YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
14 päivänä helmikuuta 2007
Asia T-435/04
Manuel Simões Dos Santos
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Henkilöstö – SMHV:n virkamiehet ja toimihenkilöt – Arviointi ja ylentäminen – Ansiopisteiden nollaaminen ja laskeminen uudelleen – Siirtymäjärjestely – Kumoamiskanne – Lainvastaisuusväite – Taannehtivuuskielto – Laillisuusperiaate ja oikeusvarmuusperiaate – Oikeudellinen perusta – Luottamuksensuoja – Yhdenvertainen kohtelu
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä kantajan 11.3.2004 tekemän valituksen hylkäämisestä 7.7.2004 tehdyn SMHV:n päätöksen ja toisaalta ylennyskierrosta 2003 koskevien kantajan ansiopisteiden kokonaismäärän vahvistamisesta sekä arviointisekakomitean 12.12.2003 antamasta lausunnosta 15.12.2003 tehdyn SMHV:n päätöksen kumoamista
Ratkaisu: Ylennyskierrosta 2003 koskevista kantajan lopullisista ansiopisteistä 15.12.2003 tehty SMHV:n päätös sekä kantajan 11.3.2004 tekemän valituksen hylkäämisestä 7.7.2004 tehty SMHV:n päätös kumotaan siltä osin kuin niissä todetaan kantajan ansiopisteiden kokonaismäärän nollaaminen, sellaisena kuin se on todettu ylennyksestä 30.3.2004 tehdyllä päätöksellä PERS-PROM-39-03rev1. Kanne hylätään muilta osin. SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöönotto
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
2. Henkilöstö – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöönotto
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
3. Henkilöstö – Periaatteet – Laillisuusperiaate ja oikeusvarmuuden periaate
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Henkilöstö – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöönotto
(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)
1. Taannehtivuutta ei ole silloin, kun säännöstön muutoksia sovelletaan vanhan säännöstön voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, koska luottamuksensuojan periaatetta ei voi ulottaa niin pitkälle, että se estäisi yleisesti niiden soveltamisen. Näin ollen toimielimen uuden arviointi- ja ylennysjärjestelmän käyttöönotosta antamaa sisäistä säännöstöä ei ole sovellettu taannehtivasti, jos siitä on ylennyspisteiden uuden laskutavan seurauksena aiheutunut sen voimaantulon jälkeisestä ylennyskierroksesta alkaen se, että virkamiehen ylennyspisteiden aikaisempaa kokonaismäärää, joka on todettu aikaisemman säännöstön perusteella, ei ole otettu huomioon. Hallinnon on näet uuden järjestelmän voimaantulon jälkeen liitettävä uusien oikeussääntöjen mukaiset oikeudelliset seuraukset aikaisempiin seikkoihin, joiden perusteella ylennyspisteiden kokonaismäärä todettiin aikaisempien ylennyskierrosten yhteydessä aikaisempien, sittemmin kumottujen järjestelmien perusteella.
Uuden säännöstön taannehtivaa soveltamista ei ole myöskään se, että tiettyjen ylennyspisteiden laskelma suoritetaan sillä perusteella, miten pitkään virkamies on työskennellyt palkkaluokassa tiettyyn päivään mennessä tai tietystä päivästä lähtien, vaikka tämä päivä on aikaisempi kuin sen voimaantulopäivä, koska tämä päivä on vain lähtökohtana sovellettaessa uutta säännöstöä asianomaisen virkamiehen tulevaan tilanteeseen. Tällaisessa säännöstössä määrätään ainoastaan asianomaisen uran myöhemmästä kulusta, samalla kun otetaan huomioon hyväksyttävällä tavalla aikaisemmat työskentelyjaksot ja aikaisemmin tapahtuneet seikat.
(ks. 95, 100, 101, 103 ja 104 kohta)
Viittaukset: asia C-60/98, Butterfly Music, 29.6.1999 (Kok. 1999, s. I‑3939, 24 ja 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
2. Toimielimet eivät ole velvollisia ottamaan käyttöön erityistä arviointi- ja ylennysjärjestelmää, kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka niillä on henkilöstösääntöjen 45 artiklan tavoitteiden täytäntöönpanossa omien organisointitarpeidensa ja henkilöstöhallintonsa mukaisesti. Kaikkien muutosten tarkoituksena menetelmässä, joka on voimassa virkamiesten arviointia ja ylentämistä varten, on lähtökohtaisesti korjata haittoja, joita aiheutuu vanhojen sääntöjen soveltamisesta. Tällaiseen uudistusprosessiin, jonka tarpeellisuutta hallinto voi arvioida laajan harkintavallan mukaan, kuuluu siis se, että virkamiesten ansioiden arviointi uusilla perusteilla alkaa tietystä päivästä. Hallinnolta ei voida vaatia sitä, että virkamiehille aikaisemman järjestelmän voimassa ollessa myönnetyt ylennyspisteet otettaisiin täysimääräisesti ja samalla tavalla huomioon uuden järjestelmän yhteydessä, sillä siitä seuraisi lähes väistämättä, että ylennystavan uudistuksella ei olisi mitään käytännön merkitystä, eikä henkilöstöllä ole oikeutta voimassa olevan säännöstön voimassa pitämiseen.
Näin ollen henkilöstösääntöjen 45 artiklassa annetaan toimielimille niiden henkilöstöpolitiikan harjoittamisessa laajaa harkintavaltaa arviointi- ja ylennysjärjestelmän täytäntöönpanon ja muuttamisen osalta siten, että ne voivat toteuttaa yleisesti sovellettavia toimenpiteitä. Siten virkamies ei voi lähtökohtaisesti esittää, että hänellä olisi perusteltu luottamus siihen, että hänen osaltaan toteutetaan tiettyjä toimenpiteitä, joilla taattaisiin aikaisemmasta, kumotusta säännöstöstä johtuvien etujen säilyminen, koska tätä harkintavaltaa vähennettäisiin silloin epäasianmukaisella tavalla. Vetoaminen luottamuksensuojan periaatteeseen tällaista yleisesti sovellettavaa toimenpidettä vastaan voi siten menestyä vain aivan poikkeuksellisesti ja erittäin erityisissä olosuhteissa. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet voivat näet valvoa, noudattaako toimivaltainen toimielin tätä laajaa harkintavaltaa käyttäessään kaikilta osin tämän toimivallan rajoja, tämän valvonnan ulottuvuus on vain rajallinen, ja se koskee ainoastaan sitä, ovatko toteutetut toimenpiteet ilmeisen epäasianmukaisia ja onko toimielimen tätä koskeva arviointi ilmeisen virheellinen.
(ks. 132 ja 133 kohta)
Viittaukset: asia C‑280/93, Saksa v. neuvosto, 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I‑4973, 90 kohta); asia T‑30/02, Leonhardt v. parlamentti, 11.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑41 ja II‑265, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑158/03, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, 28.6.2005 (Kok. 2005, s. II‑2425, 95 kohta).
3. Kaikilla virkamiehille vastaisilla yksittäisillä toimenpiteillä on laillisuusperiaatteesta ja oikeusvarmuuden periaatteesta ilmenevien vaatimusten mukaisesti oltava nimenomainen, täsmällinen ja yksiselitteinen oikeudellinen perusta. Virkamiehiä ja toimihenkilöitä koskee näet hallinnon laajan harkintavallan käyttö henkilöstöasioissa, ja tätä harkintavaltaa tasapainottaa vain vähäisessä määrin hallinnon huolenpitovelvoite. Näin ollen on erityisen tärkeää, että kaikilla yksittäisillä toimilla, joita toteutetaan tätä laajaa harkintavaltaa käytettäessä ja jotka ovat virkamiehelle vastaisia ja vaikuttavat hänen henkilökohtaiseen oikeudelliseen tilanteeseensa, on vähintäänkin nimenomainen sekä riittävän täsmällinen ja selvä tätä koskeva oikeudellinen perusta. Ainoastaan siten, että noudatetaan ehdottomasti nimenomaisen oikeudellisen perustan vaatimusta koskevaa periaatetta, joka perustuu laillisuusperiaatteeseen ja oikeusvarmuuden periaatteeseen, joita sovelletaan kaikkiin yhteisön toimielimiin niiden henkilöstöhallinnon osalta, voidaan myös taata edes vähimmäistason ennakoitavuus ja avoimuus niiden yksittäisten toimien ulottuvuuden osalta, joita voidaan toteuttaa virkamieheen nähden tämän laajan harkintavallan käyttämisen yhteydessä.
(ks. 143 kohta)
Viittaukset: asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑3009, 38 kohta) ja asia T‑214/00, X v. komissio, 27.6.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑143 ja II‑663, 28–34 kohta).
4. Toimielimen hyväksymä sisäinen säännöstö, joka koskee sellaisen uuden arviointi- ja ylennysjärjestelmän käyttöönottoa, jonka yleisissä ja siirtymäkauden määräyksissä ei viitata aikaisemman, kumotun järjestelmän perusteella saatuihin ansiopisteisiin, ei ole riittävä oikeudellinen perusta sille, että virkamiehen aikaisemman säännöstön perusteella saamat ansiopisteet nollataan. Näiden pisteiden yhteismäärän nollaaminen, vaikka vain implisiittisestikin, on näet yksittäinen asianomaiselle vastainen toimenpide, joka edellyttää laillisuusperiaatteeseen ja oikeusvarmuuden periaatteeseen perustuvien vaatimusten mukaisesti nimenomaista, täsmällistä ja yksiselitteistä oikeudellista perustaa. Uuden säännöstön määräys, jossa määrätään yleisesti vanhan ylennys- ja arviointijärjestelmän kumoamisesta ja korvaamisesta uudella järjestelmällä, ei ole myöskään tällainen nimenomainen ja täsmällinen oikeudellinen perusta.
(ks. 144 kohta)