Language of document : ECLI:EU:T:2015:383

Asia T‑655/11

FSL Holdings ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan banaanimarkkinat Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa – Hintojen vahvistamisen koordinointi – Näytön tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet – Harkintavallan väärinkäyttö – Todiste kilpailusääntöjen rikkomisesta – Sakkojen määrän laskeminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.6.2015

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Hyväksyttävissä olevat todisteet – Kansallisten viranomaisten keräämien tietojen komissiolle lähettämisen laillisuus – Kansallisten tuomioistuinten kansallisen oikeuden perusteella suorittama harkinta – Lähettäminen, jota kansallinen tuomioistuin ei ole todennut lainvastaiseksi – Komissio ottaa näin lähetetyt tiedot huomioon todisteina – Sallittavuus

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohta)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Päätös, jossa määrätään tarkastuksesta – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Velvollisuus mainita tarkastuksen kohde ja tarkoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Tarkastuksessa saatujen tietojen käyttäminen – Rajat – Tarkastuksessa sattumalta paljastuneiden tietojen paikkansapitävyyden tarkistamista koskevan tutkinnan aloittaminen – Hyväksyttävyys

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artikla)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Valta jakaa menettely osiin – Uuden tutkinnan aloittamiseen rinnastettava jako – Harkintavalta

(SEUT 101 artikla)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Asianomaisen yrityksen mahdollisuus käyttää täysimääräisesti kyseisiä oikeuksiaan vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen – Komission hallussa olevat kansallisissa tutkinnoissa saadut käsin kirjoitetut muistiinpanot – Velvollisuutta ilmoittaa niistä asianomaiselle yritykselle väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävän alustavan tutkinnan aikana ei ole

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Ennen komission lopullista päätöstä myönnetty ehdollinen sakkoimmuniteetti – Ulottuvuus – Komission esittämä muistutus siitä, että ehdollisen immuniteetin myöntämisellä luotu menettelyllinen asema on väliaikainen, ei ole lainvastaista painostusta

(SEUT 101 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan a ja b alakohta, 11 kohdan a–c alakohta, 15, 16, 18 ja 19 kohta)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakon määrän alentaminen yhteistyön perusteella – Täydellinen immuniteetti – Edellytykset – Asianomaisen yrityksen kokonaisvaltaisen, jatkuvan ja nopean yhteistyön käsite

(SEUT 101 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 11 kohdan a alakohta)

8.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite

(SEUT 263 artikla)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittämien – Oikeudellinen kehys – Komission vahvistamat suuntaviivat – Komission tiedonanto, joka koskee sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä kartelleja koskevissa asioissa kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten yhteistyön perusteella – Komission rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä – Rajoituksen ulottuvuus

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

10.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Toisen menettelyn yhteydessä suoritetussa tarkastuksessa kerättyjen tietojen käyttäminen – Hyväksyttävyys – Täydellistä sakkoimmuniteettia hakevan yrityksen velvollisuus tehdä kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä – Vaikutus

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

11.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten lausuntojen käyttäminen todisteina – Sallittavuus – Yhteistoimintajärjestelyn pääosallistujien sellaisten vapaaehtoisten lausuntojen todistusvoima, jotka ne antavat, jotta niihin sovellettaisiin yhteistyötiedonantoa

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

12.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Rikkomisajanjakson ulkopuolella todettujen seikkojen huomioon ottamisen hyväksyttävyys – Vaadittava todistusvoima yksittäin tarkasteltujen todisteiden osalta

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

13.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan, että kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisellä rikotaan kilpailusääntöjä – Asiakirjanäyttöön tukeutuvat päätökset – Rikkomisen olemassaolon kiistävien yritysten todisteluvelvollisuus (SEUT 101 artikla)

14.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Asiakirjatodisteet – Asiakirjan todistusarvon arviointi – Perusteet – Asiakirja, joka on laadittu välittömästi tosiseikkojen tapahtumisen yhteydessä tai jonka on laatinut näiden tosiseikkojen välitön todistaja – Merkittävä todistusarvo

(SEUT 101 artikla)

15.    Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Sovellettavuus kilpailualan menettelyyn – Seuraukset

(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

16.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Sopimus, jolla pyritään rajoittamaan kilpailua – Laillisten päämäärien samanaikainen tavoittelu – Vaikutuksettomuus

(SEUT 101 artikla)

17.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on päätettävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään – Sellaisten arkaluontoisten tietojen paljastaminen, joilla poistetaan kilpailijan tulevaa käyttäytymistä koskeva epätietoisuus – Julkisesti saatavilla olevien tietojen kuuluminen soveltamisalaan – Edellytykset

(SEUT 101 artikla)

18.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Kilpailunvastaiseen sopimukseen osallistunut yritys – Kartellissa sovitusta poikkeava käyttäytyminen – Seikka, jonka nojalla ei välttämättä voida sulkea pois sen osallistumista sopimukseen

(SEUT 101 artikla)

19.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yrityksen joutuminen vastuuseen sen elinten menettelystä – Vastuun syntymisen edellytykset – Sellaisen henkilön toiminta, jolla on oikeus toimia yrityksen lukuun

(SEUT 101 artikla)

20.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi suhteessa rikkomisen luonteeseen – Hintojen kehitykseen liittyviä merkittäviä tekijöitä koskevat kilpailijoiden väliset keskustelut – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Yhdenmukaistetun menettelytavan ja kuluttajahintojen välisen suoran sidoksen puuttumisella ei ole merkitystä

(SEUT 101 artikla)

21.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Päätös olla antamatta oikeutta tutustua tiettyyn asiakirjaan – Perustelut

(SEUT 101 artikla)

22.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kuulemistilaisuudet – Tiettyjen henkilöiden kuuleminen – Komission harkintavalta – Raja – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(SEUT 101 artikla; komission asetuksen 773/2004 10 artiklan 3 kohta ja 13 artikla)

23.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yhtenäinen luonnehdinta ”sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi” – Hyväksyttävyys

(SEUT 101 artikla)

24.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen – Tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuvien kilpailusääntöjen rikkomisten väliset erot – Perusteet, joilla tietyllä sopimuksella voidaan sen tarkoituksen vuoksi katsoa rajoitettavan kilpailua

(SEUT 101 artikla)

25.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Samankaltaisessa tilanteessa olevan toisen toimijan ei todeta syyllistyneen rikkomiseen – Vaikutuksettomuus

(SEUT 101 artikla)

26.    Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen sen vuoksi, että se on osallistunut kokonaisuutena tarkasteltuun rikkomiseen – Edellytykset

(SEUT 101 artikla)

27.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission todistusvelvollisuus rikkomisesta ja sen kestosta – Todistusvelvollisuuden ulottuvuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Todisteiden puuttuminen huomioon otettuun kokonaisajanjaksoon sisältyvien määrättyjen ajanjaksojen osalta – Yritys keskeyttää rikkomiseen osallistumisen – Uusittu rikkominen – Vaikutukset sakon määrittämiseen

(SEUT 101 artikla)

28.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon erilaisia joustavuuteen liittyviä seikkoja – Komission harkintavalta – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Sakon perusmäärän laskeminen – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 9, 12 ja 13 kohta sekä 19–23 kohta)

29.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa vahvistettu laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Perusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi rikkomisen luonteen mukaan – Kilpailunvastaisen menettelyn vaikutus ei ole ratkaiseva peruste

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19–24 kohta)

30.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

31.    Kilpailu – Sakot – Yrityksen omaan käyttäytymiseen perustuva arviointi – Sillä, ettei toiselle taloudelliselle toimijalle ole määrätty seuraamuksia, ei ole vaikutusta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

1.      Unionin oikeudessa ei voida hyväksyä todisteita, jotka on hankittu jättäen kokonaan noudattamatta menettelyä, josta niiden hankkimisen osalta on säädetty ja jolla pyritään suojelemaan asianomaisten perusoikeuksia. Tämän menettelyn noudattamista on siten pidettävä SEUT 263 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna olennaisena menettelymääräyksenä. Olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta aiheutuu seurauksia riippumatta siitä, onko tästä rikkomisesta aiheutunut vahinkoa sille, joka vetoaa siihen.

Kilpailualan hallinnollisesta menettelystä on tarkemmin ottaen todettava, että kielto käyttää komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohdan mukaisia tutkintavaltuuksiaan käyttäen hankkimia tietoja näyttönä muihin tarkoituksiin kuin mihin ne on hankittu, palvelee erityistarvetta eli tarvetta varmistaa se, että niitä menettelyllisiä takeita, jotka liittyvät siihen, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset tehtäviään hoitaessaan kokoavat tietoja, noudatetaan ja samalla mahdollistetaan näiden viranomaisten välinen tietojenvaihto. Tästä kiellosta ei voida kuitenkaan johtaa automaattisesti yleistä kieltoa, jonka mukaan komissio ei saisi käyttää näyttönä tietoja, jotka muu kansallinen viranomainen on tehtäviään hoitaessaan saanut.

Sen laillisuus, että kansallinen syyttäjäviranomainen tai toimivaltainen kilpailuviranomainen lähettää komissiolle kansallisen rikosoikeuden nojalla saatuja tietoja, on kysymys, joka kuuluu kansallisen oikeuden alaan. Lisäksi unionin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia valvomaan kansallisen viranomaisen toimenpiteen laillisuutta kansallisen oikeuden kannalta. Kun kansallinen tuomioistuin ei ole todennut kyseisten asiakirjojen luovuttamista lainvastaiseksi, ei ole katsottava, että nämä asiakirjat olisivat todisteita, joita ei voida ottaa tutkittavaksi ja joita ei voida ottaa asiakirjavihkoon.

(ks. 44–46, 78 ja 80 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 48–53 kohta)

3.      Vaikka kilpailualan hallintomenettelyssä komission tarkastuksissa kokoamia tietoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin tarkastusvaltuutuksissa tai tarkastuksia koskevassa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että olisi kiellettyä, että komissio aloittaisi uuden tutkimusmenettelyn selvittääkseen niiden tietojen paikkansapitävyyden, jotka se on sattumalta saanut aiemmin suoritetussa tarkastuksessa, tai täydentääkseen näitä tietoja, mikäli nämä tiedot antaisivat viitteitä EUT-sopimuksen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen olemassaolosta. Komissiolla on uudessa tutkimuksessa oikeus vaatia uudelleen jäljennöstä asiakirjoista, jotka se on saanut ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä, ja käyttää niitä tällöin selvitysaineistona asiassa, jota jälkimmäinen tutkimus koskee ilman, että tällä olisi vaikutusta asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksiin.

Se, että yritystä pyydetään esittämään uudelleen asiakirjat, jotka se on esittänyt jo ensimmäisessä tutkimuksessa, ei ole lainvastaista vaan ehdoton edellytys sille, että mainittuja asiakirjoja voidaan käyttää toisessa tapauksessa.

(ks. 54, 55, 69, 104 ja 157 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 56, 57 ja 148 kohta)

5.      Kilpailualan hallinnollisessa menettelyssä yhtäältä juuri väitetiedoksiannon lähettäminen ja toisaalta se, että väitetiedoksiannon adressaatilla on oikeus tutustua asiakirjavihkoon, jotta se voi saada tietoonsa, mitä todisteita komission asiakirjavihkoon sisältyy, turvaavat puolustautumisoikeudet.

Asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan juuri väitetiedoksiannossa kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn tässä vaiheessa perustaa näkemyksensä. Tästä seuraa, että asianomainen yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

Jos nimittäin edellä tarkoitetut oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää vaihetta, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo ensimmäisessä tutkintavaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata.

Tästä seuraa, ettei komissiolla ole velvollisuutta ilmoittaa asianomaiselle yritykselle ennen väitetiedoksiannon lähettämistä siitä, että kansallinen viranomainen oli toimittanut asiakirjoja.

(ks. 94–97 kohta)

6.      Kilpailualan hallinnollisessa menettelyssä myönnettävä ehdollinen immuniteetti merkitsee sitä, että sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 8 kohdassa asetetut edellytykset täyttävälle yritykselle myönnetään hallinnollisen menettelyn aikana tietyt oikeusvaikutukset tuottava menettelyllinen erityisasema. Tällaista ehdollista immuniteettia ei kuitenkaan voida missään tapauksessa rinnastaa lopulliseen sakkoimmuniteettiin, joka myönnetään vasta hallinnollisen menettelyn lopussa.

Vasta hallinnollisen menettelyn lopussa komissio tekee lopullisen päätöksensä siitä, myönnetäänkö ehdollisen immuniteetin saaneelle yritykselle tällä päätöksellä varsinainen sakkoimmuniteetti. Samalla hetkellä lakkaavat ehdollisesta immuniteetista seuraavan menettelyllisen aseman vaikutukset.

Tässä järjestelmässä, sellaisena kuin siitä määrätään yhteistyötiedonannossa, immuniteettia hakeneelle yritykselle ei ennen komission lopullista päätöstä myönnetä varsinaista immuniteettia vaan ainoastaan menettelyllinen asema, joka voi hallinnollisen menettelyn päätteeksi muuttua sakkoimmuniteetiksi, jos vaaditut edellytykset täyttyvät.

Komissio ei ole siten velvollinen ottamaan jo väitetiedoksiannon vaiheessa lopullista kantaa sakkojen alentamishakemukseen.

Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon sakkoimmuniteetin hakijan menettelyllisestä asemasta yritykselle johtuvat velvoitteet, ei voida katsoa, että ainoastaan se, että komissio muistutti sitä tästä asemasta, merkitsisi lainvastaista painostamista.

(ks. 116, 119, 120, 146 ja 154 kohta)

7.      Täydellisen sakkoimmuniteetin myöntäminen on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan yrityksellä on yksilöllinen vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja tällainen poikkeus voidaan oikeuttaa tarpeella helpottaa vakavimpiin kilpailunrajoituksiin luokiteltavien menettelytapojen toteamista, tutkintaa ja rankaisemista sekä varmistaa seuraamusten varoittava vaikutus. Tässä tilanteessa on siis täysin johdonmukaista vaatia, että immuniteettia hakenut yritys tekee – kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestään myönnettävän täydellisen sakkoimmuniteetin vastineeksi – komission tutkinnan aikana yhteistyötä, jonka sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon sanamuodon mukaan on oltava ”kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa”.

Yhteistyön luonnehtiminen ”kokonaisvaltaiseksi” merkitsee, että immuniteetin hakijan komissiolle tarjoaman avun on oltava kattavaa, ehdotonta ja varauksetonta. Sen luonnehtiminen ”jatkuvaksi” ja ”nopeaksi” tarkoittaa, että yhteistyön on jatkuttava koko hallinnollisen menettelyn ajan ja että sitä on periaatteessa tehtävä välittömästi.

Sakon alentaminen yhteistyötiedonannon nojalla on lisäksi perusteltua ainoastaan, kun toimitettujen tietojen ja kyseessä olevan yrityksen käyttäytymisen yleisemminkin voidaan katsoa osoittavan yrityksen todellista yhteistyöhenkeä.

Itse yhteistyön käsitteestä seuraa, että alennus voidaan myöntää kyseisen yhteistyötiedonannon perusteella yksinomaan, jos kyseessä olevan yrityksen käyttäytyminen ilmentää tällaista yhteistyöhenkeä.

Tätä periaatetta on sitäkin suuremmalla syyllä sovellettava täydellisen sakkoimmuniteetin oikeuttavaan yhteistyöhön, koska sakoista vapauttaminen merkitsee edullisempaa kohtelua kuin pelkkä sakon alentaminen. Täydellisen sakkoimmuniteettiin oikeuttavan ”kokonaisvaltaisen, jatkuvan ja nopean” yhteistyön käsite edellyttää siten todellista ja kattavaa yhteistyötä, jossa yritys osoittaa aitoa yhteistyöhenkeä.

(ks. 122–126 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 139 kohta)

9.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetussa tiedonannossa määritetään kilpailuoikeudessa yleisesti ja abstraktisti ne kilpailuoikeudelliset menettelysäännöt, jotka komissio on asettanut itselleen sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan ohjelmansa soveltamiseksi, ja taataan näin ollen yritysten oikeusvarmuus.

Vaikka kyseistä yhteistyötiedonantoa ei voida pitää oikeussääntöinä, joita komissio on kaikissa tapauksissa velvollinen noudattamaan, sillä vahvistetaan kuitenkin käytännesääntöjä, joilla ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio ei voi yksittäistapauksessa poiketa, jollei se perustele tätä poikkeamista syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.

Kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä se voi poiketa näistä säännöistä, tai muuten sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta.

(ks. 141–143 kohta)

10.    Kilpailualan hallinnollisessa menettelyssä se, että komissio ei tukeudu tietyssä asiassa todisteena kilpailusääntöjen rikkomisesta alkuperäiseen sakkojen alentamishakemukseen, ei ole omiaan osoittamaan, että komissio olisi käyttänyt toimivaltuuksiaan myöhemmän menettelyn kuluessa väärin yllyttääkseen asianomaista yritystä vahvistamaan toiseen asiaan liittyviä tosiseikkoja. Täydellistä sakkoimmuniteettia hakevan yrityksen yhteistyövelvoitteeseen kuuluu velvollisuus tehdä kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä koko menettelyn ajan, ja tämä voi edellyttää komission esittämien kysymysten johdosta sellaisia tosiseikkoja, joita alkupäinen lausuma ei kata, koskevien tutkimusten tekemistä ja lausumien antamista, koska kysymyksiin vastaaminen on tärkeä osa sakkoimmuniteettia hakeneelle kuuluvaa yhteistyövelvollisuutta.

Koska komissiolla on lisäksi oikeus sekä erottaa että yhdistää menettelyt objektiivisin perustein silloin, kun asiassa ei ole vedottu seikkoihin, joilla voitaisiin riitauttaa ne komission esittämät syyt, joiden perusteella komissio on katsonut, että kahteen toisistaan erilliseen menettelyyn liittyviä tosiseikkoja on syytä pitää kahtena selvästi erillisenä kilpailusääntöjen rikkomisina, komissio voi perustellusti katsoa, että tällaisessa tapauksessa jokaisen sakkoimmuniteettia hakeneen on tehtävä yhteistyötä samasta immuniteettihakemuksesta mahdollisesti seuraavissa molemmissa eri tutkinnoissa ja jatkettava yhteistyötä vielä senkin jälkeen, kun se on saanut lopullisen sakkoimmuniteetin sen rikkomisen tai niiden rikkomisten osalta, joista on ollut kyse toisessa näistä tutkinnoista.

Koska komissio voi tukeutua tietyssä asiassa saatuihin todisteisiin lähtökohtana toisessa asiassa tehtäville tarkastuksille ja koska sakkoimmuniteetin hakijan yhteistyövelvoite jatkuu koko menettelyn ajan ja merkitsee velvollisuutta reagoida uusiin seikkoihin, se, että esittäessään sakkoimmuniteetin hakijalle kysymyksen komissio tukeutui toisen asian asiakirjavihkoon sisältyneeseen asiakirjaan, ei ole lainvastaista.

(ks. 147–149 ja 165 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 151–153, 182, 338–343, 356, 380, 381, 386 ja 495 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 175–179, 203, 217 ja 375 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 180, 181 ja 261–263 kohta)

14.    Unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate, ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus, joka riippuu niiden alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja niiden sisällön järkevyydestä ja luotettavuudesta. Erittäin tärkeänä on pidettävä sitä, että asiakirja on laadittu välittömästi tosiseikkojen tapahtumisen yhteydessä tai että sen on laatinut näiden tosiseikkojen välitön todistaja.

(ks. 182, 183, 197, 222, 229 ja 344 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 184 ja 185 kohta)

16.    Kilpailuoikeudessa sopimusta voidaan pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei ole kilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä päämääriä, jollei ole osoitettu, että yhteydenpidolla oli ainoastaan tällaisia hyväksyttäviä päämääriä.

(ks. 220, 230 ja 306 kohta)

17.    Kilpailuoikeudessa kilpailijoiden välinen tietojenvaihto ei ole hyväksyttävää sillä perusteella, että nämä tiedot tai jotkut niistä ovat julkisesti saatavilla, sillä kaikkien talouden toimijoiden on määritettävä itsenäisesti politiikka, jota ne aikovat harjoittaa sisämarkkinoilla. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois talouden toimijoiden oikeutta sopeuttaa toimintaansa oman harkintansa mukaan kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset toimijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä niin, että tämän yhteydenpidon tarkoituksena tai vaikutuksena on, että joko vaikutetaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastetaan tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen.

Tältä osin on todettava, ettei kilpailijan näkemys jostain tarjonta- ja kysyntäolosuhteiden kannalta tärkeästä tiedosta, joka voidaan saada muuten kuin keskustelemalla kyseisten yritysten kanssa, ja tämän tiedon vaikutuksesta markkinoiden kehitykseen, ole määritelmän mukaan saatavilla olevaa julkista tietoa.

On lisäksi todettava, että hintoja koskevien tietojen säännöllinen vaihtaminen voi lisätä keinotekoisesti sellaisten markkinoiden läpinäkyvyyttä, joilla kilpailu on jo vähäisempää erityisen sääntelyn ja kilpailijoiden välisen tietojen vaihtamisen vuoksi.

Vaikka hintoja koskevat tiedot ovat asiakkaiden tiedossa ennen kuin ne ilmoitetaan kilpailijoille ja vaikka ne näin voidaan koota jo markkinoilta, tämä seikka ei merkitse sitä, että hintataulukoiden kilpailijoille lähettämisen ajankohtana nämä hinnat muodostaisivat objektiivisen ja välittömästi varmennettavissa olevan markkinatiedon. Suora lähettäminen mahdollistaa sen, että kilpailijat saavat nämä tiedot yksinkertaisemmin, nopeammin ja suoremmin kuin markkinoiden kautta. Ennakolta lähettäminen tekee lisäksi mahdolliseksi tulevia hintapolitiikkoja koskevan keskinäisen varmuuden ilmapiirin luomisen.

Yksistään se seikka, että on otettu vastaan kilpailijoita koskevia tietoja, jotka itsenäinen toimija pitää liikesalaisuutena, riittää osoittamaan kilpailunvastaista tarkoitusta.

(ks. 282 ja 320–324 kohta)

18.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 302 kohta)

19.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 303 ja 304 kohta)

20.    Kilpailijoiden välillä tapahtuva tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua. Hinnan, vaikka vain viitehinnankin, vahvistaminen vaikuttaa kilpailuun sen vuoksi, että sen avulla kaikilla kartelliin osallisilla on mahdollisuus ennustaa muiden kilpailijoiden harjoittama hintapolitiikka kohtuullisen varmasti. Yleisemmin tällaiset kartellit vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin.

Banaanimarkkinoiden osalta on erityisesti todettava, että sääolosuhteet sekä tuottajamaissa että maissa, joihin hedelmät tuodaan kulutettaviksi, satamien ja kypsyttäjien varastojen suuruus, vähittäismyynnin ja kypsyttäjille suuntautuvan myynnin tilanne sekä myynninedistämiskampanjat ovat selvästi erittäin tärkeitä seikkoja määritettäessä tarjonnan tasoa suhteessa kysyntään, ja niiden esille tuominen valveutuneiden toimijoiden kahdenvälisissä keskusteluissa johtaa väistämättä samaan käsitykseen markkinoista ja niiden hintakehityksestä.

Tältä osin on todettava, että vaikka oletettaisiinkin, etteivät jatkossa laskutetut tosiasialliset hinnat vastaa osapuolten kesken vaihdettuja hintoja koskeneita aikomuksia, tämä ei poista tämän tietojenvaihdon kilpailunvastaisuutta. Lisäksi SEUT 101 artikla, sen enempää kuin muutkaan perussopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä.

Erityisesti se, ettei yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuta suoraan hintatasoon, ei estä sen toteamista, että sillä rajoitetaan kyseessä olevien yritysten välistä kilpailua. Tältä osin on todettava, että markkinoilla tosiasiallisesti käytettäviin hintoihin voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät, jotka eivät ole kartellin jäsenten vaikutusvallassa, kuten talouden yleinen kehitys, kysynnän kehitys tällä nimenomaisella alalla tai asiakkaiden neuvotteluvoima.

(ks. 328–330, 388, 391, 456, 457, 536 ja 537 kohta)

21.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 400–403)

22.    Kilpailualan hallinnollisessa menettelyssä noudatettaviin, unionin oikeusjärjestyksessä annettuihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat.

Puolustautumisoikeuksien turvaaminen ei edellytä sitä, että komissio kuulisi asianosaisen nimeämiä todistajia katsoessaan, että asia on jo riittävästi tutkittu. Vaikka [SEUT] 101 ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan 3 kohdassa säädetäänkin, että yritykset ja yritysten yhteenliittymät, joihin sovelletaan asetuksen N:o 1/2003 soveltamista koskevaa menettelyä, voivat ehdottaa, että komissio kuulee henkilöitä, jotka voivat vahvistaa vastineessa ilmoitetut tosiseikat, saman asetuksen 13 artiklasta ilmenee, että tällaisessa tapauksessa komissiolla on kohtuullisessa määrin harkintavaltaa päättäessään siitä, onko sellaisia henkilöitä tarpeen kuulla, joiden lausumilla saattaa olla merkitystä asian selvittämisen kannalta.

(ks. 405 ja 406 kohta)

23.    Kilpailuoikeudessa sopimuksen käsitteen vertailu yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteeseen osoittaa, että subjektiiviselta kannalta ne kattavat samankaltaisia salaisen yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta.       Tästä seuraa, että vaikka sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteillä on osittain erilaiset tunnusmerkit, ne eivät ole keskenään yhteensopimattomia. Komission ei tarvitse luonnehtia kutakin todettua menettelytapaa sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, vaan se voi perustellusti luonnehtia toisia näistä menettelytavoista ”sopimuksiksi” ja toisia ”yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi.”

Se, että kyseisessä rikkomisessa on mukana vain kaksi yritystä, joista toinen on pieni, ja että rikkominen kesti alle yhdeksän kuukautta, ei vaikuta millään tavalla siihen, että komissio ei ole velvollinen luonnehtimaan kutakin todettua menettelytapaa sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, vaan se voi perustellusti luonnehtia toisia näistä menettelytavoista ”sopimuksiksi” ja toisia ”yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi”. Koska komissio on osoittanut osapuolten väliset yhteydet oikeudellisesti riittävällä tavalla, ei voida edellyttää, että se määrittäisi täsmällisesti kunkin yksittäisen ajankohdan, jona osapuolet yhdenmukaistivat toimintaansa.

(ks. 418, 419 ja 453 kohta)

24.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 421–431, 469, 471 ja 472 kohta)

25.    Kilpailuoikeudessa sitä, että joidenkin yritysten on todettu rikkoneen kilpailusääntöjä, ei voida sivuuttaa sillä perusteella, ettei muita yrityksiä vastaan ole käynnistetty menettelyjä. Sen vuoksi, että komissio ei ole todennut kilpailusääntöjen rikkomista sellaisen toimijan osalta, joka on samankaltaisessa tilanteessa kuin rikkomiseen syyllistynyt yritys, ei voida jättää huomiotta viimeksi mainitun osalta todettua kilpailunsääntöjen rikkomista silloin, kun rikkominen on näytetty asianmukaisesti toteen.

(ks. 461 kohta)

26.    SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua, paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, kun sitä arvioidaan kokonaisuutena.

Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite koskee juuri tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen, tai itsenäisistä rikkomisista, joita yhdistävät sama tarkoitus (kaikilla osatekijöillä sama tarkoitus) ja samat subjektit (samat yritykset, jotka ovat tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta).

Lisäksi yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite voi liittyä kilpailunvastaisen käyttäytymisen, joka muodostuu sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista ja yritysten yhteenliittymien päätöksistä, oikeudelliseen luokitteluun.

(ks. 478–480 ja 491 kohta)

27.    Komissio voi kartellien tai muiden yhteistoimintajärjestelyjen alalla kokonaissuunnitelman käsitteen nojalla olettaa, että rikkomista ei ole keskeytetty, vaikka sillä ei olekaan tietyn ajanjakson osalta näyttöä asianomaisen yrityksen osallistumisesta tuohon rikkomiseen, kunhan yritys on osallistunut rikkomiseen ennen kyseistä ajanjaksoa ja sen jälkeen ja kunhan ei ole olemassa todisteita tai indisioita, joiden nojalla voidaan ajatella, että rikkominen on ollut keskeytyksissä kyseisen yrityksen osalta. Tässä tapauksessa komissio voi määrätä sakon koko sen ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, mukaan lukien ajanjakso, jonka osalta sillä ei ole näyttöä asianomaisen yrityksen osallistumisesta.

Vaikka todisteita on tässä suhteessa arvioitava yhtenä kokonaisuutena silloin, kun tarkastellaan sitä, onko komissio täyttänyt todistustaakan osoittaakseen oikeudellisesti riittävällä tavalla sen, että kilpailusääntöjä on rikottu, tarkastelussa, jossa on kyse rikkomisen jatketun luonteen osoittamisesta, ei kuitenkaan pyritä analysoimaan sitä, voidaanko kaikista todisteista kokonaisuutena kohtuudella päätellä, että rikkomista on jatkettu keskeytyksettä koko näiden todisteiden kattaman ajanjakson, vaan sitä, onko komissio esittänyt näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä.

Sitä vastoin silloin, kun voidaan katsoa, että yrityksen osallistuminen rikkomiseen on keskeytynyt ja että yritys on osallistunut rikkomiseen ennen kyseistä keskeytymistä ja sen jälkeen, tuo rikkominen voidaan luonnehtia uusituksi, jos – kuten jatketun rikkomisen osalta – yritys on ennen keskeytymistä ja sen jälkeen pyrkinyt yhteen ainoaan tavoitteeseen. Tällainen tavoite voidaan päätellä siitä, että kyseisten menettelytapojen tavoitteet, asianomaiset tuotteet, salaiseen yhteistyöhön osallistuneet yritykset, sen pääasialliset täytäntöönpanotavat, yritysten puolesta toimineet luonnolliset henkilöt ja lopuksi mainittujen menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samat. Rikkominen on siis yhtenä kokonaisuutena pidettävä uusittu rikkominen, ja vaikka komissio voi määrätä sakon koko sen ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, se ei sitä vastoin voi määrätä sitä sen ajanjakson osalta, jolloin rikkominen on ollut keskeytyksissä.

(ks. 481–484, 494 ja 496 kohta)

28.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 502–511 kohta)

29.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 508, 525, 528–532, 538 ja 539 kohta)

30.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 548, 549, 552 ja 553 kohta)

31.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 556–558 kohta)