Asia C-356/05

Elaine Farrell

vastaan

Alan Whitty ym.

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Pakollinen liikennevakuutus – Direktiivit 72/166/ETY, 84/5/ETY ja 90/232/ETY – Ajoneuvon matkustajille aiheutuneet vahingot – Ajoneuvon osa, jossa ei ole istuimia matkustajien kuljettamista varten

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivi 90/232

(Neuvoston direktiivin 90/232 1 artikla)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivit 72/166, 84/5 ja 90/232

(Neuvoston direktiivi 72/166; neuvoston direktiivi 84/5; neuvoston direktiivin 90/232 1 artikla)

3.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Välitön oikeusvaikutus

(EY 249 artiklan 3 kohta; neuvoston direktiivin 90/232 1 artikla)

1.        Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun kolmannen direktiivin 90/232 1 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan pakollinen liikennevakuutus ei kata henkilövahinkoja, jotka ovat aiheutuneet moottoriajoneuvon sellaisessa osassa matkustaville henkilöille, johon ei ole suunniteltu eikä rakennettu istuimia matkustajia varten.

Koska mahdollisuus poiketa velvollisuudesta suojata onnettomuuksien uhreja on yhtäältä määritelty ja rajattu yhteisön oikeussäännöillä ja koska yhteisön oikeussääntöjen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää toisaalta yhteisön tasolla yhtenäistä lähestymistapaa suhteessa matkustajien vakuutusturvaan, eivät jäsenvaltiot voi ottaa käyttöön matkustajia koskevia lisärajoituksia pakollisen liikennevakuutuksen osalta.

(ks. 29 ja 36 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetuilla direktiiveillä 72/166, 84/5 ja 90/232 ei pyritä yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten vahingonkorvausvastuuta koskevia säännöksiä, ja tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan jäsenvaltiot voivat siten vapaasti päättää, minkälaista vahingonkorvaussäännöstöä sovelletaan sellaisiin vahinkotapahtumiin, jotka ovat aiheutuneet ajoneuvojen käyttämisestä liikenteessä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin taattava se, että kansallisen oikeuden mukainen vahingonkorvausvastuu katetaan edellä mainittujen kolmen direktiivin säännösten mukaisella vakuutuksella.

Tämän lisäksi jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaansa näissä kysymyksissä yhteisön oikeutta ja erityisesti kolmannen direktiivin 1 artiklaa noudattaen, eivätkä kansalliset säännökset, jotka sääntelevät ajoneuvon käyttämisestä aiheutuvien vahinkotapahtumien korvaamista, voi riistää kyseisiltä säännöksiltä niiden tehokasta vaikutusta.

Näin ollen kansallisella lainsäädännöllä ei voida yleisin ja abstraktein kriteerein kieltäytyä korvaamasta matkustajien vahinkoja tai rajoittaa suhteettomasti niiden korvaamista ainoastaan siitä syystä, että matkustaja on myötävaikuttanut aiheutuneen vahingon syntymiseen. Vahingonkärsijälle tulevan korvauksen laajuutta voidaan rajoittaa vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, tapauskohtaisen arvioinnin perusteella ja yhteisön oikeutta noudattaen.

(ks. 33–35 kohta)

3.        Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun kolmannen direktiivin 90/232 1 artikla täyttää kaikki edellytykset, jotta sillä voidaan katsoa olevan välitön oikeusvaikutus, ja sillä annetaan siten oikeuksia, joihin yksityiset oikeussubjektit voivat suoraan vedota kansallisissa tuomioistuimissa. Ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin selvitettävä, voidaanko tähän säännökseen vedota Motor Insurers Bureau of Irelandin (MIBI) kaltaista elintä vastaan.

Direktiiviin ei voida vedota yksityisiä oikeussubjekteja vastaan mutta siihen voidaan vedota valtiota vastaan riippumatta siitä, toimiiko valtio työnantajana vai julkisen vallan käyttäjänä. Elin, joka oikeudellisesta muodostaan riippumatta on viranomaisen toimenpiteen nojalla ja tämän valvonnan alaisuudessa velvollinen tuottamaan yleishyödyllisiä palveluja ja jolla tätä varten on erityisiä toimivaltuuksia, jotka poikkeavat yksityisten oikeussubjektien välisiin suhteisiin sovellettavista säännöistä, kuuluu sellaisten kokonaisuuksien joukkoon, joita vastaan voidaan vedota sellaisiin direktiivin säännöksiin, joilla voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia.

(ks. 40 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)