Asia T-423/09

Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials Co. Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonti – Asetus, jolla välivaiheen tarkastelu päätetään – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Alkuperämaan arvonlisäveron huomioon ottaminen – Alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä menetelmästä poikkeavan menetelmän soveltaminen – Olosuhteiden muuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan b alakohta ja 11 artiklan 9 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan b alakohta ja 11 artiklan 9 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Uudelleentarkastelumenettely – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu arvonlisäverollisen perustan perusteella

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan b alakohta ja 11 artiklan 3 kohta, neuvoston asetus N:o 1659/2005, neuvoston asetus N:o 826/2009 ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan b alakohta ja 11 artiklan 3 kohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Toimielinten harkintavalta – Kaupan samassa portaassa tehty vertailu

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 1 artiklan 2 kohta ja 2 artiklan 10 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 1 artiklan 2 kohta ja 2 artiklan 10 kohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Uudelleentarkastelumenettely – Laskentamenetelmän vaihtaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohta, 11 artiklan 9 kohta ja 17 artikla sekä neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohta, 11 artiklan 9 kohta ja 17 artikla)

1.      Koska komissio katsoo lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta ja tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen N:o 1659/2005 muuttamisesta annetussa asetuksessa N:o 826/2009, että edellytykset normaaliarvon ja/tai vientihinnan oikaisemiseksi polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan b alakohta) nojalla eivät täyty polkumyynnin vastaisen toimenpiteen osalta polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohta) nojalla toimitettavan välivaiheen tarkastelumenettelyn aikana, toisin kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana vallinneessa tilanteessa, siten, että jolloin ensin mainittua säännöstä ei voida soveltaa, ei ole syytä katsoa, että ottaessaan asetuksessa N:o 826/2009 huomioon 17 prosentin suuruisen arvonlisäveron neuvosto olisi soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohtaa ja siten tehnyt tässä säännöksessä tarkoitettuja oikaisuja normaaliarvoon ja vientihintaan tämän arvon ja hinnan välisen vastaavuuden palauttamiseksi. Näin ollen ei ole katsottava, että asetuksessa N:o 826/2009 sovellettu vertailumenetelmä käsitti normaaliarvon ja vientihinnan oikaisun perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla. Kysymys on nimittäin kyseisen arvon ja hinnan vertailusta käyttäen arvonlisäverollista perustaa pelkästään perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä (joista on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan ensimmäinen ja toinen virke) tarkoitetun yleissäännöksen perusteella.

(ks. 37 ja 38 kohta)

2.      Kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden alalla toimielimillä on laaja harkintavalta niiden arvioitavina olevien taloudellisten, poliittisten ja oikeudellisten tilanteiden monitahoisuuden vuoksi. Tämä harkintavalta koskee myös niiden seikkojen arviointia, joilla perustellaan sovelletun vertailumenetelmän tasapuolisuutta, koska tasapuolisuuden käsite on luonteeltaan epämääräinen ja koska toimielinten on konkretisoitava se tapauskohtaisesti ja otettava silloin huomioon asiaankuuluva taloudellinen yhteys. Valinta polkumyyntimarginaalin eri laskentamenetelmien välillä sekä tuotteen normaaliarvon arvioiminen edellyttää nimittäin monimutkaisten taloudellisten tilanteiden arviointia, ja tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

Lisäksi on niin, että vientihintaa tai normaaliarvoa voidaan oikaista ainoastaan hintoihin ja näin ollen niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden erojen huomioon ottamiseksi. Oikaisun tekemisen syynä on tuotteen normaaliarvon ja vientihinnan välisen vastaavuuden palauttaminen siten, että jos oikaisu on tehty pätevästi, se merkitsee, että sillä on palautettu normaaliarvon ja vientihinnan välinen vastaavuus. Jos oikaisua sen sijaan ei ole tehty pätevästi, se merkitsee, että sillä on luotu normaaliarvon ja vientihinnan välinen epäsuhta.

Sovelletun vertailumenetelmän tasapuolisuuden arvioinnin yhteydessä normaaliarvon ja vientihinnan välisen vastaavuuden käsite muodostaa siten avaintekijän, joka vastaa tarvetta vahvistaa hintojen vertailukelpoisuus polkumyynnin perusasetuksen No 384/96 1 artiklan 2 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 1 artiklan 2 kohta) tarkoitetulla tavalla. Saman asetuksen 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisestä kolmanteen virkkeen (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisestä kolmanteen virke) sanamuodon mukaan vientihinnan ja normaaliarvon välillä on nimittäin tehtävä tasapuolinen vertailu kaupan samassa portaassa ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen ja ottaen asianmukaisesti huomioon muut mahdolliset hintojen vertailuun vaikuttavat erot, ja toimielimillä on oikeus suorittaa oikaisuja ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa muodostettu normaaliarvo ja vientihinta eivät ole verrattavissa.

Tässä tilanteessa neuvosto ei tee ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu arvonlisäverollista perustaa käyttäen on tasapuolinen vertailumenetelmä, koska kyseinen vertailu suoritetaan noudattaen normaaliarvon ja vientihinnan välisen vastaavuuden vaatimusta kaupan samassa portaassa ja samanaikaisten sekä kotimaahan että vientiin suuntautuvien myyntien suhteen, joihin kaikkiin sovelletaan saman suuruista arvonlisäveroa.

(ks. 40–43 ja 45 kohta)

3.      Polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 11 artiklan 9 kohdasta (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 9 kohta) ilmenee, että toimielinten on polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkastelun yhteydessä pääsääntöisesti sovellettava samaa menetelmää, mukaan lukien saman asetuksen 2 artiklan 10 kohtaan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohta) perustuva vientihinnan ja normaaliarvon vertailumenetelmä, jota käytettiin siinä alkuperäisessä tutkimuksessa, joka johti polkumyyntitullin käyttöön ottamiseen. Samassa säännöksessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan toimielimet voivat soveltaa alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta menetelmästä poikkeavaa menetelmää mutta yksinomaan silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet.

Lisäksi on niin, että käsitteet ”menetelmä” ja ”oikaisu” eivät ole yhteneväiset. Vaikka oletettaisiin, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukainen oikaisun käsite voitaisiin rinnastaa saman asetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaiseen menetelmän käsitteeseen silloin, kun toimielimet ovat pelkästään luopuneet oikaisusta sen vuoksi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan b alakohta) edellytykset, jotka oikeuttavat tällaisen oikaisun tekemisen, eivät täyttyneet tarkastelun ajankohtana päinvastoin kuin alkuperäisen tutkimuksen tekotilanteessa, pelkkää luopumista edellä mainitusta oikaisusta ei voida pitää perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuna menetelmän muuttamisena. Tässä säännöksessä nimittäin edellytetään, että kyseinen menetelmä on saman asetuksen 2 artiklan ja 17 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 17 artikla) säännösten mukainen, joiden vaatimuksia on noudatettava kaikissa tapauksissa. Jos siis tarkasteluvaiheessa osoittautuisi, että alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletun menetelmän soveltaminen ei olisi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaista, toimielimillä olisi velvollisuus olla enää soveltamatta kyseistä menetelmää, vaikka tämä merkitsee ”menetelmän muuttamista” suppeassa merkityksessä.

Näin ollen silloin, kun toimielimillä ei ole oikeutta tehdä oikaisua tarkastelumenettelyn aikana perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla, niillä ei voi olla kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohdan nojalla kaikesta huolimatta velvollisuutta tehdä sitä pelkästään siitä syystä, että tällainen oikaisu on tehty alkuperäisessä tutkimuksessa.

Joka tapauksessa, vaikka oletettaisiin, että neuvosto olisi tarkastelumenettelyn aikana ottanut käyttöön alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta poikkeavan vertailumenetelmän kyseessä olevien tuotteiden normaaliarvon ja vientihinnan välillä tehtävässä vertailussa, se ei tee ilmeistä arviointivirhettä, jos se osoittaa yhtäältä, että alkuperäisen tutkimuksen ja tarkastelumenettelyn välisenä aikana olosuhteet olivat muuttuneet, ja toisaalta, että tällä muutoksella voitiin perustella tällaisesta oikaisusta luopumista.

(ks. 54, 57–59, 62 ja 65 kohta)