Asia C‑317/14

Euroopan komissio

vastaan

Belgian kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 45 artikla – Asetus (EU) N:o 492/2011 – Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Työhön pääsy – Paikallinen julkinen palvelu – Kielitaito – Osoittamistapa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 5.2.2015

1.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Työhön pääsy – Paikallinen julkinen palvelu  – Kielitaitovaatimus – Kansallinen säännöstö, jossa edellytetään kielitaidon osoittamista yksinomaan jäsenvaltion yhden virallisen elimen antamalla todistuksella, joka myönnetään tämän elimen saman jäsenvaltion alueella järjestämän kokeen perusteella  – Tämän säännöstön suhteettomuus  – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(SEUT 45 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 492/2011)

2.        Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Sisäistä oikeusjärjestystä koskevia perusteluja ei voida hyväksyä

(SEUT 258 artikla)

3.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

(SEUT 258 artikla)

1.        Jäsenvaltio ei ole noudattanut SEUT 45 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun asetuksen N:o 492/2011 mukaisia velvoitteitaan, koska se on vaatinut henkilöitä, jotka hakevat eräillä kielialueilla sijaitsevien paikallispalveluiden tehtäviin ja joilta vaadittavista tutkintotodistuksista tai todistuksista ei käy ilmi, että he ovat saaneet opetuksensa asianomaisella kielellä, osoittamaan kielitaitonsa yhden ainoan tyyppisellä todistuksella, jollaisen antaa ainoastaan eräs jäsenvaltion virallinen elin tämän elimen saman jäsenvaltion alueella järjestämän kokeen perusteella.

Tällainen vaatimus näyttää näet suhteettomalta hakijoiden kielitaidon arvioimisen tavoitteeseen nähden, kun otetaan huomioon työntekijöiden vapaa liikkuvuus. Yhtäältä kyseinen vaatimus merkitsee, että ei voida lainkaan ottaa huomioon sitä kielitaidon tasoa, joka toisessa jäsenvaltiossa saadun todistuksen haltijalla voidaan olettaa olevan tästä todistuksesta ilmenevien suoritettujen opintojen luonteen ja keston perusteella. Toisaalta tämän kansallisen säännöstön vuoksi muissa jäsenvaltioissa asuvien asianomaisten – eli pääosin näiden valtioiden kansalaisten – on pakko matkustaa kyseisen valtion alueelle pelkästään arvioituttaakseen taitonsa kokeessa, joka on välttämätön hakemuksen jättämiseksi edellytettävän todistuksen saamiseksi. Tästä pakosta aiheutuvat lisäkustannukset vaikeuttavat kyseiseen työhön pääsemistä.

(ks. 28, 29, 31 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 34 kohta)