Asia T-113/17
(julkaistu otteina)
Crédit agricole SA
ja
Crédit agricole Corporate and Investment Bank
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kymmenes jaosto) 20.12.2023
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euromääräisten korkojohdannaistuotteiden ala – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Euriborin pankkienvälisten viitekorkojen manipulointi – Luottamuksellisten tietojen vaihto – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Ajallisesti porrastettu sekamuotoinen menettely – Syyttömyysolettama – Puolueettomuus – Sakot – Perusmäärä – Myynnin arvo – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta – Perusteluvelvollisuus – Perusteluja täydentävä muutospäätös – Yhdenvertainen kohtelu – Täysi harkintavalta
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltumattomuus – Unionin oikeuden yleisten periaatteiden sovellettavuus – Hyvän hallinnon periaate – Kontradiktorinen periaate – Syyttömyysolettaman periaate – Laiminlyöntiä ei ole tapahtunut
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artikla)
(ks. 42–51 ja 65–71 kohta)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Yritysten kuuleminen – Komission kieltäytyminen vastaamasta asianomaisten yritysten kuulemistilaisuudessa esittämiin kysymyksiin – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 14 artikla)
(ks. 54–60 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Menettely, johon eivät osallistu kaikki kartellin osapuolet – Sovintopäätöksen ja tavanomaisen menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen tekeminen ajallisesti porrastettuna – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Puolueettomuusvelvoitteen ja syyttömyysolettaman noudattaminen – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artikla)
(ks. 75–107 ja 137–139 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat – Kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen hallinnollisen menettelyn aikana antamat julkiset lausunnot – Lausunnot, jotka voivat mahdollisesti olla osoitus subjektiivisen puolueettomuuden puuttumisesta – Vaikutuksen puuttuminen komission puolueettomaan arviointiin asiasta
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 111–121 kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Tarkoitus – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten toimittaminen – Edellytykset – Tarve erottaa toisistaan syyllisyyden puolesta ja sitä vastaan puhuvat asiakirjat
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
(ks. 146–170 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Velvollisuus antaa tilaisuus tutustua koko asiakirja-aineistoon – Rajat – Asiakirja-aineisto, johon sisältyy oikeudenkäyntimenettelyn muiden osapuolten luottamuksellisia tietoja – Puolustautumisoikeuksien ja luottamuksellisuuden suojan yhteensovittaminen – Oikeus tutustua luottamuksellisiin tietoihin tietohuonemenettelyssä – Hyväksyttävyys
(SEUT 101 ja 339 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 15 artikla)
(ks. 171–183 kohta)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset ja yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Sisältyminen – Edellytys – Irtisanoutumisen puuttuminen suhteessa tehtyihin päätöksiin – Täyttynyt edellytys
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 213–228 kohta)
8. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä – Rahoituslaitosten välittäjien välinen luottamuksellisten tietojen vaihto – Euriborin pankkienvälisten viitekorkojen manipulointiyrityksiin liittyvä tietojenvaihto – Kaupankäyntipositioita ja hintastrategioita koskeva tietojenvaihto euriboriin ja eoniaan sidottujen tuotteiden alalla – Toteen näytettyjä sekä kyseessä olevan sopimuksen kannalta merkityksellisiä ja ominaisia kilpailua edistäviä vaikutuksia, jotka ovat riittävän merkittäviä, ei ole – Tietojenvaihdot, jotka ovat riittävän vahingollisia, jotta ne voidaan katsoa tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 238–254 ja 260–335 kohta)
9. Kilpailu – Unionin oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Yrityksen joutuminen vastuuseen työntekijöidensä toiminnasta – Edellytykset – Yrityksen hyväksi ja sen valvonnan alaisena tehtäviään suorittavat työntekijät
(SEUT 101 artikla)
(ks. 338–350 kohta)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen muodostavat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – Yrityksen joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan – Edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi – Perusteet – Myötävaikuttaminen kilpailusääntöjen rikkomisen yhtenäiseen päämäärään – Tietoisuus tai ennakoitavuus, joka koskee kartellin kokonaisvaltaista suunnitelmaa ja sen tärkeimpiä osia
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 353–364 ja 375–432 kohta)
11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission on näytettävä toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen
(SEUT 101 artikla)
(ks. 438–449 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Määrätyn sakon suuruuden määrittäminen –Arviointiperusteet
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla)
(ks. 459, 460 ja 656–683 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltaminen – Vertailuarvo, joka määritetään alentamiskerrointa soveltamalla aktualisoitujen käteissaatavien perusteella – Alentamiskertoimen määrittämistä koskevien perustelujen riittämättömyys
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 37 kohta)
(ks. 474–488 ja 496–512 kohta)
14. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Perustelujen puuttumisen korjaamista oikeudenkäynnin kuluessa muutospäätöksellä ei voida hyväksyä
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja 296 artiklan toinen kohta)
(ks. 519–526 kohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltaminen – Vertailuarvo, joka määritetään alentamiskerrointa soveltamalla aktualisoitujen käteissaatavien perusteella – Samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten käteissaatavien laskeminen heterogeenisillä menetelmillä – Vain vähäinen vaikutus käytettyihin arvoihin – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
(ks. 532–556 ja 571–587 kohta)
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietojensaantipyyntö – Komissio ei ole velvollinen tarkistamaan kaikkia sille toimitettuja tietoja – Riittävät todisteet, joiden perusteella voidaan kyseenalaistaa toimitettujen tietojen paikkansapitävyys – Komission velvollisuus toteuttaa muita tutkintatoimenpiteitä
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla)
(ks. 559–569 kohta)
17. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus – Maahantulo-oikeus – Huomioon otettavat tekijät
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 25 kohta)
(ks. 617–624 kohta)
18. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuminen on vähäisempää kuin pääasiallisten toimijoiden – Perusmäärän alentaminen 10 prosentilla – Suhteellisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja seuraamusten yksilökohtaista määräämistä koskevaa periaatetta ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
(ks. 628–652 kohta)
Tiivistelmä
Barclays-pankkikonserni teki vuonna 2011 Euroopan komissiolle sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen ja ilmoitti sille kartellista euromääräisten korkojohdannaistuotteiden alalla (Euro Interest Rate Derivatives).
Euromääräiset korkojohdannaiset on sidottu euriborkorkoon (Euro Interbank Offered Rate), joka on tarkoitettu heijastamaan euromääräisten pankkienvälisten lainojen kustannuksia, tai eoniakorkoon (Euro Overnight Index Average), joka toimi euriboria vastaavalla tavalla mutta suhteessa päiväkorkoihin. Euriborkorko perustuu 47 rahoituslaitoksen paneeliin (jäljempänä Euribor-paneeli) kuuluvien pankkien ilmoittamaan yksilölliseen arviointiin.
Komission aloitettua rikkomusmenettelyn rahoituslaitokset Barclays, Deutsche Bank, Royal Bank of Scotland ja Société Générale päättivät osallistua asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan mukaiseen sovintomenettelyyn.(1) Tämän menettelyn päätteeksi komissio teki 4.12.2013 päätöksen,(2) jossa kyseisten laitosten todettiin osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jonka tarkoituksena oli vääristää tavanomaista hintojen vahvistamiskehitystä euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla.
Koska rahoituslaitokset Crédit agricole SA ja Crédit agricole Corporate and Investment Bank (jäljempänä yhdessä Crédit agricole), JPMorgan ja HSBC eivät jättäneet sovintoehdotusta, komissio jatkoi tutkimustaan niiden osalta.
Komissio totesi 7.12.2016 tekemällään päätöksellä,(3) että Crédit agricole oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistuessaan 16.10.2006 ja 19.3.2007 välisenä aikana yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jonka tarkoituksena oli vääristää tavanomaista hintojen vahvistamiskehitystä euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla, ja määräsi sille 114 654 000 euron suuruisen sakon.
Komission mukaan Crédit agricolen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä toiminta muodostui sen välittäjien ja yhden muun Euribor-paneeliin kuuluvan rahoituslaitoksen välittäjän välisestä tietojenvaihdosta, joka koski heidän pankkiensa mainitulle paneelille euribor-arvon laskemiseksi tekemien noteerausten manipulointia, heidän kaupankäyntipositioitaan euromääräisten korkojohdannaisten osalta sekä heidän euromääräisten korkojohdannaisten hintojen vahvistamisaikomuksiansa ja -strategiaansa.
Crédit agricole vaatii unionin yleisessä tuomioistuimessa yhtäältä kyseisen päätöksen osittaista kumoamista ja toisaalta toissijaisesti määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.
Kanteen nostamisen jälkeen komissio teki muutospäätöksen,(4) jolla täydennettiin riidanalaisen päätöksen perusteluja liitännäisessä asiassa HSBC Holdings ym. vastaan komissio annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteella.(5)
Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu kymmenes jaosto selventää tuomiossaan perusteita, joiden nojalla yrityksen voidaan katsoa osallistuneen tietojenvaihdon välityksellä kilpailunvastaisiin menettelytapoihin rahoitustuotteiden alalla. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin siinä määrätään Crédit agricolelle sakko. Tämän jälkeen se käyttää täyttä harkintavaltaansa ja määrää Crédit agricolelle 110 000 000 euron suuruisen sakon.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Koska Crédit agricole vetosi puolustautumisoikeuksiensa ja kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen, koska se ei ollut saanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan järjestämässä kuulemistilaisuudessa vastausta tiettyihin kysymyksiinsä, jotka koskivat ehdotetun seuraamuksen laskentamenetelmiä, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on mahdollisuus valtuuttaa asianosaiset esittämään kysymyksiä kuulemistilaisuudessa, kuulemisen pääasiallisena tarkoituksena on antaa erityisesti väitetiedoksiannon adressaateille mahdollisuus kehitellä näkemystään komission alustavista toteamuksista. Komissio ei myöskään ole velvollinen esittämään hallinnollisessa menettelyssä täsmennyksiä siitä, miten se aikoo panna täytäntöön kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja kestoa koskevat perusteet sakkojen määrää määrittäessään.
Komissio ei myöskään loukannut Crédit agricolen puolustautumisoikeuksia järjestäessään sille oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon sisältyviin tiettyjen muiden osapuolten asiakirjoihin tietohuonemenettelyssä. Koska kyseiset tiedot eivät vanhuudestaan huolimatta olleet menettäneet luottamuksellisuuttaan, tietohuonemenettely oli asianmukainen väline sovittaa yhteen Crédit agricolen puolustautumisoikeudet ja muiden kyseiset tiedot toimittaneiden pankkien luottamuksellisuutta koskevat intressit. Crédit agricole ei myöskään ole osoittanut, että se olisi voinut puolustautua paremmin, jos sillä olisi ollut täysi oikeus tutustua näihin tietoihin suoraan sen sijaan, että se saattoi tutustua niihin vain ulkopuolisten neuvonantajiensa välityksellä.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa Crédit agricolen syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään menettelyyn.
Crédit agricolen euriborkoron manipulointiin osallistumisen osalta unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että välittäjien välisestä tietojenvaihdosta, johon riidanalaisessa päätöksessä vedotaan Crédit agricolea vastaan, ilmenee selvästi, että keskustelua on käyty välittäjien toivomista koroista, niihin liittyvistä kaupankäyntipositioista ja Crédit agricolen palveluksessa olleiden välittäjien tarjouksesta tai aikomuksesta vaikuttaa pankkinsa Euribor-paneelille esittämään noteeraukseen.
Lisäksi ne Crédit agricolen väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että sen osuus kyseisissä manipuloinneissa oli vähäinen, ovat tehottomia, koska näillä kilpailunvastaisten menettelytapojen lukumäärään ja intensiteettiin liittyvillä seikoilla ei ole merkitystä osoitettaessa sitä, että yritys on rikkonut kilpailusääntöjä, vaan ne on otettava huomioon ainoastaan arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai lieventäviä seikkoja ja tarvittaessa määritettäessä sakkoa.
Komission tekemästä luokittelusta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että seuraavat kolme seikkaa ovat ratkaisevia sen toteamiseksi, että yritys on osallistunut tällaiseen rikkomiseen:
i) kyseisten eri menettelytapojen on oltava osa ”kokonaissuunnitelmaa”, jolla on yhtenäinen tavoite
ii) yrityksen täytyi tietää muiden yritysten samoihin päämääriin pyrkimiseksi suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, tai sen oli täytynyt kohtuudella voida ennakoida se ja olla valmis hyväksymään siihen liittyvä riski, ja
iii) yrityksen täytyi haluta omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien saavuttamiseen.
Ensimmäisen seikan osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kaikilla kyseisillä tietojenvaihdoilla on, kuten komissio on todennut, yhtenäinen tavoite, jolla pyritään vaikuttamaan euromääräisiin korkojohdannaissopimuksiin perustuvaan kassavirtaan niiden markkinoiden toimijoiden kustannuksella, jotka eivät osallistu näihin tietojenvaihtoihin.
Toisen seikan osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissiolla oli käytettävissään välittömiä todisteita, jotka osoittivat, että Crédit agricole oli tietoinen siitä, että se osallistui muiden pankkien kanssa yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joilla pyrittiin manipuloimaan euriborkorkoa euromääräisiin korkojohdannaissopimuksiin perustuvien kassavirtojen vääristämiseksi. Riidanalaisessa päätöksessä esitetyistä todisteista ilmenee, että sen palveluksessa olleet välittäjät tiesivät tai saattoivat kohtuudella ennakoida, että heidän välisensä tietojenvaihto, jonka tarkoituksena oli euriborkoron manipulointi, oli osa "kokonaissuunnitelmaa", joka ulottui kahdenvälistä tietojenvaihtoa laajemmalle.
Näin ei sitä vastoin ole hinnoitteluaikomuksia ja -strategioita koskevan tietojenvaihdon osalta, jonka osalta riidanalaisessa päätöksessä esitetyt todisteet eivät osoita, että Crédit agricole tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää, että se ulottui kahdenvälistä tietojenvaihtoa laajemmalle ja oli osa kokonaissuunnitelmaa, johon osallistui myös muita pankkeja. Tämän tietojenvaihdon osalta Crédit agricolen ei voitu katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.
Kolmannen seikan osalta siitä tietojenvaihdosta, johon komissio vetoaa Crédit agricolea vastaan, ilmenee, että asianomaiset välittäjät aikoivat ryhtyä kilpailunvastaisiin toimiin.
Vahvistettuaan näin osittain toteamuksen, jonka mukaan Crédit agricole osallistui kyseiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kumoamisvaatimuksen sitä koskevilta osin, että kilpailusääntöjä oli rikottu, koska kilpailusääntöjen rikkominen on oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltu toteamuksilla, jotka eivät ole virheellisiä. Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen siltä osin, kuin siinä määrätään Crédit agricolelle 114 654 000 euron suuruinen sakko.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä, ettei tämä seuraamus heijasta Crédit agricolen osallistumista yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, koska komissio on virheellisesti katsonut sen olevan vastuussa muiden pankkien toiminnasta, joka liittyy hinnoitteluaikomuksia ja -strategioita koskevaan tietojenvaihtoon, jolla ei ollut yhteyttä korkojen manipuloimiseen.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Crédit agricolelle määrätyn sakon määrän määrittämistä koskevat perustelut ovat puutteelliset.
Vaikka komissio ei tehnyt arviointivirhettä nojautuessaan Crédit agricolelle määrätyn sakon määrää määrittäessään aktualisoituihin käteissaataviin myynnin arvon korvaavana arvona, se ei ole esittänyt riittävää selvitystä syistä, joiden perusteella näihin saataviin sovellettavaksi alentamiskertoimeksi vahvistettiin 98,849 prosenttia. Koska komissio ei ole osoittanut, että sen olisi ollut käytännössä mahdotonta perustella riidanalaista päätöstä oikeudellisesti riittävällä tavalla tältä osin, ei myöskään muutospäätöksessä tältä osin, ilman että riidanalaisen päätöksen päätösosaa muutettiin, esitettyjä täydentäviä perusteluja voida hyväksyä.
Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio on myös laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia asia huolellisesti, koska se ei toteuttanut muita tutkintatoimenpiteitä, vaikka sillä oli riittävät todisteet, joiden perusteella voitiin kyseenalaistaa asianomaisten pankkien käteissaataviensa laskemisessa noudattamien menetelmien yhdenmukaisuus. Tällainen hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen voisi kuitenkin johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen vain, jos Crédit agricole olisi osoittanut, että kyseiset menetelmälliset erot ovat johtaneet siihen, että määrättyjen sakkojen perusmäärät on laskettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti. Kun otetaan huomioon näiden erojen vähäinen vaikutus käteissaatavien määrään, ne eivät ole sellaisia, että ne johtaisivat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen käsiteltävässä asiassa.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii täyttä harkintavaltaansa käyttäen Crédit agricolen vaatimuksen sille määrätyn sakon määrän alentamisesta.
Kun unionin yleinen tuomioistuin korostaa, ettei sakon vahvistaminen sen täyttä harkintavaltaa käyttäen ole täsmällinen laskutoimitus, se käyttää komission omaksuman lähestymistavan mukaisesti sakon perusmäärän määrittämisen alustavana lähtökohtana alennettujen käteissaatavien arvoa, koska tämä arvo heijastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja yrityksen suhteellista osuutta kilpailusääntöjen rikkomisessa.
Alentamiskertoimen, jonka soveltaminen on tarpeen liian ennaltaehkäisevän sakon määräämisen välttämiseksi, määrittämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että tämä kerroin on vähintään 98,849 prosenttia.
Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että koska kyseinen toiminta liittyi euromääräisten korkojohdannaisten hintojen määrittämisen kannalta merkityksellisiin tekijöihin, se kuuluu luonteensa vuoksi kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Lisäksi kyseiset menettelytavat ovat erityisen vakavia ja vahingollisia, koska ne ovat omiaan paitsi vääristämään kilpailua euromääräisten korkojohdannaistuotteiden markkinoilla, myös laajemmin heikentämään luottamusta pankkijärjestelmään ja rahoitusmarkkinoihin kokonaisuudessaan sekä niiden uskottavuutta.
Lieventävien seikkojen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Crédit agricolella oli tosin kilpailusääntöjen rikkomisessa vähemmän merkittävä rooli kuin pääasiallisilla toimijoilla. Sen osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään toimintaan oli kuitenkin tahallista. Lisäksi kyseiselle menettelylle on ominaista sen erityisen vakava luonne. Näin ollen todettujen lieventävien seikkojen vaikutus voi olla vain vähäinen.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että asian olosuhteita arvioidaan käsiteltävässä asiassa asianmukaisesti, kun sakon määräksi vahvistetaan 110 000 000 euroa.
Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin siinä määrätään Crédit agricolelle sakko, vahvistaa sakon määräksi 110 000 000 euroa ja hylkää kanteen muilta osin.