Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.7.2019 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV v. Amazon EU Sàrl
(asia C-649/17)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 6 artiklan 1 kohdan c alakohta – Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset – Elinkeinonharjoittajan velvollisuus ilmoittaa puhelin- ja faksinumeronsa, ”jos nämä ovat käytettävissä” – Ulottuvuus)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV
Vastapuoli: Amazon EU Sàrl
Tuomiolauselma
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ennen tämän direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun etäsopimuksen tai 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävän sopimuksen tekoa ilmoittamaan puhelinnumeronsa kaikissa tapauksissa. Toisaalta mainittu säännös ei merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ottaa käyttöön puhelin- tai faksilinja tai uusi sähköpostiosoite, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä, ja siinä velvoitetaan ilmoittamaan puhelinnumero tai faksinumero tai sähköpostiosoite vain, mikäli tällä elinkeinonharjoittajalla on jo käytössään nämä viestintävälineet yhteydenpitoon kuluttajien kanssa.
Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kun siinä velvoitetaan elinkeinonharjoittaja antamaan kuluttajan käyttöön viestintäväline, joka täyttää suoran ja tehokkaan viestinnän edellytykset, se ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa käyttöön muita kuin tässä säännöksessä lueteltuja viestintävälineitä näiden edellytysten täyttämiseksi.
____________
1 EUVL C 112, 26.3.2018.