Language of document :

Kanne 27.6.2011 - Italia v. komissio

(Asia T-358/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: valtionasiamies P. Marchini)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan seuraavat toimet.

Euroopan unionin oikeussääntöjen vastaisena on kumottava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien Italian menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 15.4.2011 tehdyn Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen K(2011) 2517 siltä osin kuin se koskee sokerin julkista varastointia varainhoitovuosina 2006 (kiinteä 10 prosentin oikaisu, jonka suuruus on 171 418,00 euroa), 2007 (kiinteä 10 prosentin oikaisu, jonka suuruus on 182 006,00 euroa), 2008 (kiinteä 10 prosentin oikaisu, jonka suuruus on 111 062,00) ja 2009 (kiinteä 10 prosentin oikaisu, jonka suuruus on 34 547,00 euroa) sekä "35 prosentin nousua varastointikustannuksissa" varainhoitovuonna 2006 (kiinteä viiden prosentin oikaisu, jonka suuruus on 781 044,00 euroa) ja "myöhästyneitä varastotarkastuksia", jotka on lueteltu tämän päätöksen liitteessä olevassa 1 artiklassa. Kumottavaksi vaaditaan myös kyseisen päätöksen edellytyksenä Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, osasto J, maatalousmenojen tarkastaminen, 3.2.2011 päivätty kirje nro ARES (2011) 2287 ja sen liitteessä oleva 2 kohta, jossa ilmaistaan lopulliset perustelut sovitteluelimen asiassa 10/IT/435 esittämään lausuntoon perustuvalle lopulliselle kannalle, ja kyseisen päätöksen edellytyksenä Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, osasto J, maatalousmenojen tarkastaminen, 3.2.2011 päivätty kirje nro ARES (2010) 57525 ja sen liite, joka sisältää perustelut menojen jättämiselle rahoituksen ulkopuolelle.

Toissijaisesti unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että asetus (EY) N:o 915/2006 ei ole pätevä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.     Ensimmäinen kanneperuste perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen (SEU 269 artikla, aiemmin EY 253 artikla), koska tutkinta, joka koskee rahoitusoikaisua menoihin, jotka liittyvät 35 prosentin nousuun varastointikustannuksissa varainhoitovuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009, on laiminlyöty.

Italian hallituksen mukaan komissio ei ole tutkinut asianmukaisesti A.g.e.a:n (Agenzia per le Erogazioni in Agricultura) esittämää näyttöä siitä, että asiassa merkityksellinen markkinatutkimus oli tehty ja että ne siilojen vuokrauksen hintojen nousuun liittyvät syyt olivat tiedossa, jotka liittyivät nimenomaan vaikeaan markkinatilanteeseen vuodesta 2005 alkaen varastoitavan sokerin varastotilojen vuokrauksessa.

2.     Toinen kanneperuste perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen (SEU 269 artikla, aiemmin EY 253 artikla), koska ne perustelut ovat puutteelliset, jotka koskevat rahoitusoikaisua menoihin, jotka liittyvät 35 prosentin nousuun varastointikustannuksissa varainhoitovuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009.

Kantajan mukaan komissio ei ole esittänyt perusteita sille, miksi A.g.e.a:n virkamiesten esittämiä todistuksia ja erään suuren varastointialan yrityksen hinnastoa ei pidetty riittävinä todisteina siitä yleisen tason pyynnöstä, jonka sokerialan yhtiöt olivat esittäneet hintojen nostamisesta 50 prosentilla.

3.     Kolmas kanneperuste perustuu asetuksen (EY) N:o 884/2006 8 artiklan, kyseisen asetuksen liitteen I ja asetuksen (EY) N:o 2148/1996, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksen (EY) N:o 915/2006 liitteellä, 4 artiklan rikkomiseen ja virheelliseen tulkintaan sekä oikeusvarmuuden, oikeussääntöjen taannehtivan vaikutuksen kiellon ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen siltä osin kuin kysymys on viiden prosentin suuruisesta rahoitusoikaisusta, joka koskee varainhoitovuoden 2006 myöhästyneitä varastotarkastuksia.

Italian hallitus katsoo, että komissio ei ole noudattanut asetuksen N:o 884/2006 liitteessä I olevan A kohdan II alakohdan 5 alakohdassa tarkoitettua siirtymäsäännöstä. Koska A.g.e.a oli jo aiemmin suorittanut näitä tehtäviä kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetussa sisäisessä tarkastusmenettelyssä ja koska se oli ilmoittanut tästä komissiolle toimittamalle sille kaikki luettelot vastaanottamisesta ja luovuttamisesta sekä asiakirjat, jotka liittyvät vuoden 2007 toukokuun tarkastukseen, siirtymäsäännöstä olisi pitänyt soveltaa ja jättää määräämättä seuraamuksia Italian valtiolle, jolla voidaan katsoa olleen lupa toimittaa pelkästään yhteenvetoasiakirja helmikuussa 2007 niistä objektiivisesti todennettavista organisatorisista ongelmista johtuen, joita Agecontrolin koordinointiin liittyi. Italian hallituksen mukaan oikeusvarmuuden, oikeussääntöjen taannehtivan vaikutuksen kiellon ja luottamuksensuojan periaatteita sekä suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska näiden periaatteiden vastaista on, että on sovellettu välittömästi - ja vain vähän ennen syyskuun 2006 tilikauden 830 päättymistä - inventaarivelvollisuutta toimenpiteisiin, jotka oli toteutettu jo edellä mainittujen asetusten tullessa voimaan, eli 23. ja 24. kesäkuuta 2006 (erityisesti asetuksen N:o 915/2006 liite)..

4.     Neljäs kanneperuste perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen (SEU 269 artikla, aiemmin EY 253 artikla), koska ne perustelut ovat puutteelliset, jotka koskevat rahoitusoikaisua menoihin, jotka liittyvät varainhoitovuoden 2006 myöhästyneisiin varastotarkastuksiin.

Italian hallituksen mukaan komissio ei ole perustellut asianmukaisesti, miksi se ei yhtynyt sovitteluelimen ehdotukseen, jossa esitettiin mahdollisuutta soveltaa asetuksessa N:o 915/2006 tarkoitettua uutta inventaarien lopullista määräaikaa koskevaa säännöstä pelkästään asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuneisiin sokerin siirtoihin eikä taannehtivasti kaikkiin varainhoitovuoden 2006 siirtoihin, jolloin rahoitusoikaisu olisi ollut oikeasuhteinen myöhästymiseen nähden (noin kahdeksan kuukautta).

5.     Viiden kanneperuste perustuu asetuksen N:o 915/2006 pätemättömyyteen.

Italian hallitus katsoo, että asetus on pätemätön siltä osin kuin asetuksessa asetetaan varainhoitovuodelle 2006 - vain noin kolme kuukautta ennen uutta inventaarimääräaikaa - inventaarivelvollisuus varainhoitovuoden 2004-2005 jäljellä olevista varastoista (30.9.2005), varainhoitovuoden 2005-2006 alkuvarastoista (1.10.2005) ja varainhoitovuoden 2005-2006 jäljellä olevista varastoista (30.9.2006). Kantajan mukaan yhteisön yleisten oikeusperiaatteiden vastaista on, että asetuksessa edellytetään tietynlaisia toimia jo toteutuneisiin menneisiin tapahtumiin liittyen ja asetetaan niiden laiminlyönnistä seuraamuksia rahoitusoikaisujen muodossa.

6.     Kuudes kanneperuste perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen perustelujen ja näytön puutteellisuuden vuoksi (SEU 269 artikla, aiemmin EY 253 artikla).

Italian hallitus katsoo, että komissio on ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, koska se määräsi rahoitusoikaistusta, joka perustuu komission maatalouden pääosaston virheelliseen päätelmään siitä, että A.g.e.a. ei ole tehnyt sokerin varastoonottoja ja varastostapoistoja koskevia tarkastuksia ja että "on käsitelty noin 127 000 tonnia sokeria (ilman, että painoa olisi virallisesti tarkistettu)". Italian hallitus katsoo lisäksi, että esitetty näyttö on puutteellista, joka liittyy väitteisiin siitä, että "vuosittaista inventaarien tarkastusta ei ole tehty - - varastoinnin yhteydessä" ja että "noin 127 000 tonnia sokeria (ilman virallista punnitusta tai tarkistusta) on siirretty 30.9.2006 (päivä, johon mennessä inventaari olisi pitänyt tehdä) ja helmikuun 2007 välisenä aikana". Kun otetaan huomioon A.g.e.a:n komissiolle toimittama asiakirjanäyttö, eli kirjanpito, joka osoittaa siirtojen määrät ja varastoidun sokerin kunkin varaston osalta, komissio ei voi päätyä vastakkaiseen päätelmään esittämättä asiaa koskevaa näyttöä.

7.     Seitsemäs kanneperuste perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen perustelujen ja näytön puutteellisuuden vuoksi (SEU 269 artikla, aiemmin EY 253 artikla) siltä osin kuin on kysymys rahastolle väitetysti aiheutuneesta vahingosta.

Italian hallitus katsoo, että päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska siinä ei ole otettu huomioon niiden A.g.e.a:n tekemien tarkastusten tosiasiallista hyötyä, jotka koskevat sokerin varastoonottoja ja varastostapoistoja sekä kuukausittaisia varastoja.

____________