Asia T-154/10

Ranskan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Tukitoimenpide, jonka Ranskan väitetään toteuttaneen myöntämällä implisiittisen ja rajoittamattoman takauksen La Postelle tämän julkisen laitoksen aseman perusteella – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen olemassaoloa koskeva todistustaakka – Etu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 20.9.2012

1.      Kumoamiskanne – Jäsenvaltion nostama kanne – Kanne komission päätöksestä, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Tutkittavaksi ottaminen, jonka edellytyksenä ei ole oikeussuojan tarpeen osoittaminen

(SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Kannekelpoinen toimi – Sillä, että jäsenvaltio lakkauttaa toimenpiteen, joka on todettu komission päätöksellä olemassa olevaksi tueksi, useita kuukausia ennen tämän päätöksen tekemistä, ei ole merkitystä

(SEUT 263 artikla)

3.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta ja 48 artiklan 2 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Oikeudellinen luonne – Tulkinta objektiivisten seikkojen perusteella – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

5.      Valtiontuki – Komission päätös – Lainmukaisuuden arviointi päätöksen tekohetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella

6.      Valtiontuki – Komission päätös – Tuomioistuinvalvonta – Tosiseikkojen ja näytön vapaa arviointi

7.      Kansallinen oikeus – Ranskan oikeus – Rajoittamaton takaus, jonka valtio myöntää julkisten laitosten veloille

8.      Valtiontuki – Käsite – Takauksen muodossa saatu tuki – Viittaus luottoluokituslaitosten arvioihin taloudellisen edun osoittamiseksi

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

9.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – On varmistettava, että käytettävissä olevat tiedot muodostavat riittävän perustan sille, että etu voidaan katsoa valtiontueksi

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 36 ja 37 kohta)

2.      Komission päätöksellä, jossa todetaan yritykselle rajoittamattomana takauksena myönnetyn valtiontuen olemassaolo ja todetaan tämä tuki yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, on selvästi tarkoitettu saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia ja se on näin ollen SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

Tästä on todettava, että vaikka jäsenvaltio on omista syistään ja ilman minkäänlaisia komission esittämiä vaatimuksia päättänyt useita kuukausia ennen riidanalaisen päätöksen antamista lakkauttaa kyseisessä päätöksessä olemassa olevaksi tueksi katsotun toimenpiteen, jäsenvaltiolla on kuitenkin ollut oikeudellinen velvollisuus panna täytäntöön riidanalainen päätös. Se seikka, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanossa on saattanut esiintyä komission etujen ja jäsenvaltion etujen välinen ristiriita, ei voi estää viimeksi mainittua nostamasta tätä samaa päätöstä koskevaa kumoamiskannetta. Tällaisen esteen hyväksyminen johtaisi siihen, että jäsenvaltioille aiheutuu vahinkoa riippuen siitä, ovatko ne katsoneet oman edun mukaisekseen noudattaa komission päätöstä vai eivät, olisi näet erittäin subjektiivista. Sen selvittäminen, voiko tietystä toimesta nostaa kumoamiskanteen siltä osin kuin toimella on tai saattaa olla kantajan etuihin vaikuttavia sitovia oikeusvaikutuksia, on kuitenkin tehtävä tämän toimen sisältöä koskevan objektiivisen arvioinnin perusteella.

(ks. 38–40 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 54–56 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 59 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 65 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 66, 76, 78, 83, 84, 87, 90, 91, 94, 96 ja 98 kohta)

8.      On katsottava, että myöntämällä muu kuin markkinaehtoinen takaus, kuten rajoittamaton takaus ilman vastavakuuksia, parannetaan pääsääntöisesti edunsaajan taloudellista tilannetta keventämällä tämän varoihin kohdistuvaa tavanomaista taloudellista rasitusta. Tästä on todettava, että tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia. Jotta voitaisiin arvioida, onko valtion toimenpide tuki, on siis määritettävä se, saako edunsaajayritys sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut normaalein markkinaehdoin.

Rajoittamattoman valtiontakauksen ansiosta sen edunsaaja hyötyy edullisemmista rahoitusehdoista kuin mitkä sille olisi myönnetty pelkästään sen oman rahoitusaseman perusteella, ja näin ollen valtiontakauksella voidaan alentaa edunsaajalle aiheutuvaa taloudellista rasitetta. Komissio voi viitata luottoluokituslaitosten ja erityisesti suurimpien luottoluokituslaitosten arvioihin osoittaakseen sen, että julkiselle laitokselle on myönnetty edullisemmat luottoehdot ja että näin ollen se on saanut taloudellista etua. Koska on näet osoitettu, että markkinat ottavat huomioon suurimpien luottoluokituslaitosten arviot tietylle yritykselle luottoa myöntäessään, näiden laitosten tekemä luokitus, joka on parempi kuin se olisi ollut takauksen puuttuessa, voi merkitä julkiselle laitokselle etua, jota se ei olisi saanut normaalein markkinaehdoin.

(ks. 106–109 kohta)

9.      Komissio ei voi olettaa, että yritys on saanut valtiontukea merkitsevän edun, ainoastaan sellaisen kielteisen oletuksen perusteella, joka perustuu siihen, että ei ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä päinvastainen päätelmä, kun tällaisen edun olemassa oloa osoittavia seikkoja ei ole ollut. Tämän vuoksi komission on ainakin varmistettava, että vaikka sen käytettävissä olevat tiedot voisivat olla epäyhtenäisiä ja epätäydellisiä, ne muodostavat riittävän perustan sille, että komissio voi katsoa yrityksen saaneen valtiontukea merkitsevän edun.

Tästä on todettava, että todisteet, jotka komission on esitettävä, riippuvat suurelta osin tarkasteltavasta valtion toimenpiteestä. Erityisesti implisiittisen valtiontakauksen osoittamisesta on todettava, että näyttö voi koostua joukosta tietyssä määrin luotettavia, johdonmukaisia ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka perustuvat muun muassa merkityksellisten kansallisten säännösten tulkintaan, ja että näyttö voidaan erityisesti johtaa edunsaajana olevan yrityksen oikeudellisen aseman tuottamista oikeusvaikutuksista. Sen osoittamisessa, että valtio on myöntänyt yritykselle, jolla on erityisasema, implisiittisen takauksen, josta ei ole nimenomaisesti säädetty kansallisella lailla, merkityksellisinä voidaan pitää tiedonantoja ja tulkitsevia hallinnollisia ohjeita.

Riidanalaisen toimenpiteen todellisten vaikutusten osoittamisesta on todettava, että komissio ei ole tähän velvollinen jo myönnettyjen tukien osalta. Tältä osin ei ole tarpeen tehdä minkäänlaista erottelua olemassa olevien ja sääntöjenvastaisten tukien välillä. Lisäksi voidaan olettaa, että valtiontakauksen muodostamalla edulla on todellisia vaikutuksia. Tällaisen valtiontakauksen ansiosta lainanottaja voi saada alhaisemman koron tai joutua antamaan vähemmän vakuuksia. Jopa etu, josta mahdollisesti vastaisuudessa aiheutuu valtiolle lisäkustannuksia, voi olla valtiontukea. Tällaisia ovat yleensä takaukset, jotka liittyvät lainaan tai muuhun rahoitussitoumukseen, josta lainanottaja sopii lainanantajan kanssa.

(ks. 119, 120, 123 ja 124 kohta)