Asia T‑106/17
(julkaistu otteina)
JPMorgan Chase & Co. ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kymmenes jaosto) 20.12.2023
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euromääräisten korkojohdannaistuotteiden ala – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Euriborin pankkienvälisten viitekorkojen manipulointi – Luottamuksellisten tietojen vaihto – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Ajallisesti porrastettu sekamuotoinen menettely – Syyttömyysolettama – Puolueettomuus – Sakot – Perusmäärä – Myynnin arvo – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta – Perusteluvelvollisuus – Perusteluja täydentävä muutospäätös – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhtaisuus – Täysi harkintavalta
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Rikkomisajanjakson ulkopuolella todettujen seikkojen huomioon ottamisen hyväksyttävyys
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 64–71 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset ja yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Osallistuminen kahdenvälisten yhteyksien verkostoon, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus – Passiivisten osallistumistapojen sisältyminen soveltamisalaan – Edellytys – Irtisanoutumisen puuttuminen – Täyttynyt edellytys
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 279–312 kohta)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite –Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä – Rahoituslaitosten välittäjien välinen luottamuksellisten tietojen vaihto – Euriborin pankkienvälisten viitekorkojen manipulointiyrityksiin liittyvä tietojenvaihto – Kaupankäyntipositioita ja hintastrategioita koskeva tietojenvaihto euriboriin ja eoniaan sidottujen tuotteiden alalla – Toteen näytettyjä sekä kyseessä olevan sopimuksen kannalta merkityksellisiä ja ominaisia kilpailua edistäviä vaikutuksia, jotka ovat riittävän merkittäviä, ei ole – Tietojenvaihdot, jotka ovat riittävän vahingollisia, jotta ne voidaan katsoa tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 325-337, 341-364 ja 377–438 kohta)
4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja 296 artiklan 2 kohta)
(ks. 338, 339 ja 368–375 kohta)
5. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen muodostavat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – Yrityksen joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan – Edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi – Perusteet – Myötävaikuttaminen rikkomisen yhtenäiseen päämäärään – Tietoisuus tai ennakoitavuus, joka koskee kartellin kokonaisvaltaista suunnitelmaa ja sen tärkeimpiä osia
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 441-450, 453-473, 477-501 ja 504–508 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Menettely, johon eivät osallistu kaikki kartellin osapuolet – Sovintopäätöksen ja tavanomaisen menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen tekeminen ajallisesti porrastettuna – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Puolueettomuusvelvoitteen ja syyttömyysolettaman noudattaminen – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artikla)
(ks. 514–544 kohta)
7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat – Kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen hallinnollisen menettelyn aikana antamat julkiset lausunnot – Lausunnot, jotka voivat mahdollisesti olla osoitus subjektiivisen puolueettomuuden puuttumisesta – Vaikutuksen puuttuminen komission puolueettomaan arviointiin asiasta
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 549–558 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Määrätyn sakon suuruuden määrittäminen – Arviointiperusteet
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla)
(ks. 567, 568 ja 698–728 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltaminen – Vertailuarvo, joka määritetään alentamiskerrointa soveltamalla aktualisoitujen käteissaatavien perusteella – Alentamiskertoimen määrittämistä koskevien perustelujen riittämättömyys
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 37 kohta)
(ks. 583-595, 602-608 ja 612–621 kohta)
10. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti – Tuomioistuimen viran puolesta suorittama tutkinta
(SEUT 263 artikla)
(ks. 609–611 kohta)
11. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Perustelujen puuttumisen korjaamista oikeudenkäynnin kuluessa muutospäätöksellä ei voida hyväksyä
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja 296 artiklan toinen kohta)
(ks. 627–633 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen –Myynnin arvon määrittäminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltaminen – Vertailuarvo, joka määritetään alentamiskerrointa soveltamalla aktualisoitujen käteissaatavien perusteella – Samaan rikkomiseen osallistuneiden yritysten käteissaatavien laskeminen heterogeenisillä menetelmillä – Vain vähäinen vaikutus käytettyihin arvoihin – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 636–671 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuminen on vähäisempää kuin pääasiallisten toimijoiden – Perusmäärän alentaminen 10 prosentilla – Suhteellisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja seuraamusten yksilökohtaista määräämistä koskevaa periaatetta ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
(ks. 674–695 kohta)
Tiivistelmä
Barclays-pankkikonserni teki vuonna 2011 Euroopan komissiolle sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen ja ilmoitti sille kartellista euromääräisten korkojohdannaistuotteiden alalla (Euro Interest Rate Derivatives).
Euromääräiset korkojohdannaiset on sidottu euriborkorkoon (Euro Interbank Offered Rate), joka on tarkoitettu heijastamaan euromääräisten pankkienvälisten lainojen kustannuksia, tai eoniakorkoon (Euro Overnight Index Average), joka toimi euriboria vastaavalla tavalla mutta suhteessa päiväkorkoihin. Euriborkorko perustuu 47 rahoituslaitoksen paneeliin (jäljempänä Euribor-paneeli) kuuluvien pankkien ilmoittamaan yksilölliseen arviointiin.
Komission aloitettua rikkomusmenettelyn rahoituslaitokset Barclays, Deutsche Bank, Royal Bank of Scotland ja Société Générale päättivät osallistua asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan mukaiseen sovintomenettelyyn.(1) Tämän menettelyn päätteeksi komissio teki 4.12.2013 päätöksen,(2) jossa kyseisten laitosten todettiin osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jonka tarkoituksena oli vääristää tavanomaista hintojen vahvistamiskehitystä euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla.
Koska rahoituslaitokset JPMorgan Chase & Co., JPMorgan Chase Bank, National Association ja J.P. Morgan Services LLP (jäljempänä yhdessä JP Morgan), Crédit Agricole ja HSBC eivät jättäneet sovintoehdotusta, komissio jatkoi tutkimustaan niiden osalta.
Komissio totesi 7.12.2016 tekemällään päätöksellä,(3) että JP Morgan oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistuessaan 27.9.2006–19.3.2007 välisenä aikana yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jonka tarkoituksena oli vääristää tavanomaista hintojen vahvistamiskehitystä euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla, ja määräsi JP Morganille 337 196 000 euron suuruisen sakon.
Komission mukaan JP Morganin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä toiminta muodostui yhden sen välittäjän ja kahden muun Euribor-paneeliin kuuluvan rahoituslaitoksen välittäjän välisestä tietojenvaihdosta, joka koski heidän pankkiensa mainitulle Euribor-paneelille euribor-arvon laskemiseksi tekemien noteerausten manipulointia, heidän kaupankäyntipositioitaan euromääräisten korkojohdannaisten osalta sekä heidän euromääräisten korkojohdannaisten hintojen vahvistamisaikomuksiansa ja ‑strategiaansa.
JP Morgan vaatii unionin yleisessä tuomioistuimessa yhtäältä kyseisen päätöksen osittaista kumoamista ja toisaalta toissijaisesti määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.
Kanteen nostamisen jälkeen komissio teki muutospäätöksen,(4) jolla täydennettiin riidanalaisen päätöksen perusteluja liitännäisessä asiassa HSBC Holdings ym. vastaan komissio annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteella.(5)
Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu kymmenes jaosto selventää tuomiossaan perusteita, joiden nojalla yrityksen voidaan katsoa osallistuneen tietojenvaihdon välityksellä kilpailunvastaisiin menettelytapoihin rahoitustuotteiden alalla. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin kumoaa riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuuden vuoksi siltä osin, kuin siinä määrätään JP Morganille sakko. Tämän jälkeen se käyttää täyttä harkintavaltaansa ja määrää JP Morganille sakon, jonka määrä on sama kuin riidanalaisessa päätöksessä vahvistetun sakon määrä.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Vahvistettuaan riidanalaisessa päätöksessä tarkasteltujen JP Morganin, Deutsche Bankin ja Barclaysin välittäjien välisten tietojenvaihtojen oikeellisuuden yhtä näistä lukuun ottamatta, unionin yleinen tuomioistuin hylkää JP Morganin väitteet, joiden mukaan niiden tarkoituksena ei ollut manipuloida euriboria tai eoniaa. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että kilpailusääntöjen rikkominen, josta JP Morgania arvostellaan, ei muodostu euriborin manipuloinnista sellaisenaan vaan osallistumisesta kahdenvälisten yhteyksien verkostoon, jonka tarkoituksena oli vääristää euribor- ja/tai eoniakorkoon liittyvien hinnan osatekijöiden tavanomaista kehitystä euromääräisten korkojohdannaisten alalla.
Komission tekemästä luokittelusta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että seuraavat kolme seikkaa ovat ratkaisevia sen toteamiseksi, että yritys on osallistunut tällaiseen rikkomiseen:
i) kyseisten eri menettelytapojen on oltava osa ”kokonaissuunnitelmaa”, jolla on yhtenäinen tavoite
ii) yrityksen täytyi tietää muiden yritysten samoihin päämääriin pyrkimiseksi suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, tai sen oli täytynyt kohtuudella voida ennakoida se ja olla valmis hyväksymään siihen liittyvä riski
iii) yrityksen täytyi haluta omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien saavuttamiseen.
Ensimmäisen seikan osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio on määritellyt yhtenäisen tavoitteen riittävän täsmällisesti siten, että sillä pyritään vaikuttamaan euromääräisiin korkojohdannaissopimuksiin perustuvaan kassavirtaan näiden sopimusten vastapuolten kustannuksella. Kaikki arvostelun kohteena ollut JP Morganin tietojenvaihto kuului tämän yhtenäisen tavoitteen alaan.
Tätä päätelmää tukevat lisäksi muut komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät seikat. Kyseiset menettelytavat koskivat samoja tuotteita eli euromääräisiä korkojohdannaisia, ja ne muodostuivat suhteellisen säännöllisistä kahdenvälisistä tietojenvaihdoista, jotka olivat ajallisesti päällekkäisiä ja jotka käytiin asianomaisten pankkien palveluksessa olleista henkilöistä muodostuneen pysyvän ryhmän sisällä.
Toisen seikan osalta JP Morgan kiisti nimenomaisesti ainoastaan tienneensä kartellin muiden osallistujien toteuttamasta toiminnasta euribor-vahvistusten manipuloinnin osalta. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että todisteiden perusteella, kun niitä arvioidaan yhtenä todisteiden kokonaisuutena, voidaan osoittaa, että JP Morganin palveluksessa ollut välittäjä saattoi kohtuudella ennakoida, että kyseiset tietojenvaihdot, joihin se osallistui, olivat osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista, johon osallistui muita pankkeja ja jonka tarkoituksena oli vääristää euromääräisiin korkojohdannaisiin perustuvia kassavirtoja euriborkoron manipulointiin tähtäävillä yhdenmukaistamistoimilla, ja että hän oli valmis hyväksymään siihen liittyvän riskin.
Kolmannen seikan osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että JP Morganin palveluksessa ollut välittäjä osallistui yhdessä muiden pankkien välittäjien kanssa salaisiin menettelytapoihin ja aikoi siten omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien saavuttamiseen.
Vahvistettuaan näin todetun kilpailusääntöjen rikkomisen ja sen luokittelun yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja hylättyään kumoamisvaatimuksen siltä osin, kuin se koski riidanalaisen päätöksen tätä päätelmää, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy sitä vastoin riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen siltä osin, kuin riidanalaisessa päätöksessä määrättiin JP Morganille sakko, sillä perusteella, että komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa sakon määrän määrittämisen osalta.
Vaikka komissio ei ole tehnyt arviointivirhettä nojautuessaan JP Morganille määrätyn sakon määrää määrittäessään aktualisoituihin käteissaataviin myynnin arvon vertailuarvona, se ei ole esittänyt riittävää selvitystä syistä, joiden vuoksi näihin saataviin sovellettavaksi alentamiskertoimeksi vahvistettiin 98,849 prosenttia. Koska komissio ei ole osoittanut, että sen olisi ollut käytännössä mahdotonta perustella riidanalaista päätöstä tältä osin oikeudellisesti riittävällä tavalla, ei myöskään muutospäätöksessä, jolla ei muuteta riidanalaisen päätöksen päätösosaa, tältä osin esitettyjä täydentäviä perusteluja voida hyväksyä.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii täyttä harkintavaltaansa käyttäen JP Morganin vaatimuksen sille määrätyn sakon määrän alentamisesta.
Kun unionin yleinen tuomioistuin korostaa, ettei sakon vahvistaminen sen täyttä harkintavaltaa käyttäen ole täsmällinen laskutoimitus, se käyttää komission omaksuman lähestymistavan mukaisesti sakon perusmäärän määrittämisen alustavana lähtökohtana alennettujen käteissaatavien arvoa, koska tämä arvo heijastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja yrityksen suhteellista osuutta kilpailusääntöjen rikkomisessa. Alentamiskertoimen, jonka soveltaminen on tarpeen liian ennaltaehkäisevän sakon määräämisen välttämiseksi, määrittämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että tämä kerroin on vähintään 98,849 prosenttia.
Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että koska kyseinen toiminta liittyi euromääräisten korkojohdannaisten hintojen määrittämisen kannalta merkityksellisiin tekijöihin, se kuuluu luonteensa vuoksi kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Lisäksi kyseiset menettelytavat ovat erityisen vakavia ja vahingollisia, koska ne ovat omiaan paitsi vääristämään kilpailua euromääräisten korkojohdannaistuotteiden markkinoilla, myös laajemmin heikentämään luottamusta pankkijärjestelmään ja rahoitusmarkkinoihin kokonaisuudessaan sekä niiden uskottavuutta.
Lieventävien seikkojen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että JP Morganilla oli tosin kilpailusääntöjen rikkomisessa vähemmän merkittävä rooli kuin pääasiallisilla toimijoilla. Tietojenvaihdolle, johon JP Morgan osallistui, on kuitenkin ominaista erityinen tiiviys ja säännöllisyys, ja sen osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään toimintaan oli tahallista. Lisäksi kyseiselle menettelylle on ominaista sen erityisen vakava luonne. Näin ollen todettujen lieventävien seikkojen vaikutus voi olla vain vähäinen.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että asian olosuhteita arvioidaan käsiteltävässä asiassa asianmukaisesti, kun sakon määräksi vahvistetaan 337 196 000 euroa.
Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin siinä määrätään JP Morganille sakko, vahvistaa sakon määräksi komission määräämän sakon määrän eli 337 196 000 euroa ja hylkää kanteen muilta osin.