Valitus, jonka Carlo De Nicola on tehnyt 6.12.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-13/10, De Nicola v. Euroopan investointipankki, 28.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-618/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: De Nicola (Strassen, Luxemburg) (edustaja: avvocato L. Isola)

Vastapuoli: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan

valituslautakunnan 23.9.2009 tekemän päätöksen, jolla hänen valituksensa vuotta 2008 koskevasta arviointikertomuksesta hylättiin, ja siihen liittyvät asiakirjat

vuotta 2008 koskevan arviointikertomuksen

18.3.2009 vahvistetut ylennykset

kaikki näihin liittyvät, näiden jälkeen tai ennen laaditut asiakirjat ja toimet, muun muassa henkilöstöosaston ohjeet (virkamiestuomioistuimessa valittaja oli vaatinut ainoastaan niiden soveltamatta jättämistä)

velvoittamaan Euroopan investointipankin

korvaamaan valittajalle aiheutuneet aineelliset ja aineettomat vahingot, asian käsittelystä aiheutuneet kustannukset korkoineen sekä vahvistetun saatavan pienenemisestä rahan arvon muutosten vuoksi aiheutuneen vahingon

korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksella on riitautettu 28.11.2011 annettu virkamiestuomioistuimen tuomio, jolla hylättiin valittajan kanne, joka koski Euroopan investointipankin sisäisen valituslautakunnan 23.9.2009 antamaa päätöstä, vuoden 2008 arviointikertomusta, 18.3.2009 tehtyjen ylennyspäätösten kumoamista, päätöstä jättää hänet ylentämättä, ja jossa kantaja vaati, että investointipankki velvoitetaan korvaamaan hänelle aiheutuneet aineettomat ja aineelliset vahingot.

Valituksensa perusteeksi valittaja esittää seuraavaa:

A)     Kumoamisvaatimukset

valittaja moittii virkamiestuomioistuinta siitä, että se on jättänyt lausumatta valituslautakunnan päätöksen kumoamisvaatimuksesta. Päätös on liitetty hänen henkilökohtaiseen kansioonsa ja siitä voi aiheutua haittaa hänen urakehitykselleen.

Valittajan mukaan virkamiestuomioistuin ei voi jättää lausumatta kahteen erilliseen toimeen eri perusteilla kohdistetuista vaatimuksista, erityisesti kun otetaan huomioon, että kyseinen tuomioistuin on aina torjunut johdetun mitättömyyden (joka kohdistuu liitännäisiin, toimen jälkeen ja sitä ennen annettuihin toimiin, minkä vuoksi ne eivät ole itsenäisiä vaan välittömästi mitättömiksi ja/tai tehottomiksi todettuihin toimiin liittyviä toimia) ja että De Nicolalla on ilmeinen intressi saada uusi ratkaisu valituslautakunnalta, jolla on asian ratkaisuvalta ja joka voi yleisestä tuomioistuimesta poiketen korvata omalla arvioinnillaan De Nicolan esimiesten arvioinnit

Arviointikertomuksen osalta valittaja moittii virkamiestuomioistuinta siitä, että se on viran puolesta ja asiakirjanäytöstä huolimatta perusteettomasti kieltäytynyt ottamasta huomioon niitä lukuisia loukkauksia, joiden kohteeksi valittaja on joutunut vuoden aikana, ja kääntämällä todistustaakan jättänyt lausumatta lähes kaikista hänen esittämistään väitteistä, kuten siitä, ettei huomioon ole otettu sitä, että tiettyjä työsuorituksia on arvioitu suhteessa täysin soveltumattomiin tavoitteisiin nähden, siitä, ettei huomioon ole otettu sitä, että hän on kyennyt poikkeukselliseen aloitteellisuuteen kohdatessaan arvioinnin tekijän vilpillisen mielen jne.

Valittaja vetoaa lisäksi perustelujen virheellisyyteen, joka johtuu siitä, että kanne on ymmärretty väärin, ja siihen, ettei arviointikertomuksen laatimisohjeiden lainvastaisuudesta ole lausuttu, vaikka ne on laadittu "ystävien" eikä "ansiokkaiden" ylentämiseksi ja tuomioistuimen valvonnan kiertämiseksi, kun niissä on muutettu vuosittainen arviointi objektiivisesta subjektiiviseksi ja jätetty missään kohdin mainitsematta, mitä pidetään erinomaisena, hyvänä, vaatimusten mukaisena tai riittämättömänä työsuorituksena.

Lopuksi valittaja väittää, ettei niitä kriteereitä ole mainittu, joiden perusteella hänen valituslautakunnalle esittämäänsä vaatimusta on tulkittu ja joiden avulla suljettiin pois siksi, että hän oli riitauttanut sen, ettei häntä ollut ylennetty, se hänen tarkoituksenaan oli ollut riitauttaa vain ne Euroopan investointipankin ylennyspäätökset, joista on asiakirjanäyttö.

B)         Korvausvaatimukset

Euroopan investointipankin lainvastaisesta menettelystä aiheutuneiden aineettomien ja aineellisten vahinkojen osalta De Nicola moittii virkamiestuomioistuinta siitä, että se on viran puolesta torjunut ne rajaamalla vaatimuksen sellaisten väitteiden perusteella, joita Euroopan investointipankki ei ole esittänyt, ja hylännyt vaatimuksen tukeutumalla sellaisen asian vireilläolovaikutukseen, josta asianosainen oli luopunut ja jota ei ole olemassa, koska sitä ei ole näytetty ja koska siitä ei ole määräyksiä työjärjestyksessä ja vaikka samanlainen vaatimus olisikin esitetty, se oli vireillä eri oikeusasteessa.

De Nicola väittää lisäksi, että kansallisessa oikeudessa säädettyjen määräaikojen soveltamisvaatimuksesta ei ole lausuttu, vaikka hänen työsopimuksensa oli yksityisoikeudellinen ja vaikka hänellä on sopimuksen heikompana osapuolena oikeus hänen kannaltaan suotuisempien säännösten soveltamiseen asiassaan.

Lopuksi De Nicola moittii virkamiestuomioistuinta siitä, että se on erehtynyt ratkaisunsa perusteena olevassa olettamassa, koska hänen tarkoituksenaan on ollut riitauttaa työnantajansa lainvastainen menettely, kun taas kyseinen tuomioistuin on pitäytynyt lainvastaisen toimen tunnistamisessa ja halunnut soveltaa hänen yksityisoikeudelliseen työsopimukseensa säännöksiä, jotka on nimenomaisesti laadittu julkisessa palvelusuhteessa olevia varten.

____________