Asia T‑197/13

Marques de l’État de Monaco (MEM)

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Euroopan yhteisön nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Sanamerkki MONACO – Ehdottomat hylkäysperusteet – Kuvailevuus – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 151 artiklan 1 kohta ja 154 artiklan 1 kohta – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 7 artiklan 2 kohta – Suojan osittainen hylkääminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 15.1.2015 

1.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perustelut – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Sama soveltamisala kuin SEUT 296 artiklalla

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Yhteisön tavaramerkkien haltijat – Henkilöllinen soveltamisala – Kolmannen valtion, joka on kansainvälisen oikeuden subjekti, ja sen alueelle sijoittautuneen yhtiön kuuluminen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 5 artikla)

3.      Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Kumoamiskanteen yhteydessä unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt kysymykset – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 256 ja SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön 51 artikla ja 54 artiklan 2 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 121 artikla)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Merkin kuvailevuuden arvioiminen – Maantieteelliset nimet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Sanamerkki MONACO

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö – Laillisuusperiaate

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 16 ja 19 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 5 artiklan, jossa säännellään tämän asetuksen henkilöllistä soveltamisalaa, sanamuodosta ilmenee, että jokainen oikeushenkilö, mukaan lukien julkisoikeudellinen yhteisö, voi hakea yhteisön tavaramerkkisuojaa. Näin on tietysti unioniin nähden kolmannen valtion alueelle sijoittautuneen yhtiön ja myös itse tämän valtion osalta, joka on unionin oikeuden mukaan julkisoikeudellinen oikeushenkilö, vaikka se onkin kansainvälisen oikeuden subjekti.

Tästä seuraa, että tehdessään hallituksensa välityksellä hakemuksen unionin nimeämisestä tavaramerkin kansainvälisessä rekisteröinnissä kolmas valtio asetti itsensä asetuksen N:o 207/2009 soveltamisalaan ja näin ollen sitä vastaan voidaan soveltaa mitä tahansa mainitun asetuksen 7 artiklassa mainituista ehdottomista hylkäysperusteista. Toisin sanoen tällaisessa tilanteessa on niin, että unionin lainsäädännön soveltamisala ei ulotu kolmannen valtion alueelle vaan että viimeksi mainittu on pikemminkin vapaaehtoisesti päättänyt, että siihen sovelletaan tätä lainsäädäntöä.

(ks. 30–32 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 37–40 kohta)

4.      Merkkien tai ilmausten, joita voidaan käyttää osoittamaan sen tyyppisten tavaroiden maantieteellinen alkuperä tai määräpaikka tai sen tyyppisten palvelujen tarjoamispaikka, joita varten suojaa on haettu, ja erityisesti maantieteellisten nimien osalta yleisen edun mukaista on, että ne ovat vapaasti käytettävissä, koska näillä merkeillä tai ilmauksilla voidaan kuvailla kyseisen tyyppisten tavaroiden laatua ja muita ominaisuuksia ja koska tämän lisäksi näillä voidaan vaikuttaa eri tavoin kuluttajien valintoihin esimerkiksi niin, että kuluttajat yhdistävät tavarat tai palvelut miellyttäväksi kokemaansa maantieteelliseen paikkaan.

Lisäksi maantieteellisiä nimiä ei voida rekisteröidä tavaramerkeiksi yhtäältä silloin, kun ne ovat sellaisten täsmällisesti määriteltyjen maantieteellisten paikkojen nimiä, jotka ovat jo tunnettuja kyseisen tyyppisten tavaroiden tai palvelujen osalta ja jotka asianomainen kohderyhmä yhdistää näihin tavaroihin tai palveluihin, eikä toisaalta sellaisia maantieteellisiä nimiä, joita yritykset mahdollisesti käyttävät vastaisuudessa ja jotka on jätettävä tällaisten yritysten vapaaseen käyttöön, jotta nämä yritykset voisivat ilmaista kyseisten tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän. On kuitenkin syytä korostaa, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastaista ei periaatteessa ole sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröiminen, jotka eivät ole asianomaisessa kohderyhmässä tunnettuja tai joiden ei ainakaan katsota viittaavan maantieteelliseen paikkaan, eikä myöskään sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröiminen, jotka ovat sellaisten paikkojen nimiä, joiden ominaispiirteiden vuoksi on epätodennäköistä, että kyseisten tavaroiden tai palvelujen katsottaisiin asianomaisessa kohderyhmässä olevan peräisin tästä paikasta tai olevan siellä suunniteltuja.

Edellä esitetty huomioon ottaen merkin kuvailevuutta voidaan arvioida ainoastaan yhtäältä suhteessa kyseisiin tavaroihin tai palveluihin ja toisaalta sen suhteen, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. Tässä arvioinnissa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) on osoitettava, että maantieteellinen nimi tunnetaan asianomaisessa kohderyhmässä paikkaan viittaavana ilmaisuna. Lisäksi kyseessä oleva nimi on tällä hetkellä voitava yhdistää asianomaisessa kohderyhmässä kyseisiin tavaroihin tai palveluihin, tai on voitava kohtuudella olettaa, että tällaista nimeä voidaan pitää tässä kohderyhmässä tällaisten tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän osoittavana ilmauksena. Tätä tutkittaessa on erityisesti otettava huomioon tämän maantieteellisen nimen tunnettuusaste asianomaisessa kohderyhmässä sekä nimen ilmaiseman paikan ja kyseisten tavaroiden tai palvelujen ominaispiirteet.

(ks. 47–51 kohta)

5.      Sanamerkki MONACO, jonka rekisteröintiä on haettu seuraavia Nizzan sopimuksen mukaisiin luokkiin 9, 16, 39, 41 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten: ˮMagneettiset tietovälineetˮ, ˮPaperi, pahvi ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; painotuotteet; valokuvatˮ, ˮKuljetus; matkojen järjestäminenˮ, ˮAjanviete; urheilutoiminnatˮ ja ˮTilapäismajoitusˮ, kuvailee yhteisön tavaramerkkihakemuksessa mainittuja tavaroita ja palveluja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sekä unionin keskivertokuluttajista että erikoistuneesta yleisöstä koostuvan kohdeyleisön näkökulmasta siltä osin kuin jokaisen kyseessä olevan tuotteen ja palvelun sekä kyseisen merkin välillä on todettu riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta voidaan katsoa, että sanaa ˮmonacoˮ voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden maantieteellistä alkuperää tai määräpaikkaa tai palvelujen suorituspaikkaa.

On nimittäin selvää, että sana ˮmonacoˮ on sellaisen ruhtinaskunnan nimi, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti huolimatta noin 2 km2:n pinta-alastaan ja tuskin 40 000 asukkaastaan ainakin sen ruhtinasperheen tunnettuuden, formula 1 -osakilpailun järjestämisen tai sirkusfestivaalin vuoksi. Monacon ruhtinaskunnan tunnettuus on unionin kansalaisten keskuudessa sitäkin suurempi muun muassa sen vuoksi, että sillä on yhteinen raja jäsenvaltion, Ranskan, kanssa, että se sijaitsee lähellä toista jäsenvaltiota, Italiaa ja että tämä kolmas valtio käyttää samaa valuuttaa kuin 19 valtiota 28 jäsenvaltiosta eli euroa. Näin ollen sana ˮmonacoˮ tuo mihin tahansa kielialueeseen kuuluvan kohdeyleisön mieleen samannimisen maantieteellisen alueen.

Lisäksi sellaiselta sanamerkiltä, joka asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailee tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, puuttuu tämän takia väistämättä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky näiden samojen tavaroiden tai palvelujen osalta. Näin ollen kyseinen merkki ei voi olla erottamiskykyinen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla eikä siis myöskään asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 52, 53, 55, 58, 67 ja 68 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 59 kohta)