Kanne 30.8.2006 - Alankomaiden kuningaskunta v. komissio

(Asia T-231/06)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: H. G. Sevenster ja D. J. M. de Grave)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Alankomaiden valtion alankomaalaisille julkisille yleisradioyhtiöille myöntämää tapauskohtaista rahoitusta (valtiontuki nro C 2/2004; NN 170/2003) koskeva, 22.6.2006 tehty komission päätös K(2006) 2084 lopull. on kumottava, lukuun ottamatta tämän päätöksen 1 artiklan 3 kohtaa;

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että EY 88 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu, koska komissio on poikennut kyseisessä päätöksessä olennaisesti 3.2.2004 tehdystä päätöksestä¹, jolla se aloitti asian virallisen tutkimisen. Kantaja väittää, että tutkimuksen kohdetta ja liiallisten korvausten laskutapaa on muutettu.

Toiseksi kantaja väittää, että EY 88 artiklan 1, 2 ja 3 artiklaa, asetuksen N:o 659/1999² 1 artiklan b kohtaa ja EY 253 artiklaa on rikottu, koska komissio on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti uuden tuen ja olemassa olevan tuen käsitteitä.

Kantaja väittää, että komissio on virheellisesti luokitellut tietyistä rahastoista ja vararahastoista suoritetut maksut uudeksi tueksi. Komissio on jättänyt huomioimatta, että nämä maksut, samoin kuin julkisille yleisradioyhtiöille myönnettävä säännönmukainen rahoitus, ovat osa tiedotusvälineiden talousarviota eivätkä ne ole ylimääräisiä julkisia varoja. Kantajan mukaan niiden ainoa ero eli se, että ne on tarkoitettu eri tarkoituksiin, ei ole peruste sille, että näiden maksujen katsottaisiin poikkeavan muusta julkisesta rahoituksesta.

Kantaja väittää myös, että komissio on soveltanut virheellisesti olemassa olevan tuen käsitettä katsoessaan, että kansallisten julkisten yleisradioyhtiöiden vararahastojen osan siirto koordinoivalle elimelle, NOS:lle, on NOS:lle myönnetty uusi tuki. Kantajan mukaan kyseiset vararahastot ovat kertyneet vuotuisesta rahoituksesta, mikä on olemassa olevaa tukea, eikä näiden varojen pelkkä siirto NOS:lle aiheuta sitä, että ne menettäisivät olemassa olevan tuen luonteensa.

Kantaja väittää toissijaisesti, että tavalla, jolla komissio on laskenut julkisille yleisradioyhtiöille liikaa suoritetun korvauksen määrän, on rikottu EY 86 artiklan 2 kohtaa, tosiseikkoja on arvioitu ilmeisen virheellisesti, ja EY 253 artiklaa on rikottu.

Kantajan mukaan komissio on virheellisesti katsonut, että rahoitus ei ole yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen kanssa. Kantaja väittää, että komissio on ensin todennut, että rahoitus ei johtanut kilpailun vastaiseen toimintaan kaupallisilla markkinoilla. Tästä syystä kantajan mukaan kyseessä ei voi olla liiallinen korvaus eikä näin ollen myöskään sen takaisin vaatiminen ole tarpeen.

Toisaalta komissio on määritellyt sen määrän, joka on vaadittava takaisin NOS:n Fonds Omroepreserve -nimisestä yleisradioyhtiöiden vararahastosta. Kantaja väittää, että komissio lähti tuolloin siitä, että tämä summa oli yhä NOS:n vararahastoissa, vaikka tosiasiassa se oli jo suurelta osin käytetty, tuolloin voimassa olleiden edellytysten mukaisesti.

Komissio on lisäksi todennut, että se vararahastojen määrä, jonka eri yleisradioyhtiöt ovat siirtäneet NOS:lle, on palautettava kokonaisuudessaan. Kantajan mukaan komissio on näin tehdessään poikennut perusteluitta vakiintuneesta käytännöstään, jonka mukaan se hyväksyy liiallisten korvausten määrän 10 prosenttiin asti.

____________

¹ - EUVL 2004 C 61, s. 8.

² - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).