Kanne 3.3.2010 - Saksa v. komissio

(Asia T-104/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja asianajaja C. von Donat)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) RESIDER-II-ohjelmalle Saarlandissa (1994-1999) Saksan liittotasavallassa 27.11.1995 tehdyllä komission päätöksellä K(95) 2529 ja viimeksi 15.11.1999 tehdyllä komission päätöksellä K(1999) 3557 myönnetyn tuen pienentämisestä 18.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 10561 on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on pienentänyt riidanalaisella päätöksellä EAKR:sta yhteisön aloitteelle RESIDER II SAARLAND (1994-1999) Saksan liittotasavallassa myönnettyä kokonaismäärää.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisenä kanneperusteena kantaja väittää, että tukijaksoa 1994-1999 koskevien rahoituksellisten oikaisujen summittaiselle arvioinnille ja ekstrapolaatiolle ei ole mitään oikeusperustaa.

Toiseksi kantaja väittää, että on rikottu asetuksen (ETY) N:o 4253/88¹ 24 artiklan 2 kohtaa, koska pienennysten edellytykset eivät täyttyneet. Se väittää tältä osin erityisesti, että komissio ei ole ymmärtänyt oikein käsitettä "sääntöjenvastaisuudet". Komissio ei myöskään ole todennut, että rakennerahastojen hallinnoinnista vastaavat kansalliset viranomaiset olisivat rikkoneet asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Järjestelmällisiä sääntöjenvastaisuuksia koskevien väitteiden esittämiseksi noudatettavia hallinto- ja valvontajärjestelmiä ei ole riittävästi määritetty. Kantajan mielestä olettama järjestelmällisistä virheistä hallinnossa ja valvonnassa perustuu lisäksi vääriin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin. Se väittää myös, että tosiseikkojen tärkeät osa-alueet on todettu ja arvioitu väärin.

Toissijaisesti kantaja esittää kolmantena kanneperusteena, että riidanalaisen päätöksen mukaiset pienennykset ovat suhteettomia. Tässä yhteydessä se väittää, että komissio ei ole käyttänyt sille asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluvaa harkintavaltaansa. Lisäksi sovelletut summittaiset oikaisut ylittävät yhteisön talousarvion (potentiaalisen) vahinkoriskin. Kantajan mielestä lisäksi oikaisukantoja on kumuloitu ilman, että lopputulosta on tapauskohtaisesti tarkasteltu suhteellisuusperiaatteen valossa. Kantaja on myös sitä mieltä, että virheiden ekstrapolaatio on suhteeton, koska erityisiä virheitä ei voida siirtää erilaiseen peruskokonaisuuteen.

Neljäntenä kanneperusteena kantaja väittää, että riidanalainen päätös ei ole riittävän perusteltu. Se väittää tältä osin erityisesti, että summittaisesti toteutettujen pienennysten määrän alkuperää ja perustelua ei voida päätellä riidanalaisesta päätöksestä. Myöskään ei voida havaita, että komissio olisi arvioinut riittävästi Saksan viranomaisten esittämiä tietoja. Komissio ei myöskään ole tehnyt johtopäätöksiä ulkoisten tarkastajien suorittamien hanketarkastusten tunnetuista heikkouksista sen toteamusten pitävyyteen nähden.

Lopuksi kantaja esittää viidentenä kanneperusteena, että vastaaja on loukannut kumppanuusperiaatetta, koska se vetoaa "menojen tukikelpoisuutta koskeviin työskentelyasiakirjoihin", jotka on laadittu vasta kuluvana tukikautena. Lisäksi komissio perustaa riidanalaisen päätöksen hallinto- ja valvontajärjestelmän järjestelmällisiin puutteisiin, vaikka se vielä tukikautena oli vahvistanut hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintakelpoisuuden.

____________

¹ - Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).