Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Muutoksenhaku – Väliaikainen oikeussuoja – Kilpailu – Yrityskeskittymät – Mediamarkkinat – Tietojensaantipyyntö – Henkilötiedot – Kiireellisyys – Oikeus nauttia yksityiselämän kunnioitusta
Asiassa C‑90/24 P(R),
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toiseen kohtaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.2.2024,
Vivendi SE, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat Y. Boubacir, F. de Bure, E. Dumur, P. Gassenbach, S. Schrameck, O. Thomas ja P. Wilhelm,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Caro de Sousa, B. Cullen ja D. Viros,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI,
kuultuaan julkiasiamies M. Szpunaria
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Valituksellaan Vivendi SE vaatii kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.1.2024 antaman määräyksen Vivendi v. komissio (T‑1097/23 R, EU:T:2024:15; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla tämä hylkäsi Vivendi hakemuksen, joka koski yhtäältä neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan mukaisesta menettelystä 19.9.2023 annetun komission päätöksen C(2023) 6428 final (asia M.11184 – Vivendi/Lagardère), sellaisena kuin se on muutettuna 27.10.2023 annetulla komission päätöksellä C(2023) 7463 final (jäljempänä riidanalainen päätös), täytäntöönpanon lykkäämistä ja toisaalta, turvaamistoimena, sen velvoittamista säilyttämään kaikki hallussaan olevat asiakirjat, joita riidanalainen päätös koskee, erillisellä sähköisellä välineellä, joka toimitetaan elektronisella sinetillä varustettuna riippumattomalle ja luotettavalle kolmannelle osapuolelle.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 127, s. 1) johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”– – Lisäksi tässä asetuksessa annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntöjen täsmentämisen suhteen, mukaan lukien henkilötietojen erityisryhmien, jäljempänä ’arkaluontoiset tiedot’, käsittelyä koskevat säännöt. – –”
3 Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) rekisteröity on antanut suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn yhtä tai useampaa erityistä tarkoitusta varten;
– –
c) käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi;
– –
e) käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi;
– –
3. Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko
a) unionin oikeudessa; tai
b) rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.
– –”
4 Kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely on kiellettyä.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos sovelletaan jotakin seuraavista:
a) rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa kyseisten henkilötietojen käsittelyyn yhtä tai useampaa tiettyä tarkoitusta varten, paitsi jos unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei voida kumota rekisteröidyn suostumuksella;
– –
g) käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi;
– –”
Asian tausta
5 Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 2–8 kohdassa. Se voidaan tässä oikeudenkäynnissä tiivistää seuraavasti.
6 Vivendi ilmoitti 24.10.2022 Euroopan komissiolle keskittymätoimen, joka muodostui yksinomaisen määräysvallan hankkimisesta Lagardère SA:sta. Komissio hyväksyi keskittymätoimen 9.6.2023 sillä edellytyksellä, että Vivendin antamia sitoumuksia noudatettaisiin.
7 Komissio ilmoitti 25.7.2023 Vivendille sellaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, joka koski keskittymätoimen mahdollista ennenaikaista toteuttamista. Kyseisessä menettelyssä komissio esitti 19.9.2023 antamallaan päätöksellä C(2023) 6428 final Vivendille tietojensaantipyynnön, jossa mainittu määräaika päättyi 27.10.2023. Kyseinen toimielin pidensi 27.10.2023 annetulla päätöksellä C(2023) 7463 final määräaikaa 1.12.2023 saakka.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys
8 Vivendi nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.11.2023 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.
9 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.11.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Vivendi teki välitoimihakemuksen, joka koski yhtäältä kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja toisaalta, turvaamistoimena, sen velvoittamista säilyttämään kaikki hallussaan olevat asiakirjat, joita riidanalainen päätös koskee, erillisellä sähköisellä välineellä, joka toimitetaan elektronisella sinetillä varustettuna riippumattomalle ja luotettavalle kolmannelle osapuolelle, esimerkiksi ulosottomiehelle tai asiamiehelle, kohtuullisessa ajassa ja sellaisia fyysisiä rajoituksia noudattaen, jotka liittyvät jäljennösten tekemiseen kyseiset asiakirjat sisältävistä välineistä.
10 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan perusteella 28.11.2023 antamallaan määräyksellä Vivendi v. komissio (T‑1097/23 R) riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä sellaisen määräyksen antamiseen saakka, jolla menettely asiassa T‑1097/23 saatetaan päätökseen, tämän vaikuttamatta Vivendin velvollisuuteen jatkaa tietojen keräämistä ja säilyttää sähköisellä välineellä hallussaan kaikki asiakirjat, joita kyseinen päätös koskee ja jotka saattavat olla merkityksellisiä komission suorittaman tutkinnan kannalta.
11 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi valituksenalaisella määräyksellä tämän määräyksen 9 kohdassa tarkoitetun välitoimihakemuksen sillä perusteella, että Vivendi ei ollut osoittanut, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyi, ja peruutti 28.11.2023 antamansa määräyksen (T‑1097/23 R).
12 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi ensinnäkin valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa, että vaara siitä, että Vivendille määrättäisiin seuraamuksena uhkasakkoja tai sakkoja, oli luonteeltaan hypoteettinen menettelyn siinä vaiheessa, jossa kyseinen määräys oli määrä antaa.
13 Hän hylkäsi toiseksi kyseisen määräyksen 39 kohdassa Vivendin argumentin, joka perustui vahinkoon, joka koski huomattavien henkilöllisten ja taloudellisten resurssien mobilisointia.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi kolmanneksi saman määräyksen 41 ja 42 kohdassa, että se, että komissio voisi tutustua suureen määrään asiakirjoja siitä huolimatta, että oli ilmeistä, että ne eivät liittyneet tutkinnan kohteeseen, ei ollut omiaan aiheuttamaan Vivendille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi neljänneksi valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa Vivendin argumentin, joka koski vahinkoa, joka aiheutui sen tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän loukkaamisesta.
16 Hän katsoi viidenneksi kyseisen määräyksen 51 kohdassa, että väitetyllä vahingolla, joka perustui vaaraan siitä, että Vivendi myötävaikuttaa oman syyllisyytensä toteamiseen, ei voitu osoittaa, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyi.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi kuudenneksi kyseisen määräyksen 52 ja 54 kohdassa, että vaara siitä, että Vivendi velvoitettaisiin maksamaan uhkasakkoja tai sakkoja, ei ollut korjaamaton ja että kyseinen vaara oli yksinomaan hypoteettinen.
Valittajien vaatimukset ja menettely unionin tuomioistuimessa
18 Vivendi vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen määräyksen
– velvoittaa lykkäämään riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa unionin yleisen tuomioistuimen ja tarvittaessa unionin tuomioistuimen kumoamiskanteesta, jonka Vivendi nosti kyseisestä päätöksestä, antamaan lopulliseen tuomioon saakka
– toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
19 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Vivendin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdan nojalla 6.2.2024 antamallaan määräyksellä Vivendi v. komissio (C‑90/24 P(R)–R, EU:C:2024:121) unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi Vivendille riidanalaisessa päätöksessä asetetun velvoitteen kerätä ja toimittaa komissiolle kyseisessä päätöksessä tarkoitetut asiakirjat, täytäntöönpanon lykkäämisestä siihen saakka, kunnes annetaan määräys, jolla ensimmäiseksi joko välitoimimenettely asiassa C‑90/24 P(R)-R päätetään tai käsiteltävästä valituksesta lausutaan, tämän vaikuttamatta Vivendin velvollisuuteen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien kyseisten asiakirjojen säilyttämisen varmistamiseksi.
Valitus
21 Valituksensa tueksi Vivendi esittää kuusi perustetta, joista ensimmäinen koskee asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden ja kontradiktorisen periaatteen loukkaamista ja toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes ilmeisiä virheitä, jotka koskevat Vivendin väittämien vahinkojen arvioimista.
Lausumat
22 Neljännellä valitusperusteellaan, jota on tarkasteltava aluksi, Vivendi väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan vahinkoa, joka Vivendin mukaan aiheutuisi henkilöiden, joita riidanalainen päätös koskee, yksityiselämän laajamittaisesta loukkaamisesta.
23 Vivendin mukaan on ensinnäkin niin, että valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa hyväksytyillä perusteluilla supistetaan yksityiselämän suojan soveltamisalaa yksinomaan arkaluonteisiin henkilötietoihin, sellaisina kuin ne märitellään yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Viimeksi mainitun käsitteen soveltamisala on Vivendin mukaan kuitenkin erittäin suppea sekä yleisen tietosuoja-asetuksen että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, koska niiden mukaan se koskee yksinomaan asianomaisten henkilöiden kaikkein henkilökohtaisimpia ja arkaluonteisimpia tietoja. Arkaluonteisia henkilötietoja koskevilla takeilla ei näin ollen voida varmistaa kaikkien sellaisten henkilötietojen suojaa, jotka liittyvät kyseisten henkilöiden yksityiselämään, eikä näin ollen ehkäisemään riittävästi vahinkoa, johon Vivendi vetoaa.
24 Vivendi esittää toiseksi, että sen välitoimihakemuksen liitteessä olevat useat asiakirjat osoittavat, että se velvoitetaan riidanalaisessa päätöksessä keräämään ja toimittamaan komissiolle asiakirjoja, jotka liittyvät asianomaisten henkilöiden yksityiselämään.
25 Valituksenalaisessa määräyksessä jätetään Vivendin mukaan kolmanneksi täysin huomiotta Ranskan rikos- ja työoikeudessa Vivendille asetetut vaatimukset. Vivendin mukaan sen olisi näin ollen tosiasiallisesti mahdotonta noudattaa riidanalaista päätöstä altistumatta sekä rikos- että siviilioikeudellisille seuraamuksille.
26 Vivendi toteaa neljänneksi, että komission tarjoamilla takeilla, jotka koskevat arkaluonteisia henkilötietoja, ei voida ehkäistä sellaisen vahingon aiheutumista, johon Vivendi vetoaa, koska kyseiset takeet merkitsevät sitä, että mainittuja tietoja sisältävät asiakirjat toimitetaan komissiolle ja tämä voi tutustua niihin.
27 Vivendi toteaa viidenneksi, että toisin kuin valituksenalaisessa määräyksessä väitetään, komission virkamiehiä ja toimihenkilöitä sitova salassapitovelvollisuus ei ole riittävä tae mainitun vahingon toteutumisen välttämisestä, koska myös Vivendin intressissä on estää se, että kyseiset virkamiehet ja toimihenkilöt saavat tutustua suojattuihin asiakirjoihin. Vivendi väittää myös, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ottanut huomioon sitä seikkaa, johon Vivendi kuitenkin nimenomaisesti vetosi, että komissio salli useiden kolmansien osallistua menettelyyn, mikä aiheuttaa vaaran siitä, että kyseiset kolmannet saavat tutustua luottamuksellisiin tietoihin ja että he levittävät niitä.
28 Komissio väittää, että neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
29 Se väittää erityisesti, että on väistämätöntä, että tutkintansa suorittaakseen sen on käsiteltävä arkaluonteisia henkilötietoja. Pelkästään se, että se selvittää, ovatko tällaiset tiedot merkityksellisiä, ei voi itsessään aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tässä asiayhteydessä arkaluonteisiin henkilötietoihin sovellettavien menettelyllisten takeiden olemassaolo on sen mukaan tekijä, jolla on merkitystä sen arvioimiseksi, onko kyseessä oleva puuttuminen yksityiselämän suojaa koskevaan oikeuteen oikeasuhteista. Muilta osin salassapitovelvollisuutta koskevat tiukat velvoitteet, joita sovelletaan komission virkamiehiin ja toimihenkilöihin, poistavat komission mukaan vaaran siitä, että kerättyjä henkilötietoja levitettäisiin.
30 Argumentista, joka koskee kolmansien mahdollista oikeutta tutustua henkilötietoihin, komissio väittää ensinnäkin, että kyseinen argumentti on jätettävä tutkimatta, koska sitä ei tuettu riittävästi ensimmäisessä oikeusasteessa. Se väittää toiseksi, että kun otetaan huomioon sen virkamiehillä ja toimihenkilöillä olevat luottamuksellisuuden säilyttämistä koskevat tiukat velvoitteet, nämä eivät voi levittää luottamuksellisia tietoja kolmansille. Se toteaa lopuksi, että kolmansilla, joita asia koskee, on oikeus tutustua asiakirja-aineistoon vain, kun on kyse väitetiedoksiannosta, eikä niillä ole koskaan oikeutta tutustua asiakirja-aineistossa olevien asiakirjojen luottamukselliseen versoon.
Arviointi
31 Vivendin argumenteista, jotka koskevat vaaraa sen tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityisyyden loukkaamisesta, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 44 kohdassa, että koska yritykset toimivat työntekijöidensä ja edustajiensa välityksellä, komissiolla on oikeus kilpailuoikeuden alaan kuuluvassa tutkinnassa pyytää tietoja, jotka koskevat heidän toimiaan, siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat yrityksen liiketoimintaa eivätkä ne ulotu heidän yksityiselämäänsä.
32 Kyseisen määräyksen 45 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti korosti, että komissio oli tässä tarkoituksessa ilmoittanut Vivendille erityisistä menettelyllisistä takeista, joita sovelletaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyssä, ja että kyseinen toimielin oli siis toteuttanut toimenpiteet, joilla pyrittiin estämään se, että Vivendin mainitsema vaara konkretisoituisi. Hän päätteli tästä, että mainitut varotoimet huomioiden tietojensaantipyynnöt, jotka koskivat Vivendin työntekijöiden matkapuhelimia ja sähköposteja, eivät olleet omiaan aiheuttamaan vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, johon Vivendi vetosi.
33 Kyseisen määräyksen 46 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi, että komission virkamiehillä ja toimihenkilöillä on joka tapauksessa tiukka salassapitovelvollisuus. Hän korosti tämän osalta saman määräyksen 47 kohdassa, että kyseiset virkamiehet ja toimihenkilöt eivät saa luovuttaa ilman lupaa tietoja, jotka ovat tulleet heidän tietoonsa heidän suorittaessaan tehtäviään, jollei kyseisiä tietoja ole jo julkistettu tai jollei yleisöllä ole pääsyä niihin.
34 Tässä asiayhteydessä on todettava ensinnäkin valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa olevasta arvioinnista, että itse kyseisen kohdan sanamuodosta ilmenee, että se perustuu siihen, että kyseisen määräyksen 26–28 kohdassa mainitut menettelylliset takeet on otettu huomioon.
35 Kyseisestä 26–28 kohdasta ilmenee, että mainitut takeet liittyvät yksinomaan kolmeen luokkaan kuuluviin tietoihin eli asianajajien ja asiakkaiden välisen tietojenvaihdon luottamuksellisuudella suojattuihin tietoihin, journalistisia lähteitä koskeviin tietoihin ja arkaluonteisiin henkilötietoihin.
36 Viimeksi mainittua luokkaa, joka on ainoa, joka mainitaan valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa, ei määritellä mainitussa määräyksessä.
37 Tässä tilanteessa sen arvioimiseksi, mikä ulottuvuus unionin yleisen tuomioistuimen presidentin arvioinneilla on, on yksilöitävä ulottuvuus, joka kyseiselle luokalle annetaan riidanalaisessa päätöksessä. Kyseisessä päätöksessä täsmennetään, että siinä sovelletaan erityisiä sääntöjä ”yleisessä tietosuoja-asetuksessa määriteltyihin arkaluonteisiin henkilötietoihin”. Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdasta, sen johdanto-osan 10 perustelukappale huomioiden, ilmenee, että kyseisellä käsiteteellä viitataan henkilötietoihin, joiden käsittelystä ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys, sekä geneettisiin tietoihin, biometrisiin tietoihin, joiden käsittely mahdollistaa henkilön yksiselitteisen tunnistamisen, ja terveyttä koskeviin tietoihin taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskeviin tietoihin.
38 ”Arkaluonteisten henkilötietojen” käsitteelle tällä tavoin annettu ulottuvuus huomioiden vaikuttaa siltä, kuten Vivendi väittää, että valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa tarkoitettuja menettelyllisiä takeita ei sovelleta kaikkiin asianomaisten henkilöiden yksityiselämään kuuluviin tietoihin, koska kyseisillä takeilla ei muun muassa tarjota minkäänlaista suojaa tiedoille, jotka koskevat esimerkiksi perhe-elämää, mieltymyksiä tai kyseisten henkilöiden yksityistä toimintaa, joka ei ole luonteeltaan poliittista, uskonnollista, filosofista tai ammattiyhdistystoimintaan liittyvää.
39 On kuitenkin todettava, että välitoimihakemuksessaan Vivendi vetosi vaaraan saada tutustua tietoihin, jotka voidaan yleisesti liittää asianomaisten henkilöiden yksityiselämään. Kyseisen hakemuksen 95 kohdassa toki mainitaan arkaluonteiset henkilötiedot, mutta tämä maininta tehdään unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä siteeratessa, eikä voida katsoa, että sillä pyrittäisiin rajaamaan Vivendin esittämien argumenttien ulottuvuutta.
40 Vivendin on näin ollen perusteltua väittää, että kun unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi, että valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa tarkoitetuilla takeilla pyrittiin nimenomaan välttämään Vivendin mainitseman vaaran aiheutuminen, ja kun hän päätteli tästä, että tietojensaantipyynnöt eivät olleet omiaan aiheuttamaan sellaista vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, johon Vivendi viittasi, hän ei ottanut huomioon kaikkia henkilötietoja, joita voi esiintyä asiakirjoissa, jotka komissiolle on toimitettava, ja joilla on merkitystä kyseisen vahingon olemassaolon ja vakavuuden arvioimisen kannalta.
41 Kun unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi, että kyseiset takeet riittivät Vivendin niiden argumenttien hylkäämiseen, jotka koskivat vaaraa sen tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän loukkaamisesta, hän teki ilmeisen arvionitivirheen.
42 Toiseksi perusteluista, jotka esitettiin ylimääräisinä valituksenalaisen määräyksen 46 ja 47 kohdassa, on toki todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti saattoi perustellusti katsoa, että komission virkamiehillä ja toimihenkilöillä ei ole oikeutta levittää vapaasti yleisölle tietoja, jotka sisältyvät asiakirjoihin, jotka Vivendi toimittaa komissiolle riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi.
43 Kuten Vivendi toteaa, komission virkamiehillä ja toimihenkilöillä oleva salassapitovelvollisuus ei kuitenkaan yhtäältä ole omiaan poistamaan Vivendin tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän kunnioitusta koskevan oikeuden loukkaamista, joka muodostuu siitä, että kyseisillä virkamiehillä ja toimihenkilöillä itsellään on oikeus tutustua henkilötietoihin, jotka liittyvät kyseisten työntekijöiden ja edustajien yksityiselämään.
44 Toisaalta on todettava, että Vivendi oli myös vedonnut välitoimihakemuksensa 96 kohdassa vaaraan siitä, että ”komission menettelyyn hyväksymät kolmannet, joita asia koskee”, voisivat tutustua Vivendin komissiolle toimittamiin asiakirjoihin, ja se oli viitannut tämän osalta kyseisen hakemuksen liitteessä oleviin kirjeisiin, joissa sille ilmoitetaan tiettyjen kolmansien, joita asia koskee, hyväksymisestä menettelyyn.
45 Koska tämä väite on riittävän selkeä ja perusteltu, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa sen huomioon, ei voida katsoa, että argumentti, joka liittyy vaaraan tiettyjen asiakirjojen levittämisestä kolmansille ja joka esitettiin neljännen valitusperusteen tueksi, olisi jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että se on uusi argumentti, johon ensimmäisessä oikeusasteessa ei ole vedottu.
46 Kuten Vivendi toteaa, komission virkamiehillä ja toimihenkilöillä olevalla salassapitovelvollisuudella ei pyritä säätelemään menettelyyn hyväksyttyjen kolmansien oikeutta tutustua komission hallussa olevassa aineistossa oleviin asiakirjoihin, eikä sillä ole tällaista vaikutusta.
47 Lisäksi vaikka komissio väittää, että on olemassa muita sääntöjä, joilla tällainen tutustumisoikeus voidaan sulkea pois, on todettava, että kyseisiä sääntöjä ei mainita valituksenalaisen määräyksen 46 ja 47 kohdassa.
48 Tästä seuraa, että kun unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 46 ja 47 kohdassa, että komission virkamiehillä ja toimihenkilöillä olevalla salassapitovelvollisuudella voidaan välttää sen vahingon aiheutuminen, johon Vivendi vetoaa, hän teki tosiseikkojen oikeudellista luokittelua koskevan virheen.
49 Kolmanneksi on todettava, että pelkästään valituksenalaisen määräyksen 44 kohdassa esitetyillä huomautuksilla ei voida oikeuttaa Vivendin sen väitteen hylkäämistä, joka koski vaaraa sen tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän loukkaamisesta.
50 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimittäin tyytyi kyseisessä kohdassa viittaamaan komission toimivaltaan pyytää tietoja, jotka koskivat Vivendin työntekijöiden ja edustajien toimia, ”siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat yrityksen liiketoimintaa eivätkä ne ulotu heidän yksityiselämäänsä”. Näin tehdessään hän ei arvioinut mitenkään mahdollista vahinkoa sinä tapauksessa, että komissiolle toimitetut tiedot liittyvät asianomaisten henkilöiden yksityiselämään, kuten Vivendi väittää.
51 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kun otetaan huomioon valituksenalaisen määräyksen 45–47 kohdassa olevat virheet, se ei sisällä perusteluja Vivendin niiden argumenttien hylkäämiselle, jotka koskevat vaaraa sen tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämän loukkaamisesta.
52 Neljäs valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä.
53 Koska välitoimihakemus hylättiin sillä perusteella, että Vivendi ei ollut osoittanut, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy, määräyksen määräysosa on perusteeton.
54 Tästä seuraa, että valituksenalaisen määräys on kumottava kokonaisuudessaan eikä valituksen tueksi esitettyjä muita perusteita ole tarpeen tutkia.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty välitoimihakemus
55 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kyseistä määräystä sovelletaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehtyihin valituksiin (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Tämän osalta on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomioistuin voi näin ollen lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasian kanteesta annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimia koskevat hakemukset on evättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 175 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Mainittuja edellytyksiä koskevassa arvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja missä järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä missään unionin oikeussäännössä ei velvoiteta välitoimista päättävää tuomaria käyttämään ennalta vahvistettua mallia, jonka mukaisesti välitoimista määräämisen tarpeellisuutta arvioidaan (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 16.7.2021, Symrise v. ECHA, C‑282/21 P(R), EU:C:2021:631, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen presidentin jo tekemät arvioinnit ja asianosaisten välinen kirjallinen menettely, käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen varapresidentillä on riittävät tiedot, jotta hän voi ratkaista lopullisesti kiireellisyyttä koskevan edellytyksen.
Lausumat
59 Sen osoittamiseksi, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy, Vivendi vetoaa useaan erilliseen vahinkoon.
60 Argumenteista, jotka koskevat sitä, että riidanalaisella päätöksellä aiheutetaan vaara siitä, että Vivendin tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämää loukataan, ja joita on tutkittava ensin, Vivendi väittää, että riidanalaisessa päätöksessä edellytetään, että kyseinen yhtiö toimittaa komissiolle kokonaisuudessaan ja koko asianomaisen ajanjakson osalta kaikki keskustelut, joita käytiin usean luonnollisen henkilön kesken, tekemättä eroa kyseisten keskustelujen ammatillisen tai yksityisen luonteen välillä. Vivendi väittää, että sen on myös toimitettava kaikki keskustelut, jotka sisältävät tiettyjä avainsanoja, vaikka kyseiset keskustelut ovat peräisin työntekijöiden ja edustajien yksityisistä tai henkilökohtaisista sähköpostilaatikoista ja yksityisistä tai henkilökohtaisista mobiililaiteista, sikäli kuin kyseisiä sähköpostilaatikoita tai laitteita on käytetty ainakin kerran ammatilliseen viestintään. Useat asiakirjat, jotka komissiolle on täten toimitettava, voivat Vivendin mukaan sisältää Vivendin kannalta arkaluonteisia tietoja ja tietoja, jotka liittyvät sekä asianomaisten henkilöiden että kolmansien yksityiselämään.
61 Se, että Vivendi kerää ja toimittaa komissiolle tällaisia asiakirjoja, on sen mukaan ristiriidassa Ranskan siviili- ja rikosoikeuden sekä unionin oikeuden ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun Euroopan ihmisoikeussopimuksen sääntöjen kanssa. Vivendi on sen mukaan näin ollen mahdottoman valinnan edessä, koska riippumatta siitä, noudattaako se riidanalaista päätöstä vai ei, sitä uhkaavat ankarat seuraamukset.
62 Lisäksi kyseessä olevien tietojen toimittaminen aiheuttaa Vivendin mukaan sille ja asianomaisille henkilöille vakavaa vahinkoa, koska se laajentaa kyseiset tiedot tietoonsa saaneiden henkilöiden piiriä. Tämä vahinko on Vivendin mukaan korjaamatonta, koska riidanalaisen päätöksen kumoamisella ei enää voida poistaa kyseessä olevien oikeuksien loukkaamista.
63 Komissio väittää ensinnäkin, että Vivendin mainitsema riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon oikeudellinen mahdottomuus aiheuttaa enintään taloudellista vahinkoa, joka ei ole poikkeuksellista.
64 Se väittää toiseksi, että Vivendin väitteet liittyvät lähinnä kolmansien oikeuksien loukkaamiseen. Komission mukaan sen toteen näyttämiseksi, että kiireellisyysedellytys täyttyy, hakija voi välitoimimenettelyssä kuitenkin tukeutua vain siihen, että sen omille intresseille on osoitettu aiheutuvan vaaraa.
65 Kolmanneksi kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, yksinomaan arkaluonteisten henkilötietojen luovuttaminen osoittaa komission mukaan, että vakava ja korjaamaton vahinko on olemassa. Komission mukaan on nimittäin väistämätöntä, että tutkintansa suorittaakseen sen on käsiteltävä henkilötietoja. Pelkästään se, että se selvittää, ovatko tällaiset tiedot asian kannalta merkityksellisiä, ei voi itsessään aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
66 Komission mukaan Vivendi ei ole osoittanut, että asiakirjat, jotka on toimitettava komissiolle, sisältävät arkaluonteisia henkilötietoja. Komissio väittää joka tapauksessa antaneensa Vivendille erityisiä menettelyllisiä takeita, joita sovelletaan arkaluonteisiin tietoihin, sen tiukan salassapitovelvollisuuden ohella, joka koskee komission virkamiehiä ja toimihenkilöitä.
Arviointi
67 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on turvata annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista suojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen asianosaisen on näytettävä toteen, ettei se voi odottaa pääasian ratkaisua ilman, että se joutuu kärsimään tällaista vahinkoa. Vaikka pitää paikkansa, että tämän vahingon olemassaolon osoittamiseksi ei ole tarpeen vaatia, että vahingon syntyminen ja välitön uhka on näytetty toteen ehdottoman varmasti, ja että on riittävää, että kyseinen vahinko on riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa, välitoimia hakeneen asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että tällainen vahinko on odotettavissa (unionin tuomioistuimen varapuheenjohtajan määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Ensiksi on todettava, että kuten komissio väittää, Vivendi argumentit, jotka koskevat sitä, että riidanalaisella päätöksellä aiheutetaan vaara yksityiselämän suojaa koskevan oikeuden loukkaamisesta, perustuvat lähinnä kolmansien eli Vivendin työntekijöiden ja edustajien, joiden viestintä on riidanalaisen päätöksen mukaisesti kerättävä ja toimitettava komissiolle, oikeuksien loukkaamiseen.
69 Vaikka Vivendi viittaa välitoimihakemuksessaan laajasti kyseisten työntekijöiden ja edustajien yksityiselämään puuttumiseen, jota riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano sen mukaan merkitsee, se tyytyy näin ollen väittämään omien oikeuksiensa osalta, että asiakirjat, jotka on toimitettava komissiolle, voivat sisältää kyseisen yhtiön kannalta arkaluonteisia tietoja, selostamatta mistä kyseiset tiedot muodostuvat tai mikä niiden yhteys oikeuteen nauttia yksityiselämän kunnioitusta on.
70 Tämän määräyksen 67 kohdassa mieleen palautetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kiireellisyyttä koskevaa edellytystä arvioidaan tavanomaisesti sen vahingon kannalta, joka voi aiheutua asianosaiselle, joka pyytää väliaikaista suojaa.
71 Kyseistä periaatetta ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että se estäisi välitoimimenettelyn tarkoituksen toteutumisen eli sen, että turvataan annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tässä yhteydessä on muun muassa katsottu, että jäsenvaltio voi vedota vahinkoon, joka sille ei aiheudu suoraan, koska jäsenvaltiot ovat vastuussa kansallisella tasolla yleisiksi katsotuista intresseistä ja koska ne voivat puolustaa niitä välitoimimenettelyssä (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 3.6.2022, Bulgaria v. parlamentti ja neuvosto (C‑545/20 R, EU:C:2022:445, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 On kuitenkin niin, että Vivendin kaltainen yksityinen yritys ei voi hyödyllisesti vedota vaaraan kolmansien oikeuksien loukkaamisesta sellaisten välitoimien määräämiseksi, jotka koskevat toimea, joka ei loukkaa sen intressejä (ks. vastaavasti määräys 6.5.1988, Union des producteurs de cédrats de Crète v. komissio, 112/88 R, EU:C:1988:241, 20 kohta).
73 Näin ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole.
74 Vahinko, johon Vivendi vetoaa yksityiselämän kunnioitusta koskevan oikeuden yhteydessä, perustuu nimittäin suoraan toimintaan, joka yhtiön on sen mukaan toteutettava tiettyjä työntekijöitään ja edustajiaan kohtaan riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi.
75 Tästä seuraa, että välitoimihakemuksellaan Vivendi ei pyri toimimaan sellaisten kolmansien sijasta, joita riidanalainen päätös koskee itsenäisesti, vaan henkilökohtaisesti omien intressiensä turvaamiseksi välttääkseen sen, että se itse joutuisi aiheuttamaan kolmansille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, josta sen voitaisiin sitä paitsi mahdollisesti katsoa olevan vastuussa tilanteessa, jossa kyseinen vahinko aiheutuisi mainituille kolmansille siksi, että ne ovat yhteydessä Vivendiin, ilman että kyseiset kolmannet kykenisivät itse saamaan väliaikaista suojaa kyseisen vahingon välttämiseksi.
76 Tässä erityistilanteessa välitoimista päättävä tuomari ei voi – jättämättä huomiotta tämän tuomion 71 kohdassa mieleen palautettua välitoimimenettelyn tarkoitusta – katsoa, ettei Vivendi voisi vedota vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon, joka sen olisi aiheutettava tietyille työntekijöilleen ja edustajilleen riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi, osoittaakseen, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy.
77 Toiseksi on näin ollen arvioitava, voiko riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano aiheuttaa riittävän todennäköisesti vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa tietyille Vivendin työntekijöille ja edustajille.
78 Koska Vivendi pyrkii vetoamaan tiettyjen perusoikeuksien loukkaamisen, on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että väittämää, jonka mukaan vahinko olisi ilman muuta korjaamatonta, koska se vaikuttaa perusoikeuksiin, ei voida hyväksyä, koska ei riitä, että perusoikeuksien loukkaamiseen vedotaan ainoastaan abstraktisti sen toteen näyttämiseksi, että tästä loukkaamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko on välttämättä korjaamatonta (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C‑390/13 P(R), EU:C:2013:795, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
79 Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että perusoikeuksien loukkaamista ei voitaisi milloinkaan pitää vakavana ja korjaamattomana vahinkona.
80 Yhtäältä tiettyjen perusoikeuksien, kuten kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kiellon, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa, loukkaaminen saattaa loukatun oikeuden luonteen vuoksi aiheuttaa itsessään vakavan ja korjaamattoman vahingon (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C‑390/13 P(R), EU:C:2013:795, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
81 Toisaalta sellaisten perusoikeuksien loukkaamista, jotka perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden tavoin eivät kuulu edellisessä kohdassa tarkoitettuun luokkaan, on arvioitava asian kaikkien olosuhteiden kannalta sen määrittämiseksi, voidaanko vahinkoa, jota kyseinen loukkaaminen merkitsee, pitää laajuutensa ja luonteensa perusteella vakavana ja korjaamattomana (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C‑390/13 P(R), EU:C:2013:795, 44 kohta).
82 Välitoimista päättävän tuomarin on näin ollen määritettävä, voiko riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano merkitä riittävällä todennäköisyydellä Vivendin tiettyjen työntekijöiden ja edustajien yksityiselämään puuttumista, ja tarvittaessa arvioitava kyseiseen loukkaamiseen perustuvan vahingon laajuutta ja luonnetta asian kaikkien olosuhteiden kannalta.
83 Tämän osalta on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä muun muassa velvoitetaan Vivendi keräämään kaikki useiden luonnollisten henkilöiden välillä useiden vuosien aikana eri välineiden avulla tapahtunut tietojenvaihto sekä tietty muiden luonnollisten henkilöiden välillä tapahtunut tietojenvaihto ja toimittamaan näin kerätyt tiedot komissiolle.
84 Viimeksi mainitun tietojenvaihdon osalta kyseisestä päätöksestä ilmenee, että niiden asiakirjojen valinta, jotka on toimitettava komissiolle, on tehtävä soveltamalla tiettyjä avainsanoja, jotka ovat jossain määrin yleisiä ja jotka sisältävät muun muassa useiden politiikan alan tai media-alan julkisuuden henkilöiden etu- tai sukunimen.
85 Lisäksi tietojenvaihto, joka liittyy edes välillisesti asiakirjoihin, jotka on toimitettava komissiolle, on myös toimitettava kyseiselle toimielimelle, koska riidanalaisen päätöksen 9 kohdasta ilmenee, että komissiolle on toimitettava kaikki sähköpostit, jotka kuuluvat ”samaan sarjaan” kuin tällainen asiakirja, tai – kun asiakirja on SMS-viestin tai pikaviestin muodossa – koko keskustelu koko ajanjaksolta.
86 On lisäksi kiistatonta, että kyseisen päätöksen 2 kohdan mukaisesti kyseiset velvoitteet ulottuvat muun muassa tietojenvaihtoon, joka on tapahtunut asianomaisten työntekijöiden ja edustajien yksityisiä tai henkilökohtaisia sähköpostilaatikoita ja yksityisiä tai henkilökohtaisia mobiililaitteita käyttäen, sikäli kuin kyseisiä sähköpostilaatikoita tai laitteita on käytetty ainakin kerran ammatilliseen viestintään.
87 Riidanalaisen päätöksen sanamuoto huomioiden on aluksi todettava, että asiakirjat, jotka Vivendin on kerättävä ja toimitettava komissiolle, liittyvät luonnollisten henkilöiden välisen viestinnän sisältöön.
88 Seuraavaksi on korostettava, että kun otetaan huomioon, että nämä Vivendille kyseisellä päätöksellä asetetut velvoitteet ovat aineellisesti ja ajallisesti huomattava laajoja, sekä se, että kyseiset velvoitteet koskevat muun muassa sellaisen tietojenvaihdon keräämistä, joka on toteutettu yleensä puhtaasti yksityisesti käytettyjen viestintävälineiden välityksellä, vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että suuri osa asiakirjoista, jotka komissiolle on tällä tavoin toimitettava, ei koske työelämää ja niistä voidaan saada tietoja asianomaisten henkilöiden yksityiselämästä.
89 Lopuksi on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitään mekanismia, jolla pyrittäisiin yleisesti estämään sellaisten asiakirjojen kerääminen ja toimittaminen komissiolle, jotka liittyvät kyseisten henkilöiden yksityiselämään, tai tarjoamaan takeita tällaisten asiakirjojen käsittelystä.
90 Vivendin esittämät argumentit osoittavat näin ollen riittävällä todennäköisyydellä, että henkilötiedot, jotka on riidanalaisen päätöksen mukaisesti kerättävä ja toimitettava komissiolle, ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden perusteella voidaan tehdä täsmällisiä päätelmiä asianomaisten henkilöiden yksityiselämästä, mikä merkitsee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että tästä seuraavaa yksityisyyttä koskevan oikeuden loukkaamista on pidettävä vakavana (ks. analogisesti tuomio 2.3.2021, Prokuratuur (Sähköiseen viestintään liittyvien tietojen saannin edellytykset) (C‑746/18, EU:C:2021:152, 39 kohta).
91 Koska tällaisesta yksityisyyttä koskevan oikeuden loukkaamisesta aiheutuvaa aineetonta vahinkoa ei voida kokonaan häivyttää taloudellisella korvauksella eikä poistaa jälkikäteen, jos riidanalainen päätös kumotaan, on katsottava, että kyseinen vahinko on luonteeltaan korjaamatonta.
92 Tätä arviointia ei aseteta kyseenalaiseksi ratkaisulla, johon unionin tuomioistuimen presidentti päätyi 27.9.2004 antamassaan määräyksessä komissio v. Akzo ja Akcros (C‑7/04 P(R), EU:C:2004:566), johon komissio vetoaa.
93 Unionin tuomioistuimen presidentti toki katsoi kyseisessä määräyksessä, että salassapitovelvollisuuden loukkaamisella, jota saattoi merkitä se, että komissiolla oli oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka väitetysti kuuluivat kyseisen salaisuuden piiriin, ei voitu aiheuttaa asianomaiselle yritykselle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
94 Kyseinen ratkaisu oli kuitenkin perusteltavissa muun muassa sillä, että välitoimien hakijalle aiheutunut vaara tapauksessa, joka johti kyseisen määräyksen antamiseen, koski yksinomaan sitä, että komission virkamiehet saisivat tutustua syvällisemmin asiakirjoihin, joita he olivat jo tutkineet, vaikkakin vain pintapuolisesti. On myös korostettava, että kyseisessä tapauksessa oli kyse vain pienestä määrästä asiakirjoja, jotka eivät liittyneet luonnollisten henkilöiden yksityiselämään.
95 Tässä asiayhteydessä on vielä kolmanneksi todettava, että menettelylliset takeet, joihin komission vetoaa, eivät riitä poistamaan vahingolta, johon Vivendi vetoaa, sen vakavuutta.
96 Yhtäältä riidanalaisesta päätöksestä toki ilmenee, että komissio vahvisti erityisen menettelyn, jolla oli tarkoitus rajoittaa sen virkamiesten ja toimihenkilöiden oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät arkaluonteisia henkilötietoja.
97 Tämän tuomion 34–41 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseinen menettely ei ole omiaan poistamaan tai minimoimaan sellaisten henkilötietojen käsittelyä, jotka liittyvät asianomaisten henkilöiden yksityiselämään mutta joita ei kuitenkaan voida luokitella ”arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi”.
98 Tällaisella suojelulla ei voida välttää sitä, että asianomaisten henkilöiden yksityiselämästä voitaisiin tehdä täsmällisiä päätelmiä tutustumalla komissiolle toimitettuihin tietoihin, koska arkaluonteiset henkilötiedot kattavat vain pienen osan henkilötiedoista, jotka liittyvät kyseisten henkilöiden yksityiselämään ja koska riidanalaisessa päätöksessä velvoitetaan keräämään laajasti viimeksi mainitun tyyppisiä tietoja niiden toimittamiseksi komissiolle.
99 Toisaalta komission esittämistä argumenteista todellakin ilmenee, että sen virkamiehiä ja toimihenkilöitä koskee tiukka salassapitovelvollisuus, joten heitä on lähtökohtaisesti kielletty levittämästä tietoja, jotka perustuvat Vivendin toimittamiin asiakirjoihin ja joihin he tutustuvat.
100 Kyseiset velvoitteet eivät kuitenkaan rajoita mahdollisuuksia, joita kyseisillä virkamiehillä ja toimihenkilöillä on saada tutustua henkilötietoihin, jotka liittyvät asianomaisten henkilöiden yksityiselämään, ja tämä tutustumisoikeus merkitsee sellaisenaan vakavaa puuttumista kyseisten henkilöiden yksityisyyttä koskevaan oikeuteen.
101 Neljänneksi on toki todettava, että kuten komissio väittää, ensi näkemältä vaikuttaa välttämättömältä, että sen on voitava tietyssä määrin käsitellä henkilötietoja, jotka liittyvät sen tutkinnan kohteena olevien yritysten työntekijöiden ja edustajien yksityiselämään, koska muussa tapauksessa sen tutkintavaltuudet voisivat olla hyvin suurelta osin tehottomia. Komission suorittaman tutkinnan yhteydessä sellaisten asiakirjojen keräämistä, jotka voivat mahdollisesti lopulta osoittautua tarpeettomiksi kyseisen tutkinnan kannalta, on myös käytännössä vaikeaa välttää.
102 Komissio muistuttaa myös perustellusti, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään, että henkilötietojen käsittely voi tietyin edellytyksin olla lainmukaista, vaikka asianomainen henkilö ei ole suostunut kyseiseen käsittelyyn.
103 Tämän määräyksen 101 ja 102 kohdassa esitetyillä seikoilla vaikuttaa näin ollen voivan olla merkitystä arvioitaessa riidanalaisen päätöksen laillisuutta ja näin ollen tutkittaessa fumus boni jurista koskevaa edellytystä.
104 Kyseisiä seikkoja ei sen sijaan voida ottaa huomioon tutkittaessa kiireellisyyttä koskevaa edellytystä.
105 Välitoimista päättävän tuomarin on nimittäin pelkästään kiireellisyyttä koskevan edellytyksen arvioimiseksi ja ilman, että tämä merkitsee mitään välitoimista päättävän tuomarin kannanottoa välitoimien hakijan pääasiassa esittämien väitteiden perusteltavuuteen, lähdettävä siitä, että kyseiset väitteet voidaan hyväksyä. Vakava ja korjaamaton vahinko, jonka todennäköinen aiheutuminen on osoitettava, on se, joka mahdollisesti aiheutuu, jos haettuja välitoimia ei myönnetä mutta pääasiaa koskeva kanne menestyy myöhemmin (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 19.12.2013, komissio v. Saksa, C‑426/13 P(R), EU:C:2013:848, 52 kohta ja määräys 17.12.2018, komissio v. Puola, C‑619/18 R, EU:C:2018:1021, 61 kohta).
106 Käsiteltävässä asiassa kiireellisyyttä koskevan edellytyksen arviointi on siis tehtävä olettaen, että riidanalainen päätös on lainvastainen ja että kyseiseen päätökseen perustuva asianomaisten henkilöiden yksityisyyttä koskevaan oikeuteen puuttuminen on näin ollen sääntöjenvastaista.
107 Tästä seuraa, että sen määrittämiseksi, täyttyykö kyseinen edellytys käsiteltävässä asiassa, välitoimista päättävän tuomarin ei ole määritettävä, oliko tämä puuttuminen välttämätöntä vai ei tai – laajemmin – sääntöjenmukaista, vaan arvioitava yksinomaan sen vahingon laajuutta ja luonnetta, joka kyseisestä puuttumisesta aiheutuu, jos se loppujen lopuksi katsotaan sääntöjenvastaiseksi.
108 Komission argumentit, joilla pyritään osoittamaan, että kyseinen puuttuminen on sekä välttämätöntä sen tutkinnan tehokkuuden kannalta että asian kannalta merkityksellisten unionin oikeuden sääntöjen mukaista, on siis hylättävä tehottomina kiireellisyyttä koskevan edellytyksen tarkasteluvaiheessa.
109 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy käsiteltävässä asiassa.
110 Koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi virheellisesti, että kyseinen edellytys ei täyttynyt, tutkimatta fumus boni jurista koskevaa edellytystä, mikä edellyttää sekä tosiseikkoja koskevia että oikeudellisia arviointeja, asia on muilta osin palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kyseisestä edellytyksestä ja vertailee tarvittaessa kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.
Oikeudenkäyntikulut
111 Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1) unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 19.1.2024 antama määräys Vivendi v. komissio (T‑1097/23 R, EU:T:2024:15) kumotaan.
2) Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen fumus boni jurista koskevasta edellytyksestä lausumiseksi ja tarvittaessa intressivertailun tekemiseksi.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset