JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
11 päivänä helmikuuta 2021 (1)
Asia C‑648/20 PPU
Svishtovin alueellinen syyttäjäviranomainen
vastaan
PI
(Ennakkoratkaisupyyntö – Westminster Magistrates’ Court (Westminsterin rikostuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – Jäsenvaltion syyttäjäviranomaisen antamat kansallinen ja eurooppalainen pidätysmääräys – Tehokas oikeussuoja – Tuomioistuinvalvonnan puuttuminen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovutusta kyseiseen jäsenvaltioon – Oikeus vapauteen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 47 artikla
I Johdanto
1. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyvissä menettelyissä esiintyy jäsenvaltioiden välillä merkittäviä eroja erityisesti siinä, mitkä viranomaiset on nimetty eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS,(3) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi pidätysmääräyksen antaneeksi oikeusviranomaiseksi ja sen täytäntöönpanosta vastaavaksi oikeusviranomaiseksi. Eroavuuksia on myös jäsenvaltioiden käyttöön ottamissa oikeussuojakeinoissa, joiden avulla henkilöt, joista eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, voivat riitauttaa tuomioistuimessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset ja kansallisen päätöksen, johon tällaisen pidätysmääräyksen on perustuttava.
2. Jäsenvaltioiden prosessijärjestelmien eroavuuksien vuoksi unionin tuomioistuin on pyrkinyt kehittämään oikeuskäytäntöä, jossa painotetaan niiden pidätysmääräyksen antaneiden ja sen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten oikeudellista luonnetta, joiden on tehtävä yhteistyötä puitepäätökseen 2002/584 perustuvan luovuttamismenettelyn yhteydessä.(4)
3. Omaksuessaan tulkinnan, jonka mukaan kyseisiin oikeusviranomaisiin ei kuulu ainoastaan tuomareita tai tuomioistuimia vaan myös – ja yleisemmin – syyttäjänviraston syyttäjien kaltaisia viranomaisia, jotka osallistuvat lainkäyttöön rikosasioissa pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tai sen täytäntöönpanojäsenvaltiossa, unionin tuomioistuin on hyväksynyt, että jäsenvaltiot saavat kyseisen puitepäätöksen nojalla ottaa käyttöön erityyppisiä menettelyjä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisessa tai täytäntöönpanossa.
4. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee myös, että jäsenvaltioilla näin olevan harkintavallan käytössä on noudatettava eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevien henkilöiden tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia sikäli kuin pidätysmääräyksellä saatettaisiin puuttua Euroopan unionin perusoikeuskirjan(5) 6 artiklassa taattuun henkilön vapautta koskevaan oikeuteen.
5. Unionin tuomioistuimen täytyykin jokaisessa käsiteltäväkseen saatetussa asiassa selvittää, onko kulloinkin kyseessä olevassa prosessijärjestelmässä sovitettu tasapainoisesti yhteen eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevien henkilöiden oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otetun luovuttamisjärjestelmän tehokkuus.
6. Tässä ennakkoratkaisupyynnössä on lähinnä kyse siitä, voidaanko kyseisen puitepäätöksen kanssa yhteensopivana pitää sellaista prosessijärjestelmää, jonka nojalla silloin, kun syyttäjäviranomainen antaa rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen että kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon kyseinen pidätysmääräys kytkeytyy, tällaisiin päätöksiin on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa mahdollista kohdistaa tuomioistuinvalvonta vasta sen jälkeen, kun luovutettavaksi pyydetty henkilö on luovutettu sinne.
7. Aion tässä ratkaisuehdotuksessa perustella, miksi tällainen prosessijärjestelmä ei mielestäni täytä tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Puitepäätös 2002/584
8. Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:
”1. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.
2. Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.
3. Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”
9. Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.
– –
3. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.”
10. Puitepäätöksen 8 artiklan, jonka otsikkona on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö ja muoto”, 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti esitettyinä seuraavat tiedot:
– –
c) ilmoitus siitä, onko olemassa täytäntöönpanokelpoinen tuomio, pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, joka kuuluu 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan;”
11. Kyseisen puitepäätöksen liitteessä on erityinen lomake, joka pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten on täytettävä ja jossa niiden on ilmoitettava erityisesti vaadittavat tiedot.(6) Lomakkeen b kohdassa, jonka aiheena on ”Pidätysmääräyksen perusteena oleva päätös”, olevassa 1 alakohdassa on seuraava viittaus: ”pidätysmääräys tai vaikutukseltaan vastaava tuomioistuimen päätös”.
B Bulgarian oikeus
12. Puitepäätös 2002/584 on saatettu osaksi Bulgarian oikeusjärjestystä luovuttamisesta ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä annetulla lailla (Zakon za ekstraditsiata i evropeiskata zapoved za arest, jäljempänä ZEEZA),(7) jonka 37 §:ään on kirjattu eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevat säännökset lähes kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan sanamuotojen tavoin.
13. Syyttäjäviranomaisella on ZEEZAn 56 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla toimivalta antaa etsitystä eurooppalainen pidätysmääräys rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa . Bulgarian lainsäädännössä ei säädetä rikosoikeudellisen menettelyn tässä vaiheessa tuomioistuimen mahdollisuudesta osallistua eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen tai sen pätevyyden valvomiseen ennen pidätysmääräyksen antamista tai sen antamisen jälkeen.(8)
14. Rikosprosessilain (Nakazatelno protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 200 §:n mukaisesti, luettuna yhdessä ZEEZAn 66 §:n kanssa, eurooppalaiseen pidätysmääräykseen voidaan hakea muutosta ainoastaan ylemmältä syyttäjäviranomaiselta.
15. Rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön vangitsemisesta rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa säädetään NPK:n 64 §:ssä.
16. NPK:n 64 §:n 1 momentin mukaisesti ”vangitsemisesta esitutkinnan aikana päättää toimivaltainen ensimmäisen asteen tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta”.
17. NPK:n 64 §:n 2 momentin mukaan syyttäjä voi määrätä rikoksesta epäillyn pidätettäväksi enintään 72 tunnin ajaksi, jotta tätä henkilöä voidaan kuulla tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen päättämään mahdollisesta vangitsemisesta. Juuri tämä, syyttäjän kyseisen säännöksen nojalla määräämä toimenpide on perusteena eurooppalaiselle pidätysmääräykselle, joka sekin on syyttäjän antama rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa.
III Pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö
18. Westminster Magistrates’ Courtissa (Westminsterin rikostuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) vireillä olevassa menettelyssä on kyse Svishtovin alueellisen syyttäjäviranomaisen (rayonna prokuratura Svichtov, Bulgaria) syyttäjän 28.1.2020 antamasta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä Bulgaria kansalaisen PI:n luovuttamiseksi Bulgarian tasavaltaan syytteen nostamiseksi varkaudesta, johon hänen epäillään syyllistyneen 8.12.2019. PI otettiin kiinni Yhdistyneessä kuningaskunnassa 11.3.2020 kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, ja hänet on pidetty säilössä hänen luovuttamistaan odotettaessa.
19. Pääasian menettelyssä PI vastustaa hänestä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa väittäen, että Bulgarian lainsäädännössä ei säädetä eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle taattavasta kahdentasoisesta suojasta. Hän vetoaa tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka perustuu 27.5.2019 annettuun tuomioon OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)(9) ja 27.5.2019 annettuun tuomioon PF (Liettuan syyttäjäviranomainen)(10) sekä niitä seuranneisiin, 2.12.2019 annettuun tuomioon Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset)(11) ja 12.12.2019 annettuun tuomioon Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen)(12).
20. Bulgarian lainsäädännön mukaan syyttäjäviranomainen voi NPK:n 64 §:n 2 momentin perusteella määrätä pidättämisestä enintään 72 tunnin ajaksi; se voi toimia perusteena saman syyttäjän antamalle eurooppalaiselle pidätysmääräykselle. PI huomauttaa, että luovutettavaksi pyydetyn henkilön perusoikeuksia ja menettelyllisiä oikeuksia ei kummassakaan tapauksessa suojata siten, että ne kuuluisivat tuomioistuinvalvonnan piiriin muun muassa toimenpiteen oikeasuhteisuuden osalta. Siltä osin kuin vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide muodostaa kansallisen pidätysmääräyksen, jälkimmäinen kuuluu pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta, kun luovutettavaksi pyydetty henkilö on mahdollisesti luovutettu kyseiseen jäsenvaltioon. Myöskään eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ei väitetysti kohdistu tuomioistuinvalvontaa ennen luovuttamista eikä sen jälkeen.
21. Svishtovin alueellisen syyttäjäviranomaisen syyttäjä sitä vastoin väitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että asianomaisen henkilön etuja suojataan aina siten, että hänen puolestaan toimii asianajaja. Syyttäjän mukaan päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta perustuu NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla annettuun vapaudenmenetyksen käsittävään toimenpiteeseen, ja kyseisessä säännöksessä edellytetään, että etsitty tuodaan luovuttamisensa jälkeen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomioistuimeen, joka päättää pidättämisen ja vangitsemisen vahvistamisesta tai korvaamisesta muilla toimilla. Syyttäjän mukaan asianomaisella henkilöllä tai hänen oikeudellisella edustajallaan on luovuttamisen jälkeen oikeus esittää kansallisessa tuomioistuimessa väitteitä pidättämisen jatkamisesta. Näin ollen syyttäjä pitää Bulgarian järjestelmää puitepäätöksen 2002/584 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisena, sillä siinä annetaan jälkimmäisessä edellytettyä kahdentasoista suojaa.
22. Kuultuaan molempien tahojen esittämät näkemykset ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, saavatko luovutettavaksi pyydetyn henkilön oikeudet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytettyä kahdentasoista suojaa silloin, kun syyttäjäviranomainen antaa sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen että sen perusteena olevan kansallisen pidätysmääräyksen, eikä tuomioistuimen ole mahdollista valvoa näitä ratkaisuja ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovuttamista pyynnön esittäneeseen valtioon. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin toteaa tämän osalta, että Bulgarian lainsäädännön mukaan kansallinen vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide sen enempää kuin eurooppalainen pidätysmääräyskään ei perustu tuomioistuimen ratkaisuun, eikä kummankaan osalta ole mahdollisuutta oikeussuojakeinoihin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovuttamista sinne.
23. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tilanne Bulgariassa vaikuttaa eroavan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi aiemmin saatetuista tapauksista sikäli, ettei kansallisen tuomioistuimen ole ennen luovuttamista mahdollista puuttua kansallisen tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen eikä syyttäjäviranomaisen päätöstä antaa eurooppalainen pidätysmääräys voida saattaa tuomioistuinvalvonnan piiriin.
24. Westminster Magistrates’ Court päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Jos luovuttamista pyydetään etsittyä henkilöä koskevia syytetoimenpiteitä varten ja jos syyttäjä on tehnyt sekä päätöksen antaa kansallinen pidätysmääräys, johon eurooppalainen pidätysmääräys perustuu, että päätöksen antaa eurooppalainen pidätysmääräys ilman tuomioistuimen myötävaikutusta ennen luovutusta, saako luovutettavaksi pyydetty henkilö unionin tuomioistuimen 1.6.2016 annetussa tuomiossa Bob-Dogi (C-241/15, EU:C:2016:385) tarkoitettua kahdentasoista suojaa, jos
a) kansallisen pidätysmääräyksen vaikutus rajoittuu siihen, että henkilöä voidaan pitää säilössä enintään 72 tunnin ajan, jotta hänet voidaan tuoda tuomioistuimeen, ja
b) luovutuksen jälkeen on yksinomaan tuomioistuimen asia ratkaista, määrääkö se kyseisen henkilön vapauttamisesta vai jatkaako se säilöönottoa asian kaikki olosuhteet huomioon ottaen?”
25. Unionin tuomioistuin päätti hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön nyt esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
IV Asian tarkastelu
26. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuinta lausumaan lähinnä siitä, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena syytetoimenpiteitä varten olevalle henkilölle kuuluvan tehokkaan oikeussuojan edellytykset täyttyvät, jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen että kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, antaa lainkäyttöön rikosasioissa kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, joka itse ei kuitenkaan ole tuomioistuin, eikä niihin voi kohdistua tuomioistuinvalvontaa kyseisessä jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovutusta.
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei sitä vastoin kyseenalaista Bulgarian syyttäjäviranomaisen pitämistä puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna, pidätysmääräyksen antaneena viranomaisena ottaen huomioon unionin tuomioistuimen tällaisen luokittelun hyväksymiselle vahvistamat edellytykset eli yhtäältä kyseisen viranomaisen osallistuminen lainkäyttöön rikosasioissa(13) ja toisaalta sen riippumattomuus eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen kuuluvien tehtävien hoitamisessa.(14)
28. On muistettava, että unionin tuomioistuimen mukaan ”muun viranomaisen kuin tuomioistuimen tekemään eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan päätökseen kohdistuva tuomioistuinvalvonta ei ole edellytys sille, että kyseistä viranomaista voidaan pitää puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena. Tällainen vaatimus ei kuulu kyseisen viranomaisen asemaa ja organisaatiota koskeviin sääntöihin, vaan se koskee tällaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyä, jonka on oltava tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen”.(15)
29. Koska luokitteleminen puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi pidätysmääräyksen antaneeksi viranomaiseksi ei edellytä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja kansallisen pidätysmääräyksen, johon edellinen kytkeytyy, antamista koskevaan päätökseen kohdistuisi tuomioistuinvalvonta, unionin tuomioistuinta pyydetään nyt lausumaan ainoastaan siitä, täyttääkö eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisessa Bulgariassa noudatettava menettely tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.
30. Tämä Bulgariassa noudatettava menettely on äskettäin ollut unionin tuomioistuimen käsiteltävänä, vaikkakin eri olosuhteissa ja eri näkökulmasta.
31. Tuomioon MM johtaneessa asiassa unionin tuomioistuin nimittäin tarkasteli tilannetta, jossa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi saatettu vaatimus koski NPK:n 270 §:ään perustuvan, vangitsemisesta tehdyn päätöksen laillisuuden kyseenalaistamista, halusi tietää, mitkä johtopäätökset sen pitäisi tehdä siitä toteamuksesta, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena ei ollut puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös”, joten se oli pätemätön. Kansallinen tuomioistuin totesi siltä osin, ettei se voinut tällaisen menettelyn yhteydessä liitännäisesti tutkia kansallisen tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyttä, sillä se ei katsonut olevansa toimivaltainen lausumaan pidätysmääräyksen antamista koskevasta syyttäjän päätöksestä, johon voidaan hakea muutosta vain ylemmän oikeusasteen syyttäjältä.
32. Unionin tuomioistuin katsoi asiassa MM antamassaan tuomiossa, että ”siinä tapauksessa, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi olosuhteita, joissa oikeudenkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, joka itse ei kuitenkaan ole tuomioistuin, on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen, puitepäätöstä 2002/584 on tulkittava perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden valossa siten, että siinä oikeutetaan kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeussuojakeino, jossa riitautetaan sellaisen henkilön vangittuna pitäminen, joka on luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, joka on annettu sellaisen kansallisen toimen perusteella, jonka ei voida katsoa olevan kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ’[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, joka kuuluu 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan’, kun tällaisen oikeussuojakeinon yhteydessä esitetään peruste, jossa vedotaan kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyyteen unionin oikeuden kannalta, toteamaan olevansa toimivaltainen tutkimaan pätevyyden tässä tarkoitetulla tavalla”.(16) Samassa tuomiossa unionin tuomioistuin tarkasteli myös sitä, millaisia johtopäätöksiä Bulgarian tuomioistuimet voivat tehdä eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyydestä silloin, kun se on pantu täytäntöön.
33. Unionin tuomioistuin ei mainitussa tuomiossa sitä vastoin lausunut suoraan siitä, täyttääkö Bulgariassa noudatettava menettely, jossa syyttäjäviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa, tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.
34. Katsoessaan, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun, tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden valossa tulkittavassa puitepäätöksessä 2002/584 annetaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansalliselle tuomioistuimelle toimivalta tutkia liitännäisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset silloin, kun pidätysmääräyksen pätevyys on riitautettu kyseisessä tuomioistuimessa, unionin tuomioistuin tyytyi täsmentämään, että kansalliselle tuomioistuimelle annetaan unionin oikeudessa toimivaltaperuste, jos jäsenvaltion oikeudessa ei säädetä erillisestä oikeussuojakeinosta. Tästä ei voida päätellä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyvän kansallisen menettelyn olisi katsottava täyttävän tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset sillä perusteella, että pidätysmääräyksen antavalle jäsenvaltiolle on perusoikeuskirjan 47 artiklassa annettu tällainen toimivalta. Unionin tuomioistuimen vahvistamalla ratkaisulla ei siksi voi olla sellaista seurausta, että se poistaisi pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion velvollisuuden ottaa kansallisessa prosessioikeudessaan käyttöön juridisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vaatimukset täyttävät oikeussuojakeinot, jotta syyttäjäviranomaisen antaman kansallisen pidätysmääräyksen, johon syyttäjän samoin antama eurooppalainen pidätysmääräys sitten kytkeytyy, kohteena olevat henkilöt voisivat saattaa kyseiset päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi.
35. Totean myös, että toisin kuin tuomioon MM johtaneessa asiassa tässä asiassa ennakkoratkaisukysymyksen esittäjänä on täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen eikä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomainen. Pääasiassa ei sitä paitsi kiistetä sitä, että on olemassa puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös”.
36. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että se kansallinen toimi, johon eurooppalaisen pidätysmääräyksen on perustuttava puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, on luonteeltaan oikeudellinen päätös. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että koska on välttämätöntä varmistaa kyseisen puitepäätöksen eri säännöksistä tehtävien tulkintojen yhdenmukaisuus, tulkinta, jonka mukaan saman puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen on katsottava tarkoittavan jäsenvaltioiden lainkäyttöön rikosasioissa osallistuvia viranomaisia, näyttäisi lähtökohtaisesti olevan sovellettavissa kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Viimeksi mainittua säännöstä onkin tulkittava siten, että oikeudellisen päätöksen käsite tarkoittaa jäsenvaltioiden rikosoikeuden alan lainkäyttöön osallistuvien viranomaisten päätöksiä.(17)
37. Siltä osin kuin Bulgarian hallituksen unionin tuomioistuimelle esittämien selvitysten mukaan syyttäjä on lainkäyttöön rikosasioissa kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, päätöstä, jonka tämä tekee NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla, on näin ollen pidettävä puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna oikeudellisena päätöksenä.(18)
38. Katson lisäksi, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen tuomiossaan MM(19) vahvistama määritelmä kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta ilmauksesta ”[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös”, kyseiseen käsitteeseen kuuluu syyttäjän NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla antama toimenpide, jolla rikoksesta epäilty määrätään pidätettäväksi enintään 72 tunnin ajaksi, jotta häntä voitaisiin kuulla tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen päättämään hänen mahdollisesta määräämisestään tutkintavankeuteen.
39. Näiden täsmennysten jälkeen on selvitettävä, onko Bulgarian prosessijärjestelmä, jossa syyttäjä on se viranomainen, joka on rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa toimivaltainen antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla antamansa kansallisen päätöksen perusteella ilman, että kumpaankaan päätökseen voi kohdistua tuomioistuinvalvonta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovuttamista kyseiseen jäsenvaltioon, eurooppalainen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön oikeuksien sellaisen kahdentasoisen suojan mukainen, jota unionin tuomioistuin edellyttää.
40. Käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä tuodaan toisin sanoen esiin kysymys siitä, edellyttääkö luovutettavaksi pyydetylle henkilölle taattava oikeuksien kahdentasoinen suoja tilanteessa, jossa syyttäjäviranomainen antaa sekä kansallisen että eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja ne ovat siten oikeudellisia päätöksiä, myös sitä, että kyseiset päätökset kuuluvat tuomioistuinvalvonnan piiriin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovutusta kyseiseen jäsenvaltioon.
41. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on palautettava mieleen se unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa kuuluvaa oikeuksien kahdentasoista suojaa.
42. Tämän osalta on syytä korostaa, kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, että ”eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä henkilön, jonka luovuttamista pyydetään, oikeuksien takaaminen kuuluu ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, jonka voidaan olettaa noudattavan unionin oikeutta ja erityisesti siinä tunnustettuja perusoikeuksia”.(20)
43. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että ”eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa järjestelmässä etsitylle henkilölle taattavia menettelyllisiä oikeuksia ja perusoikeuksia suojellaan kahdella tasolla, koska sen oikeussuojan lisäksi, jota on annettava ensimmäisellä tasolla annettaessa kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen oikeudellinen päätös, suoja on varmistettava toisella tasolla annettaessa eurooppalainen pidätysmääräys, joka puolestaan voidaan tarvittaessa antaa lyhyessä ajassa kansallisen oikeudellisen päätöksen antamisen jälkeen”.(21)
44. Näin ollen unionin tuomioistuimen mukaan ”kun kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen kaltaisesta toimenpiteestä, jolla voidaan puuttua asianomaisen henkilön vapautta koskevaan oikeuteen, tämä suoja edellyttää sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ainakin toisella näistä suojan tasoista”.(22)
45. Tästä seuraa, että ”silloin kun jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomari tai tuomioistuin, kansallisen pidätysmääräyksen kaltaisen kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, on puolestaan täytettävät nämä vaatimukset”.(23)
46. Unionin tuomioistuimen mukaan ”näiden vaatimusten noudattamisella voidaan näet taata täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle se, että päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta syytetoimenpiteitä varten perustuu kansalliseen menettelyyn, johon kohdistuu tuomioistuinvalvonta, ja että henkilölle, josta kansallinen pidätysmääräys on annettu, on tarjottu kaikki tämäntyyppisen päätöksen tekemiselle ominaiset takeet ja erityisesti ne takeet, jotka perustuvat perusoikeuksiin ja puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin keskeisiin oikeusperiaatteisiin”.(24)
47. Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee siis, että prosessijärjestelmässä, jossa syyttäjäviranomaisella on toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen, suojan ensimmäinen taso edellyttää, että ensin on annettu kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen kansallinen oikeudellinen päätös, jonka on kuuluttava tuomioistuinvalvonnan piiriin.
48. Lisäksi ”asianomaisen henkilön oikeuksien suojelun toinen taso edellyttää sitä, että pidätysmääräyksen antava oikeusviranomainen valvoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytyksiä noudatetaan, ja tutkii objektiivisesti sen, onko pidätysmääräyksen antamista pidettävä oikeasuhteisena, ottamalla huomioon kaikki syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat ilman riskiä siitä, että muun muassa täytäntöönpanovallan käyttäjä antaisi sille ulkopuolisia käskyjä”.(25)
49. On myös muistettava, että ”silloin kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”.(26)
50. Unionin tuomioistuimen mukaan ”tällaisella oikeussuojakeinolla, joka kohdistuu viranomaisen, joka osallistuu lainkäyttöön ja on vaaditulla tavalla riippumaton täytäntöönpanovallasta mutta ei ole tuomioistuin, päätökseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta syytetoimia varten, pyritään varmistamaan, että kyseistä päätöstä ja pidätysmääräyksen antamisen välttämättömiä edellytyksiä – ja erityisesti sen oikeasuhteisuutta – koskeva tuomioistuinvalvonta on tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen”.(27)
51. Näin ollen jäsenvaltioiden tehtävänä on ”varmistaa, että niiden oikeusjärjestyksissä taataan tehokkaasti puitepäätöksessä 2002/584, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, edellytetty oikeussuojan taso niissä käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla, jotka voivat vaihdella järjestelmästä toiseen”.(28)
52. Tässä yhteydessä ”muun oikeusviranomaisen kuin tuomioistuimen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tekemään päätökseen kohdistuvan erillisen oikeussuojakeinon käyttöönottaminen on tältä osin vain yksi mahdollisuus”.(29)
53. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että ”se seikka, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä on menettelysääntöjä, joiden nojalla eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuus voidaan saattaa pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa tuomioistuimen tutkittaviksi ennen sen antamista tai sen antamisen yhteydessä tai myöhemminkin, on tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen”.(30)
54. Tämä oikeuskäytäntö kertoo unionin tuomioistuimen tietynlaisesta joustavuudesta, sillä se kunnioittaa jäsenvaltioiden prosessiautonomiaa(31) pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa harjoitettavaan tuomioistuinvalvontaan liittyvien menettelyiden ja kyseisen valvonnan toteuttamisajankohdan osalta.
55. Mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että eurooppalainen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön oikeuksien kahdentasoisen suojan toteutumiseen ei riitä, että puitepäätöksen 2002/584 mukaiset ”jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt tapahtuvat kaikilta osin tuomioistuimen valvonnassa”.(32) Nimittäin silloin, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antajana on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeudenkäyttöön osallistuva viranomainen, joka ei kuitenkaan ole tuomioistuin, tällaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtavan kansallisen menettelyn on kuuluttava tuomioistuinvalvonnan piiriin.
56. Unionin tuomioistuimen on tässä asiassa täsmennettävä, missä vaiheessa tällaista tuomioistuinvalvonta on harjoitettava, jotta oikeussuojaa voitaisiin pitää tehokkaana.
57. Muistutan, että syyttäjäviranomaisen NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla antamaan kansalliseen päätökseen sen paremmin kuin saman syyttäjäviranomaisen päätökseen, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista, ei Bulgarian oikeuden mukaan voi hakea muutosta tuomioistuimessa. Tuomioon MM johtaneessa asiassa näyttää lisäksi esiintyneen epävarmuutta siitä, onko Bulgarian lainsäädännön nojalla tuomioistuimella, johon eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on luovuttamisensa jälkeen tuotu, edes mahdollisuutta tutkia liitännäisesti tuon pidätysmääräyksen antamisen edellytykset.
58. Olettaen kuitenkin, että mahdollisuus liitännäiseen tuomioistuinvalvontaan tunnetaan Bulgarian oikeudessa, maan hallitus ja Euroopan komissio väittävät erityisesti tuomioista Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset) sekä Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) tehtäviin päätelmiin tukeutuen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtava kansallinen menettely on unionin tuomioistuimen edellyttämän, luovutettavaksi pyydetyn henkilön oikeuksien kahdentasoisen suojan mukainen, sillä asianomainen henkilö on luovuttamisensa jälkeen tuotava viivytyksettä tuomioistuimeen, joka on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa toimivaltainen päättämään joko hänen tutkintavankeutensa päättymisestä tai jatkumisesta. Bulgarian hallituksen ja komission mukaan se, että Bulgarian oikeusjärjestyksessä on mahdollisuus eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytysten tuomioistuinvalvontaan luovutettavaksi pyydetyn henkilö luovuttamisen jälkeen, riittää, jotta voitaisiin katsoa, että menettely, jossa syyttäjäviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa, täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.
59. Katson kuitenkin, kuten PI pääasiallisesti väittää, että se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtavaan kansallinen menettelyyn kohdistuva tuomioistuinvalvonta on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa mahdollista vasta sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on luovutettu kyseiseen jäsenvaltioon, ei vastaa unionin tuomioistuimen määrittelemiä tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia, sellaisina kuin ne ilmenevät puitepäätöksen 2002/584 tulkinnasta perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan valossa.
60. Unionin tuomioistuimen tähän asti osoittamassa joustavuudessa sen tarkastellessa tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvien vaatimusten täyttymistä arvioitavinaan olleissa prosessijärjestelmissä ei mielestäni pitäisi mennä niin pitkälle, että tällaisten vaatimusten mukaisina pidettäisiin järjestelmää, jossa ainoa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa kuuluva oikeussuoja on tarjolla vasta sen jälkeen, kun hänet on luovutettu kyseiseen valtioon.
61. Sikäli kuin luovutettavaksi pyydetyn henkilön oikeuksien kunnioittamisen takaaminen kuuluu ensisijaisesti – kuten edellä totesin – pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, katson, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön oikeussuojan täysimääräinen toteutuminen edellyttää, että hänen on voitava saada oikeussuojaa ennen kuin hänet luovutetaan kyseiseen jäsenvaltioon ainakin yhdellä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vaadituista suojan kahdesta tasosta.
62. Toisin kuin Bulgarian hallitus ja komissio väittävät, tuomiosta Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset) ja tuomiosta Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) ei mielestäni voida päätellä, että tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset täyttyvät pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa menettelyssä.
63. Näissä kummassakin tuomiossa unionin tuomioistuin nimittäin teki kyseessä olleen kansallisen lainsäädännön kokonaisarvion, joka kohdistui eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle kuuluvan kahdentasoisen suojan molempiin tasoihin, selvittääkseen, täyttikö tuo kansallinen lainsäädäntö tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.
64. Tuomiossaan Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset) unionin tuomioistuin totesi, että ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen syytetoimenpiteitä varten perustuu välttämättä Ranskan oikeusjärjestyksessä tuomioistuimen, yleensä tutkintatuomarin, antamaan kansalliseen pidätysmääräykseen”.(33) Unionin tuomioistuin otti myös huomioon sen, että ”kun syyttäjäviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen syytetoimenpiteitä varten, tuomioistuin, joka on antanut kansallisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, pyytää samanaikaisesti syyttäjäviranomaista antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja suorittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytysten ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden arvioinnin”.(34)
65. Lisäksi unionin tuomioistuin otti huomioon sen, että Ranskan oikeusjärjestyksessä on rikosprosessilain 170 §:n perusteella mahdollista vedota eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevan syytäjänviraston päätöksen pätemättömyyteen sen jälkeen, kun luovutettavaksi pyydetty henkilö on luovutettu ja tutkintatuomari on kuullut häntä, jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu henkilöstä, joka ei vielä ole menettelyn asianosaisena.(35)
66. Unionin tuomioistuin päätteli näiden tietojen perusteella, että ”se, että Ranskan oikeusjärjestyksessä on tällaisia menettelysääntöjä, osoittaa siten, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevan syyttäjän päätöksen oikeasuhteisuus voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena ennen sen antamista tai jopa lähes samanaikaisesti sen antamisen kanssa ja joka tapauksessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen jälkeen, ja tämä tutkiminen voidaan siis tapauksen mukaan suorittaa joko ennen etsityn henkilön tosiasiallista luovuttamista tai sen jälkeen”.(36)
67. Unionin tuomioistuin päättelikin, että sellainen järjestelmä näin ollen vastasi tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia.(37)
68. Bulgarian hallituksen ja komission näkemys osoittaa, että kyseisen tuomion on voinut tulkita tarkoittavan, että jotta kansallinen menettely, jonka mukaisesti syyttäjäviranomainen voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, vastaisi tehokasta oikeussuojaa koskevia vaatimuksia, riittäisi, että tällaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytyksiin voidaan pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa kohdistaa tuomioistuinvalvonta etsityn henkilön luovuttamisen jälkeen.
69. En kannata tällaista tulkintaa tuomiosta Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset). Mielestäni unionin tuomioistuin nimittäin teki Ranskan lainsäädännön mukaisesta kahdentasoisesta suojasta kokonaisarvion ja otti huomioon sen, että niihin edellytyksiin, joilla syyttäjäviranomainen voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, oli mahdollista kohdistaa tuomioistuinvalvonta ennen asianomaisen henkilön luovuttamista ja jo suojan ensimmäisellä tasolla, sikäli kuin kyseisessä lainsäädännössä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena on tuomarin antama kansallinen pidätysmääräys ja tuomari lisäksi arvioi eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen välttämättömät edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden.
70. En olekaan vakuuttunut siitä, että päätyessään siihen, että Ranskan prosessijärjestelmä täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset, unionin tuomioistuin olisi pitänyt riittävänä sitä, että Ranskassa on säädetty oikeussuojakeinosta, jota voidaan käyttää – jos etsitty henkilö ei ole vielä menettelyn asianosaisena – vasta hänen luovuttamisensa jälkeen. Mielestäni ratkaisevaa olikin sen toteaminen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen perusteena olevan kansallisen pidätysmääräyksen antamiseen johtaneeseen kansalliseen menettelyyn aina kohdistuu pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomioistuinvalvonta ennen asianomaisen henkilön luovuttamista.(38)
71. Mielestäni tätä kantaa tukee tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen), jossa unionin tuomioistuin antoi vastauksen kysymykseen siitä, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys syytetoimenpiteitä varten myönnetään viranomaiselle, joka osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, tehokasta oikeussuojaa koskevat vaatimukset täyttyvät, jos tuomioistuin on ennen kyseisen viranomaisen tekemää tosiasiallista päätöstä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tutkinut sen antamisen edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden.
72. Voidakseen vastata myöntävästi sille esitettyyn kysymykseen unionin tuomioistuin teki myös tuossa asiassa kokonaisarvion Ruotsin lainsäädännön mukaisen kahdentasoisen suojan molemmista tasoista selvittääkseen, täyttikö se tehokasta oikeussuojaa koskevat vaatimukset.
73. Unionin tuomioistuin katsoikin, että ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen syytetoimenpiteitä varten perustuu Ruotsin oikeusjärjestyksessä aina päätökseen, jolla asianomainen henkilö määrätään tutkintavankeuteen ja jonka tekee tuomioistuin”,(39) sillä täsmennyksellä, että ”toimivaltaisen tuomioistuimen on tutkintavankeuden tarpeellisuuden toteamiseksi arvioitava myös muiden mahdollisten toimenpiteiden, kuten eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen, oikeasuhteisuus”.(40) Unionin tuomioistuin päätteli käytössään olleiden tietojen perusteella, että ”oikeasuhteisuuden arviointi, jonka kyseinen tuomioistuin suorittaa, kun se tutkii tutkintavankeuteen määräämisen tarpeellisuuden, koskee sen mukaan myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista”.(41)
74. Unionin tuomioistuin otti lisäksi huomioon sen, että ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella etsityllä henkilöllä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla hänet määrätään tutkintavankeuteen, ilman ajallista rajoitusta myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen jälkeen ja sen jälkeen, kun hänet on pidätetty täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa. Jos valituksenalainen päätös tutkintavankeuteen määräämisestä kumotaan, eurooppalainen pidätysmääräys muuttuu automaattisesti pätemättömäksi, sillä sen antaminen perustui kyseiseen päätökseen”.(42)
75. Unionin tuomioistuin päätteli kaikkien näiden seikkojen perusteella, että ”sillä perusteella, että Ruotsin oikeusjärjestyksessä on tällaisia menettelysääntöjä, voidaan todeta, että vaikka eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan syyttäjän päätökseen ei kohdistu erillistä oikeussuojakeinoa, sen antamisen edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuus voivat olla pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomioistuinvalvonnan kohteena joko ennen sen antamista, samanaikaisesti sen antamisen kanssa tai myös myöhemmin”.(43) Unionin tuomioistuin katsoikin, että ”tällainen järjestelmä on tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen mukainen”.(44)
76. On korostettava, että niissä prosessijärjestelmissä, joita unionin tuomioistuin tarkasteli tuomiossa Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset) sekä tuomiossa Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen), syyttäjäviranomaisen antama eurooppalainen pidätysmääräys perustui tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukaiseen kansalliseen oikeudelliseen päätökseen. Molemmissa noista järjestelmistä kansallisen oikeudellisen päätöksen antaa tuomari tai tuomioistuin.
77. Unionin tuomioistuin painotti molemmissa asioissa myös sitä, että antaessaan kansallisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys sitten perustui, kyseinen tuomari tai tuomioistuin arvioi kyseisen pidätysmääräyksen antamisen välttämättömät edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden.
78. Näin ollen tuomiosta Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’n syyttäjäviranomaiset) ja tuomiosta Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) käy mielestäni ilmi, että vaikka unionin tuomioistuimen mielestä tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvien edellytysten voidaan katsoa täyttyvän silloin, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan syyttäjän päätökseen ei kohdistu erillistä oikeussuojakeinoa, tai silloin, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskeva syyttäjän päätös voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena vasta etsityn luovuttamisen jälkeen, edellytyksenä kuitenkin on, että pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion prosessijärjestelmässä otetaan käyttöön eurooppalaisten pidätysmääräysten antamiseen liittyvä kansallinen menettely, johon joka tapauksessa kohdistuu tuomioistuinvalvonta ennen etsityn luovuttamista, ainakin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä suojan ensimmäisellä tasolla. Unionin tuomioistuimen käyttämä ilmaus, jonka mukaan menettelyllisten oikeuksien ja perusoikeuksien kahdentasoinen suoja, jota etsityn henkilön on saatava, ”edellyttää sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ainakin toisella näistä suojan tasoista”,(45) on mielestäni ymmärrettävä nimenomaan ottamalla asianmukaisesti huomioon, että tällaisen tuomioistuinvalvonnan on välttämättä edellettävä luovuttamista.
79. Kaiken kaikkiaan totean, että se, että oikeussuojan saaminen on mahdollista pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion prosessijärjestelmässä sen jälkeen, kun etsitty henkilö on luovutettu sinne, ei vapauta kyseistä jäsenvaltiota säätämästä ennen luovuttamista harjoitettavissa olevasta tuomioistuinvalvonnasta, joka tapauksen mukaan kohdistuu eurooppalaiseen pidätysmääräykseen tai sen perusteena olevaan kansalliseen päätökseen.
80. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on näin takeet siitä, että ”päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta syytetoimenpiteitä varten perustuu kansalliseen menettelyyn, johon kohdistuu tuomioistuinvalvonta, ja että henkilölle, josta kansallinen pidätysmääräys on annettu, on tarjottu kaikki tämäntyyppisen päätöksen tekemiselle ominaiset takeet ja erityisesti ne takeet, jotka perustuvat perusoikeuksiin ja puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin keskeisiin oikeusperiaatteisiin”.(46)
81. Bulgariassa noudatettavan menettelyn ominaispiirteiden mukaisesti sillä oikeusviranomaisella, jolle bulgarialaisen syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano kuuluu, ei ole tällaista taetta, sillä kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevaan kansalliseen oikeudelliseen päätökseen sen paremmin kuin itse pidätysmääräykseen ei voi kohdistua tuomioistuinvalvontaa pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen asianomaisen henkilön luovuttamista kyseiseen jäsenvaltioon.
82. Vaikka ei olekaan poissuljettua, etteikö prosessijärjestelmässä, jossa edellytetään etsityn tuomista viivytyksettä tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen päättämään hänen mahdollisesta määräämisestään tutkintavankeuteen, se syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen liitännäinen valvonta, jota kyseisen tuomioistuimen olisi mahdollista harjoittaa asianomaisen henkilön luovuttamisen jälkeen, voisi täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset, edellytyksenä kuitenkin on, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtanut kansallinen menettely on voinut kuulua tuomioistuinvalvonnan piiriin ennen asianomaisen henkilön luovuttamista.
83. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei siis voi mielestäni päätellä, että kyseen ollessa prosessijärjestelmästä, jossa sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen että sen perustana olevan kansallisen pidätysmääräyksen antaa viranomainen, joka ei ole tuomari tai tuomioistuin, olisi riittävää, että tällaisiin päätöksiin voi kohdistua liitännäisesti tuomioistuinvalvonta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on luovutettu sinne, jotta voitaisiin katsoa, että tällainen prosessijärjestelmä täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.
84. Tätä nähdäkseni puoltaa puitepäätöksen 2002/584 tulkinta perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan valossa.
85. Ottaen huomioon seuraukset, joita kansallisen pidätysmääräyksen ja sen jälkeen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisella saattaa olla etsityn henkilön vapautta koskevaan oikeuteen, sellaisena kuin se on taattu perusoikeuskirjan 6 artiklassa, pidän ratkaisevana, että tällaisiin toimenpiteisiin johtavaan kansalliseen menettelyyn voi ennen asianomaisen henkilön luovuttamista kohdistua tuomioistuinvalvonta ainakin oikeussuojan ensimmäisellä tasolla eli koskien eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen perusteena olevaa kansallista pidätysmääräystä.
86. On muistettava, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate, johon eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva järjestelmä pohjautuu, perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen siihen, että niiden kansallisilla oikeusjärjestyksillä kyetään takaamaan unionin tasolla ja erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien yhdenveroinen ja tehokas suoja.(47)
87. On myös muistettava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa SEU 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita, jotka mainitaan perusoikeuskirjassa, ja tämä velvoite koskee lisäksi kaikkia jäsenvaltioita ja erityisesti niin eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanutta jäsenvaltiota kuin sen täytäntöönpanojäsenvaltiota.(48)
88. Puitepäätöstä 2002/584 on siksi tulkittava perusoikeuskirjan 6 artiklan mukaisesti, jossa todetaan, että jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.(49)
89. On myös huomattava, että – kuten unionin tuomioistuin katsoi 30.5.2013 antamassaan tuomiossa F(50) – samoin kuin kaikissa luovuttamismenettelyissä tällä puitepäätöksellä käyttöön otetussa luovuttamismenettelyssä oikeudella tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joka on ilmaistu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa, on aivan erityinen merkitys.(51)
90. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohtaan liittyvästä, luovuttamismenettelyjä koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että ainoastaan tällaisen menettelyn toteuttaminen oikeuttaa tähän artiklaan perustuvan vapaudenmenetyksen.(52) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa määrätään myös, että ”tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten nojalla pidätetty tai vapaudenriiston kohteeksi joutunut on viipymättä tuotava tuomarin tai lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän muun viranomaisen tutkittavaksi”.(53) Lisäksi jokaisella, joka on pidätetty tai jonka vapaus on muuten riistetty, on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappaleen nojalla oikeus vaatia, että tuomioistuin tutkii niiden menettelyä koskevien ja sisällöllisten vaatimusten noudattamisen, joiden on täytyttävä, jotta hänen vapaudenriistonsa olisi saman sopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulla tavalla ”lainmukainen”.(54)
91. Komission kannan mukaan kyseisten takeiden tulisi katsoa täyttyneen tässä asiassa, sillä henkilö, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, on Bulgarian lainsäädännön nojalla tuotava viipymättä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimeen sen jälkeen, kun hänet on luovutettu kyseiseen jäsenvaltioon.
92. Jos tilannetta tarkastellaan yksinomaan kansallisesta näkökulmasta, pitää kyllä paikkansa, että henkilö, johon kohdistuvan päätöksen syyttäjäviranomainen on tehnyt NPK:n 64 §:n 2 momentin perusteella, on tuotava viipymättä siihen alioikeuteen, jonka on määrä päättää, pidetäänkö hänet edelleen tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiä odotettaessa.
93. Näkökulma on kuitenkin erilainen silloin, kun tällaisen kansallisen ratkaisun ohella on annettu myös eurooppalainen pidätysmääräys. Nimittäin tuomioistuinvalvonta, jonka on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa koskettava tällaisia syyttäjäviranomaisen tekemiä päätöksiä siltä osin kuin ne saattaisivat loukata perusoikeuskirjan 6 artiklassa taattua oikeutta vapauteen, lykkäytyy siinä tilanteessa välttämättä vaiheeseen, joka seuraa asianomaisen henkilön luovutusta kyseiseen jäsenvaltioon.
94. Katsonkin, että koska etsittyä ei voida pikaisesti tuoda pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimeen, mihin on syynä juuri eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuva oikeusviranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, jossa pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyn saattaminen päätökseen vaatii tietyn ajan, ja koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettely saattaisi puitepäätöksen 2002/584 12 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin johtaa asianomaisen henkilön pitämiseen säilössä täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa pitkänkin ajan, on välttämätöntä taata vähimmäisvaatimuksena, että henkilön etsintää ja kiinniottamista tai jopa – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – hänen vangitsemistaan koskevaan kansalliseen päätökseen, johon syyttäjäviranomaisen antama eurooppalainen pidätysmääräys perustuu, kohdistuu tuomioistuinvalvonta siinä vaiheessa, kun päätös tehdään, tai ainakin, että asianomainen henkilö voi hakea siihen muutosta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa heti, kun hänet on otettu kiinni täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
95. Silloin, kun kansallisen pidätysmääräyksen antaa, kuten Bulgarian prosessijärjestelmässä, syyttäjäviranomainen rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa, etsityllä pitäisikin olla tilaisuus saattaa asia pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi heti, kun hänet on otettu kiinni täytäntöönpanojäsenvaltiossa, jotta kansallinen tuomioistuin voisi lausua hänen kiinniottonsa ja pidättämisensä lainmukaisuudesta tämän jäsenvaltion oikeuden kannalta samaan tapaan kuin siinä tapauksessa, että asianomainen henkilö olisi tuotu tuomioistuimeen enintään 72 tunnin määräajassa, josta on säädetty syyttäjäviranomaisen NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla antaman kansallisen pidätysmääräyksen osalta. Jos näin ei tapahdu, asianomaisen henkilön kiinnioton ja pidättämisen yksi kokonainen osa-alue jäisi täysin tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle ennen hänen luovutustaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, sillä täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei ole toimivaltainen päättämään tuosta osa-alueesta.
96. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtavaan kansalliseen menettelyyn pitäisi joka tapauksessa voida aina kohdistua tuomioistuinvalvonta ainakin toisella etsityn henkilön oikeuksien suojan kahdesta tasosta ennen hänen luovutustaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, siis ennen kuin eurooppalainen pidätysmääräys on jo tuottanut enimmän osan oikeusvaikutuksistaan.(55)
97. Totean lisäksi, että unionin johdetussa oikeudessa säädettyjen menettelyllisten takeiden on mielestäni kytkeydyttävä takeeseen, jonka mukaan kaikissa prosessijärjestelmissä olisi säädettävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen johtavan kansallisen menettelyn tuomioistuinvalvonnasta, joka voidaan suorittaa ennen asianomaisen henkilön luovutusta.
98. Tämän osalta huomautan unionin tuomioistuimen korostaneen, että ”puitepäätös 2002/584 kuuluu tehokkaan oikeussuojan takeiden kokonaisjärjestelmään; näistä takeista säädetään muilla oikeudellista yhteistyötä rikosoikeuden alalla koskevilla unionin säädöksillä, ja niillä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella etsitylle henkilölle osaltaan mahdollistetaan hänen oikeuksiensa käyttäminen jopa ennen kuin hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon”.(56)
99. Erityisesti oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU(57) 10 artiklan mukaan täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen ilmoitettava etsityille, että heillä on oikeus nimetä avustaja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.(58)
100. Direktiivin 2013/48 10 artiklan 4 kohdan mukaan ”pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion avustaja voi avustaa täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa antamalla tälle tietoja ja neuvoja, jotta etsitty voi tosiasiallisesti käyttää puitepäätöksen [2002/584] mukaisia oikeuksiaan”. Katson, että näin määriteltyyn avustajan tehtävään kuuluu tietojen antaminen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa mahdollisesti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, jotta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin voisi valvoa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyvien edellytysten täyttymistä samoin kuin sitä, että kansallinen päätös, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, on kansallisen oikeuden mukainen.
101. Kyseisten säännösten tehokas vaikutus edellyttääkin minusta sitä, että täytäntöönpanojäsenvaltiossa kiinni otetun henkilön on mahdollista ennen luovutustaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon riitauttaa siellä joko eurooppalainen pidätysmääräys tai kansallinen oikeudellinen päätös, johon se kytkeytyy, sikäli kuin kumpaankaan näistä päätöksistä ei ole kohdistunut tuomioistuinvalvontaa niiden antamisajankohtana. On kuitenkin täsmennettävä, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimeen tehtävällä muutoksenhaulla ei eurooppalaisen pidätysmääräyksen nopeata täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksen noudattamisen vuoksi saa olla vaikutusta niihin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskeviin edellytyksiin ja määräaikoihin, jotka on vahvistettu puitepäätöksessä 2002/584.
102. Totean kaiken edellä esitetyn perusteella, että Bulgariassa käytössä oleva menettely, jonka mukaisesti syyttäjäviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosasian käsittelyn esitutkintavaiheessa, ei mielestäni täytä tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia.
V Ratkaisuehdotus
103. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Westminster Magistrates’ Courtin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
104. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, on tulkittava siten, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena syytetoimenpiteitä varten olevalle henkilölle kuuluvan tehokkaan oikeussuojan edellytykset eivät täyty, jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen että kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, antaa lainkäyttöön rikosasioissa kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, joka itse ei kuitenkaan ole tuomioistuin, eikä niihin ole mahdollista kohdistaa tuomioistuinvalvontaa kyseisessä jäsenvaltiossa ennen luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovutusta.