Kanne 31.7.2013 – Miettinen v. neuvosto

(Asia T-395/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Samuli Miettinen (Espoo, Suomi) (edustajat: asianajajat O. Brouwer ja E. Raedts)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan neuvoston 21.5.2013 antaman päätöksen, jolla kantajalta evättiin oikeus tutustua täysimääräisesti asiakirjaan nro 12979/12 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) mukaisesti ja joka annettiin kantajalle tiedoksi 21.5.2013 kirjeessä, jonka viitenumero on 06/c/02/1 3 (jäljempänä riidanalainen päätös), sekä sen 23.7.2013 päivätyn uuden kielteisen päätöksen

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan mukaisesti mahdollisten väliintulijoiden kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa ja 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa on rikottu, koska riidanalainen päätös perustuu asianomaisten säännösten, jotka koskevat tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa sekä meneillään olevan päätöksentekomenettelyn suojaa, virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen:

Neuvosto ei ensinnäkään osoittanut, että asiakirjan nro 12979/12 tutustuttavaksi antaminen heikentäisi sen oikeudellisen yksikön kykyä puolustaa sitä tulevissa oikeudenkäyntimenettelyissä ja vahingoittaisi lainsäädäntömenettelyä.

Neuvosto ei toiseksi osoittanut, että asiakirja nro 12979/12 on erityisen arkaluonteinen ja/tai laaja, minkä vuoksi olisi perusteltua kumota olettama oikeudellisten lausuntojen tutustuttavaksi saamisesta lainsäädäntökontekstissa.

Neuvoston vahinkoa koskeva teoria on kolmanneksi täysin hypoteettinen. Se on perusteeton sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti, koska asiakirjaan nro 12979/12 sisältyvän lausunnon sisältö oli jo yleisön saatavilla, kun riidanalainen päätös annettiin, ja

Neuvosto ei neljänneksi soveltanut ylivoimaista yleistä etua koskevaa kriteeriä vedotessaan 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, kun se tarkasteli yksinomaan tutustuttavaksi antamisen tiedostettuja riskejä sen päätöksentekomenettelyyn eikä tutustuttavaksi antamisen positiivisia vaikutuksia muun muassa päätöksentekomenettelyn legitimiteettiin ja jätti soveltamatta kriteeriä vedotessaan 4 artiklan 2 kohdan toiseen luetelmakohtaan.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty, koska neuvosto ei noudattanut velvollisuuttaan perustella riidanalainen päätös riittävästi ja asianmukaisesti.