Asia T‑168/13

European Platform Against Windfarms (EPAW)

vastaan

Euroopan komissio

Kumoamiskanne – Yksityisoikeudellinen oikeushenkilö – Sitä, että taho on oikeushenkilönä olemassa, koskevien todisteiden puuttuminen – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohta – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 21.1.2014

Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Oikeushenkilöt – Käsite – Kansallisen lainsäädännön mukainen oikeuskelpoisuus tai se, että yhteisön toimielimet tunnustavat itsenäiseksi oikeudelliseksi yksiköksi

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan a alakohta; Euroopan parlamentin ja Euroopan komission sopimus avoimuusrekisterin perustamisesta unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuville organisaatioille ja itsenäisille ammatinharjoittajille)

Yksikön SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu ennen kaikkea kyseisen yksikön oikeushenkilöllisyydestä.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdassa määrätään tässä yhteydessä, että jos kantaja on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, kanteeseen on liitettävä säännöt, yhtiösopimus tai yhtiöjärjestys, äskettäin annettu ote yhdistys-, säätiö- tai kaupparekisteristä tai muu selvitys siitä, että kantaja on oikeushenkilönä olemassa, sekä selvitys siitä, että kantajan asianajajalle annetun valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus.

Alakohtaisen lainsäädännön mukainen rajoitettu ja erityinen oikeus saattaa asia vieläpä sellaisen yhden ainoan instanssin käsiteltäväksi, jonka osalta ei ole osoitettu täysin, että se on tuomioistuimen kaltainen, ei riitä osoittamaan, että kantaja on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla yleisen oikeuden mukainen oikeushenkilö, mikä mahdollistaisi sen, että se voisi oikeushenkilöllisyyttään koskevien asiakirjatodisteiden puuttuessa nostaa SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuvan kanteen unionin tuomioistuimissa.

Sitä, että kantaja on oikeushenkilönä olemassa, ei osoita myöskään se, että kantaja on merkitty unionin avoimuusrekisteriin, joka on laadittu avoimuusrekisterin perustamisesta unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuville organisaatioille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan komission sopimuksen nojalla, koska kyseiseen rekisteriin merkitseminen ei edellytä sitä, että kyseinen yksikkö on oikeushenkilönä olemassa.

Unionin tuomioistuinjärjestelmässä kantajan katsotaan olevan oikeushenkilö, jos unionin toimielimet ovat kohdelleet sitä itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä. Tässä yhteydessä tekijät, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko toimielin kohdellut kantajaa itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä, ovat ensinnäkin kyseisen yksikön edustavuus, toiseksi sen itsenäisyys, joka on tarpeen, jotta se voi toimia vastuullisena osapuolena oikeussuhteissa, sellaisena kuin tämä on taattu sen sisäisessä rakenteessa sen sääntöjen mukaisesti, ja kolmanneksi se, että unionin toimielin on tunnustanut kyseisen yksikön kelpoisuuden toimia neuvottelijana. Se, että komissio kohteli kantajaa itsenäisenä oikeudellisena yksikkönä riidanalaisessa päätöksessä, ei voi kuitenkaan olla osoitus siitä, että kantaja on oikeushenkilö, koska tämä kohtelu johtui siitä, että kantaja itse antoi virheellisiä tietoja.

(ks. 9, 10, 16, 17, 19 ja 23–26 kohta)