JULKISASIAMIEHEN KANNANOTTO
PEDRO CRUZ VILLALÓN
6 päivänä kesäkuuta 2012 (1)
Asia C‑192/12 PPU
Melvin West
vastaan
Virallinen syyttäjä
Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt – 28 artiklan 2 kohta – Edelleen luovuttaminen – Täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus – Eurooppalaisten pidätysmääräysten ketju
1. Vaikka fiktion taustalla on usein tositapahtuma, on harvinaisempaa, että tällainen tositapahtuma on puolestaan taruakin ihmeellisempi. Tilanne näyttää kuitenkin olevan tällainen nyt käsiteltävässä asiassa, joka koskee henkilöä, joka on ollut syytettynä ja joka on tuomittu useissa jäsenvaltioissa samankaltaisista teoista, tässä tapauksessa vanhojen ja harvinaisten karttojen varastamisesta yleisistä kirjastoista.(2)
2. Nyt käsiteltävä asia antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden tulkita ensimmäistä kertaa eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn puitepäätöksen 2002/584/YOS(3) 28 artiklan säännöksiä, joissa määritellään tapaukset ja edellytykset, joiden täyttyessä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio voi puolestaan luovuttaa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön muuhun jäsenvaltioon kuin kyseisen määräyksen täytäntöönpanojäsenvaltioon (edelleen luovuttaminen).
3. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio voi tarkemmin sanoen luovuttaa määräyksessä tarkoitetun henkilön edelleen muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon poikkeustapauksia lukuun ottamatta vain saatuaan kyseisen täytäntöönpanojäsenvaltion ”suostumuksen”.
4. Kyseisessä säännöksessä, jossa viitataan ”täytäntöönpanojäsenvaltioon” yksikkömuodossa, jätetään kuitenkin avoimeksi kysymys siitä, miten tämä ”suostumus” on hankittava pääasian kohteena olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa on kyseessä toinen edelleen luovuttamista koskeva pyyntö, ja yleisemmin tapauksessa, jossa on kyseessä eurooppalaisten pidätysmääräysten ja useiden peräkkäisten edelleen luovuttamista koskevien pyyntöjen ketju. Onko silloin pyydettävä yhtä monta suostumusta kuin on pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltioita? Vai pitääkö sen sijaan pyytää suostumus van yhdeltä täytäntöönpanojäsenvaltiolta? Mikä on siinä tapauksessa tämä täytäntöönpanojäsenvaltio?
5. Unionin tuomioistuimen on siis nyt käsiteltävässä asiassa esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen perusteella täytettävä oikeussäännössä silminnähden oleva aukko, mikä on mielestäni mahdollista vain puitepäätöksen 2002/584 teleologisen ja systemaattisen tulkinnan perusteella.
I Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Unionin oikeus
6. Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan 5, 6, 8, 9 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Unionille asetettu tavoite tulla vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi johtaa EU:n jäsenvaltioiden välisen, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen poistamiseen ja sen korvaamiseen oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä. Lisäksi uusien ja yksinkertaisempien järjestelyjen käyttöönotto rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi tuomioiden täytäntöönpanoa ja syytteeseen asettamista varten rikosasioissa tekee mahdolliseksi poistaa nykyiset monimutkaiset ja aikaa vievät luovuttamismenettelyt. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella on aiheellista korvata jäsenvaltioiden tähänastiset perinteiset yhteistyösuhteet rikosoikeudellisten päätösten, sekä ennen tuomiota annettujen että lopullisten, vapaan liikkuvuuden järjestelmällä.
(6) Tässä puitepäätöksessä säädetty eurooppalainen pidätysmääräys on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, jota Eurooppa-neuvosto on luonnehtinut unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla.
– –
(8) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion oikeusviranomaisen, jossa etsitty henkilö on otettu kiinni, on tehtävä päätös henkilön luovuttamisesta.
(9) Keskusviranomaisten tehtävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa on rajoitettava käytännön ja hallinnollisen tuen antamiseen.
– –
(12) Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, erityisesti sen VI luvusta, kuvastuvia periaatteita. Tässä puitepäätöksessä ei ole mitään sellaista, joka estäisi kieltäytymästä luovuttamasta henkilöä, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, jos on objektiivisia perusteita katsoa, että eurooppalainen pidätysmääräys on annettu henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisen mielipiteensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin kyseisistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa.
Tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioita soveltamasta valtiosääntöönsä sisältyviä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevia säännöksiä.”
7. Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamisesta tekemässään päätöksessä toisin.
2. Lukuun ottamalta 1 ja 3 kohdassa tarkoiteltuja tapauksia, luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
a) jos henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua sen jäsenvaltion alueelta, johon hänet on luovutettu, ei ole poistunut sieltä 45 päivän kuluessa lopullisesta vapauttamisestaan tai on palannut alueelle siellä poistuttuaan;
b) rikoksesta ei voi seurata vapaudenmenetystä käsittävää rangaistusta tai turvaamistoimenpidettä;
c) rikosoikeudenkäynti ei johda henkilön henkilökohtaisen vapauden rajoitusta koskevaan toimenpiteeseen;
d) henkilö joutuu muun kuin vapaudenriiston käsittävän rangaistuksen tai toimenpiteen kohteeksi, mukaan lukien taloudellinen rangaistus tai sellaisen sijasta määrätty toimenpide, vaikka se voisikin rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan;
e) henkilö on suostunut luovuttamiseensa sekä mahdollisesti luopunut vetoamasta erityissääntöön 13 artiklan mukaisesti;
f) henkilö on luovuttamisensa jälkeen nimenomaisesti luopunut vetoamasta erityissääntöön tiettyjen luovuttamista edeltäneiden tekojen osalta. Luopumisilmoitus annetaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisille oikeusviranomaisille ja se kirjataan tämän valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Luopumisilmoitus annetaan tavalla, josta ilmenee kyseisen henkilön antaneen sen vapaaehtoisesti ja täysin tietoisena seurauksista, joita tästä aiheutuu. Tätä varten henkilöllä on oikeus käyttää oikeudellista avustajaa;
g) henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti.
4. Suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla. Päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.
– –”
8. Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus henkilön luovuttamiseen muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon ennen kyseistä luovuttamista tehtyyn rikokseen perustuvan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamispäätöksessään toisin.
2. Joka tapauksessa henkilö, joka on luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, voidaan ilman täytäntöönpanojäsenvaltion suostumusta luovuttaa muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon ennen kyseistä luovuttamista tehtyyn rikokseen perustuvan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla seuraavissa tapauksissa:
a) etsitty henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua sen jäsenvaltion alueelta, johon hänet on luovutettu, ei ole poistunut sieltä 45 päivän kuluessa lopullisesta vapauttamisestaan tai on palannut alueelle sieltä poistuttuaan;
b) etsitty henkilö antaa suostumuksensa luovuttamiseen muuhun jäsenvaltioon kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukaiseen täytäntöönpanojäsenvaltioon. Suostumus annetaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisille oikeusviranomaisille ja se kirjataan tämän valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Suostumus annetaan tavalla, josta ilmenee kyseisen henkilön antaneen sen vapaaehtoisesti ja täysin tietoisena seurauksista, joita tästä aiheutuu. Tätä varten etsityllä henkilöllä on oikeus käyttää oikeudellista avustajaa;
c) erityissääntö ei koske etsittyä henkilöä 27 artiklan 3 kohdan a, e, f ja g alakohdan mukaisesti.
3. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa toiseen jäsenvaltioon luovuttamiselle seuraavien määräysten mukaisesti:
a) suostumusta koskeva pyyntö on toimitettava 9 artiklan mukaisesti liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
b) suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla;
c) päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta;
d) suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla.
Edellä 5 artiklassa mainituissa tilanteissa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on annettava kyseisessä artiklassa säädetyt takuut.
4. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettua henkilöä ei saa luovuttaa kolmanteen valtioon ilman luovuttaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Suostumus annetaan sitä jäsenvaltiota, josta pyydetty henkilö on luovutettu, sitovien yleissopimusten ja sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”
9. Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivästä annetusta ilmoituksesta, joka on julkaistu 1.5.1999 päivätyssä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä,(4) ilmenee, että Suomen tasavalta on antanut EU 35 artiklan 2 kohdan mukaisen julistuksen, jolla se on hyväksynyt yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan antaa ennakkoratkaisuja EU 35 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.
B Suomen lainsäädäntö
10. Puitepäätös 2002/584 on saatettu osaksi Suomen lainsäädäntöä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen tasavallan ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetulla lailla (30.12.2003/1286).(5)
11. Suomen luovuttamislain 61 §:n 1 momentin mukaan jäsenvaltiosta Suomeen luovutettua henkilöä ei saa luovuttaa edelleen toiseen jäsenvaltioon tai Euroopan unioniin kuulumattomaan valtioon. Tämän saman säännöksen 2 momentissa säädetään kuitenkin, että edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta jäsenvaltiosta Suomeen luovutetun henkilön edelleen luovuttamiseen toiseen jäsenvaltioon, jos hänet luovuttanut jäsenvaltio antaa suostumuksensa kiellosta poikkeamiseen.
12. Suomen luovuttamislain 62 §:ssä säädetään, että jos jäsenvaltio pyytää toisesta jäsenvaltiosta Suomeen luovutetun henkilön edelleen luovuttamista kyseiseen jäsenvaltioon eikä edelleen luovuttaminen 61 §:n 2 momentin 1–3 tai 5 kohdan mukaan ole mahdollista, toimivaltainen syyttäjä pyytää suostumusta edelleen luovuttamiseen siltä jäsenvaltiolta, josta henkilö on luovutettu Suomeen.
II Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäynti
13. Ennakkoratkaisupyynnöstä, eri väliintulijoiden esittämistä kirjallisista ja suullisista huomautuksista sekä unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annetuista vastauksista ilmenee, että pääasian muutoksenhakija West, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, on saanut rikostuomion useissa jäsenvaltioissa ja että hänestä on näin ollen annettu useita eurooppalaisia pidätysmääräyksiä, joiden vuoksi hänet on luovutettu peräjälkeen asianomaisten jäsenvaltioiden välillä puitepäätöksen 2002/584 perusteella. Koska pääasian taustalla ovat nämä aiemmat oikeudenkäynnit ja nämä peräkkäiset luovuttamismenettelyt, pääasiaan liittyvät tärkeimmät tosiseikat esitetään jäljempänä niiden perusteella.
A Asian tausta
14. Koska asian taustalla olevat seikat liittyvät toisiinsa, ne esitetään jäljempänä jäsenvaltioittain.
1. Ranska
15. Ranskan kansalliskirjasto teki 15.3.2001 Westistä rikosilmoituksen, joka koski harvinaisten ja vanhojen karttojen varkauksia, jotka hän oli ilmoituksen mukaan tehnyt 26.10.1999 ja 5.9.2000.
16. Ranskan oikeusviranomaiset antoivat siksi 14.3.2005 Westistä ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jota levitettiin Schengenin tietojärjestelmän kautta, kun tämä oli vankeudessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pidätysmääräys toimitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille 1.4.2005.
17. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat 28.4.2005 Ranskan viranomaisille, että Westin ehdonalainen vapauttaminen olisi mahdollista 27.7.2005, ja pyysivät tietoja ja lisätäsmennyksiä.
18. Ranskan viranomaiset vastasivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten pyyntöön 23.6.2005, mutta nämä pitivät vastausta puutteellisena.
19. Yhdistyneen kuningaskunnan Ranskassa oleva yhteystuomari pyysi 27.7.2005 uuden, pyydetyt tiedot sisältävän eurooppalaisen pidätysmääräyksen lähettämistä kiireellisesti. Koska uutta eurooppalaista pidätysmääräystä ei kuitenkaan annettu, luovuttamista koskevan pyynnön katsottiin rauenneen.
20. West tuomittiin 15.2.2007 poissa olevana kolmen vuoden vankeusrangaistukseen Ranskan kansalliskirjastossa tehdyistä karttavarkauksista tribunal de grande instance de Parisin (Ranska) rikosasioiden jaoston antamalla tuomiolla.
21. Ranskan oikeusviranomaiset antoivat 31.8.2007 Westistä toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen (nro 0233123012), joka välitettiin 21.9.2007 Schengenin tietojärjestelmän kautta, jotta hänet luovutettaisiin 15.2.2007 annetun tuomion täytäntöön panemiseksi.
22. Westin asianajaja, jolla on erityinen valtuutus, ilmoitti 9.2.2012 tribunal de grande instance de Parisin rikosjaoston 15.2.2007 antaman tuomion vastustuksesta. Tribunal de grande instance de Paris määräsi tästä syystä istuntopäiväksi 7.6.2012.
2. Suomi
23. West pidätettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa huhtikuussa 2001, jolloin hänen hallussaan oli 400 vanhaa karttaa, minkä jälkeen hänet luovutettiin Suomeen, jossa hänet tuomittiin 4.9.2001 Helsingin yliopistossa helmikuussa 2001 tapahtuneesta karttavarkaudesta 18 kuukauden vankeusrangaistukseen.
24. Helsingin hovioikeus (Suomi) pysytti muutoksenhaussa 31.5.2002 tuomion, jolla West oli tuomittu varkaudesta 18 kuukauden vankeusrangaistukseen.
25. Suomen oikeusviranomaiset antoivat 9.12.2009 Westistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen nro R01/307, jotta hänet luovutettaisiin 31.5.2002 annetun tuomion täytäntöön panemiseksi.
3. Unkari
26. West silpoi 16., 17. ja 18.8.2000 useita Széchenyin kansalliskirjaston entisöimiä kallisarvoisia, 1600-luvulta peräisin olevia kartastoja leikkaamalla niistä irti kahdeksan karttapiirrosta.
27. Budai Központi kerületi bíróság (Budan keskustan alueellinen tuomioistuin) (Unkari) antoi 1.4.2010 Westistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen hänen luovuttamisekseen.
28. Budai Központi kerületi bíróság tuomitsi Westin 5.7.2011 yhden vuoden ja neljän kuukauden mittaiseen vapausrangaistukseen 16., 17. ja 18.8.2000 tehdyistä teoista.
B Luovuttamismenettelyt
29. Jotta päätapahtumat olisivat helpommin ymmärrettävissä, esitän seuraavaksi myös eri luovuttamismenettelyt jäsenvaltioittain.
1. Luovuttamismenettely Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin kuningaskunnasta Unkariin
30. Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusviranomaiset luovuttivat Unkarin oikeusviranomaisten 1.4.2010 antaman pidätysmääräyksen mukaisesti Westin Unkariin ajankohtana, joka ei ilmene asiakirja-aineistosta. Pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle ei asetettu mitään ehtoja.
2. Luovuttamista Unkarista edelleen Suomen tasavaltaan koskeva menettely
31. Unkarin toimivaltainen oikeusviranomainen Fővárosi Bíróság (Budapestin tuomioistuin) (Unkari) teki 27.1.2011 päätöksen, jossa se määräsi Westin luovuttamisesta Suomen tasavaltaan 10 päivän kuluessa hänen vapauttamisestaan, jonka oli määrä tapahtua 29.8.2011.(6)
32. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt korkein oikeus (Suomi) esittää, että vaikka tässä päätöksessä todettiin, että Westin luovuttamisen edellytykset täyttyivät sekä Suomen tasavallan että Ranskan tasavallan esittämien pidätysmääräysten perusteella, kyseinen tuomioistuin ei kuitenkaan täsmentänyt, oliko Suomen tasavallan luovutettava West tämän jälkeen Ranskan tasavaltaan.
33. Fővárosi Bíróság teki 5.9.2011 uuden päätöksen, jossa se totesi, että se ei ollut 27.1.2011 tekemässään päätöksessä ottanut huomioon sitä, että Westin luovuttaminen Suomen tasavaltaan edellytti Yhdistyneen kuningaskunnan suostumusta.
34. Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen oikeusviranomainen antoi 9.9.2011 jälkikäteen suostumuksensa sille, että Unkari luovuttaa Westin Suomen tasavaltaan. Tämä suostumus annettiin ehdoitta.
35. Unkari luovutti Westin Suomen tasavaltaan 15.9.2011.
36. Suomen virallinen syyttäjä sai 24.1.2012 Unkarin hallinto- ja oikeusministeriöltä kirjeen, jossa ilmoitettiin 27.1.2011 tehdystä päätöksestä. Tässä kirjeessä täsmennettiin, että Fővárosi Bíróság oli tehnyt päätöksen siitä, että ”kun menettely Suomessa on päättynyt, asianomainen on luovutettava Ranskan viranomaisille”.
3. Menettelyt, jotka koskevat Westin luovuttamista edelleen Ranskan tasavaltaan
37. Unkarin viranomaiset lähettivät 28.12.2010 Ranskan viranomaisille viestin, jonka mukaan Westin väliaikaisesta säilöönotosta luovuttamista varten oli annettu määräys ja jossa pyydettiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen toimittamista.
38. Ranskan oikeusviranomaiset toimittivat 30.12.2010 Unkarin oikeusviranomaisille ranskankielisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeaksi todistetun jäljennöksen ja 7.1.2011 sen unkarinkielisen käännöksen.
39. Unkarin viranomaiset ilmoittivat 4.3.2011 Ranskan oikeusviranomaisille 27.1.2011 tehdystä päätöksestä. Viestissä täsmennettiin, että West oli määrätty luovutettavaksi sekä Ranskan tasavaltaan että Suomen tasavaltaan, että West oli määrä luovuttaa Ranskan tasavaltaan sen jälkeen kun menettely Suomessa olisi päättynyt ja että luovuttamista oli lykätty Unkarissa vireillä olevan oikeudenkäynnin vuoksi.
40. Unkarin viranomaiset pyysivät 28.6.2011 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilta suostumusta Westin luovuttamiselle Ranskan tasavaltaan, mutta pyyntöön ei vastattu.
41. Suomen tasavalta ilmoitti Ranskan viranomaisille 7.11.2011, että West suoritti vankeusrangaistusta Suomessa ja että hänen oli määrä vapautua 29.4.2012.
42. Suomen virallinen syyttäjä vaati 9.2.2012 Helsingin käräjäoikeudessa (Suomi), että West luovutettaisiin Ranskan tasavaltaan, ja täsmensi, että Unkari oli antanut suostumuksensa tähän luovuttamiseen.
43. Helsingin käräjäoikeus teki 17.2.2012 päätöksen, jolla luovuttamispyyntö hyväksyttiin Westin vastustuksesta huolimatta. West valitti tästä päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
III Ennakkoratkaisukysymys ja kiireellistä menettelyä koskeva pyyntö
44. Korkein oikeus on tässä tilanteessa päättänyt 24.4.2012 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen samana päivänä, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Tarkoitetaanko täytäntöönpanojäsenvaltiolla puitepäätöksen [2002/584] 28(2) artiklaa sovellettaessa sitä jäsenvaltiota, josta henkilö on alun perin luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella toiseen jäsenvaltioon vai tätä toista jäsenvaltiota, josta henkilö on luovutettu kolmanteen jäsenvaltioon, jota nyt pyydetään luovuttamaan henkilö edelleen neljänteen jäsenvaltioon? Vai tarvitaanko suostumus mahdollisesti molemmilta jäsenvaltioilta?”
45. Korkein oikeus pyysi 24.4.2012 tekemällään erillisellä päätöksellä, joka toimitettiin unionin tuomioistuimeen samana päivänä, tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä kiireellisessä menettelyssä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklan mukaisesti.
46. Korkein oikeus täsmensi tässä yhteydessä, että koska West on suorittanut yhden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen, johon Helsingin hovioikeus oli hänet tuominnut 31.5.2002, hänet oli määrä vapauttaa 29.4.2012. Se totesi kuitenkin määränneensä samana päivänä tekemällään päätöksellä Westin säilössäpidosta. Häneen kohdistui siten vapaudenmenetys, joten ennakkoratkaisupyynnön käsitteleminen kiireessä menettelyssä oli ehdottoman välttämätöntä hänen oikeusturvansa kannalta.
47. Unionin tuomioistuin (toinen jaosto) päätti 3.5.2012 tekemällään päätöksellä hyväksyä tämän kiireellistä menettelyä koskevan pyynnön. Se kehotti samalla unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ja työjärjestyksensä 54 a artiklan nojalla Ranskan tasavaltaa, Unkaria ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa antamaan tiettyjä tietoja ja esittämään tiettyjä asiakirjoja.
48. Pääasian vastapuoli, Suomen tasavalta sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Ranskan tasavalta, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta vastasivat unionin tuomioistuimen niille esittämiin kysymyksiin määräajassa.
49. Pääasian muutoksenhakija ja vastapuoli samoin kuin Suomen tasavalta ja Ranskan tasavalta sekä komissio esittivät myös suullisia huomautuksia 4.6.2012 pidetyssä istunnossa.
IV Tiivistelmä esitetyistä huomautuksista
50. Eri osapuolten kirjallisissa ja/tai suullisissa huomautuksissaan omaksumat näkemykset tarjoavat melko täydellisen kuvan vastauksista, joita pääasiassa esitettyyn kysymykseen voidaan antaa. Esitän niistä jäljempänä lyhyen tiivistelmän, mutta korostan, että suositelluissa ratkaisuissa pyritään määrittämään, mikä on täytäntöönpanojäsenvaltio tai mitkä ovat täytäntöönpanojäsenvaltioita (tästä on nimenomaan kysymys), jonka tai joiden suostumusta edellytetään puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua edelleen luovuttamista varten pääasian kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa, jolle on ominaista eurooppalaisten pidätysmääräysten ketju, jossa on mukana enemmän kuin kolme jäsenvaltiota, jotka ovat vuoron perään pidätysmääräyksen antaneita jäsenvaltioita ja tämän jälkeen täytäntöönpanojäsenvaltioita.
51. Pääasian muutoksenhakija katsoo, että jokaiselta peräkkäiseltä täytäntöönpanojäsenvaltiolta on pyydettävä suostumus siihen, että asianomainen voidaan luovuttaa edelleen johonkin toiseen jäsenvaltioon, joten tarvitaan sekä Unkarin että Yhdistyneen kuningaskunnan suostumus.
52. Suomen tasavalta yhtyy suureksi osaksi tähän näkemykseen.
53. Pääasian vastapuoli esittää tulkinneensa puitepäätöstä 2002/584 ja sen täytäntöön panemiseksi annettua Suomen lainsäädäntöä aina siten, että viimeisen luovuttamisen tehneen täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus riittää, koska mikä tahansa ratkaisu, joka edellyttää kaikkien täytäntöönpanojäsenvaltioiden suostumusta, voi vain vaikeuttaa selvityksiä ja heikentää eurooppalaisen pidätysmääräyksen mekanismin tehokkuutta ja nopeutta.
54. Myös Ranskan tasavalta esitti istunnossa, että jokaisen täytäntöönpanojäsenvaltion pitäisi voida antaa suostumuksensa edelleen luovuttamiselle, mutta sen mielestä kunkin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion pitäisi pyytää suostumusta vain yhdeltä täytäntöönpanojäsenvaltiolta, jonka kanssa se on suorassa suhteessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kautta. Näin ollen pääasian olosuhteissa on Suomen tasavallan tehtävänä pyytää suostumusta Unkarilta, ja Unkarin tehtävänä pyytää suostumusta Yhdistyneeltä kuningaskunnalta.
55. Komissio puolestaan katsoo, että täytäntöönpanojäsenvaltiolla on katsottava tarkoitettavan viimeistä täytäntöönpanojäsenvaltiota, koska tämä tulkinta antaa mahdollisuuden vahvistaa jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatetta samalla kun se edistää ja nopeuttaa niiden oikeudellista yhteistyötä loukkaamatta asianomaisen henkilön oikeuksia.
V Oikeudellinen arviointi
A Alustavia huomautuksia
56. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, on aivan aluksi käsiteltävä aivan lyhyesti mutta tällä kertaa kokonaisvaltaisesti tapahtumien kulkua siten, että saadaan esiin tärkeimmät tosiseikat, joilla on merkitystä esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta.
57. Westistä annettiin Ranskassa 14.3.2005 ensimmäinen eurooppalainen pidätysmääräys, jotta hänet voitaisiin luovuttaa tuomittavaksi teoista, jotka oli tehty 26.10.1999 ja 5.9.2000. Koska Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi panemasta tätä eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön syistä, jotka eivät ilmene asiakirja-aineistosta, West tuomittiin Ranskassa poissa olevana 15.2.2007. Tästä syystä hänestä annettiin 31.8.2007 toinen eurooppalainen pidätysmääräys, jotta hänet luovutettaisiin tämän rangaistuksen täytäntöön panemiseksi. Tämä pidätysmääräys toimitettiin Unkariin 30.12.2010.
58. West pidätettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa 14.4.2001, minkä jälkeen hänet luovutettiin Suomeen ja tuomittiin siellä 18 kuukauden vankeusrangaistukseen 4.9.2001. Tämä rangaistus pysytettiin muutoksenhaussa 31.5.2002, mutta sitä ei pantu täytäntöön, koska West oli avustajansa istunnossa antamien tietojen mukaan poistunut tällä välin Suomesta. Vasta 9.12.2009 eli seitsemän vuotta myöhemmin Suomen tasavalta antoi Westistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jotta hänet luovutettaisiin tämän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.
59. Unkari puolestaan antoi tämän jälkeen 1.4.2010 eurooppalaisen pidätysmääräyksen Westin luovuttamiseksi, jotta hänet voitaisiin tuomita varkauksista, jotka oli tehty 16., 17. ja 18.8.2000. Sen jälkeen kun Yhdistynyt kuningaskunta oli luovuttanut Westin ehdoitta Unkariin, hänet tuomittiin siellä 16 kuukauden vankeusrangaistukseen 5.7.2011. Unkari luovutti Westin Suomen tasavaltaan 15.9.2011 ja hänen olisi ollut määrä vapautua 29.4.2012, mutta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin määräsi hänen säilössäpitämisensä jatkamisesta unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua odotettaessa.
60. Tiivistelmään sisältyvistä tosiseikoista ilmenee monia osatekijöitä, joihin on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota.
61. On ensinnäkin kiistatonta, että puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät pääasian kohteena olevassa tilanteessa, koska eurooppalainen pidätysmääräys, jonka perusteella Suomen tasavaltaa on pyydetty luovuttamaan West Ranskan tasavaltaan, on annettu rikoksesta, jonka tämä oli tehnyt ennen kuin Unkari luovutti hänet Suomen tasavaltaan ja jopa ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta luovutti hänet Unkariin. Riidanalainen eurooppalaisten pidätysmääräysten ketju koskee puolestaan vain unionin jäsenvaltioita.
62. On lisäksi kiistatonta, että Yhdistynyt kuningaskunta luovutti Westin Unkariin ehdoitta, että se antoi 9.9.2011 suostumuksensa Westin luovuttamiseen edelleen Suomen tasavaltaan mutta että se ei ole antanut suostumustaan hänen edelleen luovuttamiselleen Ranskan tasavaltaan. Yhdistynyt kuningaskunta on täsmentänyt tästä, että Suomen tasavalta oli pyytänyt siltä suostumusta Westin luovuttamiseen edelleen Ranskan tasavaltaan, mutta Unkari ei. Asiakirja-aineistosta ei ilmene, että Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpaneva oikeusviranomainen olisi puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla ja tämän puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä Westin kustannuksella suostunut luopumaan vetoamasta erityissääntöön, siinä vaiheessa kun tämä luovutettiin Unkariin eikä siinä vaiheessa, kun hänet luovutettiin edelleen Suomen tasavaltaan. Unkari antoi sitä vastoin suostumuksensa siihen, että Suomen tasavalta luovuttaisi Westin Ranskan tasavaltaan. West kuitenkin vastusti tätä luovuttamista ja nimenomaan vetosi ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa siihen, että luovuttaminen edellyttäisi Yhdistyneen kuningaskunnan suostumusta.
63. Sekin on kiistatonta, että yksi jäsenvaltio oli kahteen otteeseen samanaikaisten eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien pyyntöjen kohteena puitepäätöksen 2002/584 16 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yhdistyneen kuningaskunnan piti päättää, luovuttaako se Westin Ranskan tasavaltaan (31.8.2007 päivätty eurooppalainen pidätysmääräys), Suomen tasavaltaan (9.12.2009 päivätty eurooppalainen pidätysmääräys) vai Unkariin (1.4.2010 päivätty eurooppalainen pidätysmääräys). Kun hänet luovutettiin Yhdistyneestä kuningaskunnasta Unkariin huhtikuussa 2010, Unkarin piti puolestaan päättää, luovuttaako se Westin edelleen Ranskan tasavaltaan vai Suomen tasavaltaan näiden kahden jäsenvaltion antamien samojen eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella. Unionin tuomioistuimella on kuitenkin hyvin vähän tietoja syistä, joiden vuoksi nämä kaksi jäsenvaltiota ovat tehneet valintansa, eikä nyt käsiteltävässä asiassa ainakaan tule esiin mitään puitepäätöksen 2002/584 16 artiklaan liittyvää kysymystä.
B Yksinkertainen tilanne: puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan systemaattinen ja teleologinen tulkinta
64. Jotta kyettäisiin ymmärtämään riittävällä tavalla monitahoista tilannetta, joka koskee peräkkäisiä luovuttamisia ja jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle, ja vastaamaan tämän esittämään kysymykseen, on tutkittava lähinnä systemaattisesti ja teleologisesti puitepäätöksen 2002/584 28 artiklaa siinä yksinkertaisessa tilanteessa, jonka tämä säännös nimenomaisesti kattaa. Tästä näkökulmasta systemaattisen tarkastelun on koskettava laajasti paria, jonka muodostavat erityissääntö (tämän puitepäätöksen 27 artikla) ja sääntö, jonka mukaan edelleen luovuttamiseen on saatava eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus (kyseisen puitepäätöksen 28 artikla). Teleologinen tulkinta on puolestaan suoritettava siten, että pidetään jatkuvasti mielessä puitepäätöksen 2002/584 olennainen tavoite eli perusoikeudet ja -vapaudet takaavan unionin oikeuden alueen ensimmäisen ”konkreettisen sovelluksen” tehokas ja nopea toiminta.
65. Vaikka puitepäätöksen 2002/584 27 ja 28 artikla heijastavat eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmässä kahta luovuttamista koskevan lainsäädännön perinteistä osatekijää, joita ovat erityissääntö ja sen johdannaisena kaiken edelleen luovuttamisen kieltävä sääntö,(7) niissä vahvistettuja sääntöjä on mukautettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen omaan logiikkaan; eurooppalainen pidätysmääräys on oikeudellisen yhteistyön keino, joka perustuu vastavuoroisen tunnustamisen(8) ja jäsenvaltioiden välisen luottamuksen(9) periaatteeseen ja jonka tarkoituksena on korvata kansainvälisen oikeuden perinteiset yhteistyösuhteet,(10) ja se itse puolestaan on mukautettu unionin tavoittelemaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa aluetta koskevaan erityiseen päämäärään,(11) jolla taataan asianomaisten henkilöiden perusoikeudet.(12)
66. Korostettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä eurooppalaisella pidätysmääräyksellä käyttöön otetun vastavuoroisen tunnustamisen, joka on jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön ”kulmakivi”,(13) ja sen mukaisen luovuttamismekanismin tehokkaan ja nopean toiminnan edistämisen sekä toisaalta asianomaisten perustavanlaatuisten oikeuksien ja etujen tarkan noudattamisen, jonka varmistavat muun muassa jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset, joiden tehtävänä on valvoa eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa,(14) on oltava puitepäätöksen 2002/584 tulkinnan johtavia periaatteita.
67. Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklaan sisältyy sääntö, jonka mukaan pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio tarvitsee eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltion suostumuksen eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön luovuttamiseen edelleen muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon, mutta tästä periaatteesta on useita poikkeuksia, jotka sisältyvät 28 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohtaan, ja kyseisessä c alakohdassa viitataan puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan a ja e–g alakohtaan. Vaadittavan suostumuksen tarkoitusta on aluksi tutkittava näissä eri säännöksissä yhtäältä pääperiaatteen ja siitä tehtävien poikkeusten ja toisaalta säännöksestä toiseen tehdyn viittauksen perusteella.
68. Puitepäätöksen 2002/584 27 ja 28 artikla, jotka eivät sisältyneet komission alkuperäiseen ehdotukseen,(15) sijaitsevat samassa luvussa, jossa käsitellään (henkilön eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla) luovuttamisen vaikutuksia, ja ne ovat rakenteellisesti yhtenäisiä(16) ja käsitteiltään samankaltaisia.(17) On mielenkiintoista todeta, että erityissääntö, jonka pitäisi koskea kaikkia kyseisen 27 artiklan säännöksiä, on vain sen 2 kohdassa, ja sen 1 kohdassa säädetään sääntöä koskevasta mahdollisesta poikkeuksesta. Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan rakenne on erityisen yllättävä sen vuoksi, että siinä vahvistettu sääntö ”katosi” lainsäädäntömenettelyn aikana ja ilmenee vain implisiittisesti, vastakohtaispäätelmänä säännösten kokonaisuudesta.(18)
69. On tärkeää kiinnittää aluksi huomiota siihen, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 1 kohta ja 28 artiklan 1 kohta ovat sijaintinsa ja sisältönsä osalta erittäin merkityksellisiä ja että ne vaikuttavat väistämättä erityissäännön ja sen johdannaisen merkitykseen kyseisen puitepäätöksen järjestelmässä.
70. Näissä kahdessa kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat ilmoittaa etukäteen neuvostolle suostumuksensa siihen, että ne luopuvat vetoamasta erityissääntöön (puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 1 kohta), tai siihen, että asianomainen luovutetaan edelleen muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon (puitepäätöksen 28 artiklan 1 kohta), mutta yhtäältä tällä suostumuksella katsotaan olevan vaikutuksia vain suhteissa sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat antaneet saman ilmoituksen, ja toisaalta täytäntöönpaneva oikeusviranomainen voi aina päättää toisin erityistapauksessa.
71. Voidaan olettaa, että kun unionin lainsäätäjä on ottanut tällä tavoin käyttöön tämän ilmoitusmekanismin puitepäätöksen 2002/584 27 ja 28 artiklan alkuun, sen tarkoituksena on ollut osoittaa jäsenvaltioille erityisen kannustava kehotus ilmaista vastavuoroinen suostumuksensa siihen, että ne luopuvat vetoamasta erityissääntöön ja kaikki edelleen luovuttamiset kieltävään sääntöön – tämä on täysin vastavuoroisen luottamuksen periaatteen mukaista, eikä vaikuta suojalausekkeeseen, joka antaa täytäntöönpanevalle oikeusviranomaiselle mahdollisuuden antaa ratkaisu tapauskohtaisesti, jotta taataan asianomaisten henkilöiden oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen.
72. Voitaisiin tietysti väittää, että näistä kohdista oli tarkoitus tulla sääntö, mikä olisi täysin edellä mainittujen kahden johtavan periaatteen mukaista. Näin ei kuitenkaan ole, koska vain yksi jäsenvaltio on käyttänyt näiden säännösten mukaista mahdollisuutta, kuten komissio on korostanut kirjallisissa huomautuksissaan. Koska näitä säännöksiä voidaan soveltaa vain sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat samalla tavoin ilmoittaneet suostumuksensa, niihin sisältyvä lainsäädäntö on merkityksellisyydestään huolimatta ainakin tällä hetkellä tehoton.
73. Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti vahvistettu erityissääntö ja sen johdannainen eli sääntö, jonka mukaan edelleen luovuttamiseen on saatava täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus ja joka on ilmaistu implisiittisesti kyseisen puitepäätöksen 28 artiklan 2 kohdassa, ovat peräisin kansainvälisestä oikeudesta, jota ei ole tarpeen käsitellä tässä laajemmin,(19) ja ne ilmentävät eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmässä ja edellä mainittujen johtavien tulkintaperiaatteiden valossa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltion erityistä vastuuta luovutettavan ja sen tuomiovallan piiriin luovuttamishetkellä kuuluvan henkilön oikeuksien ja etujen suojaamisesta,(20) ja tietynlaista vastuuta luovutettavan henkilön kohtalon valvonnasta, mikä sisältää myös asianomaisen integroimisen uudelleen yhteiskuntaan.(21)
74. Tässä yhteydessä ei saa unohtaa sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio pyytää täytäntöönpanojäsenvaltiota puuttumaan äärimmäisellä tavalla asianomaisen henkilön vapauteen. Tämän henkilön mahdollisuus käyttää oikeuttaan asua vapaasti täytäntöönpanojäsenvaltiossa vähintäänkin keskeytyy.(22) Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tilannetta lukuun ottamatta eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettu henkilö, joka luovutetaan johonkin jäsenvaltioon, saa muutoin normaalisti(23) menettelyn päätteeksi takaisin ”oikeutensa palata” jäsenvaltioon, joka hänet luovutti, riippumatta siitä, onko hänet vapautettu vai onko hän suorittanut rangaistuksensa.
75. Tästä syystä luovuttamisen edellytyksiin ja sen seurauksiin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, joihin mahdollisesti kuuluu edelleen luovuttaminen, sovelletaan täytäntöönpanojäsenvaltion lakia puitepäätöksen 2002/584 mukaisesti. Erityissäännöllä rajoitetaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion etuoikeuksia siten, että ne koskevat vain eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteina olevia rikoksia, ja sääntö, jonka mukaan edelleen luovuttamiseen on saatava täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus, vahvistaa tietyllä tavalla tämän rajoituksen tietyssä erityistapauksessa, koska siinä asetetaan ehto sille, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio luovuttaa asianomaisen henkilön johonkin kolmanteen jäsenvaltioon.
76. Tämän valvonnan tärkeyttä korostavat puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan säännökset, koska täytäntöönpanojäsenvaltio voi yhtäältä kieltäytyä luovuttamisesta kyseisen puitepäätöksen 3 tai 4 artiklassa mainituista syistä tai sen on annettava tämä suostumus, jos rikos, jonka vuoksi luovuttamista pyydetään, aiheuttaa tämän puitepäätöksen mukaan luovuttamisvelvollisuuden.
77. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 kohtaan ja 5 artiklan 3 kohtaan, joissa annetaan täytäntöönpanojäsenvaltiolle tiettyjä etuoikeuksia paitsi sen omiin kansalaisiin nähden, myös siellä asuviin nähden.(24)
78. Täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen oikeusviranomainen voi ensinnäkin kansallisen lainsäädännön nojalla ja puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos se on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, kun tämä valtio sitoutuu panemaan tämän rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön. Täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen oikeusviranomainen voi samoin kansallisen oikeuden nojalla ja kyseisen puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettaa sille, että henkilö luovutetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla syytteen nostamista varten, ehdoksi sen, että henkilö, kun häntä on kuultu, palautetaan täytäntöönpanojäsenvaltioon suorittamaan pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide.
79. Erityissääntö, samoin kuin sääntö, jonka mukaan edelleen luovuttaminen edellyttää aina täytäntöönpanojäsenvaltion suostumusta, ei riipu eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettavan henkilön kansalaisuudesta, asuinpaikasta eikä kotipaikastakaan.
80. Nämä kaksi sääntöä ovat kuitenkin luovuttamisen ehtojen ja seurausten valvonnan osatekijöitä, ja valvontaa on tulkittava siten, että se palvelee laajemmin roolia, jonka täyttämistä täytäntöönpanojäsenvaltiolta voidaan vaatia eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutetun henkilön integroimisessa uudelleen yhteiskuntaan menettelyn päätteeksi.(25) Kuten jäljempänä tarkemmin selvitetään, tämä rooli velvoittaa kuitenkin vain siltä osin kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö kykenee osoittamaan integroituneensa jonkin verran kyseisen jäsenvaltion yhteiskuntaan.(26)
81. Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan säännösten merkitys ja ulottuvuus voidaan kuitenkin erittäin hyvin johtaa poikkeuksista, joita on tehty implisiittisestä säännöstä, jonka mukaan edelleen luovuttamiseen on saatava täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus.
82. Kaikki nämä poikkeukset, joista säädetään puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa ja viittauksen perusteella kyseisen puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan a ja e–g alakohdassa, perustuvat siihen, että on olemassa joko eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön tai täytäntöönpanojäsenvaltion suora tai epäsuora suostumus,(27) joka on annettu nimenomaisesta tai implisiittisestä erityissäännöstä(28) tehtävien poikkeusten välityksellä.
83. Ensinnäkin yhtäältä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettu henkilö voi itse suostua nimenomaisesti edelleen luovuttamiseensa joko suoraan(29) pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsittelyssä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai epäsuorasti,(30) jos hän on aikaisemmin luopunut vetoamasta erityissääntöön, tässä tapauksessa silloin kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, nimenomaisesti täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisen käsittelyssä puitesopimuksen 2002/584 13 artiklan mukaisesti, taikka tämän luovuttamisen jälkeen niin ikään nimenomaisesti mutta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisen käsittelyssä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti kyseisen puitesopimuksen 27 artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetyllä tavalla.
84. Näissä tapauksissa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettu henkilö suostuu jättämään asian kyseisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion hoidettavaksi, jolloin hänen edelleen luovuttamisensa ehdoista säädetään tämän jäsenvaltion lainsäädännössä. Täytäntöönpanojäsenvaltion alkuperäinen vastuu tästä henkilöstä siirretään kyseisen henkilön tahdosta pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, joka ”voi” siis päättää puitepäätöksen 202/584 28 artiklan 2 kohdan nojalla hänen luovuttamisestaan edelleen johonkin kolmanteen jäsenvaltioon, kuten se voi tarvittaessa myös vastustaa sitä kyseisen puitepäätöksen säännösten mukaisesti.
85. Toisaalta katsotaan myös varsin johdonmukaisesti, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen on epäsuorasti suostunut asianomaisen henkilön luovuttamiseen edelleen muuhun jäsenvaltioon kuin täytäntöönpanojäsenvaltioon,(31) jos se on suostunut siihen, ettei erityissääntöä sovelleta.(32) Tässä tapauksessa täytäntöönpanojäsenvaltio on näet siirtänyt pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle erityisen vastuun, joka sillä on asianomaisesta henkilöstä. Erityissääntö ei sido enää viimeksi mainittua valtiota, joka voi siten oman lainsäädäntönsä nojalla ja puitepäätöksen 2002/584 mukaisesti luovuttaa asianomaisen henkilön tai kieltäytyä luovuttamasta häntä kolmanteen jäsenvaltioon.
86. Se, että asianomainen henkilö oleskelee vapaaehtoisesti pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueella,(33) on vielä viimeinen poikkeus säännöstä, jonka mukaan edelleen luovuttamiselle on saatava täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus. Tämän poikkeuksen nojalla erityissääntö ei sido eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanutta jäsenvaltiota, eikä se ole velvollinen pyytämään täytäntöönpanojäsenvaltion suostumusta edelleen luovuttamiselle, jos asianomainen henkilö on jäänyt sen alueelle 45 päivän ajaksi,(34) vaikka hän olisi voinut vapaasti poistua sieltä tai palata sinne ja hänellä olisi ollut oikeus menetellä näin. Tässä tilanteessa on sallittua katsoa, että kyseinen henkilö on näin menetellessään implisiittisesti hyväksynyt sen, että hän on alistunut varauksitta tämän jäsenvaltion tuomiovaltaan.(35)
87. Kaiken kaikkiaan vaatimuksella, jonka mukaan edelleen luovuttamiseen on saatava täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus, pyritään sellaisessa yksinkertaisessa tapauksessa kuin puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdassa on nimenomaisesti esitetty, lähinnä mahdollistamaan se, että tämä voi edelleen valvoa henkilön toiseen jäsenvaltioon luovuttamisen järkevyyttä ja tavoitetta, erityisesti sen vuoksi, että se on jäsenvaltio, joka ensi kädessä takaa luovuttamisen kohteena olevan henkilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisen ja luovuttamiseen väistämättä kuuluvien rajoitusten noudattamisen.
88. Tästä syystä luovuttamisen kohteena oleva henkilö voi milloin tahansa ehdollisia luovuttamisia lukuun ottamatta estää täytäntöönpanojäsenvaltion suostumuksen joko suoralla tai epäsuoralla tahdonilmaisulla tai omalla käyttäytymisellään (lyhytaikainenkin vapaaehtoinen asuminen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tai vapaaehtoinen paluu sinne). Näin menetellessään asianomainen henkilö ei ainoastaan ”estä” täytäntöönpanovaltiota puuttumasta millään tavoin edelleen luovuttamista koskevaan menettelyyn, vaan ennen kaikkea ja ensisijaisesti asettautuu pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusalamaiseksi, ja tämä valtio on tästä tahdonilmaisusta alkaen vastuussa hänen oikeuksiensa ja vapauksiensa kunnioittamisen takaamisesta.
89. Jos hyväksytään puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan, jota näin sovellettiin yksinkertaiseen menettelyyn, merkityksen tällainen tulkinta, pitäisi kyseisen säännöksen merkityksen olla melko spontaanisti tulkittavissa, kun säännöstä sovelletaan monitahoisempaan tilanteeseen, josta siinä ei nimenomaisesti säädetä.
C Täytäntöönpanojäsenvaltion suostumus monimutkaisissa tilanteissa
1. Hylätään väite, jonka mukaan kaikilta eurooppalaisten pidätysmääräysten ketjun täytäntöönpanojäsenvaltioilta tarvittaisiin suostumus
90. Puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan tulkintaa, jonka mukaan pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttaminen edelleen eurooppalaisten pidätysmääräysten ketjun viimeisen pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle edellyttäisi kaikkien ketjun täytäntöönpanojäsenvaltioiden suostumusta, olisi hankalaa sovittaa yhteen eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnalle asetetun tehokkuus- ja nopeusvaatimuksen kanssa.
91. Tämä arviointi pätee riippumatta siitä, mitkä ovat yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan suostumusta koskevat pyynnöt pitäisi esittää, ja siitä, esittääkö asianomainen pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ne samanaikaisesti kaikille peräkkäisille täytäntöönpanojäsenvaltiolle vai portaittain eli siten, että ensin pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio, jonka on tehtävä päätös edelleen luovuttamisesta, esittää pyynnön jäsenvaltiolle, joka on luovuttanut sille asianomaisen henkilön, sitten tämä viimeksi mainittu jäsenvaltio sille, joka oli luovuttanut tämän henkilön sille aikaisemmin, ja näin edelleen alkuperäiseen täytäntöönpanojäsenvaltioon saakka, kuten Ranskan hallitus ehdotti suullisissa huomautuksissaan.
92. Molemmissa tapauksissa luovuttamismekanismia näet sekä hidastettaisiin puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta 30 päivän määräajasta huolimatta että ennen kaikkea vakavasti vaarannettaisiin, koska jokainen täytäntöönpanojäsenvaltio voisi vastustaa edelleen luovuttamista puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla, vaikka tälle ei olisi mitään oikeudellista eikä sosiaalista perustetta.
93. Yhtäältä näet eri täytäntöönpanojäsenvaltioita sitoo normaalisti lähtökohtaisesti erityisyysperiaate, jota ilman pitäisi soveltaa puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan c alakohdan poikkeusta. Säädettyjen poikkeusten soveltamisalan ulkopuolella täytäntöönpanojäsenvaltion suostumuksen tarpeellisuus on perusteltavissa vain sen jäsenvaltion osalta, jonka on määrättävä pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisen valvonnasta edellä täsmennetyllä tavalla. Lisäksi se, että jokaiselle eurooppalaisten pidätysmääräysten ketjun täytäntöönpanojäsenvaltiolle annettaisiin valta antaa suostumus kaikkiin edelleen luovuttamisiin, edellyttäisi yhtä monen kansallisen lainsäädännön soveltamista samanaikaisesti – vaikkakin puitepäätöksen 2002/584 mukaisesti – ja avaisi yhtä monta mahdollisuutta vastustaa tätä luovuttamista, mikä vaarantaisi merkittävällä tavalla mekanismin tehokkuuden.
94. Toisaalta ja aivan erityisiä tilanteita lukuun ottamatta eri täytäntöönpanojäsenvaltiot eivät voi olla samanaikaisesti saman henkilön osalta erityisessä vastuussa siitä, että asianomainen integroituu yhteiskuntaan uudelleen, mikä olisi hyväksyttävä peruste sille, että niiden suostumus edelleen luovuttamiseen tarvittaisiin.
95. Katson kaiken kaikkiaan, että puitepäätöksen 2002/584 28 artiklaa ei voida tulkita siten, että siinä sallittaisiin se, että eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön edelleen luovuttamiseen tarvittaisiin useita suostumuksia tai edes kaksi suostumusta.
2. Sen täytäntöönpanojäsenvaltion määrittäminen, jonka suostumus on saatava edelleen luovuttamiseen, kun tilanne on monitahoinen
96. Edellä esitetyn päätelmän perusteella on itsestään selvää, että täytäntöönpanojäsenvaltio, jonka suostumus on aina saatava puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle edelleen luovuttamiselle, ei voi olla muu kuin se, johon juuri edellä esitetty suostumuksen logiikka soveltuu.
97. Tämä valtio on lähtökohtaisesti eurooppalaisten pidätysmääräysten ketjun ensimmäinen täytäntöönpanojäsenvaltio, alkuperäinen tai ensimmäinen täytäntöönpanojäsenvaltio, koska se on ainoa, joka ei ole samalla pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio kyseisessä ketjussa ja jota erityissääntö siis lähtökohtaisesti sitoo. Se on tavallaan pelkästään täytäntöönpanojäsenvaltio, joka voi käyttää tuomiovaltaansa täysimääräisesti kyseisissä pidätysmääräyksissä tarkoitettuun henkilöön, kun puolestaan ketjun seuraavien täytäntöönpanojäsenvaltioiden määräämisvalta päättyy, kun ne ovat käyttäneet rankaisuvaltaansa.
98. Tästä näkökulmasta lähtökohtaisesti vain Yhdistyneeltä kuningaskunnalta on pääasian olosuhteissa saatava suostumus siihen, että Suomen tasavalta luovuttaa Westin edelleen Ranskan tasavaltaan, mitä ratkaisua vahvistaa se, että asianomaisella henkilöllä näyttää olevan kaikkein tiiviimmät siteet ensin mainittuun jäsenvaltioon. Koska Yhdistynyt kuningaskunta on lisäksi antanut, vaikkakin jälkikäteen, suostumuksensa siihen, että Unkari on luovuttanut Westin edelleen Suomen tasavaltaan, on vaikea ymmärtää, millä perusteella olisi tarpeen saada Unkarin suostumus sille, että Suomen tasavalta luovuttaa hänet edelleen Ranskan tasavaltaan.
99. On vielä lisättävä, että pääasian olosuhteet näyttävät osoittavan, että Yhdistyneen kuningaskunnan ”suostumusta koskevan oikeuden” siirtäminen Unkarille olisi epätarkoituksenmukaista. Näihin olosuhteisiin kuuluu näet se, että toimenpiteet, joita Ranskan tasavalta on toteuttanut, jotta Yhdistynyt kuningaskunta olisi luovuttanut Westin, ovat jatkuvasti epäonnistuneet.
100. Tällä päätelmällä olisi selvästi samat vaikutukset siinä tapauksessa, että kyseessä on enemmän kuin neljä jäsenvaltiota, koska varsinaisen täytäntöönpanojäsenvaltion on lähtökohtaisesti annettava suostumuksensa, ja välissä olevat jäsenvaltiot on sivuutettava. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että jäsenvaltioita on edelleen enemmän kuin neljä ja eurooppalaisissa pidätysmääräyksissä tarkoitettu henkilö on luopunut joko ilmoituksensa tai käyttäytymisensä perusteella vaatimasta varsinaisen täytäntöönpanojäsenvaltion suostumusta, tästä seuraisi johdonmukaisesti, että tässä tapauksessa ensimmäisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion pitäisi antaa suostumuksensa lukuun ottamatta tapausta, jossa on kyseessä jokin puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan poikkeuksista.
101. Tästä seurauksesta voitaisiin johtaa abstraktisti sääntö, jonka sanamuoto voisi olla seuraava:
”Eurooppalaisten pidätysmääräysten ketjussa, joka koskee samaa henkilöä ja jossa on mukana enemmän kuin kolme jäsenvaltiota ja peräkkäisiä luovuttamispyyntöjä, vastakohtaispäätelmän perusteella puitepäätöksen 2002/584 28 artiklassa vaadittavaa suostumusta edelleen luovuttamiseen on pyydettävä vain käänteisessä aikajärjestyksessä ensimmäiseltä jäsenvaltiolta, joka on luovuttanut asianomaisen henkilön ilman että se olisi itse pyytänyt kyseisten säännösten mukaisesti etukäteen tällaista suostumusta.”
102. Koska pääasian olosuhteet kuitenkin koskevat vain neljää jäsenvaltiota, ehdotan ratkaisuksi yksinkertaisemmin, että puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa pidätysmääräysketjun ensimmäisen täytäntöönpanojäsenvaltion on yksin – ketjussa seuraavat täytäntöönpanojäsenvaltiot suljetaan siis pois – annettava tarvittaessa, eli kun olosuhteet eivät kuulu jonkin säännöksessä nimenomaisesti määrätyn poikkeuksen alaan, suostumuksensa asianomaisen henkilön edelleen luovuttamiseen johonkin muuhun pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.
103. Konkreettisemmin ilmaistuna katson, että pääasian olosuhteissa ja siltä osin kuin mitään puitepäätöksen 2002/584 28 artiklan 2 kohdan poikkeuksista ei voida soveltaa, minkä selvittäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, on katsottava, että vain Yhdistyneen kuningaskunnan suostumus tarvitaan, jotta Suomen tasavalta voi luovuttaa Westin Ranskan tasavaltaan, sillä Unkarin suostumusta ole tässä tapauksessa tarpeen eikä edes toivottavaa pyytää. Täsmennettäköön, että Suomen tasavallan tehtävänä on tehdä kaikki tarvittava suostumuksen saamiseksi.
VI Ratkaisuehdotus
104. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa korkeimman oikeuden esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 28 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa pidätysmääräysketjun ensimmäisen täytäntöönpanojäsenvaltion on yksin – ketjussa seuraavat täytäntöönpanojäsenvaltiot suljetaan siis pois – annettava tarvittaessa, eli kun olosuhteet eivät kuulu jonkin säännöksessä nimenomaisesti määrätyn poikkeuksen alaan, suostumuksensa asianomaisen henkilön edelleen luovuttamiseen johonkin muuhun pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.