Kanne 19.9.2008 - ICF v. komissio
(Asia T-406/08)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Industries Chimiques du Flour SA (ICF) (Tunis, Tunisia) (edustajat: asianajajat M. van der Woude ja T. Hennen)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
Päätös on kumottava kantajaa koskevilta osin
toissijaisesti kantajalle määrätyn sakon määrää on alennettava huomattavasti
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii kanteellaan asiassa sen COMP/39.180 - Alumiinifluoridi 25.6.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 3043 lopullinen kumoamista jolla tiettyjen yritysten, joihin myös kantaja lukeutuu, todettiin rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, kun ne sopivat hinnankorotustavoitteesta alumiinifluoridin maailmanmarkkinoilla ja tekivät maailmanlaajuisesti selvityksiä eri alueilla, mukaan lukien Euroopassa, yleisen hintatason määrittämiseksi ja tiettyjen tapausten osalta markkinoiden jakamiseksi, sekä kun ne vaihtoivat taloudellisesti arkaluontoisia tietoja.
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen, jotka perustuvat seuraaviin seikkoihin:
- Puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja asetuksen N:o 1/2003
1 27 artiklan rikkomiseen, koska väitetiedoksiannossa kuvattu rikkominen poikkeaa riidanalaisessa päätöksessä todetusta rikkomisesta ja riidanalainen päätös perustuu asiakirjoihin, joita ei mainita väitetiedoksiannossa.
- EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, sillä riidanalaiseen päätökseen sisältyvä oikeudellinen luonnehdinta, joka koskee sitä tosiseikastoa, josta kantajaa väitetiedoksiannossa moititaan, on virheellinen, koska siinä satunnainen tietojen vaihtaminen katsotaan EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi. Kantaja katsoo, että riidanalaista tosiseikastoa ei voida missään tapauksessa katsoa yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi
- asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan rikkomiseen ja luottamuksensuojaperiaatteen loukkaamiseen sakon määrän määrittämisen yhteydessä, koska komissio sovelsi kantajan mukaan virheellisesti sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja, kun se i) ei tukeutunut tarkastetun tilinpäätöksen osoittamaan liikevaihtoon eikä ii) jättänyt arvioimatta tavaroiden tai palvelujen myynnin kokonaisarvoa suhteessa maantieteellistä alaa koskevaan rikkomiseen. Kantajan mukaan komissio myös luonnehti tosiseikkoja virheellisellä tavalla. Kantaja vetoaa sakon määrän alentamista koskevan vaatimuksensa tueksi lisäksi siihen, että kartelliin osallisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus on pieni ja että yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei ole pantu täytäntöön.
- Tunisian kanssa tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen
2 rikkomiseen sillä perusteella, että komissio sovelsi kantajan mukaan yksinomaan yhteisön kilpailusäännöksiä, vaikka sovellettavaksi olisivat tulleet myös Euro-Välimeri-sopimuksen säännökset, vaikkakin vain yhteisön kilpailusäännösten rinnalla. Kantajan mukaan komission yksipuolinen toiminta on vastoin kansainvälisen kohteliaisuuden periaatetta sekä komission huolenpitovelvollisuutta.