Asia T‑324/10

Firma Léon Van Parys NV

vastaan

Euroopan komissio

Tulliliitto – Ecuadorista peräisin olevien banaanien tuonti – Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin – Tuontitullien peruuttamista koskeva hakemus – Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 239 artikla – Tulliviranomaisten virhe – Asianosaisen ilmeinen laiminlyönti

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 19.3.2013

1.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

2.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Toimivaltaisten viranomaisten itsensä tekemä virhe – Vaatimus aktiivisesta toiminnasta

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

3.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 3, 13 ja 14 alakohta ja 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

4.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Tullien kantamatta jättämistä koskevaan hakemukseen perustuvan asian saattaminen komission käsiteltäväksi – Vastaväitteistä ilmoittaminen hakijalle – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus

(Neuvoston asetus N:o 2913/92)

5.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Olosuhteet, joissa ei voida osoittaa asianosaisen syyllistyneen ˮvilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiinˮ – Ilmeisen laiminlyönnin käsite – Suppea tulkinta – Tuontitodistusten hankkiminen välittäjän kautta tekemättä tarkistuksia todistusten haltijoiden luona ei kuulu käsitteen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 239 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 905 artikla)

6.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Yhteisön tullikoodeksin 239 artiklassa ja sen soveltamisasetuksen N:o 2454/93 905 artiklassa säädetty kohtuullistamissäännös – Komission harkintavalta – Menettelysäännöt

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 239 artikla)

7.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Olosuhteet, joissa ei voida osoittaa asianosaisen syyllistyneen ˮvilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiinˮ – Todistustaakka

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 239 artiklan 1 kohta)

1.      Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan se, että kansalliset viranomaiset eivät kanna tuonti- tai vientitulleja jälkikäteen, edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä samanaikaisesti. Näiden kolmen edellytyksen täyttyessä tullivelallisella on oikeus siihen, että tulleja ei kanneta jälkikäteen.

Ensimmäiseksi edellytetään, että tullit on jätetty kantamatta toimivaltaisten viranomaisten itsensä tekemän virheen vuoksi. Toiseksi edellytetään, että näiden tekemä virhe on luonteeltaan sellainen, että vilpittömässä mielessä toiminut tullivelallinen ei ole voinut kohtuudella sitä havaita, kun otetaan huomioon tämän kokemus alalta ja se huolellisuus, jota tämän oli noudatettava. Lopulta edellytetään, että viimeksi mainittu on noudattanut kaikkia voimassa olevassa säännöstössä olevia tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä.

Näiden edellytysten olemassaoloa on arvioitava mainitun asetuksen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan tavoitteen valossa eli sen valossa, että suojellaan tullivelan maksamisesta vastuussa olevan velallisen perusteltua luottamusta siihen, että kaikki tullien kantamista koskevaan päätökseen sisältyvät seikat ovat perusteltuja.

(ks. 34–36 kohta)

2.      Ainoastaan kansallisten viranomaisten aktiivinen toiminta synnyttää oikeuden siihen, että tuonti- tai vientitullit jätetään yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla kantamatta jälkikäteen.

(ks. 53 kohta)

3.      Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 3 alakohdasta käy lisäksi ilmi, että ”tulliviranomaisilla” tarkoitetaan viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia soveltamaan muun muassa tullilainsäädäntöä. Tällä tarkoitetaan sekä jäsenvaltioiden että kolmansien valtioiden hallintoviranomaisia, joiden tehtävänä on varmistaa tullilainsäädännön noudattamisen valvonta ja tarkastus asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 13 ja 14 alakohdassa näille tehtäville annettujen määritelmien mukaisesti. Komissiota ei tältä osin voida pitää mainitussa asetuksessa tarkoitettuna tulliviranomaisena. Komission tässä yhteydessä mahdollisesti tekemien virheiden perusteella ei siten voi syntyä oikeutta siihen, että tuonti- tai vientitullit jätetään kyseisen asetuksen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla kantamatta jälkikäteen.

(ks. 60 kohta)

4.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaan yksin komission asiana ei ole ratkaista, mitkä asiakirjat ovat hakijan kannalta hyödyllisiä jälkitullauksesta luopumista koskevassa menettelyssä. Hallinnolliseen asiakirja-aineistoon saattaa sisältyä asiakirjoja, jotka sisältävät kantamatta jättämisen kannalta edullisia seikkoja ja joita asianomainen saattaa haluta käyttää hakemuksensa tueksi, vaikkei komissio ole niitä käyttänytkään. Hakijalla on näin ollen oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin asiakirja-aineistoon kuuluviin ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin, mukaan lukien niihin, joita ei ole käytetty komission vastaväitteiden perustana.

Jos kyseessä oleva toimielin on väittänyt, että asiakirjaa, johon on pyydetty saada tutustua, ei ole olemassa, tämän oletetaan pitävän paikkansa. Kyseessä on kuitenkin pelkkä olettama, jonka pyynnön esittäjä voi kumota kaikin keinoin asian kannalta merkityksellisten ja yhtäpitävien seikkojen perusteella.

(ks. 70 ja 72 kohta)

5.      Tuontitullien palauttamiselle yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 905 artiklan nojalla on olemassa kaksi samanaikaisesti täytettävää edellytystä, eli ensiksi erityistilanteen olemassaolo sekä toiseksi asianosaisen ilmeisen laiminlyönnin tai vilpillisen menettelyn puuttuminen. Näin ollen tullien palautus on evättävä, jos toinen näistä edellytyksistä jää täyttymättä.

Tässä yhteydessä sen arvioimiseksi, onko kyseessä ilmeinen laiminlyönti, on otettava huomioon muun muassa niiden säännösten monitahoisuus, joiden noudattamatta jättäminen on johtanut tullivelan syntymiseen, sekä toimijan kokemus ja hänen huolellisuutensa. Lisäksi on niin, että koska tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen, johon voidaan ryhtyä vain tiettyjen edellytysten täyttyessä ja nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa, muodostaa poikkeuksen tavanomaiseen tuonti- ja vientimenettelyyn, säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta palauttamisesta tai peruuttamisesta, on tulkittava suppeasti. Erityisesti on todettava, että koska ilmeisen laiminlyönnin puuttuminen on välttämätön edellytys, jotta tuontitullien palauttamista tai peruuttamista voidaan hakea, tämä merkitsee, että tätä käsitettä on tulkittava siten, että palauttamis- tai peruuttamistapauksia on lukumääräisesti vähän.

Pääsääntöisesti ei siten voida hyväksyä sitä, että taloudellisen toimijan, joka tuo tavaroita unioniin ja joka tässä tarkoituksessa käyttää välittäjän palveluja hankkiakseen tuontitodistusten käyttöoikeuden, katsotaan toimineen varomattomasti tai huolimattomasti, jos se ei ole tehnyt tarkistuksia todistusten haltijoiden luona. Tällaisen välittäjän palvelujen käyttäminen nimittäin kuuluu tuojan harkinnassa oleviin tuonnin harjoittamisen käytännön järjestelyihin, ja sen tarkoituksena on helpottaa kyseisen toiminnan harjoittamista silloin, kun tuoja katsoo, että tietyssä taloudellisessa tilanteessa välittäjällä on sitä paremmat mahdollisuudet löytää uusia toimijoita, jotka ovat saaneet todistuksia ja haluavat siirtää niiden käyttöoikeuden, etenkin silloin, kun tuoja tarvitsee huomattavan määrän todistuksia suhteellisen lyhyessä määräajassa. Koska mitään muuta yksityiskohtaisempaa seikkaa, jonka perusteella toimijalle voisi syntyä epäilys käytettyjen tuontitodistusten aitoudesta, ei ole, yhteydenpitoa tuontitodistusten haltijoihin ei voida pitää välttämättömänä tuotujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi.

(ks. 77, 79, 80 ja 102 kohta)

6.      Vaikka komissiolla onkin harkintavaltaa yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 239 artiklan soveltamisen suhteen, sen on käytettävä harkintavaltaansa siten, että se tosiasiallisesti vertaa toisiinsa yhtäältä unionin intressiä varmistaa tullisäännösten noudattaminen ja toisaalta vilpittömässä mielessä toimineen maahantuojan intressiä sellaisen vahingon välttämiseen, joka ylittää tavanomaisen kaupalliseen toimintaan kuuluvan riskin.

(ks. 81 kohta)

7.      Silloin kun tulliviranomaiset toteavat, ettei taloudellisen toimijan voida katsoa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin, komission tehtävänä on aikoessaan hylätä kansallisten viranomaisten näkemyksen näyttää merkityksellisten tosiseikkojen perusteella toteen se, että mainittu toimija syyllistyi ilmeiseen laiminlyöntiin.

(ks. 86 kohta)