan on pikemminkin päätellyt riidanalaisessa päätöksessä, että kyseisellä tuomiolla palautettiin tosiasiallisesti erityisasetuksessa säädetyt kannustimet, kun otetaan huomioon, että välitystuomiossa rajoitutaan palauttamaan välitysasian kantajat tilanteeseen, jossa ne olisivat kaikella todennäköisyydellä olleet, jos erityisasetusta ei olisi kumottu vuonna 2005. Välitystuomioistuin on huomauttanut kahdenvälisen investointisopimuksen rikkomisen ja myönnettyjen korvausten välisestä kausaaliyhteydestä viittaamalla yksinomaan erityisasetuksella säädettyjen kannustinten kumoamiseen mutta ei mainitse mitään vahinkoa, joka johtuisi investoijien velvoitteiden voimassa pitämisestä tai läpinäkyvyyden puutteesta. Käsiteltävä asia on perustavanlaatuisesti erilainen kuin asia, joka johti 27.9.1988 annettuun tuomioon Asteris ym., (106/87–120/87, EU:C:1988:457).
97 Espanjan kuningaskunta lisää, että kyseessä oleva korvaus on todella valtiontukea, koska asia on pantu vireille välitystuomioistuimessa vähän erityisasetuksen kumoamisen jälkeen ja koska itse korvauksen laskenta on suoritettu hyvin samankaltaisen menetelmän mukaan kuin mistä kyseisessä erityisasetuksessa oli säädetty. Nimenomaan tämän järjestelyn ennenaikainen kumoaminen on pohjimmiltaan koko oikeusriidan taustalla. Yhdelläkään yksityisellä ei ole myöskään yksilöllistä oikeutta valtiontukeen riippumatta sen muodosta ja siitä, myönsikö valtio sitä tälle aikaisemmin.
98 Riidanalaisen päätöksen 95 perustelukappaleessa komissio päätteli seuraavaa:
”On selvää, että Romania myöntää välitystuomion vapaaehtoisella tai pakkotäytäntöönpanolla [välitysasian] kantajille määrän, joka vastaa tarkalleen erityisasetuksen – – mukaisessa kumotussa järjestelyssä säädetyn hyödyn määrää kumoamishetkestä (22 päivänä helmikuuta 2005) järjestelyn suunniteltuun päättymisajankohtaan (1 päivänä huhtikuuta 2009). Tarkemmin sanottuna välitystuomion vapaaehtoisella tai pakkotäytäntöönpanolla korvataan tosiasiallisesti tulli, joka on peritty sokerista ja muista maahantuoduista raaka-aineista 22 päivästä helmikuuta 2005 31 päivään maaliskuuta 2009, sekä maahantuodusta sokerista peritty tulli, jonka [välitysasian] kantajat olisivat välttäneet, jos niillä olisi ollut mahdollisuus varastoida sokeria ennen erityisasetuksessa – – säädetyn järjestelyn suunniteltua päättymistä 31 päivänä maaliskuuta 2009. Lisäksi välitystuomioistuin määräsi maksettavaksi korkoa sekä korvausta väitettyjen mahdollisuuksien ja ansioiden menettämisestä, jotta voitiin varmistaa, että [välitysasian] kantajille maksettavat määrät vastaavat täysin kumotun järjestelyn mukaisia määriä ja että kantajien ”tilanne on sellainen, joka niillä muutoin ”kaikella todennäköisyydellä” olisi”. Välitystuomion vapaaehtoisen tai pakkotäytäntöönpanon avulla todella saatiin aikaan tilanne, joka [välitysasian] kantajilla olisi kaikella todennäköisyydellä ollut, jos erityisasetuksessa – – säädettyä järjestelyä ei olisi kumottu.”
99 Komissio huomautti riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappaleessa myös, että ”perustellessaan päätöstään myöntää korvauksia hinnannousun, varastointimahdollisuuden menettämisen ja tuoton toteutumatta jäämisen vuoksi välitystuomioistuin viittasi pelkästään haittaan, jota kantajat olivat kärsineet erityisasetuksessa – – säädettyjen kannustimien kumoamisen seurauksena”.
100 Tältä osin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.
101 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luonnehtiminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Siten kyse on ensinnäkin oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. tuomio 16.7.2015, BVVG, C-39/14, EU:C:2015:470, 23 ja 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 EUT-sopimuksessa määritellyn valtiontuen käsite on oikeudellinen ja sitä on tulkittava objektiivisten seikkojen perusteella. Tämän takia unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kuuluuko jokin toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ottaen huomioon niiden käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät konkreettiset seikat samoin kuin sen, onko komission arvio tekninen tai monimutkainen (ks. tuomio 21.6.2012, BNP Paribas ja BNL v. komissio, C‑452/10 P, EU:C:2012:366, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
103 Sitä paitsi aiheutuneen vahingon korvaamista ei voida pitää tukena paitsi, jos se johtaa sääntöjenvastaisen tai soveltumattoman tuen peruuttamisen korvaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 27.9.1988, Asteris ym., 106/87–120/87, EU:C:1988:457, 23 ja 24 kohta), kuten komissio muistuttaa riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappaleessa. Tämä 104 perustelukappale vahvistaa komission katsovan, että välitystuomio on soveltumatonta tukea, sillä tuomiolla korvataan sellaisen toimenpiteen peruuttaminen, jota se pitää unionin oikeuden kanssa yhteen soveltumattomana tukena.
104 Asiassa T-704/15 esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta kuitenkin seuraa, että unionin oikeutta ei sovelleta erityisasetuksen peruuttamisen korvaamiseen ainakaan liittymistä edeltävän ajanjakson osalta, sillä välitystuomion, jossa todettiin oikeuden korvaukseen syntyneen vuonna 2005, seurauksena ei ollut unionin oikeuden soveltamisen ja komission toimivallan alkaminen tuona aikaisempana ajanjaksona.
105 Näin ollen erityisasetuksella perustetun järjestelyn peruuttamisen korvaamista ainakaan ajanjaksoa 22.2.2005–1.1.2007 vastaavien määrien osalta ei voida katsoa korvaukseksi sääntöjenvastaisen tai unionin oikeuden kanssa yhteen soveltumattoman tuen peruuttamisesta.
106 Siltä osin kuin unionin oikeutta ei sovelleta erityisasetuksen peruuttamisen korvaamiseen ainakaan liittymistä edeltävältä ajanjaksolta, kantajat voivat ainakin tämän ajanjakson osalta vedota 27.9.1988 annettuun tuomioon Asteris ym. (106/87–120/87, EU:C:1988:457).
107 Asiassa T-704/15 esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta seuraa, että komissio ei ole toimivaltainen ja että unionin oikeutta ei sovelleta erityisasetuksella perustettuun järjestelyyn, sen kumoamiseen eikä tämän kumoamisen korvaamiseen, sillä välitystuomion, jolla todettiin korvausoikeuden olemassaolo vuonna 2013, seurauksena ei ala unionin oikeuden soveltaminen ja komission toimivalta erityisasetuksen aikaisempiin verokannustimiin ja niin muodoin kyseessä olevaan korvaukseen, joka johtui siitä.
108 Koska kyseessä oleva korvaus näin ollen kattoi ainakin osittain liittymistä edeltävän ajanjakson (22.2.2005 ja 1.1.2007 välinen aika) ja koska komissio ei tehnyt eroa liittymistä edeltävään ajanjaksoon ja liittymisen jälkeiseen ajanjaksoon liittyvien takaisin perittävien määrien välillä, päätös, jossa se luokitteli tueksi koko korvauksen, on väistämättä lainvastainen.
109 Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin siinä on luokiteltu SEUT 107 artiklassa tarkoitetuksi eduksi ja tueksi välitystuomioistuimen myöntämät korvaukset, joiden tarkoituksena oli korvata verokannustinten peruuttamisesta johtuneet vahingot ainakin unionin oikeuden voimaantuloa Romaniassa edeltäneeltä ajanjaksolta.
110 Näin ollen on hyväksyttävä myös asioissa T-624/15 ja T-694/15 esitetyn toisen kanneperusteen toinen osa ja asiassa T-704/15 esitetyn toisen kanneperusteen ensimmäinen osa.
111 Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan ilman, että on tarpeen tutkia näiden kanneperusteiden muita osia tai muita kanneperusteita.
Oikeudenkäyntikulut
112 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
113 Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kantajille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista näiden vaatimusten mukaisesti.
114 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta ja Unkari vastaavat näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Asiat T-624/15, T-694/15 ja T-704/15 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Kumotaan valtiontuesta SA.38517 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Romania on pannut täytäntöön – Välitysoikeuden asiassa Micula v. Romania 11 päivänä joulukuuta 2013 antama tuomio, 30.3.2015 annettu komission päätös (EU) 2015/1470.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan European Food SA:n, Starmill SRL:n, Multipack SRL:n, Scandic Distilleries SA:n, Ioan ja Viorel Miculan, European Drinks SA:n, Rieni Drinks SA:n, Transilvania General Import-Export SRL:n ja West Leasing International SRL:n oikeudenkäyntikulut.
4) Espanjan kuningaskunta ja Unkari vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset