Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.10.2013 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – RLvS Verlagsgesellschaft mbH v. Stuttgarter Wochenblatt GmbH
(Asia C-391/12)1
(Direktiivi 2005/29/EY – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Henkilöllinen soveltamisala – Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset puffeissa – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa kielletään kaikenlainen maksullinen ilmoittelu ilman mainintaa ”ilmoitus” (Anzeige) – Täydellinen yhdenmukaistaminen – Tiukemmat toimenpiteet – Lehdistönvapaus)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Kantaja: RLvS Verlagsgesellschaft mbH
Vastaaja: Stuttgarter Wochenblatt GmbH
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof – Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (EYVL L 149, s. 22) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan ja 7 artiklan 2 kohdan sekä liitteessä I olevan 11 kohdan tulkinta – Mainontaa sisältäviin artikkeleihin liittyvät harhaanjohtavat laiminlyönnit – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa kielletään maksulliset ilmoitukset, ellei niitä merkitä maininnalla ”ilmoitus” (Anzeige)
Tuomiolauselma
Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) ei pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa voida vedota lehtikustantajia vastaan, joten näissä olosuhteissa tätä direktiiviä on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan lehtikustantajien on esitettävä erityinen maininta – nyt käsiteltävässä asiassa termi ”ilmoitus” (”Anzeige”) – aikakauslehdissään olevissa kaikissa sellaisissa julkaisuissa, joista ne saavat maksun, ellei julkaisuja voida jo sijaintinsa ja ulkoasunsa perusteella yleisesti tunnistaa ilmoituksiksi.
____________1 EUVL C 343, 10.11.2012.