Language of document : ECLI:EU:T:2013:9

Asia T‑182/10

Associazione italiana delle società concessionarie per la costruzione e l’esercizio di autostrade e trafori stradali (Aiscat)

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Moottoritieosuuden rakennustöitä ja myöhempää hallinnointia koskevan konsession myöntäminen suoraan – Päätös lopettaa kantelun käsittely – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Asiavaltuus – Toimi koskee kantajaa erikseen – Tutkittavaksi ottaminen – Tuen käsite – Valtion varat

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 15.1.2013

1.      Kumoamiskanne – Toimet, jotka voivat olla kanteen kohteena – Toimet, jotka valtiontukea koskevan kantelun tekijä voi riitauttaa – Komission kirje, jossa se ilmoittaa kantelijalle, että sillä ei ole riittävää syytä ottaa kantaa asiaan – Asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa tarkoitettu päätös – Kannekelpoinen toimi

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 4 ja 13 artikla sekä 20 artiklan 2 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla virallista tutkintamenettelyä aloittamatta katsottiin, ettei kansallinen toimenpide ole valtiontukea – SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden, joita asia koskee, nostama kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Kanteiden, joilla pyritään turvaamaan menettelylliset oikeudet, ja kanteiden, joilla kyseenalaistetaan komission päätöksen perusteltavuus, välinen ero

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Valtiontukia koskeva päätös – Jäsentensä kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Valtiontukia koskeva päätös – Jäsentensä kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Jäsenyritysten myöntämä erityinen toimeksianto ei ole välttämätön

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Valtiontukia koskeva päätös – Edunsaajana olevan yrityksen kanssa kilpaileva yritys – Kanneoikeus – Edellytykset – Jäsentensä kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen nostama kanne – Edellytys, jonka mukaan päätöksen on koskettava yhdistyksen jäseniä erikseen – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

6.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Valtiontukia koskeva päätös – Edunsaajana olevan yrityksen kanssa kilpaileva yritys – Kanneoikeus – Edellytykset – Jäsentensä kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen nostama kanne – Niiden kilpailutilanteen huomattavan loukkaamisen toteen näyttäminen – Arviointi

(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

7.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista myönnetty tuki – Moottoritieosuuden rakentamisen rahoittaminen muiden moottoritieosuuksien tiemaksuja korottamalla – Tapauksessa, jossa määrät siirtyvät suoraan ja yksinomaan kyseisiä tieosuuksia hyödyntävien yksityisten yhtiöiden välillä, kyseessä eivät ole valtion varat

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.      Valtiontukia koskevan kantelun tutkinta merkitsee välttämättä, että on aloitettava alustavan tutkinnan vaihe, joka komission on päätettävä tekemällä EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa tarkoitettu päätös. Jos komissio toteaa kantelun tutkimisen jälkeen, että tutkinnan perusteella ei voida päätellä, että kyseessä olisi valtiontuki, se kieltäytyy implisiittisesti muodollisen menettelyn aloittamisesta; tällaista päätöstä ei voida pitää pelkkänä väliaikaisena toimenpiteenä. Näin ollen kun kantelija on toimittanut täydentävät huomautukset komission lähetettyä ensimmäisen kirjeen, jossa se ilmoittaa asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti katsovansa, että sillä ei ole riittävää syytä ottaa kantaa asiaan, komissiolla on asetuksen N:o 659/1999 13 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus saattaa alustavan tutkinnan vaihe päätökseen tekemällä tämän asetuksen 4 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukainen päätös eli päätös, jossa se toteaa, että kyseessä ei ole tuki, että se ei vastusta tukea tai että se aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn. Lisäksi arvioitaessa, onko komission toimi tällainen päätös, on otettava huomioon ainoastaan toimen asiasisältö mutta ei sitä, täyttääkö se tietyt muotovaatimukset, joiden jäädessä täyttymättä komissio voisi vapautua tuomioistuinten valvonnasta yksinkertaisesti vain laiminlyömällä nämä muotovaatimukset.

Komission velvollisuus tehdä päätös alustavan tutkintavaiheen päätyttyä tai sen kanteesta muodostaman näkemyksen oikeudellinen luonnehdinta ei ole sidoksissa kantelijan toimittamien tietojen laatuun eli siihen, ovatko ne merkityksellisiä tai yksityiskohtaisia. Komissio ei siis voi kantelun tueksi toimitettujen tietojen heikon laadun perusteella vapautua velvollisuudestaan aloittaa alustavan tutkinnan vaihe tai päättää tämä tutkinta tekemällä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa tarkoitettu päätös. Tällainen tulkinta ei aiheuta sille kohtuutonta tutkintavelvollisuutta tapauksissa, joissa kantelijan toimittamat tiedot ovat epämääräisiä tai koskevat hyvin laajaa alaa.

Tästä seuraa, että tapauksessa, jossa komissio on ottanut selvästi kantaa asiaan, koska se katsoi, että kantajan kantelussaan ilmoittamat toimet eivät olleet valtiontukia, on katsottava, että mainittu päätös on asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan ”jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea, se tekee asiasta tämän seikan toteavan päätöksen”, tarkoitettu päätös. Tällainen päätös on kannekelpoinen toimi.

(ks. 27–31 ja 33 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 40–43 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 48 kohta)

4.      Ei ole välttämätöntä, että yhdistyksellä, jonka sääntömääräisiin tehtäviin kuuluu sen jäsenten etujen ajaminen, on lisäksi niiden jäsenten, joiden etuja se ajaa, myöntämä erityinen toimeksianto tai valtuutus, jotta sillä olisi asiavaltuus kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa. Lisäksi koska kanteen nostaminen unionin tuomioistuimissa kuuluu tällaisen yhdistyksen sääntömääräisiin tehtäviin, se seikka, että jotkin sen jäsenet voivat myöhemmin sanoutua irti kanteen nostamisesta, ei ole omiaan poistamaan sen oikeussuojan tarvetta.

(ks. 53 ja 54 kohta)

5.      Jäsentensä kollektiivisia etuja ajavan yhdistyksen valtiontukia koskevasta päätöksestä nostaman kumoamiskanteen yhteydessä unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole asian tutkittavaksi ottamista ratkaistaessa antaa lopullista ratkaisua siitä, koskeeko riidanalainen päätös yhdistyksen jäseniä erikseen, eikä yhdistyksen jäsenten ja tukea saaneiden yritysten välisistä kilpailusuhteista. Tältä osin yhdistyksen on ainoastaan asianmukaisella tavalla selvitettävä syyt, joiden vuoksi väitetty tuki on omiaan vahingoittamaan sen yhden tai useamman jäsenen oikeutettuja intressejä ja merkittävällä tavalla vaikuttamaan niiden asemaan kyseisillä markkinoilla.

(ks. 60 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 61, 64–66, 69, 78 ja 79 kohta)

7.      Ainoastaan suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja voidaan pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina. Kyseinen määräys koskee kaikkia rahoituskeinoja, joita viranomaiset voivat tosiasiallisesti käyttää tukeakseen yrityksiä, ilman että sillä seikalla olisi merkitystä, ovatko nämä varat pysyvästi valtion varoja. Tästä seuraa, että vaikka kyseistä toimenpidettä vastaavat summat eivät ole pysyvästi viranomaisten omistuksessa, ne voidaan luokitella valtion varoiksi jo sillä perusteella, että ne ovat jatkuvasti valtion valvonnassa ja siis toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä.

Tapauksessa, jossa kyseiset määrät siirtyvät suoraan ja yksinomaan yksityisten yhtiöiden välillä, ilman että ne olisivat edes väliaikaisesti minkään julkisen elimen hallussa tai valvonnassa, kyseessä eivät ole valtion varat. Näin on silloin, kun moottoritieosuuden toteuttaminen rahoitetaan muiden osuuksien tiemaksuja korottamalla ja konsession haltijat, jotka ovat yksityisiä yhtiöitä, suorittavat tiemaksun korotuksesta kertyvää tuottoa vastaavat määrät suoraan kyseistä tieosuutta koskevan konsession haltijalle.

(ks. 103–105 kohta)