Language of document : ECLI:EU:T:2014:47

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

21 päivänä tammikuuta 2014 (*)

Kumoamiskanne – Yksityisoikeudellinen oikeushenkilö – Sitä, että taho on oikeushenkilönä olemassa, koskevien todisteiden puuttuminen – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohta – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Asiassa T‑168/13,

European Platform Against Windfarms (EPAW), edustajanaan asianajaja C. Kiss,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi K. Herrmann ja P. Oliver, sittemmin L. Pignataro Nolin, Herrmann ja J. Tomkin,

vastaajana,

jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 6.6.2012 antama tiedonanto, jonka otsikko on ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla”, ja komission 21.1.2013 tekemä päätös, jolla jätettiin tutkimatta kantajan vaatimus siitä, että komissio tarkastelee kyseistä tiedonantoa uudelleen,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni (esittelevä tuomari) ja L. Madise,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

1        European Platform Against Windfarms (EPAW) nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.3.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

2        Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 4. ja 25.4. ja 14.5.2013 päivätyillä kirjeillä kantajalta työjärjestyksensä 44 artiklan 6 kohdan nojalla kanteen täydentämiseksi yhtäältä asiakirjoja, joiden avulla voidaan tarkastaa työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti, että kantaja on olemassa oikeushenkilönä, jonka kotipaikka sijaitsee kannekirjelmässä mainitussa osoitteessa, ja toisaalta selvityksen siitä, että kantajan asianajajalleen antaman valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3        Kantaja vastasi 4.4. ja 14.5.2013 päivättyihin kirjeisiin määräajassa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.4. ja 30.5.2013 toimittamillaan kirjeillä.

4        Euroopan komissio pyysi 26.6.2013 unionin yleistä tuomioistuinta lykkäämään käsiteltävänä olevan asian käsittelyä työjärjestyksen 77 artiklan d alakohdan nojalla siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin antaa lopullisen ratkaisun asiassa C‑401/12 P, neuvosto vastaan Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, asiassa C‑402/12 P, parlamentti vastaan Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, asiassa C‑403/12 P, komissio vastaan Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, asiassa C‑404/12 P, neuvosto vastaan Stichting Natuur en Milieu ja Pesticide Action Network Europe, ja asiassa C‑405/12 P, komissio vastaan Stichting Natuur en Milieu ja Pesticide Action Network Europe. Kantaja ei esittänyt kyseisestä pyynnöstä huomautuksia määräajassa. Kyseinen pyyntö hylättiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 30.9.2013 tekemällä päätöksellä.

5        Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 6.6.2012 antaman tiedonannon, jonka otsikko on ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla”

–        kumoaa komission 21.1.2013 tekemän päätöksen, jolla jätettiin tutkimatta kantajan vaatimus siitä, että komissio tarkastelee kyseistä tiedonantoa uudelleen.

6        Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

7        Työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi täysin perusteeton, unionin yleinen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

8        Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asiakirjojen perusteella riittävästi tietoa asiasta, ja päättää, että menettelyä ei ole syytä jatkaa.

9        Yksikön SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu ennen kaikkea kyseisen yksikön oikeushenkilöllisyydestä.

10      Työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdassa määrätään, että jos kantaja on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, kanteeseen on liitettävä säännöt, yhtiösopimus tai yhtiöjärjestys, äskettäin annettu ote yhdistys-, säätiö- tai kaupparekisteristä tai muu selvitys siitä, että kantaja on oikeushenkilönä olemassa, sekä selvitys siitä, että kantajan asianajajalle annetun valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus.

11      Käsiteltävässä asiassa on ilman, että olisi tarpeen lausua kantajan asianajajalle annetun valtuutuksen sääntöjenmukaisuudesta, todettava, että kanne, sellaisena kuin se on toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.3.2013, ei ole työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukainen, koska kantaja ei ole liittänyt kanteeseensa sääntöjään, äskettäin annettua otetta yhdistys- tai säätiörekisteristä eikä muuta selvitystä siitä, että kantaja on oikeushenkilönä olemassa.

12      Kantaja ei myöskään ole täydentämistä koskevista pyynnöistä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on sille osoittanut (ks. edellä 2 kohta), huolimatta esittänyt mitään todistetta, joka olisi omiaan osoittamaan, että se on oikeushenkilönä olemassa. Se on esittänyt pelkästään kahdenlaisia väitteitä, jotka ovat sen mukaan omiaan osoittamaan, että se oli oikeushenkilö. Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

13      Ensinnäkin kantaja myöntää, että sitä ei ole rekisteröity missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa, mutta katsoo, että koska sen pääasiallinen toimipaikka on Irlannissa, sitä on pidettävä oikeushenkilönä Irlannin lainsäädännön nojalla, koska kyseisessä lainsäädännössä ei aseteta mitään velvollisuutta rekisteröityä kansallisille viranomaisille. Se viittaa tässä yhteydessä vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain (Planning and Development Act 2000), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2006 (strategista infrastruktuuria koskevalla) kaavoitus- ja maankäyttölailla (Planning and Development (Strategic Infrastructure) Act 2006) (jäljempänä vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölaki, sellaisena kuin se on muutettuna), 37 §:n 4 momentin c–e alakohdan säännöksiin. Kantaja täsmentää lisäksi, että sen kotipaikka on kanteessa mainitun osoitteen vastaisesti tosiasiallisesti Irlannissa. Kanteessa oleva maininta Ranskassa olevasta osoitteesta on virheellinen, sillä kyseinen osoite vastaa kantajan puheenjohtajan osoitetta ja kantajan jäseniin kuuluvan, Ranskassa rekisteröidyn valtioista riippumattoman järjestön kotipaikkaa.

14      Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain, sellaisena kuin se on muutettuna, 37 §:n 4 momentin c alakohdan mukaan saman säännöksen d alakohdassa vahvistetut ehdot täyttävä yksikkö tai yksityinen järjestö voi riitauttaa Bord Pleanálassa, joka on tuomioistuimiin rinnastettava viranomainen, maankäyttöä koskevan hakemuksen (application for development) toimittamisen seurauksena tehdyt päätökset. Tässä yhteydessä saman lain 37 §:n 4 momentin d alakohdasta ilmenee, että kyseisen yksikön tai järjestön on täytettävä ehdot, jotka koskevat etenkin ympäristösuojelun edistämistä koskeviin tavoitteisiin pyrkimistä sitä, että asia saatetaan Bord Pleanálan käsiteltäväksi, edeltävän 12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana, ja mahdollisesti Irlannin ympäristö-, luonnonperintö- ja paikallishallintoministerin vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain, sellaisena kuin se on muutettuna, 37 §:n 4 momentin e alakohdan mukaisesti vahvistamat lisäehdot, jotka koskevat etenkin erityistä oikeushenkilöllisyyttä ja perustamiskirjan tai sääntöjen alaisuuteen kuulumista.

15      Lisäksi on täsmennettävä, että – kuten asiakirja-aineistosta ilmenee – Irlannin ympäristö-, luonnonperintö- ja paikallishallintoministeri ei ollut vahvistanut 26.10.2010 mennessä mitään lisäehtoja vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain, sellaisena kuin se on muutettuna, 37 §:n 4 momentin e alakohdan nojalla. Kyseisenä päivänä ei myöskään ollut olemassa mitään suunnitelmaa, joka koskisi tällaisten lisäehtojen vahvistamista.

16      Näin ollen kyseisissä säännöksissä – siltä osin kuin ne kuuluvat kaavoitusta ja maankäyttöä koskevan alakohtaisen lainsäädännön alaan – ainoastaan annetaan niiden kattamalla alalla kyseisille yksiköille rajoitettu ja erityinen oikeus saattaa asia yhden ainoan instanssin, käsiteltävässä asiassa Bord Pleanálan, käsiteltäväksi.

17      Oikeuden, johon kantaja vetoaa, kaltainen rajoitettu oikeus saattaa asia vieläpä sellaisen yksikön käsiteltäväksi, jonka osalta ei ole osoitettu täysin, että se on tuomioistuimen kaltainen, ei riitä osoittamaan, että kantaja on Irlannin lainsäädännön nojalla yleisen oikeuden mukainen oikeushenkilö, mikä mahdollistaisi sen, että se voisi oikeushenkilöllisyyttään koskevien asiakirjatodisteiden puuttuessa nostaa SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuvan kanteen unionin tuomioistuimissa.

18      Tässä tilanteessa on katsottava, että vaikka oletettaisiin, että kantajan kotipaikka on Irlannissa ja että kanteessa oleva maininta Ranskassa olevasta osoitteesta on pelkkä virhe, viittaus pelkkiin edellä 13–15 kohdassa mainittuihin Irlannin lain säännöksiin ilman mitään muuta selvitystä, joka on omiaan osoittamaan, että kantaja on oikeushenkilö, ei riitä osoittamaan työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti, että kantaja on oikeushenkilönä olemassa.

19      Tätä ei osoita myöskään se, että kantaja on merkitty unionin avoimuusrekisteriin. Vaikka oletettaisiin, että kyseinen merkintä osoittaisi, että kantaja on – kuten se väittää – olemassa oleva järjestö, jonka kotipaikka on Irlannissa, on kuitenkin niin, että kyseiseen rekisteriin merkitseminen ei edellytä sitä, että kyseinen yksikkö on oikeushenkilönä olemassa, kuten etenkin avoimuusrekisterin perustamisesta unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuville organisaatioille ja itsenäisille ammatinharjoittajille 23.6.2011 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan komission sopimuksen (EUVL 2011, L 191, s. 29) 14 kohdasta ilmenee. Kyseisessä 14 kohdassa nimittäin todetaan, että ”verkostojen, keskusteluryhmien tai muiden yhteisen toiminnan muotojen, joilla ei ole oikeudellista asemaa tai oikeushenkilöyttä mutta jotka käytännössä pyrkivät vaikuttamaan järjestäytyneesti ja jotka harjoittavat rekisterin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, edellytetään rekisteröityvän”.

20      Toiseksi kantaja väittää, että – kuten komissio on myöntänyt edellä 5 kohdassa mainitussa 21.1.2013 tekemässään päätöksessä – kantaja täyttää tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13) 11 artiklassa vahvistetut ehdot. Se päättelee tästä, että se on oikeutettu pyytämään kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaisesti sisäistä uudelleentarkastelua ja näin ollen nostamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen komission tässä yhteydessä tekemästä päätöksestä.

21      Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

22      Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää kyseisen asetuksen 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on nimittäin yhtäältä oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen. Saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan tässä yhteydessä neljä ehtoa. Ensimmäisen ehdon, joka vahvistetaan asetuksen N:o 1367/2006 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, mukaan kyseisen järjestön on oltava riippumaton voittoa tavoittelematon oikeushenkilö jonkin jäsenvaltion kansallisen käytännön tai lainsäädännön nojalla. Kuten on todettu, kantaja ei ole osoittanut, että sen oikeushenkilöllisyys on tunnustettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön nojalla.

23      Toisaalta oikeuskäytännöstä kyllä ilmenee, että unionin tuomioistuinjärjestelmässä kantajan katsotaan olevan oikeushenkilö, jos siitä on tullut viimeistään kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymiseen mennessä sen perustamiseen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö (ks. analogisesti asia 50/84, Bensider ym. v. komissio, tuomio 27.11.1984, Kok., s. 3991, 7 ja 8 kohta) tai jos unionin toimielimet ovat kohdelleet sitä itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä (asia T-161/94, Sinochem Heilongjiang v. neuvosto, tuomio 11.7.1996, Kok., s. II-695, 31 kohta ja asia T-170/94, Shanghai Bicycle v. neuvosto, tuomio 25.9.1997, Kok., s. II-1383, 26 kohta; ks. virkamiesten ammattijärjestöistä asia 175/73, Union syndicale – Service public européen ym. v. neuvosto, tuomio 8.10.1974, Kok., s. 917, 11–13 kohta ja asia 18/74, Syndicat général du personnel des organismes européens v. komissio, tuomio 8.10.1974, Kok., s. 933, 7–9 kohta).

24      Siltä osin kuin kantaja pyrkii vetoamaan edellä 23 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön edellä 20 kohdassa esiin tuodussa väitteessä on kuitenkin täsmennettävä, että arvioidessaan sitä, oliko toimielin kohdellut kantajaa itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä, yhteisöjen tuomioistuin otti edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Union syndicale – Service public européen ym. vastaan neuvosto ja edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Syndicat général du personnel des organismes européens vastaan komissio annetuissa tuomioissa huomioon kolme tekijää eli ensinnäkin kyseisen yksikön edustavuuden, toiseksi sen, että se on riittävän itsenäinen voidakseen toimia vastuullisena osapuolena oikeussuhteissa, sellaisena kuin tämä on taattu sen sisäisessä rakenteessa sen sääntöjen mukaisesti, ja kolmanneksi sen, että unionin toimielin on tunnustanut kyseisen yksikön kelpoisuuden toimia neuvottelijana (edellä 23 kohdassa mainittu asia Union syndicale – Service public européen ym. v. neuvosto, tuomion 10–13 kohta ja edellä 23 kohdassa mainittu asia Syndicat général du personnel des organismes européens v. komissio, tuomion 6–9 kohta).

25      Käsiteltävässä asiassa on ilman, että olisi tarpeen lausua kantajan edustavuudesta, todettava, että kun kantaja ei ole unionin yleisen tuomioistuimen esittämästä kolmesta kanteen täydentämistä koskevasta pyynnöstä huolimatta toimittanut sääntöjään tai mitään muuta sen perustamiseen ja sen sisäiseen toimintaan liittyvää asiakirjaa, asiakirja-aineistossa ei ole mitään sellaista, mikä osoittaisi, että kantaja on riittävän itsenäinen voidakseen toimia vastuullisena osapuolena oikeussuhteissa.

26      Komissio kyllä katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja täytti asetuksen N:o 1367/2006 11 artiklassa vahvistetut ehdot. Erityisesti komissio katsoi edellä 22 kohdassa mainitun ensimmäisen ehdon osalta kantajan kyseisen asetuksen 10 artiklan nojalla esittämässä sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössään antamien tietojen ja kantajan komissiolle myöhemmin osoittaman sähköpostin perusteella, että kantaja oli Ranskassa rekisteröity voittoa tavoittelematon oikeushenkilö. Tämä kohtelu johtui kuitenkin siitä, että kantaja itse antoi virheellisiä tietoja osoitteestaan (ks. edellä 13 kohta). Näin ollen se, että komissio kohteli kantajaa kyseisten tietojen perusteella itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä riidanalaisessa päätöksessä, ei voi olla osoitus siitä, että kantaja on oikeushenkilö.

27      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, kun työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohta otetaan huomioon.

 Oikeudenkäyntikulut

28      Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne hylätään.

2)      European Platform Against Windfarms (EPAW) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä tammikuuta 2014.

E. Coulon

 

      M. E. Martins Ribeiro

kirjaaja

 

      jaoston puheenjohtaja


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.