EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

5 päivänä helmikuuta 2016

Asia F‑96/14

Hilde Bulté ja Tom Krempa

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Edesmenneen entisen virkamiehen edunsaajat – Eläkkeet – Perhe-eläkkeet – Henkilöstösääntöjen 85 artikla – Perusteettoman edun palautus – Suorituksen aiheettomuus – Suoritus on ilmeisen aiheeton – Perusteen puuttuminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Hilde Bulté ja Tom Krempa vaativat virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan komission 22.11.2013 tekemän päätöksen muuttaa taannehtivasti 1.8.2010 alkaen eläkkeitä, joita heille maksetaan edesmenneen entisen virkamiehen oikeudenomistajina ja periä takaisin määrät, joita heille on maksettu tästä päivästä alkaen väitetysti perusteettomasti.

Ratkaisu:      Euroopan komission 22.11.2013 tekemä päätös, sellaisena kuin se käy ilmi henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston samana päivänä antamasta lausunnosta, jonka mukaan Hilde Bultélle ja Tom Krempalle edesmenneen entisen virkamiehen oikeudenomistajina myönnettyjen eläkkeiden määriä muutetaan taannehtivasti 1.8.2010 alkaen ja jolla heiltä perittiin aiheettomina takaisin määrät, jotka maksettiin 1.8.2010 ja marraskuun 2013 välisenä aikana, kumotaan. Euroopan komissio velvoitetaan palauttamaan Hilde Bultélle ja Tom Krempalle heidän eläkkeistään takaisinperityt määrät tämän tuomiolauselman 1 kohdassa mainitun päätöksen nojalla. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Perusteet

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; henkilöstösääntöjen 85 artikla)

Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että jotta aiheettomasti suoritettu summa voitaisiin periä takaisin, on esitettävä näyttöä joko siitä, että edunsaaja on ollut tietoinen suorituksen aiheettomuudesta, tai siitä, että suorituksen aiheettomuus on ollut niin ilmeistä, että edunsaajan on täytynyt tietää siitä.

Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun suorituksen aiheettomuuteen liitetty ilmaisu ”niin ilmeinen” ei merkitse sitä, että perusteettomien maksujen saaja olisi vapautettu kaikesta harkinnasta tai valvonnasta, vaan sitä, että nämä maksut on palautettava, kun kysymyksessä on virhe, joka ei voi jäädä tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä huomaamatta. Samalla tavoin kun virkamiehellä on henkilökohtainen intressi tarkistaa hänelle kuukausittain maksetut summat, on perhe-eläkkeen saajan myös toimittava huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti, ja hänen oletetaan tuntevan säännöt, joita sovelletaan taloudellisuus etuuksiin, joihin hänellä on oikeus.

Ei ole tarpeen, että asianomainen henkilö kykenee hänelle kuuluvan huolellisuusvelvollisuuden noudattamisen yhteydessä määrittelemään täsmällisesti hallinnon tekemän virheen laajuuden. Tältä osin on riittävää, että hän epäilee sitä, ovatko kyseiset maksut perusteltuja, jotta häntä koskisi velvollisuus ilmoittaa asiasta hallinnolle tarvittavien tarkastuksien tekemiseksi.

Unionin toimielimille henkilöstösääntöjen 85 artiklassa tunnustettu oikeus periä aiheettomat maksut takaisin on suhteutettava niille kuuluvaan velvollisuuteen, jonka mukaan niiden on taattava hallintoalamaisten oikeus hyvään hallintoon. Tämä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus edellyttää huolellisuusvelvollisuutta, jonka mukaan toimivaltaisen toimielimen on tarkasteltava ja kohdeltava huolellisesti ja tarkkaavaisesti aineistoja, jotka koskevat hallintoalamaisten taloudellisia oikeuksia, kuten perhe-eläkkeitä.

(ks. 46, 48, 50 ja 51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 11.7.1979, Broe v. komissio (252/78, EU:C:1979:186, 13 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 5.11.2002, Ronsse v. komissio (T-205/01, EU:T:2002:269, 46 kohta) ja tuomio 29.9.2005, Thommes v. komissio (T-195/03, EU:T:2005:344, 124 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 9.9.2008, Ritto v. komissio (F-18/08, EU:F:2008:110, 29 ja 31 kohta) ja tuomio 21.11.2013, Roulet v. komissio (F-72/12 ja F-10/13, EU:F:2013:184, 46, 48 ja 50 kohta)