Kanne 25.6.2013 – Federación Española de Hostelería v. EACEA

(asia T-340/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Federación Española de Hostelería (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajaja F. del Nogal Méndez ja asianajaja R. Fernández Flores)

Vastaaja: Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan päätöksen 2007-19641 134736-LLP-I-2007-1-ES-Leonardo-LMP;

toissijaisesti määräämään siitä, että menettely palautetaan siihen päivään, jolloin tilintarkastajat ovat lähettäneet asiakirjat väärään osoitteeseen, jotta kantaja voi esittää asiaankuuluvia huomautuksia;

toissijaisesti alentamaan takaisinperittäväksi määrättyä summaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

velvoittamaan komission korvaamaan tähän asiaan liittyvät oikeudenkäyntikulut;

velvoittamaan komission palauttamaan perimänsä määrät korkoineen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei vahvistettua menettelyä ole noudatettu.

Tältä osin väitetään, että tilintarkastuskertomusta koskevat viestit oli lähetetty kolmannelle taholle, joka oli ulkopuolinen kantajan ja vastaajana olevan toimeenpanoviraston väliseen suhteeseen nähden.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei toimien perustelua koskevaa velvollisuutta ole noudatettu.

Tältä osin väitetään, ettei takaisinperintäpäätöstä ole perusteltu riittävästi, koska toimeenpanovirasto on vain toimittanut kantajalle veloitusilmoituksen, jonka liitteenä oli tilintarkastuskertomus.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

Tältä osin väitetään, ettei kantaja ole milloinkaan hallinnollisen menettelyn kuluessa voinut esittää näkemystään niiden tosiseikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä, joihin oli vedottu, eikä erityisesti niistä asiakirjoista, jotka komissio otti huomioon perustellakseen väitteensä siitä, että unionin oikeutta oli rikottu.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen

Tältä osin väitetään, että vaikka hanke päättyi jo vuoden 2009 joulukuussa, toimeenpanovirasto ei ilmoittanut ennen vuoden 2013 huhtikuuta mitään siitä, ettei se ollut samaa mieltä hankkeen kehittämis- ja toteuttamistavasta.

Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön

Tältä osin väitetään, ettei komissio ilmoittanut kantajalle tosiseikoista, joihin kantajaa vastaan saatettaisiin vedota, ja ettei se antanut kantajalle mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen seuraamusten määräämistä.

Viimeiseksi kantaja vetoaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.