Asia T‑378/13
Apple and Pear Australia Ltd
ja
Star Fruits Diffusion
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin English pink rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön sanamerkki PINK LADY ja aikaisemmat yhteisön kuviomerkit Pink Lady – Perusteluvelvollisuus – Huolellisuusvelvoite – Yhteisön tavaramerkkituomioistuimen päätös – Oikeusvoiman puuttuminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.3.2015
1. Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perustelut – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisellä virkkeellä on sama ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklalla
(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)
2. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Sisämarkkinoiden harmonivointiviraston väiteosaston päätöksestä tehty valitus – Valituslautakunnan tutkinnan ulottuvuus – Tosiseikat ja todisteet, joita ei ole määräajassa esitetty väitteen tueksi – Huomioon ottaminen – Valituslautakunnan harkintavalta – Toisensisältöisten säännösten puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohta)
3. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkkien loukkauksia ja pätevyyttä koskevat oikeusriidat – Kansainvälinen toimivalta loukkausasioissa
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 16 ja 17 perustelukappale sekä 95 ja 96 artikla)
4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perustelujen puutteellisuutta ei voida korjata oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa
(SEUT 296 artikla)
5. Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Huolellisuusvelvoite – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttäminen
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta)
6. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston päätöksen muuttaminen – Edellytykset – Yhteisön tavaramerkkituomioistuimen ratkaisu – Oikeusvoimavaikutuksen puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 16 ja 17 perustelukappale ja 65 artiklan 3 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 22 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 23 kohta)
3. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 95 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot nimeävät alueellaan kansalliset tuomioistuimet, jotka ottavat hoitaakseen ”yhteisön tavaramerkkituomioistuimen” tehtävät. Näiden tuomioistuinten tehtävänä on siten hoitaa niille kyseisellä asetuksella osoitetut tehtävät. Tältä osin asetuksen N:o 207/2009 96 artiklassa todetaan, että yhteisön tavaramerkkituomioistuimet ovat toimivaltaisia muun muassa kaikissa loukkauskanteissa ja yhteisön tavaramerkin menettämistä ja mitättömyyttä koskevissa vastakanteissa.
Asetuksen N:o 207/2009 16 perustelukappaleen mukaan ”on välttämätöntä, että yhteisön tavaramerkin voimassaoloa ja loukkausta koskevien päätösten oikeusvaikutus ulottuu koko yhteisöön, sillä tämä on ainoa keino välttää tuomioistuinten ja viraston keskenään ristiriitaiset päätökset ja niiden vaikutukset yhteisön tavaramerkkien yhtenäiseen luonteeseen”. Myös asetuksen N:o 207/2009 17 perustelukappaleessa korostetaan, että olisi ehkäistävä keskenään ristiriitaisten tuomioiden syntyminen riita-asioissa, joissa on samat osapuolet ja joissa perusteena ovat samat, yhteisön tavaramerkkiä ja rinnakkaisia kansallisia tavaramerkkejä koskevat kysymykset. Asetuksella N:o 207/2009 käyttöön otettujen mekanismien tarkoituksena on siis taata yhteisön tavaramerkin yhdenmukainen suoja unionin koko alueella. Lainsäätäjä vahvistaa siten yhteisön tavaramerkin yhtenäisen luonteen.
Yhteisön tavaramerkkituomioistuimella on toimivalta määrätä koko unionin alueelle ulottuvia kieltoja jatkaa toimia, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata yhteisön tavaramerkkiä. Asetuksella N:o 207/2009 säädetty järjestelmä mahdollistaa siten tällaisen riidan rajaamisen yhteen ainoaan menettelyyn yhteisön tavaramerkin yhdenmukaisen suojan takaamiseksi unionin koko alueella.
(ks. 24–26 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 35 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 46 kohta)
6. Päätöksen muuttamista koskeva toimivalta ei merkitse sitä, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tehdä arviointeja kysymyksistä, joihin valituslautakunta ei ole vielä ottanut kantaa. Päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvittämiensä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä.
On katsottava, että yhteisön tavaramerkkituomioistuimena toimivan kansallisen tuomioistuimen yhteisön tavaramerkin loukkauskanteen yhteydessä tekemällä päätöksellä ei ole oikeusvoimaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) elimiin nähden yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan väitemenettelyn yhteydessä, vaikka se olisi sama kuin loukkauskanteen kohteena oleva kansallinen tavaramerkki. Tästä seuraa, että tällaisen päätöksen olemassaolo – vaikka päätös olisi saanut lainvoiman – ei sinänsä riitä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin voisi sen perusteella määrittää päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä.
On tosin totta, että unionin lainsäätäjä on asetuksella N:o 207/2009 ottanut käyttöön mekanismit, joilla pyritään takaamaan yhteisön tavaramerkin yhdenmukainen suoja koko unionin alueella, ja vahvistanut siten yhteisön tavaramerkin yhtenäisen luonteen. Tässä yhteydessä se on luonut yhteisön tavaramerkkituomioistuimet, joilla on toimivalta kieltää koko yhteisön alueella jatkamasta toimia, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata yhteisön tavaramerkkiä.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valituslautakuntien päätösten laillisuutta on kuitenkin arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 207/2009 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella, ja nämä huomiot pätevät myös asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella aloitetun väitemenettelyn yhteydessä. Sama pitää paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä, kun kyse on aikaisempien kansallisten päätösten vaikutuksesta asiassa annettavaan ratkaisuun. Unionin tavaramerkkejä koskeva säännöstö muodostaa nimittäin itsenäisen järjestelmän, joka koostuu sen omien tavoitteiden ja sääntöjen kokonaisuudesta ja jonka soveltaminen on kansallisista järjestelmistä riippumatonta. Tästä seuraa, että rekisteröinnin epäämistä on arvioitava ainoastaan unionin asiaankuuluvan lainsäädännön perusteella eikä aikaisemmilla kansallisilla päätöksillä voida missään tilanteessa saattaa kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen laillisuutta.
On myös korostettava, ettei asetukseen N:o 207/2009 sisälly yhtään säännöstä, jonka mukaan yhteisön tavaramerkkituomioistuimen loukkauskanteen yhteydessä antama ratkaisu sitoisi SMHV:tä, kun se käyttää yksinomaista toimivaltaansa yhteisön tavaramerkkien rekisteröintiä koskevissa asioissa ja kun se tässä yhteydessä tutkii väitteitä, jotka kohdistuvat merkkien rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeviin hakemuksiin. Asetuksen N:o 207/2009 säännökset, joissa sovelletaan oikeusvoiman periaatetta, koskevat nimittäin muita tilanteita.
Lisäksi yhteisön tavaramerkin yhtenäistä luonnetta koskeva vaatimus, sellaisena kuin sitä on korostettu asetuksen N:o 207/2009 johdanto-osan 16 ja 17 perustelukappaleessa, ei tarkoita sitä, että oikeusvoiman periaate estäisi SMHV:n elimiä ja näin ollen unionin tuomioistuimia tarkastelemasta mahdollisen sekaannusvaaran olemassaoloa enää uuden yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan väitemenettelyn yhteydessä, vaikka tämä olisikin sama kuin kansallinen tavaramerkki, jonka yhteisön tavaramerkkituomioistuin on katsonut loukkaavan aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä.
On nimittäin tärkeää korostaa, että SMHV on ainoa elin, jolle unionin lainsäätäjä on antanut oikeuden tutkia rekisteröintihakemuksia ja niin muodoin hyväksyä tai evätä yhteisön tavaramerkin rekisteröinti. Tämän toimivallan käytön yhteydessä päätökset, jotka SMHV:n valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 207/2009 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi tai sen suojaa, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Näin ollen valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan kyseisen asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet. Asetukseen N:o 207/2009 ei kuitenkaan sisälly säännöstä, jossa edellytettäisiin SMHV:n noudattavan oikeusvoimaa koskevan periaatteen perusteella yhteisön tavaramerkkituomioistuimen päätöstä, jossa todetaan kansallisen tavaramerkin loukanneen yhteisön tavaramerkkiä.
(ks. 56–63 kohta)