Language of document : ECLI:EU:F:2009:92

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

9 päivänä heinäkuuta 2009

Asia F-91/07

Javier Torijano Montero

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ilmoitus avoimesta virasta – Virkamiehelle vastainen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Vaadittu pätevyys – Palkkataso – Luottamuksensuojan periaate – Yksikön etu – Yhdenvertainen kohtelu

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Torijano Montero vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan avointa virkaa koskevan ilmoituksen 197/06, joka on julkaistu hallintovirkamiehen viran (AD 11‑8) täyttämiseksi Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön osaston ”Turvallisuusyksikkö” toimialalla ”Ulkoinen suojelu”.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Ilmoitus avoimesta virasta – Edellytykset, joilla suljetaan pois siirto- tai ylennyskelpoiset virkamiehet – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 29, 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Saavutettu oikeus pysyä tehtävässä, johon virkamies on määrätty – Oikeutta ei ole

3.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Ilmoitus avoimesta virasta – Edellytykset, joiden seurauksena avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa tarkoitettua virkaa vastaavia tehtäviä hoitaneen virkamiehen hakemusta ei voida ottaa huomioon – Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen – Periaatetta ei ole loukattu

4.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Avoimen viran tason määrittäminen – Perusteet

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

5.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Avoimen viran tason määrittäminen – Hallinnon harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 7 artikla)

1.      Jos avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa määritellyt viran täyttämistä koskevat edellytykset sulkevat ulkopuolelle siirto- tai ylennyskelpoisten virkamiesten hakemukset, tämä avointa virkaa koskeva ilmoitus on näille virkamiehille vastainen toimi. Tätä johtopäätöstä ei kyseenalaista pelkästään se, että hakijalla ei ole kyseisessä ilmoituksessa edellytettyä palkkaluokkaa. Jos ainoastaan avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytetyn palkkaluokan virkamiehet voisivat riitauttaa sen laillisuuden, kaikilta muussa palkkaluokassa kuin avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytetyssä palkkaluokassa työskenteleviltä virkamiehiltä vietäisiin mahdollisuus riitauttaa siinä asetettujen edellytysten laillisuus. Avointa virkaa koskevan ilmoituksen laillisuusvalvonnan tehokkuutta rajoitettaisiin siten voimakkaasti, sillä oikeus tuomioistuinvalvontaan varattaisiin virkamiehille, jotka täyttävät avoimen viran hoitamiseksi asetetun vähimmäispalkkaluokkaa koskevan edellytyksen. Näillä virkamiehillä ei kuitenkaan olisi oikeussuojan tarvetta tällaisen avointa virkaa koskevan ilmoituksen osalta, jollei jokin muu avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettu edellytys johda heidän hakemuksensa huomiotta jättämiseen.

(ks. 27, 30 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 79/74, Küster v. parlamentti, 19.6.1975 (Kok., s. 725, 5 ja 6 kohta) ja asia 25/77, De Roubaix v. komissio, 11.5.1978 (Kok., s. 1081, 7 ja 8 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑13/05, Corvoisier ym. v. EKP, 18.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑19 ja II‑A‑1‑65, 42 kohta)

2.      Virkamiehellä ei ole saavutettua oikeutta pysyä tehtävässä, johon hänet on määrätty. Tällainen pysyvyys rajoittaisi toimielinten vapautta järjestää yksikkönsä ja mukauttaa ne tarpeiden muuttuessa tavalla, jota ei voida hyväksyä.

(ks. 74 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑138/01, F v. tilintarkastustuomioistuin, 28.1.2003 (Kok. H., s. I‑A‑25 ja II‑137, 43 kohta)

3.      Ilman hallinnon virkamiehelle antamia täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutuksia, joiden mukaan virkamies voisi jättää hakemuksensa virkaan ja saada hakemuksensa hyväksytyksi voidakseen hoitaa kyseistä virkaa, ilmoitus avoimesta virasta, jossa vahvistettujen edellytysten seurauksena tämän virkamiehen hakemusta ei voida ottaa huomioon, ei voida pitää luottamuksensuojan periaatteen vastaisena pelkästään siitä syystä, että tämä virkamies on hoitanut tässä ilmoituksessa tarkoitettua virkaa vastaavia tehtäviä.

(ks. 74 kohta)

4.      Yksikön edun käsite liittyy toimielimen asianmukaiseen toimintaan yleensä, ja erityisesti avoinna olevan viran nimenomaisiin vaatimuksiin. Vaikka toimielimellä on laaja harkintavalta sen yksikköjen organisoinnin ja tehtävien arvioinnin osalta, tiettyyn virkaan liittyvien tehtävien ja vastuualueiden merkitys on kuitenkin pääasiallinen kriteeri, jonka nojalla avoinna olevan viran taso on määritettävä. Tästä periaatteesta seuraa, että nimittävän viranomaisen on vahvistettava avoimen viran taso tämän viran merkityksen perusteella, riippumatta avointa virkaa koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen kiinnostuksensa ilmaisseen mahdollisen hakijan tai mahdollisten hakijoiden pätevyydestä.

(ks. 77 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 2/80, Dautzenberg v. yhteisöjen tuomioistuin, 28.10.1980 (Kok., s. 3107, 9 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑3/92, Latham v. komissio, 9.2.1994 (Kok. H., s. I‑A‑23 ja II‑83, 45 kohta) ja asia T‑3/97, Campogrande v. komissio, 19.2.1998 (Kok. H., s. I‑A‑89 ja II‑215, 41 kohta)

5.      Päätös, jolla toimielin vahvistaa tietyn viran tason, ei merkitse sitä, että toimielin luopuisi mahdollisuudesta palata myöhemmin tämän viran tason vahvistamiseen uuden lähestymistavan perusteella. Pelkkä aikaisemmin tehty erilainen arviointi ei ole todiste siitä, että toimielin olisi ylittänyt avoimen viran tason vahvistamista koskevan laajan harkintavaltansa tai käyttänyt sitä ilmeisen väärin.

(ks. 80 ja 86 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 324/85, Bouteiller v. komissio, 4.2.1987 (Kok., s. 529, 6 kohta) ja asia 233/85, Bonino v. komissio, 12.2.1987 (Kok., s. 739, 5 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑143/98, Cendrowicz v. komissio, 16.12.1999 (Kok. H., s. I‑A‑273 ja II‑1341, 23 ja 28 kohta)