Language of document : ECLI:EU:T:2022:46

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)

2 päivänä helmikuuta 2022 (*)

Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – EKP:lle annetut erityiset valvontatehtävät – Luottolaitoksen toimiluvan peruuttamispäätös – Syytteen nostaminen enemmistöosakasta vastaan kolmannessa maassa – Mainetta koskeva peruste – Markkinoiden käsitys maineesta – Syyttömyysolettama – Oikeasuhteisuus – Puolustautumisoikeudet

Asiassa T‑27/19,

Pilatus Bank plc, kotipaikka Ta’Xbiex (Malta),

Pilatus Holding ltd., kotipaikka Ta’Xbiex,

edustajanaan asianajaja O. Behrends,

kantajina,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään E. Yoo, M. Puidokas ja A. Karpf,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou, A. Nijenhuis ja A. Steiblytė,  

väliintulijana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 2.11.2018 tehty EKP:n päätös, jolla peruutettiin Pilatus Bankin toimilupa harjoittaa luottolaitostoimintaa,

UNIONI YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit M. J. Costeira (esittelevä tuomari), M. Kancheva, B. Berke ja T. Perišin,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Pollalis,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 26.2.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Kantajina ovat Pilatus Bank plc ja Pilatus Holding Ltd., joista ensimmäinen on vähemmän merkittävä luottolaitos, jonka kotipaikkana on Malta ja joka kuuluu Malta Financial Services Authorityn (Maltan rahoituspalveluviranomainen, jäljempänä MFSA) suoraan vakavaraisuusvalvontaan, ja jälkimmäinen tämän luottolaitoksen suora enemmistöosakas.

2        United States Department of Justicen (Yhdysvaltain oikeusministeriö) 19.3.2018 julkaiseman lehdistötiedotteen mukaan ensimmäisen kantajan osakkeenomistaja Ali Sadr, jolla on välillisesti hallussaan kaikki sen osakkeet ja äänioikeudet, pidätettiin Yhdysvalloissa kuuden syytteen nojalla, jotka koskivat hänen väitettyä osallistumistaan järjestelyyn, jolla 115 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD), jotka oli maksettu projektin rahoittamiseksi Venezuelassa, oli suunnattu iranilaisten henkilöiden ja yritysten hyväksi.

3        United States Attorney for the Southern District of New Yorkin (New Yorkin eteläisen alueen piirisyyttäjä, Yhdysvallat) syytekirjelmän mukaan tietyillä varoilla, jotka oli käytetty ensimmäisen kantajan perustamiseen ja rahoittamiseen vuonna 2013, oli lainvastainen alkuperä, joka liittyi Venezuelan projektiin.

4        Yhdysvalloissa Sadria vastaan nostetun syytteen vuoksi ensimmäiselle kantajalle esitettiin talletusten nostamispyyntöjä, joiden määrä oli yhteensä 51,4 miljoonaa euroa eli noin 40 prosenttia sen taseessa olevista talletuksista.

5        MFSA teki 21.3.2018 äänioikeuksien peruuttamista tai keskeyttämistä koskevan päätöksen, jossa määrättiin erityisesti, että Sadr oli erotettava välittömästi ensimmäisen kantajan johtajan tehtävästään ja muista tämän kantajan päätösvallan käyttöön liittyvistä tehtävistä, että hänen äänioikeuksiensa käyttö oli keskeytettävä ja ettei hän saanut edustaa tätä kantajaa oikeudellisesti tai tuomioistuimissa.

6        Samana päivänä MFSA teki maksujen keskeyttämistä koskevan päätöksen, jossa ensimmäisen kantaja velvoitettiin olemaan toteuttamatta mitään pankkisiirtoja, erityisesti tämän kantajan osakkaiden sekä hallintoneuvoston jäsenten nostoja ja talletuksia.

7        MFSA teki 22.3.2018 päätöksen toimivaltaisen henkilön nimittämisestä, jotta tämän henkilön tehtäväksi annettaisiin lähinnä ensimmäisen kantajan johtoelimille tavallisesti kuuluvien olennaisten valtuuksien käyttö tämän kantajan erityistehtävien ja varojen osalta.

8        Euroopan keskuspankki (EKP) sai 29.6.2018 MFSA:lta ehdotuksen ensimmäisen kantajan luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisesta luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) 14 artiklan 5 kohdan nojalla.

9        MFSA teki EKP:lle 2.8.2018 tarkistetun ehdotuksen ensimmäisen kantajan luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisesta.

10      EKP pyysi 31.8.2018 päivätyssä kirjeessään ensimmäistä kantajaa esittämään huomautuksensa toimiluvan peruuttamista koskevasta päätösluonnoksesta viiden työpäivän kuluessa tämän kirjeen vastaanottamisesta.

11      Ensimmäinen kantaja pyysi 6.9.2018 kuulemiselle varatun määräajan pidentämistä 14 päivällä ja oikeutta tutustua tämän menettelyn asiakirja-aineistoon.

12      Ensimmäisen kantajan pyynnöstä määräaikaa pidennettiin ensiksi 17.9.2018 saakka ja toisen kerran 21.9.2018 saakka.

13      EKP myönsi 13.9.2018 päivätyssä kirjeessään ensimmäiselle kantajalle oikeuden tutustua hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineistoon.

14      Ensimmäinen kantaja esitti 21.9.2018 toimiluvan peruuttamista koskevan päätösluonnoksen osalta huomautuksensa, joissa se totesi, että sen johto ja osakkaat vastustivat sitä.

15      EKP teki 2.11.2018 asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan nojalla päätöksen, jolla se peruutti ensimmäisen kantajan luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan (jäljempänä riidanalainen päätös).

II     Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten sekä väliintulijan vaatimukset

16      Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.1.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.

17      EKP jätti vastinekirjelmän 28.3.2019.

18      Unionin yleisen tuomioistuimen entisen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 17.5.2019 tehdyllä päätöksellä Euroopan komission hakemuksen saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen EKP:n vaatimuksia.

19      Komissio jätti väliintulokirjelmän asetetussa määräajassa.

20      Kantajat esittivät huomautuksensa väliintulokirjelmästä 2.8.2019.

21      Kantajat jättivät vastauskirjelmän 28.6.2019 ja EKP jätti vastauskirjelmän 21.8.2019.

22      Koska esittelevä tuomari sijoitettiin unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanon muuttamisen yhteydessä yhdeksänteen jaostoon, nyt käsiteltävä asia jaettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti kyseiselle jaostolle.

23      Unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla toisen jaoston ehdotuksesta siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

24      Unionin yleisen tuomioistuimen puheenjohtaja nimitti 25.2.2021 antamallaan päätöksellä uuden avustavan tuomarin ja jaoston puheenjohtajan täydentämään kokoonpanoa.

25      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja asianosaisten sekä väliintulijan lausumat kuultiin 26.2.2021 pidetyssä istunnossa.

26      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 26.2.2021 esittelevän tuomarin ehdotuksesta työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä EKP:tä vastaamaan kysymyksen ja toista asianosaista sekä väliintulijaa esittämään näkemyksensä. Tätä pyyntöä noudatettiin asetetuissa määräajoissa.

27      Unionin yleisen tuomioistuimen puheenjohtajan 12.8.2021 tekemällä päätöksellä käsiteltävä asia jaettiin uudelle esittelevälle tuomarille.

28      Tuomari Berken kuoltua 1.8.2021 tämän tuomion allekirjoittaneet kolme tuomaria jatkoivat asian käsittelyä työjärjestyksen 22 artiklan ja 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

29      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30      EKP vaatii komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee toista kantajaa

–        toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana siltä osin kuin se koskee kyseistä kantajaa

–        hylkää kanteen perusteettomana siltä osin kuin se koskee ensimmäistä kantajaa

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

A       Tutkittavaksi ottaminen

31      EKP väittää komission tukemana lähinnä, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se on nostettu toisen kantajan nimissä ja lukuun, koska tämä ei ole osoittanut, että sillä olisi henkilökohtainen ja erillinen intressi saada riidanalainen päätös kumottua ja että kyseinen päätös koskisi sitä suoraan ja erikseen.

32      Kantajat toteavat, että kanne on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin toinen kantaja, joka on ensimmäisen kantajan suora enemmistöosakas, on sen nostanut.

33      On muistettava tältä osin, että luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamista koskeva päätös ei koske suoraan luottolaitoksen, jota koskeva toimilupa on peruutettu, osakkeenomistajia (ks. vastaavasti tuomio 5.11.2019, EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym., C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P, EU:C:2019:923, 107–115 kohta ja tuomiolauselma).

34      Kuten EKP ja komissio ovat väittäneet, kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin toinen kantaja on sen nostanut.

B       Asiakysymys

35      Kantajat esittävät kanteen tueksi yksitoista kanneperustetta.

36      Ensimmäinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan ja hyvän hallinnon periaatteen rikkomista. Toinen kanneperuste koskee arviointivirhettä toimiluvan peruuttamista koskevan perusteen olemassaolon osalta. Kolmas kanneperuste koskee sitä, että EKP jätti käyttämättä harkintavaltaansa tai että se käytti tätä valtaa epäasianmukaisesti. Neljäs kanneperuste koskee merkityksellisten tosiseikkojen arvioimatta jättämistä ja sitä, ettei näitä tosiseikkoja tarkasteltu puolueettomasti ja objektiivisesti. Viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kanneperuste koskevat suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, nemo auditur ‑periaatteen loukkaamista, syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Yhdeksäs kanneperuste koskee asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan ja johdanto-osan 75 perustelukappaleen rikkomista ja harkintavallan väärinkäyttöä. Kymmenes kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien ja erityisesti oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista ja yhdestoista kanneperuste perusteluvelvollisuuden rikkomista.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan ja hyvän hallinnon periaatteen rikkomista

37      Kantajat väittävät, ettei EKP ole noudattanut asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan ja että se on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa salliessaan sen, että MFSA saattoi tosiasiassa peruuttaa toimiluvan säädettyä menettelyä noudattamatta 21. ja 22.3.2018 annetuilla päätöksillään, ja tyytyessään vahvistamaan MFSA:n ratkaisun.

38      Riidanalainen päätös on lainvastainen, koska siinä lähinnä pelkästään vahvistetaan MFSA:n toimesta tapahtuneet tosiseikat, eikä sitä voida pitää EKP:n todellisena päätöksenä.

39      EKP:n olisi pitänyt kantajien mukaan tässä yhteydessä puuttua asiaan asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja laadukkaiden valvontakäytäntöjen varmistamista koskevan velvollisuutensa nojalla erityisesti kyseisten vakavaraisuusvaatimusten, toimiluvan peruuttamispäätöksiä koskevan toimivallan jaon ja perustavanlaatuisten menettelysääntöjen – erityisesti sen, että jokaisen pankin on voitava käyttää pikemminkin omia tosiasiallisia edustajiaan sääntelyviranomaisessa kuin ”edustajia”, jotka ovat tämän viranomaisen valvonnassa olevia henkilöitä – noudattamisen takaamiseksi.

40      EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

41      On muistettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla EKP:llä on yksinomainen toimivalta hoitaa luottolaitosten toimilupien myöntäminen ja peruuttaminen erityisesti kaikkien luottolaitosten osalta, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

42      Asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdassa säädetään lisäksi, että EKP voi peruuttaa luottolaitoksen toimiluvan asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa omasta aloitteestaan kuultuaan sen osallistuvan jäsenvaltion kansallista toimivaltaista viranomaista, johon luottolaitos on sijoittautunut, tai sellaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ehdotuksesta.

43      Kuten asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 14 artiklan 5 kohdasta ilmenee, MFSA:lla ei ole toimivaltaa peruuttaa luottolaitoksen toimilupaa vaan ainoastaan ehdottaa tarvittaessa, että EKP peruuttaa sen.

44      Kuten edellä 8 ja 9 kohdassa on muistutettu, EKP on kuitenkin asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti päättänyt peruuttaa ensimmäisen kantajan toimiluvan MFSA:n ehdotuksesta.

45      On lisäksi todettava, että vaikka MFSA olisikin ylittänyt toimivaltansa ja tehnyt toimiluvan peruuttamista koskevan päätöksen, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tällaista päätöstä ei olisi pidettävä – toisin kuin päätöstä, joka oli 19.12.2018 annetun tuomion Berlusconi ja Fininvest (C‑219/17, EU:C:2018:1023) taustalla – menettelyn käynnistämistä, tutkintaa ja riidanalaisen päätöksen sitomatonta päätösehdotusta koskevana toimena eikä se siten olisi omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.12.2018, Berlusconi ja Fininvest, C‑219/17, EU:C:2018:1023, 44 kohta).

46      Koska MFSA:n päätökset maksujen keskeyttämisestä ja toimivaltaisen henkilön nimittämisestä, jotka on mainittu edellä 6 ja 7 kohdassa, eivät ole menettelyn käynnistämistä, tutkintaa ja riidanalaisen päätöksen sitomatonta päätösehdotusta koskevia toimia, niiden mahdollinen lainvastaisuus ei myöskään ole omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen.

47      Kyseiset MFSA:n päätökset, vaikka ne koskevat samaa tilannetta, ovat nimittäin sellaisia päätöksiä, joita ei ole tehty asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

48      Kantajien väitteiden perusteella ei näin ollen voida katsoa, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä olisi rikottu asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohtaa.

49      Toiseksi kantajien väitteen osalta, jonka mukaan EKP:n olisi pitänyt puuttua asiaan asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla, on muistettava, että tämän säännöksen perusteella, mikäli se on laadukkaiden valvontakäytäntöjen johdonmukaisen soveltamisen kannalta tarpeen, EKP voi omasta aloitteestaan päättää itse käyttää suoraan kaikkia asiaan kuuluvia toimivaltuuksia yhden tai useamman luottolaitoksen osalta.

50      Asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan b alakohdassa annetaan EKP:lle mahdollisuus omasta aloitteestaan päättää itse käyttää suoraan kaikkia asiaan kuuluvia toimivaltuuksia luottolaitoksen osalta mutta ei kuitenkaan aseteta sille velvollisuutta valvoa suoraan luottolaitosta.

51      Tästä seuraa, että EKP voi päättää puuttua asiaan asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla, jos ja kun se katsoo, että sen asiaan puuttuminen on tarpeen sen välttämiseksi, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset soveltavat laadukkaita valvontakäytäntöjä epäjohdonmukaisesti.

52      Koska kantajat eivät ole osoittaneet, että se, ettei EKP puuttunut tilanteeseen, olisi käsiteltävässä asiassa johtanut laadukkaiden valvontakäytäntöjen epäjohdonmukaiseen soveltamiseen, EKP:tä ei voida pätevästi moittia siitä, ettei se puuttunut asiaan asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla ja väitetyn laadukkaiden valvontakäytäntöjen varmistamista koskevan velvollisuutensa nojalla.

53      Tästä seuraa, että se, että EKP ei päättänyt itse suoraan valvoa ensimmäistä kantajaa, ei ole omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen

54      Edellä esitetyn perusteella kantajien väitteiden nojalla ei voida katsoa, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä olisi rikottu asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 5 kohdan c alakohtaa.

55      Kantajat tyytyvät väittämään kolmanneksi siltä osin kuin on kyse hyvää hallintoa koskevan periaatteen loukkaamisesta, että salliessaan sen, että MFSA saattoi tosiasiassa peruuttaa toimiluvan säädettyä menettelyä noudattamatta, EKP on loukannut niiden oikeutta saada asiansa käsiteltyä puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa määräajassa.

56      Koska kantajat eivät esitä hyvää hallintoa koskevan periaatteen loukkaamista koskevan väitteensä tueksi erityisiä perusteluja ja tyytyvät vain viittaamaan tähän periaatteeseen, on todettava, että tämä väite on jätettävä tutkimatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan oikeuskäsittelyihin unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan perusteella.

57      Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

2.     Toinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä toimiluvan peruuttamista koskevan perusteen olemassaolon osalta

58      Kantajat väittävät lähinnä, että riidanalaista päätöstä rasittaa arviointivirhe, koska EKP on perustellut toimiluvan peruuttamista Sadria koskevalla syytekirjelmällä, joka liittyy talousrikoksiin.

59      Kantajat toteavat tältä osin, ettei EKP voinut nojautua pelkkään Yhdysvaltain viranomaisten antamaan lehdistötiedotteeseen, varsinkaan koska tässä lehdistötiedotteessa täsmennettiin, että kaikkia sen sisältämiä tosiseikkoja koskevia toteamuksia oli pidettävä luonteeltaan väitteinä.

60      Kantajat katsovat lisäksi, ettei EKP ole tutkinut kyseisessä syytekirjelmässä kuvattuja tosiseikkoja eikä todennut niiden olevan yleisluonteisia. Ne väittävät erityisesti, ettei EKP ole ottanut huomioon sitä, että kyse oli syytteestä, joka koski Yhdysvaltain Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan asettamia sanktioita koskevien sääntöjen rikkomista, vaikka moitittu toiminta ei ollut lainvastaista unionin oikeuden kannalta.

61      EKP ja komissio kiistävät tämän väitteen.

62      On muistutettava oikeussäännöistä, joita sovelletaan toimiluvan peruuttamiseen, ja riidanalaisen päätöksen perusteluista, jotka koskevat toimiluvan peruuttamisen perusteiden olemassaoloa, ja tarkistettava, onko EKP tältä osin tehnyt arviointivirheen, kuten kantajat väittävät.

63      Koska osakkeenomistaja ja luottolaitos ovat ensinnäkin kaksi erillistä oikeussubjektia, on tarkistettava aluksi, voiko luottolaitoksen osakkeenomistajaa koskeva seikka olla merkityksellinen siltä osin kuin on kyse tämän laitoksen vakavaraisuusvalvontaa koskevasta päätöksestä, kuten sen toimiluvan peruuttamisesta.

64      On muistettava tältä osin aluksi, että asetuksen N:o 1024/2013, joka annettiin luottolaitosten toiminnan turvallisuuden ja vakauden sekä rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa (tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohta), 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että EKP:llä on toimivalta luottolaitosten toimilupien myöntämiseen ja peruuttamiseen asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa.

65      Kuten asetuksen N:o 1024/2013 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa täsmennetään, ennakkoluvan saaminen luottolaitoksen toiminnan aloittamiseksi on keskeinen vakavaraisuuden valvontatekniikka, jolla varmistetaan, että näitä toimintoja harjoittavat ainoastaan sellaiset toimijat, joilla on vakaa taloudellinen perusta, organisaatio, joka pystyy selviämään talletusten vastaanottoon ja luotonantoon liittyvistä erityisistä riskeistä, ja näiden tehtävien hoitamiseen sopivat johtajat.

66      Asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan sille annettujen tehtävien hoitamiseksi ja korkealaatuisen valvonnan varmistamiseksi EKP:n on lisäksi sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi.

67      On todettava seuraavaksi yhtäältä, että oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jos ne eivät ole vakuuttuneita osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi, kun otetaan huomioon tarve varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, erityisesti jos tämän direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet eivät täyty.

68      Direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdassa säädetään perusteista, jotka luottolaitoksen määräosuuden hankkijaehdokkaan on täytettävä, jotta sitä voitaisiin pitää sopivana luottolaitoksen järkevän ja vakaan hoidon tavoitteen varmistamiseksi ja ottaen huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus luottolaitokseen. Näihin perusteisiin kuuluu erityisesti mainetta koskeva peruste.

69      Direktiivin 2013/36 23 artiklassa säädetty mainetta koskeva peruste on sisällytetty Maltan lainsäädännössä pankkilain (Banking Act, Maltan lakien 371 luku) 13 A §:n 9 momenttiin, jossa käytetään samaa sanamuotoa kuin direktiivissä.

70      Direktiivin 2013/36 18 artiklan nojalla toimivaltaiset viranomaiset voivat toisaalta peruuttaa myönnetyn toimiluvan, kun luottolaitos ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä.

71      Kun edellä 64–70 kohdassa mainittuja säännöksiä luetaan yhdessä, tästä seuraa, että kriteereitä, jotka hankkijaehdokkaiden on täytettävä voidakseen hankkia määräosuuden – mukaan lukien mainetta koskeva kriteeri – sovelletaan osakkeenomistajien sopivuuden arvioinnissa, joka tehdään luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisen yhteydessä.

72      Tästä seuraa, että toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan, jos ottaen huomioon tarve varmistaa tämän laitoksen järkevä ja vakaa hoito sekä turvata rahoitusjärjestelmän vakaus unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa kyseiset viranomaiset eivät ole vakuuttuneita osakkeenomistajien tai jäsenten, jotka käyttävät vaikutusvaltaa tämän laitoksen osalta, sopivuudesta, erityisesti niiden hyvän maineen puuttumisen vuoksi.

73      On todettava toiseksi, että maineen käsite on määrittelemätön oikeudellinen käsite. Direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdassa ei nimittäin ole tämän käsitteen tyhjentävää määritelmää tai luetteloa toimintatavoista, jotka ovat omiaan kuulumaan tämän käsitteen soveltamisalaan. Tämä merkitsee sitä, että toimivaltaiset viranomaiset tutkivat tapauskohtaisesti, täyttyykö mainetta koskeva kriteeri luottolaitoksen määräosan hankkijaehdokkaan osalta ottaen huomioon kaikki merkitykselliset seikat, tämän kriteerin taustalla olevat syyt ja tavoitteet, jotka tällä kriteerillä pyritään saavuttamaan. Oikeusvarmuuden periaate ei ole siten esteenä sille, että näillä viranomaisilla on harkintavaltaa kyseisen kriteerin soveltamisessa.

74      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C‑17/03, EU:C:2005:362, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Euroopan pankkiviranomaisen (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien määräosuuksien hankintaan ja lisäämiseen rahoitusalalla sovellettavaa toiminnan vakauden arviointia koskevien yhteisten ohjeiden 10.9 kohdassa todetaan tältä osin ensinnäkin, että hankkijaehdokasta olisi pidettävä hyvämaineisena, jos ei ole olemassa seikkoja, jotka tukevat päinvastaista tulkintaa, eikä kohteen valvojalla ole perusteltua syytä epäillä ehdokkaan hyvämaineisuutta ja toisaalta kaikki arviointiin saatavissa olevat asianmukaiset tiedot olisi otettava huomioon.

76      On todettava toiseksi, että nykykielessä maineella viitataan henkilön, joka noudattaa normeja ja käytännesääntöjä, ominaisuuteen, sekä käsitykseen, joka yleisöllä on tästä henkilöstä näiden normien ja käytännesääntöjen noudattamisen ja hänen käyttämisensä osalta.

77      Maine ei siten riipu pelkästään henkilön käyttäytymisestä vaan myös käsityksestä, joka muilla on tästä käyttäytymisestä.

78      On muistettava kolmanneksi, että luottolaitosten osakkeenomistajien maineen arvioinnilla pyritään takaamaan näiden laitosten järkevä ja vakaa hoito, varmistamaan, että luottolaitoksen omistajat ovat edelleen soveltuvia ja taloudellisesti vakaita, ja näin ollen edistämään rahoitusjärjestelmän toiminnan turvallisuutta ja vakautta unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa (asetuksen N:o 1024/2013 johdanto-osan 16, 17 ja 22 perustelukappale).

79      Näiden säännösten, joihin direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohta kuuluu, tavoitteiden saavuttaminen riippuu kuitenkin läheisesti yleisön ja pankkimarkkinoiden toimijoiden luottamuksesta näihin luottolaitoksiin. Tällaisen luottamuksen menettäminen voi vaarantaa näiden laitosten rahoituksen ja aiheuttaa näin ollen riskin kyseisen laitoksen lisäksi myös rahoitusjärjestelmälle unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

80      On katsottava näin ollen, että luottolaitosten osakkeenomistajien mainetta on arvioitava ottaen huomioon, onko heidän käyttäytymisensä sovellettavien lakien ja määräysten mukaista, sekä yleisön ja rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käsitys tästä käyttäytymisestä ja heidän maineestaan.

81      On muistettava kolmanneksi, että EKP katsoi riidanalaisessa päätöksessä, ettei ensimmäinen kantaja enää täyttänyt luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan saamisen edellytyksiä ja ettei tämä tilanne ollut korjattavissa sen maineelle ja liiketoimintamallille aiheutuneen peruuttamattoman vahingon vuoksi.

82      EKP muistutti aluksi, että Sadrilla oli välillisesti hallussaan kaikki ensimmäisen kantajan osakkeet ja äänioikeudet.

83      EKP totesi seuraavaksi, että Maltan oikeusministeriön 19.3.2018 antamasta lehdistötiedotteesta ilmeni, että Sadr oli pidätetty Yhdysvalloissa kuuden syytteen nojalla, jotka koskivat hänen väitettyä osallistumistaan järjestelyyn, jolla 115 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD), jotka oli maksettu asuinkorttelin rahoittamiseksi Venezuelassa, oli suunnattu iranilaisten henkilöiden ja yritysten hyväksi, ja että hänet oli vapautettu takuita vastaan passin ja matkustusasiakirjojen luovuttamisen jälkeen mutta kuitenkin asetettu elektroniseen valvontaan.

84      EKP totesi lisäksi, että kyseinen syytekirjelmä herätti suurta huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja johti kielteisten lehtiartikkelien laatimiseen ensimmäisestä kantajasta, mikä johti sen maineen vakavaan vahingoittumiseen erityisesti Yhdysvaltain New Yorkin eteläisen alueen piirisyyttäjän esittämien väitteiden vuoksi, joiden mukaan tietyillä varoilla, jotka oli käytetty ensimmäisen kantajan perustamiseen ja rahoittamiseen vuonna 2013, oli lainvastainen alkuperä, joka liittyi Venezuelan projektiin.

85      EKP katsoi näin ollen lähinnä – ottaen huomioon syyttömyysolettama ja se, että Sadria koskevat syytteet olivat pelkkiä väitteitä – että syytteen nostaminen häntä vastaan oli omiaan aiheuttamaan vakavia epäilyjä hänen luotettavuudestaan ensimmäisen kantajan osakkeenomistajana.

86      EKP täsmensi myös, että edellä 75 kohdassa mainittujen yhteisten ohjeiden mukaan osakkeenomistajan luotettavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ja että se voidaan kyseenalaistaa paitsi lopullisen tuomion johdosta, myös huomioon ottaen kaikki muut uskottavista ja luotettavista lähteistä saadut tiedot. Käynnissä olevilla rikosoikeudellisilla menettelyillä, erityisesti siltä osin kuin on kyse osallistumisesta tiettyihin rikoksiin, kuten petoksiin tai talousrikoksiin, rahanpesu mukaan lukien, voi olla vaikutusta kyseisen henkilön maineen ja näin ollen valvonnan kohteena olevan luottolaitoksen osalta.

87      EKP lisäsi, että käsiteltävässä asiassa ensimmäisen kantajan osakaskunnan rakenne oli erityisen merkityksellinen, koska tässä rakenteessa Sadr oli lopullisena ja ainoana osakkeenomistajana ja ensimmäinen kantaja oli hänen määräysvallassaan.

88      Koska Sadr, jolla oli määräosuuden omistajana määräysvalta ensimmäiseen kantajaan, ei enää ollut EKP:n mukaan direktiivin 2013/36 14 artiklan 2 kohdassa ja 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa eikä kansallisissa säännöksissä, joilla nämä säännökset oli saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, edellytetyllä tavalla sopiva, EKP päätteli tästä, että oli syytä katsoa, ettei tämä kantaja enää täyttänyt edellytyksiä, joilla toimilupa oli hänelle myönnetty.

89      EKP yksilöi lisäksi pääosin perusteet, joiden nojalla syytteiden olemassaoloa oli pidettävä riittävänä kyseisen osakkeenomistajan sopivuuden kyseenalaistamiseksi vakavaraisuusvalvonnan yhteydessä, jossa – toisin kuin rikosoikeudellisessa menettelyssä – pyritään ennakoimaan ja ehkäisemään riskejä eikä rankaisemaan henkilöitä.

90      EKP:n mukaan vakavaraisuusvalvonta nimittäin edellyttää ennakoimista ja se huomioon ottamista, että rahoitusmarkkinat ovat riippuvaisia yleisön luottamuksesta rahoitusmarkkinoiden toimijoihin, joten Sadria koskevien syytteiden huomioon ottaminen oli perusteltua. Se katsoi nimittäin, että tämä syyte kyseenalaisti suoraan ensimmäisen kantajan ainoan osakkeenomistajan maineen yleisön näkökulmasta, vaikka lopullista tuomiota ei ollut annettu.

91      Näin on erityisesti siksi, että kyseisillä syytteillä on käsiteltävässä asiassa vaikutusta ensimmäisen kantajan itsensä maineeseen, mikä on johtanut kielteiseen asenteeseen markkinoilla, joka ilmenee syytetoimien aloittamisen jälkeen esitetyistä lukuisista talletusten nostopyynnöistä, jotka vastasivat enemmän kuin 40 prosenttia kyseisen kantajan taseessa olevista talletuksista, mutta myös kirjeenvaihtajapankkisuhteiden päättymisestä.

92      Sadria koskeva syyte oli lisäksi yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat Maltan koko pankkisektorin riskisuhteen heikentymiseen, jonka luottoluokituslaitos oli todennut ja joka ilmeni muun muassa tämän luottoluokituslaitoksen arviointiraportin viittauksista näihin syytteisiin.

93      EKP on lisäksi yhtäältä nojautunut ensimmäisen kantajan suurimman lainanottajan kirjeeseen, jossa vaaditaan sen lainasopimuksen – joka vastasi 90 prosenttia tämän kantajan lainasopimuksista ja oli siksi sen pääasiallisena tulonlähteenä – ennenaikaista päättämistä.

94      EKP on toisaalta ottanut huomioon sen, että jäljelle jäävistä lainasopimuksista, jotka vastasivat 10 prosenttia kaikista lainasopimuksista ja koskivat viittä lainaa, kolmen osalta lainanottajat eivät enää maksaneet pääoman lyhennystä ja korkoja ja kaksi muuta olivat vaatineet lainasopimuksen ennenaikaista päättämistä.

95      Riidanalaista päätöstä on siten nimenomaisesti perusteltu edellä 81–94 kohdassa esitetyillä eri syillä, jotka asettivat kyseenalaiseksi tämän luottolaitoksen järkevää ja vakaata hoitoa sekä rahoitusjärjestelmän vakautta unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa koskevan tavoitteen turvaamisen.

96      On arvioitava tässä yhteydessä neljänneksi, onko käsiteltävässä asiassa osakkeenomistajan, jolla oli välillinen määräysvalta ensimmäisen kantajan osalta, kyseinen syytteeseen asettaminen varsin vakavista talousrikoksista kolmannen maan oikeuden nojalla omiaan vaikuttamaan sen maineeseen siten, että se on asettanut kyseenalaiseksi tämän laitoksen taloudellisen tilanteen ja rahoitusjärjestelmän vakauden unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

97      Kantajien väitteen osalta, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on arviointivirhe siltä osin kuin EKP on nojautunut toimiluvan peruuttamisessa Sadria koskevaan syytekirjelmään, joka liittyy talousrikoksiin, on todettava ensinnäkin, että EKP on katsonut, että tämä syyte oli omiaan johtamaan epäilyksiin tämän osakkeenomistajan, jolla oli määräosuus luottolaitoksesta, maineen ja soveltuvuuden osalta direktiivin 2013/36 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja näin ollen tämän laitoksen järkevän ja vakaan hoidon osalta.

98      On todettava myös, että EKP on korostanut, että ottaen huomioon pankkimarkkinoiden, jotka ovat läheisesti riippuvaisia tallettajien ja luottolaitoksen yhteistyökumppaneiden sekä laajemmin yleisön luottamuksesta, erityispiirteet tällaisten epäilysten oli katsottava olevan riittäviä sen oikeuttamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät toimiin, joilla pyritään rajoittamaan tällaisten syytteiden vaikutusta kyseisen luottolaitoksen hoitoon ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

99      Peruuttamispäätöstä on perusteltu erityisesti konkreettisilla kielteisillä vaikutuksilla, joita osakkeenomistajaa, jolla on välillisesti määräysvalta ensimmäiseen kantajaan, koskevalla syytekirjelmällä oli tämän osakkeenomistajan ja tämän kantajan maineeseen, yleisön niitä koskevaan luottamukseen ja näin ollen tämän luottolaitoksen järkevään hoitoon ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

100    EKP on yksilöinyt näistä vaikutuksista syytekirjelmän vuoksi esitetyt lukuisat talletusten nostopyynnöt, jotka vastasivat yli 40 prosenttia ensimmäisen kantajan taseessa olevista talletuksista, kirjeenvaihtajapankkisuhteiden päättymisen ja sen, että tämän kantajan pääasialliset lainanottajat päättivät lainasopimukset, mutta myös Maltan koko pankkisektorin riskisuhteen heikentymisen, jonka luottoluokituslaitos oli todennut.

101    On todettava tältä osin, että ellei osakkeenomistajan, jolla on välillisesti hallussaan määräosuus luottolaitoksesta, syytteeseenpano olisi yksistään riittävää hänen maineensa kyseenalaistamiseksi, yleisön ja tämän luottolaitoksen asiakkaiden sekä yhteistyökumppaneiden tätä mainetta koskeva kielteinen käsitys, joka johtuu tällaisesta syytteestä – edellyttäen, että se perustuu konkreettisiin seikkoihin – voi oikeuttaa kyseisen laitoksen toimiluvan peruuttamisen, jos se on omiaan vaarantamaan kyseisen laitoksen ja pankkimarkkinat kokonaisuudessaan.

102    Koska on tärkeää, että yleisö luottaa pankkimarkkinoiden toimijoihin, on nimittäin vakavaraisuusvalvonnan tavoitteiden kannalta perusteltua ottaa huomioon yleisön käsitys, joka koskee syytteeseen asetetun osakkeenomistajan mainetta, sillä tällä valvonnalla pyritään edistämään rahoitusjärjestelmän vakauden tavoitteen saavuttamista unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

103    Kantajien väitteen osalta, joka koskee sitä, ettei EKP ole ottanut huomioon syytekirjelmän vaikutusta ensimmäisen kantajan järkevään ja vakaaseen hoitoon, on täsmennettävä toiseksi, että markkinoiden käsitys maineesta on tekijä, joka on määritettävä yksittäistapauksen objektiivisten olosuhteiden perusteella.

104    On korostettava tältä osin, etteivät kantajat ole kiistäneet sitä, että ensimmäisen kantajan pääosakasta koskevalla syytteellä on ollut kielteinen vaikutus Maltan koko pankkisektorin riskisuhdetta koskevaan luottoluokituslaitoksen arviointiin ja että se on johtanut talletusten nostopyyntöihin ja kirjeenvaihtajapankkisuhteiden päättymiseen sekä siihen, sen suurimmat lainanottajat päättivät lainasopimukset.

105    Kantajat väittävät pelkästään, että kyseisellä syytekirjelmällä on ollut rajoitettu vaikutus ja että talletusten nostopyynnöt olivat varsin rajallisia.

106    Todisteista, jotka EKP esitti unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimen johdosta antamassaan vastauksessa, ilmenee kuitenkin, että ensimmäisen kantajan tilanne oli selvästi heikentynyt Sadrin syytteeseenpanon jälkeen.

107    Kuten riidanalaisessa päätöksessä on todettu ja mistä on osoituksena myös – kuten EKP on esittänyt – suurimman lainanottajan vaatimus lainasopimuksen päättämisestä mutta myös MFSA:n ensimmäiselle kantajalle antama lupa hyväksyä tämän lainan ennenaikainen takaisinmaksu, tämä kantaja oli menettänyt suurimman osan lainasalkustaan ja näin ollen kykynsä tuottaa tuloa.

108    Kuten riidanalaisessa päätöksessä on todettu ja mistä ovat osoituksena – kuten EKP on esittänyt – useiden tallettajien esittämät tilien sulkemista ja niillä olevien varojen siirtämistä koskevat pyynnöt, tallettajat olivat lisäksi esittäneet ensimmäiselle kantajalle huomattavia nostopyyntöjä.

109    Johdon jäsenet olivat myös tunnustaneet toimivaltaiselle henkilölle 10.5.2018 osoittamaan kirjeessä ensimmäisen kantajan pääomitusta ja likviditeettiä koskevat ongelmat sekä kolmen tallettajan tekemät talletusten nostopyynnöt, jotka EKP on esittänyt. Tässä kirjeessä johtajat ennakoivat jopa talletusten maksamista takaisin kaikille tallettajille kohtuullisessa määräajassa.

110    Vaikka oletettaisiin, kuten kantajat väittävät, että talletusten nostot olivat rajallisempia, kuin mitä EKP on arvioinut, muut yksilöidyt vaikutukset riittävät joka tapauksessa osoittamaan, että kyseisellä syytekirjelmällä, siltä osin kuin se vahingoitti ensimmäisen kantajan ainoan osakkeenomistajan mainetta yleisön näkökulmasta, on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia tämän kantajan järkevän hoidon osalta ja rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

111    Koska Sadria koskeva syyte vaikutti hänen henkilökohtaiseen maineeseensa ja ensimmäisen kantajan, jonka ainoa osakkeenomistaja hän oli, maineeseen sekä aiheutti monia kielteisiä vaikutuksia, jotka asettivat kyseenalaiseksi rahoitusjärjestelmän vakauden unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa, kantajien väite, joka koskee sitä, ettei EKP ole ottanut huomioon kyseisen syytekirjelmän vaikutusta tämän kantajan järkevän ja vakaan hoidon kannalta, on näin ollen myös hylättävä.

112    Kuten edellä 99–111 kohdassa esitetystä ilmenee, EKP nimittäin nojautui useisiin seikkoihin ja kielteisiin vaikutuksiin, jotka johtuivat kyseisestä syytekirjelmästä ja joista ilmenee objektiivisesti, että tämän kirjelmän vuoksi asiakkailla oli kielteinen käsitys ensimmäisen kantajan osakkeenomistajan maineesta eikä heillä ollut luottamusta tähän kantajaan, ja jotka vaaransivat tämän kantajan sekä rahoitusjärjestelmän unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

113    Ottaen näin ollen huomioon luottolaitosten järkevän ja vakaan hoidon varmistamisen ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamisen tarpeen unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa EKP ei näin ollen tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että Sadrin syytteeseenpanon ja ensimmäisen kantajan tallettajien ja lainanottajien tästä johtuvan hänen mainettaan koskevan käsityksen vuoksi – joka aiheutti huomattavia kielteisiä vaikutuksia tämän kantajan tilanteeseen – tämän osakkeenomistajan hyvän maineen puuttuminen pankkimarkkinoiden näkökulmasta oikeutti tämän kantajan luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisen.

114    Kantajien väitteen osalta, jonka mukaan EKP:n olisi pitänyt tarkastella kyseisessä syytekirjelmässä moitittua toimintaa ja tosiseikkoja, on todettava kolmanneksi yhtäältä, ettei EKP:llä ole valtuuksia rikostutkinnan suorittamiseen eikä se voi puuttua niiden viranomaisten toimintaan, joilla on tällaiset valtuudet. Se, että EKP:n edellytettäisiin tarkistavan syytekirjelmän tosiseikat ennen toimien toteuttamista, joilla pyritään rajoittamaan niitä riskejä, joita markkinoille aiheutuu luottolaitoksesta – jonka osakkeenomistaja on asetettu syytteeseen talousrikoksiin liittyvien epäilysten vuoksi, joista on jo alkanut aiheutua kielteisiä vaikutuksia – olisi toisaalta vastoin asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan sekä direktiivin 2013/36 14 artiklan 2 kohdan ja 23 artiklan tavoitetta, joka edellyttää nopeita ja tehokkaita ennakoivia toimia.

115    On korostettava tältä osin, että kantajat eivät kiistä tosiseikkoja, jotka ovat syytekirjelmän taustalla, vaan väittävät ainoastaan, että ne eivät ole lainvastaisia unionin oikeuden mukaan ja että on epäilyksiä siitä, ovatko ne lainvastaisia kyseisen kolmannen maan oikeuden mukaan.

116    Ottaen kuitenkin huomioon jo ilmenneet konkreettiset kielteiset vaikutukset ensimmäisen kantajan ja Maltan pankkisektorin osalta, EKP:tä ei voida pätevästi moittia siitä, ettei se ole ottanut huomioon sitä, että kyseinen syytekirjelmä koski Yhdysvaltain Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan asettamia sanktioita koskevien sääntöjen rikkomista – vaikka moitittu toiminta ei mahdollisesti ollut lainvastaista unionin oikeuden näkökulmasta – tai sitä, että kyse oli puhtaasti teknisistä rikkomuksista, joiden osalta oli yhä epäilyksiä.

117    Vaikka oletettaisiin, että toiminta, joka oli Sadria vastaan Yhdysvalloissa nostetun syytteen perusteena, ei olisi lainvastaista unionin oikeuden mukaan tai edes kyseisen kolmannen valtion oikeuden mukaan, kyseisen syytekirjelmän mukaisten syytteiden perusteltavuutta ei nimittäin ole, kuten EKP toteaa riidanalaisen päätöksen sivulla 8, pidettävä tärkeimpänä seikkana – eikä se edes kuulu EKP:n toimivaltaan – vaan näiden syytteiden vaikutuksia Sadrin maineeseen, ensimmäisen kantajan tilanteeseen ja pankkimarkkinoihin kokonaisuudessaan.

118    EKP on nimittäin arvioinut ensimmäisen kantajan osakkeenomistajan mainetta yleisön näkökulmasta ja kyseiset toimijat ovat reagoineet tämän osakkeenomistajan syytteeseenpanoon ottamatta huomioon sitä, onko se perusteltua kyseisen kolmannen valtion oikeuden tai unionin oikeuden mukaan.

119    On kuitenkin niin, että tällaisessa tilanteessa EKP:n tehtävänä on ottaa tarvittaessa huomioon kaikki hallinnollisessa menettelyssä esitetyt seikat, jotka ovat omiaan osoittamaan, ettei tällaisilla syytteillä ole vaikutusta kyseisen laitoksen maineeseen tai hoitoon, mikä voisi mahdollisesti johtua näiden syytteiden väärinkäyttöä merkitsevästä luonteesta tai siitä, että ne ovat täysin perusteettomia.

120    Samoista syistä – ja toisin kuin kantajat väittävät – ei voida neljänneksi myöskään katsoa, että EKP olisi riidanalaisen päätöksen tehdessään tunnustanut tai pannut täytäntöön Yhdysvaltain asettamat pakotteet Iranin kanssa kauppaa käyviä toimijoita vastaan tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta 22.11.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2271/96 (EYVL 1996, L 309, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksen (EY) N:o 2271/96 liitteen muuttamisesta 6.6.2018 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/1100 (EUVL 2018, L 199I, s. 1), 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

121    Kantajat väittävät viidenneksi, että riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt vaikutukset eivät ole johtuneet pelkästään kyseisestä syytekirjelmästä vaan myös MFSA:n vakavaraisuusvalvontaa koskevista toimista, jotka toteutettiin tämän syytekirjelmän johdosta.

122    MFSA:n toimien vaikutuksesta riippumatta EKP:tä ei voida kuitenkaan pätevästi moittia siitä, että se on tehnyt johtopäätöksen ensimmäisen kantajan hoitoa ja pankkimarkkinoita koskevista kielteisistä vaikutuksista, jotka olivat jo ilmenneet kyseisen syytekirjelmän vuoksi, peruuttaessaan tämän kantajan toimiluvan.

123    On kuudenneksi merkityksetöntä, toisin kuin kantajat ovat katsoneet, ettei Sadrilla väliaikaisesti ollut todennäköistä vaikutusvaltaa riidanalaisen päätöksen tekemisen hetkellä MFSA:n toteuttamien vakavaraisuusvalvontaa koskevien toimien johdosta, koska hänen äänioikeuksiensa käyttö oli keskeytetty.

124    MFSA:n toteuttamat toimet eivät nimittäin olleet niiden väliaikaisuuden vuoksi omiaan poistamaan pysyvästi kyseisen osakkeenomistajan vaikutusta ensimmäisen kantajan hoitoon.

125    Riidanalaista päätöstä ei ole myöskään perusteltu ainoastaan sillä, että kyseinen osakkeenomistaja voisi vaarantaa ensimmäisen kantajan hoidon, vaan myös sillä, että kyseisestä syytekirjelmästä oli jo aiheutunut konkreettisia kielteisiä vaikutuksia tämän kantajan maineen ja järkevän hoidon osalta riippumatta tämän osakkeenomistajan päätöksistä.

126    Kantajien väite, jonka mukaan EKP ei ole ottanut huomioon sitä, että koska kyseisen osakkeenomistajan todennäköinen vaikutus ensimmäiseen kantajaan oli poistettu, hänen maineellaan ei olisi merkitystä, on näin ollen hylättävä.

127    Ottaen seitsemänneksi huomioon ensimmäiseen kantajaan kohdistuneet konkreettiset kielteiset vaikutukset, jotka on yksilöity riidanalaisessa päätöksessä, kantajien väitteet, joiden mukaan Sadria koskevat syytteet eivät liittyneet kyseiseen kantajaan ja merkitykselliset tosiseikat olivat tapahtuneet ennen sen perustamista, on hylättävä tehottomina.

128    Kahdeksanneksi kantajien väite, jonka mukaan talletusten nostamista koskeva viittaus on merkityksetön, koska toimiluvan peruuttaminen liittyi osakkeenomistajan, jolla oli välillinen määräysvalta ensimmäisen kantajan osalta, sopivuuden arviointiin eikä likviditeetin puuttumiseen tai omien varojen riittämättömyyteen, ei voi menestyä, koska näiden nostojen on katsottu olleen konkreettisia kielteisiä seurauksia ensimmäisen kantajan mainetta ja hoitoa koskevista ongelmista, jotka ovat aiheutuneet tätä välillistä osakkeenomistajaa koskevasta syytekirjelmästä, eikä maksuvalmiuden vaarantumisesta tai omien varojen riittämättömyydestä.

129    Kuten edellä 71 kohdassa on todettu ja toisin kuin kantajat ovat väittäneet, yhdeksänneksi direktiivin 2013/36 14 artiklan 2 kohdan nojalla, luettuna yhdessä sen 18 artiklan 2 kohdan kanssa, kriteereitä, joita käytetään arvioitaessa sitä, voidaanko määräosuuden hankkiminen luottolaitoksesta hyväksyä, voidaan soveltaa arvioitaessa luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan myöntämistä tai peruuttamista.

130    EKP:tä ei voida näin ollen pätevästi moittia siitä, että se on nojautunut maineen käsitteen tulkinnassa päättelynsä tueksi EPV:n määräosuuksien hankintaa koskeviin ohjeisiin.

131    Edellä 130 kohdassa tarkoitetuista säännöksistä tai direktiivin 2013/36 säännöksistä ei kuitenkaan ilmene, että toimiluvan peruuttamista koskevassa menettelyssä olisi noudatettava samoja vaatimuksia kuin määräosuuksien hyväksymistä koskevassa menettelyssä.

132    Toisin kuin kantajat ovat väittäneet, riidanalaisessa päätöksessä ei siten ole virhettä siltä osin kuin se on tehty toimiluvan peruuttamista koskevassa menettelyssä, jossa ei ole noudatettu varsinkaan määräaikojen osalta vaatimuksia, jotka koskevat määräosuuksien hyväksymismenettelyä, koska näitä vaatimuksia ei ole sovellettava analogisesti toimiluvan peruuttamismenettelyssä, jonka osalta ei ole säädetty tällaisista vaatimuksista.

133    Kaikkien riidanalaisessa päätöksessä yksilöityjen seikkojen perusteella, jotka koskevat yhtäältä ensimmäisen kantajan osakkeenomistajan hyvän maineen puuttumista erityisesti asianomaisen yleisön häntä koskevan käsityksen vuoksi ja toisaalta tästä käsityksestä kyseiselle kantajalle aiheutuneita kielteisiä vaikutuksia, kantajien väitteet, joiden mukaan riidanalaista päätöstä rasittaa arviointivirhe, koska EKP on nojautunut toimiluvan peruuttaessaan Sadrin koskevaan syytekirjelmään, joka liittyi talousrikoksiin, on näin ollen hylättävä.

134    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

3.     Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että EKP on jättänyt käyttämättä harkintavaltaansa tai on käyttänyt tätä valtaa epäasianmukaisesti

135    Kantajat väittävät, että riidanalainen on päätös virheellinen, koska EKP ei ole käyttänyt harkintavaltaansa tai on käyttänyt sitä epäasiamukaisesti.

136    Kantajat toteavat, että toimiluvan peruuttamista koskeva EKP:n päätös merkitsee, että se katsoi, ettei sillä ollut harkintavaltaa ja että se tyytyi vahvistamaan tapahtuneet tosiseikat, jotka johtuivat MFSA:n toimista, ja että EKP on muuttanut kantaansa katsottuaan aluksi, ettei toimiluvan peruuttaminen ollut perusteltua.

137    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

138    On todettava tältä osin aluksi, että sitä, että EKP on päättänyt peruuttaa toimiluvan, ja sitä, että se on noudattanut MFSA:n ehdotusta, ei voida pitää osoituksena siitä, ettei EKP olisi käyttänyt harkintavaltaa.

139    On todettava seuraavaksi, että EKP on tehnyt, kuten riidanalaisen päätöksen sivuilta 5–12 ilmenee, oman yksityiskohtaisen arviointinsa ensimmäisen kantajan tilanteesta eikä se ole ainoastaan tehnyt johtopäätöksiä MFSA:n päätöksistä.

140    EKP:tä ei voida näin ollen pätevästi moittia siitä, toisin kuin kantajat väittävät, että se olisi vahvistanut tapahtuneet tosiseikat, jotka johtuivat MFSA:n toimista, ja ettei se olisi käyttänyt harkintavaltaansa.

141    Vaikka oletettaisiin lopuksi, että EKP olisi muuttanut kantaansa hallinnollisen menettelyn aikana, tällainen seikka ei ole omiaan osoittamaan, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa tai että se on käyttänyt sitä epäasianmukaisesti.

142    Se, että EKP on harkinnut erilaisia ratkaisuja, jos tämä oletetaan näytetyksi toteen, puoltaa sitä vastoin pikemminkin sitä, että se on tosiasiallisesti suorittanut arvioinnin eikä ole tyytynyt tekemään johtopäätöksiä MFSA:n päätöksistä.

143    Kantajat eivät näin ollen ole osoittaneet, että EKP ei ole käyttänyt harkintavaltaansa tai että se on käyttänyt sitä epäasianmukaisesti.

144    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

4.     Neljäs kanneperuste, joka koskee merkityksellisten tosiseikkojen arvioimatta jättämistä ja näiden tosiseikkojen jättämistä tarkastelematta puolueettomasti ja objektiivisesti

145    Kantajat väittävät lähinnä, ettei EKP ole tarkastellut merkityksellisiä tosiseikkoja puolueettomasti ja objektiivisesti siltä osin kuin se ei ole arvioinut Sadria koskevan syytteen todellisia vaikutuksia ensimmäisen kantajan maineeseen tai erottanut kyseisiä seikkoja MFSA:n toimien ja EKP:n julkisten lausuntojen vaikutuksista, koska riidanalainen päätös nojautuu MFSA:n päätelmiin, joiden perusteena ovat Yhdysvaltain lainvalvontaviranomaisten esittämät väitteet, jotka ovat pelkästään alustavia ja hyvin yleisluonteisia.

146    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

147    On riittävää todeta tältä osin, että kantajat tyytyvät neljännen kanneperusteen tueksi ainoastaan toistamaan väitteet, jotka on esitetty toisen kanneperusteen tueksi.

148    Samoilla perusteilla, jotka on esitetty edellä 62–134 kohdassa, neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

5.     Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

149    Kantajat esittävät, että riidanalainen päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen lähinnä siltä osin kuin suhteellisuutta koskevilla toteamuksilla ei ole yhteyttä toimiluvan peruuttamisen perusteisiin eli Sadria koskevaan syytteeseen Yhdysvalloissa, koska tämän osakkeenomistajan suhteellisen vaikutuksen perusteella ei voitu katsoa, että häntä koskeva syyte olisi vaarantanut ensimmäisen kantajan hoidon, ja koska EKP ei ole harkinnut asianmukaisesti muita vähemmän rajoittavia ratkaisuja kuin toimiluvan peruuttaminen.

150    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

151    EKP on todennut riidanalaisessa päätöksessä aluksi, että toimiluvan peruuttamisen tavoitteena oli päättää ensimmäisen kantajan toimesta tapahtunut lakien rikkominen ja estää vahinkojen aiheutuminen tämän kantajan tallettajille ja muille velkojille sekä kansalliselle pankkisektorille kokonaisuudessaan siitä syystä, ettei tämän kantajan pääosakasta enää voitu pitää sopivana.

152    EKP katsoi lisäksi taseen ja ensimmäisen kantajan maineen vahingoittumisen osalta, että tämän kantajan myymistä kolmannelle osapuolelle ei voitu pitää realistisena mahdollisuutena varsinkaan siksi, ettei sillä erittäin todennäköisesti ollut franchise-arvoa.

153    EKP on täsmentänyt tältä osin ottaneensa huomioon ensimmäisen kantajan pääoman ja maksuvalmiuden heikentymisen, joka liittyi sen maineen vahingoittumiseen tiedotusvälineiden sitä koskevan kielteisen uutisoinnin vuoksi, ja nojautuneensa tietoihin, jotka toimivaltainen henkilö oli MFSA:n pyynnöstä toimittanut ja jotka osoittivat lähinnä, ettei ensimmäinen kantaja ollut elinkelpoinen.

154    EKP on nojautunut myös ensimmäisen kantajan suurimman lainanottajan kirjeeseen, jolla pyydettiin erityisesti syytekirjelmässä mainittujen seikkojen vuoksi lainasopimuksen – joka vastasi 90 prosenttia tämän kantajan lainasopimuksista ja oli näin ollen sen pääasiallisena tulonlähteenä – ennenaikaista päättämistä.

155    EKP on lisäksi ottanut huomioon sen, että jäljelle jäävistä lainasopimuksista, jotka vastasivat 10 prosenttia ensimmäisen kantajan lainasopimuksista ja koskivat viittä lainaa, kolmen osalta lainanottajat eivät enää maksaneet pääoman lyhennystä ja korkoja ja kaksi muuta olivat pyytäneet lainasopimuksen ennenaikaista päättämistä.

156    EKP on lisäksi korostanut, että ensimmäisen kantajan mahdollisuudet saada jälleenrahoitusta vaikuttivat hyvin rajallisilta, koska sen lainasalkku oli pienentynyt 159 miljoonasta eurosta maaliskuussa 2017 66 miljoonaan euroon maaliskuussa 2018, koska se oli kärsinyt kielteisestä julkisuudesta Sadria koskevan syytteen ja EPV:n tutkimuksen johdosta, joka koski Maltan viranomaisten mahdollista lain rikkomista sen valvonnassa, ja koska siitä syystä, että useimmat sen yhteyksistä kirjeenvaihtajapankkeihin olivat päättyneet, se oli joutunut siirtämään yhteiset varansa, jotka sillä oli näiden muiden pankkien kanssa, Bank Ċentrali ta’ Maltaan (Maltan keskuspankki).

157    EKP on todennut seuraavaksi, että toimivaltaisen henkilön toimittamista tiedoista ilmeni lähinnä, että ensimmäisen kantajan pääoma oli heikentynyt, että sillä ei ollut rahoituslähteitä ja uusien lähteiden löytäminen oli epätodennäköistä ja että sen maksuvalmius oli edelleen epävarma.

158    Todettuaan, että MFSA:n toimilla ei voitu korjata tilannetta ja palauttaa ensimmäisen kantajan elinkelpoisuutta, mutta myös, että tämän kantajan liiketoiminta oli kuukausittain tappiollista, EKP katsoi lopuksi, että tämän kantajan tallettajille ja velkojille aiheutuvien riskien vuoksi kaikkia muita vastaavia kohtuullisen ajan kuluessa toteutettavia vakavaraisuusvalvonnan toimia oli pidettävä epärealistisina.

159    EKP päätteli tästä, että ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttaminen oli välttämätöntä.

160    Ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttamista on näin ollen pidetty oikeasuhteisena sillä perusteella, että tämä toimi oli tarpeen ottaen huomioon rahoitusvaikeudet, laiminlyöntien vakavuus ja tämän kantajan elinkelpoisuuden puuttuminen – joka oli seurausta siitä, että sen ainoa osakkeenomistaja ei enää täyttänyt mainetta koskevaa edellytystä yleisön häntä koskevan käsityksen vuoksi – laillisen järjestyksen palauttamisen, sen järkevän hoidon takaamisen ja sen tallettajille ja velkojille sekä rahoitusjärjestelmälle unionissa ja Maltalla aiheutuvien riskien rajoittamisen tavoitteen varmistamiseksi.

161    Ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttamisella tavoiteltua tavoitetta on lisäksi pidetty sellaisena, että sitä ei voitu saavuttaa muilla vakavaraisuusvalvontaa koskevilla toimilla tai sen myynnillä kolmansille osapuolille tämän kantajan maineen vahingoittumisen, arvon puuttumisen ja rahoitusta sekä maksuvalmiutta koskevien vaikeuksien vuoksi.

162    Tässä yhteydessä on muistutettava suhteellisuusperiaatteen edellyttävän unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitä, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin toimielinten toimilla ja että toimilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C‑62/14, EU:C:2015:400, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163    On riittävää todeta ensinnäkin ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttamisen tavoitteen osalta, että riidanalaisella päätöksellä tavoitellaan erityisesti kyseessä olevan säännöstön legitiimejä tavoitteita, jotka koskevat luottolaitosten järkevän ja vakaan hoidon varmistamista ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamista unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

164    Kantajien väitteellä, joka koskee laillisen järjestyksen palauttamisen tavoitteen väitetysti abstraktia luonnetta, ei voida asettaa kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta, koska kyse ei ole sen ainoasta tavoitteesta.

165    Siltä osin kuin on toiseksi kyse siitä, pystytäänkö riidanalaisella päätöksellä saavuttamaan tavoitteet, jotka koskevat luottolaitosten järkevän ja vakaan hoidon varmistamista sekä rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamista unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa, on riittävää todeta, että luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisella, jolla estetään tämän laitoksen toiminnan jatkuminen, voidaan edistää tavoitetta, jonka mukaan pyritään välttämään se, että tämän luottolaitoksen hoito ei olisi järkevää eikä vakaata, ja se, että rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa vaarantuisi sen toiminnan johdosta.

166    On tarkistettava näin ollen kolmanneksi, ylitetäänkö riidanalaisella päätöksellä se, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

167    Kantajat väittävät tältä osin, että tavoitteet olisi voitu saavuttaa oikeasuhteisemmin yhtäältä myymällä ensimmäinen kantaja kolmannelle osapuolelle ja toisaalta EKP:n julkisilla lausunnoilla, joilla olisi lähinnä pyritty pitämään tämän kantajan osakkeenomistajaa koskevan syytteen vaikutukset mahdollisimman pieninä.

168    Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse myynnistä kolmannelle osapuolelle, EKP on katsonut, että ottaen huomioon talletusten nostopyynnöt, kirjeenvaihtajapankkisuhteiden päättyminen, jonka vuoksi ensimmäinen kantaja oli joutunut siirtämään yhteiset varansa Bank Ċentrali ta’ Maltaan, se, ettei tällä kantajalla erittäin todennäköisesti ollut franchise-arvoa eikä elinkelpoisuutta, pääoman ja maksuvalmiuden heikentyminen sekä se, että tämän kantajan suurimmat lainanottajat olivat päättäneet sopimuksensa, tämän kantajan myyntiä kolmannelle osapuolelle ei voitu pitää realistisena mahdollisuutena.

169    Kantajat eivät kuitenkaan kiistä talletusten nostopyyntöjen esittämistä ensimmäiselle kantajalle vaan ainoastaan niiden laajuuden. Ne eivät myöskään kiistä kirjeenvaihtajapankkisuhteiden päättymistä, ensimmäisen kantajan varojen siirtämistä Bank Ċentrali ta’ Maltaan ja sen suurimpien lainanottajien, jotka olivat sen pääasiallisena tulonlähteenä, menettämistä.

170    Kantajat tyytyvät väittämään, että talletusten nostopyynnöt olivat erittäin rajallisia, että ensimmäisellä kantajalla oli franchise-arvo riippumattomien arvioiden perusteella ja että se oli elinkelpoinen ja tuotti hyvää tulosta.

171    Kantajat eivät voi kuitenkaan pätevästi väittää, että ensimmäinen kantaja oli elinkelpoinen, että sillä oli franchise-arvo ja että se tuotti hyvää tulosta, koska ne ovat myöntäneet, että se oli menettänyt suurimmat lainanottajansa ja pääasialliset rahoituslähteensä, että sille oli esitetty talletusten nostopyyntöjä ja että se oli kirjeenvaihtajapankkisuhteidensa päättymisen johdosta joutunut siirtämään varansa Bank Ċentrali ta’ Maltaan.

172    Siltä osin kuin on toiseksi kyse EKP:n mahdollisuuksista esittää julkisia lausuntoja lähinnä kyseisestä syytekirjelmästä ensimmäiselle kantajalle aiheutuvien vaikutusten pitämiseksi mahdollisimman pieninä, on todettava, että tämän kantajan osakkeenomistajan ja näin ollen kyseisen kantajan maineen vahingoittumisen sekä tämän osakkeenomistajan syytteeseenpanosta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä aiheutuneiden taloudellisten vaikeuksien laajuuden vuoksi tällaisia lausuntoja ei voitu pitää vaihtoehtoisina toimina tavoitteen saavuttamiseksi, joka koskee tämän kantajan järkevää ja vakaata hoitoa sekä rahoitusjärjestelmän vakautta unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

173    EKP:tä ei näin ollen voida pätevästi moittia siitä, ettei se olisi harkinnut näitä vaihtoehtoisia toimia.

174    Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että riidanalaisella päätöksellä ylitettäisiin se, mikä oli tarpeen sillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi.

175    Kantajat esittävät neljänneksi useita väitteitä, jotka koskevat oikeudellisia virheitä, perusteluvelvollisuuden rikkomista ja arviointivirhettä.

176    Kantajat väittävät aluksi, että riidanalaisessa päätöksessä ”ei tarkastella” sitä, onko toimiluvan peruuttaminen oikeasuhteista silloin, kun ilmenee, että pankilla on välillinen osakkeenomistaja, joka ei enää väitetysti ole vaadittavalla tavalla sopiva, koska häntä vastaan on nostettu syyte Yhdysvalloissa.

177    On kuitenkin riittävää todeta, että EKP:n perustelut ilmenevät selvästi ja yksiselitteisesti riidanalaisessa päätöksessä esitetyistä selityksistä (ks. edellä 152–160 kohta) ja niiden perusteella kantajat ovat voineet tutustua ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttamisen perusteisiin ja unionin yleisellä tuomioistuimella on ollut mahdollisuus harjoittaa valvontaansa (ks. edellä 161–171 kohta).

178    Kantajat väittävät seuraavaksi, että esitetyt seikat, jotka koskevat ensimmäisen kantajan taloudellista tilannetta, ovat perusteettomia ja ettei niitä ole näytetty toteen siltä osin kuin on kyse vedotusta perusteesta eli siitä, ettei tämän kantajan pääosakas ollut sopiva.

179    Tällä väitteellä lähinnä toistetaan kantajien väite, jonka mukaan EKP ei ole tarkistanut tai osoittanut, että ensimmäisen kantajan osakkeenomistajaa koskevalla syytekirjelmällä olisi ollut vaikutusta tämän osakkeenomistajan ja kyseisen kantajan maineeseen, mikä olisi oikeuttanut tämän kantajan toimiluvan peruuttamisen.

180    Kuten edellä toisen kanneperusteen arvioinnista sekä 160, 161 ja 172 kohdasta kuitenkin ilmenee, EKP:tä ei voida pätevästi moittia – sen vuoksi, että se on ottanut huomioon ensimmäiseen kantajaan kohdistuneet kielteiset vaikutukset – siitä, ettei se olisi osoittanut yhteyttä kyseisen syytteen ja tämän kantajan taloudellisten vaikeuksien välillä, jotka on esitetty riidanalaisessa päätöksessä ja jotka olivat seurausta tämän osakkeenomistajan maineesta ja yleisön tätä mainetta koskevasta käsityksestä.

181    Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei oteta riittävästi huomioon sitä, että kyseisellä osakkeenomistajalla oli vähäinen vaikutus ensimmäisen kantajan hoitoon ja että riski, joka hänestä aiheutui sen hoitoon, oli vähäinen.

182    Kuten edellä 124–126 kohdasta esitetystä seuraa, EKP:tä ei voida kuitenkaan pätevästi moittia siitä, ettei se olisi ottanut huomioon Sadrin vaikutusvallan puuttumista, joka johtui siitä, että MFSA oli keskeyttänyt hänen äänioikeuksiensa käytön, koska tämä toimi oli luonteeltaan väliaikainen.

183    Ensimmäiseen kantajaan jo kohdistuneiden konkreettisten kielteisten vaikutusten valossa tämä väite ei nimittäin ole omiaan osoittamaan, että toimiluvan peruuttamista ei voitaisi pitää välttämättömänä pelkästään siksi, että tämän kantajan osakkeenomistajalla oli vähäinen vaikutusvalta äänioikeuksiensa menettämisen vuoksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

184    Kantajien väitteen osalta, jonka mukaan EKP toimi ristiriitaisesti, koska asiassa, joka koski Latvian keskuspankin pääjohtajaa ja joka oli 26.2.2019 annetun tuomion Rimšēvičs ja EKP v. Latvia (C‑202/18 ja C‑238/18, EU:C:2019:139) taustalla, se totesi unionin tuomioistuimessa, toisin kuin riidanalaisessa päätöksessä, että korruptiota koskeva virallinen syytekirjelmä ei oikeuttanut syytteeseen asetetun henkilön erottamiseen tehtävästään, ja edellytti konkreettisten seikkojen esittämistä, on riittävää todeta lopuksi, että tämän asian kohde ei ollut sama kuin käsiteltävässä asiassa eikä se koskenut luottolaitoksen osakkeenomistajan maineen ja sopivuuden arviointia tai näiden seikkojen vaikutusta tällaiseen laitokseen.

185    Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

6.     Kuudes kanneperuste, joka koskee nemo auditur periaatteen loukkaamista

186    Kantajat toteavat lähinnä, että ensimmäisen kantajan pääasialliset vaikeudet ovat johtuneet ratkaisevasti MFSA:n toimista ja varsinkin siitä, ettei MFSA reagoinut asianmukaisesti Sadria koskevaan syytteeseen Yhdysvalloissa, ja siitä, ettei EKP puuttunut asiaan. Ne katsovat, että tämän kantajan mainetta koskevat ongelmat johtuivat pääasiallisesti MFSA:n ja EKP:n julkisista lausunnoista ja niistä peräisin olevista vuodoista. EKP ei näin ollen voi vedota riidanalaisen päätöksen tueksi oman moitittavan toimintansa seurauksiin, koska se ei ole hoitanut tehtäväänsä asianmukaisesti.

187    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

188    Kuten edellä 53 kohdasta ilmenee tältä osin, EKP:llä ei ole velvollisuutta valvoa itse suoraan luottolaitosta eikä sitä voida näin ollen pätevästi moittia siitä, ettei se ole puuttunut asiaan. Ei voida näin ollen katsoa, ettei se olisi tältä osin hoitanut tehtäväänsä asianmukaisesti.

189    Se, että EKP ei ole päättänyt itse suoraan valvoa ensimmäistä kantajaa, ei siten ole omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen.

190    On lisäksi muistettava, kuten edellä 45–53 kohdasta ilmenee, että vaikka MFSA:n toimet, joita ei ollut toteutettu riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä, olisivat lainvastaisia, tämä ei ole omiaan johtamaan kyseisen päätöksen lainvastaisuuteen, koska kyse ei ole tämän päätöksen tutkintaa koskevista toimista.

191    Kantajien väitteen osalta, jonka mukaan ensimmäisen kantajan mainetta koskevat ongelmat johtuivat pääasiallisesti MFSA:n ja EKP:n julkisista lausunnoista ja niistä peräisin olevista vuodoista, on riittävää todeta lopuksi, että kantajat eivät ole yksilöineet mitään lausuntoa tai vuotoa väitteensä tueksi, joten näitä väitettyjä seikkoja ja johtopäätöksiä, jotka ne pyrkivät niistä tekemään, ei ole näytetty toteen.

192    Väitteet, jotka koskevat nemo auditur ‑periaatteen loukkaamista, on näin ollen hylättävä.

193    Kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

7.     Seitsemäs kanneperuste, joka koskee syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista

194    Kantajien mukaan EKP on loukannut ensimmäisen kantajan oikeutta syyttömyysolettamaan nojautuessaan kyseiseen syytekirjelmään tutkimatta siihen liittyviä tosiseikkoja ja tulkitessaan sitä epätarkasti.

195    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

196    On muistettava tältä osin, että syyttömyysolettaman periaate, joka sisältyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950, 6 artiklan 2 kohtaan ja perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaan, on perusoikeus, joka antaa yksityisille oikeuksia, joiden noudattamisen unionin tuomioistuimet takaavat (ks. tuomio 2.9.2009, El Morabit v. neuvosto, T‑37/07 ja T‑323/07, ei julkaistu, EU:T:2009:296, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

197    Syyttömyysolettaman periaate edellyttää, että jokaisen rikkomuksesta syytetyn henkilön oletetaan olevan syytön, kunnes hänen syyllisyytensä on vahvistettu laillisesti. Se ei ole esteenä sellaisille toimille, joiden tarkoituksena ei ole aloittaa rikosoikeudenkäyntiä kyseistä henkilöä vastaan (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.9.2013, Anbouba v. neuvosto, T‑592/11, ei julkaistu, EU:T:2013:427, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

198    Syyttömyysolettaman periaate ei siten ole esteenä toimien toteuttamiselle, jotka eivät ole sanktioita ja jotka eivät merkitse rikossyytettä, (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.1.2015, Gossio v. neuvosto, T‑406/13, ei julkaistu, EU:T:2015:7, 97 kohta) eikä toimien toteuttamiselle, jotka eivät merkitse sen toteamista, että rikos on tosiasiassa tapahtunut (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 18.5.2017, Makhlouf v. neuvosto, T‑410/16, ei julkaistu, EU:T:2017:349, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

199    On näin ollen tarkistettava, voidaanko näiden periaatteiden valossa katsoa kantajien väitteiden mukaisesti, että syyttömyysolettamaa on loukattu ensimmäisen kantajan osalta.

200    Sen vuoksi, että kyseiseen syytekirjelmään liittyviä tosiseikkoja ei tutkittu uudelleen, ei voida ensinnäkään katsoa, että syyttömyysolettamaa olisi loukattu ensimmäisen kantajan osalta.

201    EKP on nimittäin selvästi todennut riidanalaisessa päätöksessä, että kyseinen syytekirjelmä sisälsi väitteitä.

202    Ei voida näin ollen katsoa, että riidanalainen päätös merkitsisi rikossyytettä tai sen toteamista, että rikos on tosiasiassa tapahtunut, edellä 197 ja 198 kohdassa muistetun oikeuskäytännön mukaisesti.

203    Tässä tilanteessa se, ettei EKP ole tutkinut uudelleen kyseiseen syytekirjelmään sisältyviä tosiseikkoja, ei ole omiaan osoittamaan, että syyttömyysolettaman periaatetta olisi loukattu.

204    On korostettava tältä osin, että vakavaraisuusvalvonnalla, jolla pyritään luottolaitosten järkevän hoidon varmistamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseen unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa, on erilaiset tavoitteet kuin syytetoimilla, jotka puolestaan koskevat seuraamusten määräämistä laissa rangaistavaksi säädetyistä teoista.

205    Tärkeimpänä seikkana, joka on otettava huomioon, ei siten ole kyseiseen syytekirjelmään sisältyvien syytteiden perusteltavuus, johon EKP ei ole ottanut kantaa, vaan näistä syytteistä ensimmäisen kantajan ja sen ainoan osakkeenomistajan maineelle sekä rahoitusjärjestelmän vakaudelle unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa aiheutuvat seuraukset.

206    Kantajien väitteen osalta, jonka mukaan EKP ei ole osoittanut, että vakavaraisuusvaatimusten väitetty loukkaaminen olisi tosiasiallisesti tapahtunut, on todettava toiseksi, että tämä väite liittyy arviointivirheisiin, joihin on vedottu toisen ja neljännen kanneperusteen tueksi.

207    Tämä väite on näin ollen hylättävä samoista syistä, jotka on esitetty edellä 62–134 kohdassa.

208    Seitsemäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

8.     Kahdeksas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

209    Kantajat vetoavat syrjintään, joka perustuu siihen, ettei mitään muuta Maltan kansalaisen omistamaa pankkia, jonka osakkeenomistajat tai johtajat on asetettu muodollisesti syytteeseen, ole kohdeltu samalla tavalla ja ettei riidanalaisessa päätöksessä ole tältä osin tehty mitään vertailevaa arviointia.

210    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

211    On syytä muistuttaa, että yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio, C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 70 kohta).

212    Kantajat tyytyvät tältä osin väittämään, että viranomaiset ovat asettaneet monien pankkien useita osakkeenomistajia ja jopa johtajia muodollisesti syytteeseen ilman, että tämä olisi vaikuttanut heidän tilanteeseensa, esittämättä kuitenkaan mitään todisteita tällaiselle väitteelle. On näin ollen riittävää todeta, että kantajat eivät ole osoittaneet, että toista Maltan kansalaisen omistamaa pankkia, jonka osakkeenomistajat tai johtajat olisi asetettu muodollisesti syytteeseen talousrikoksista, on kohdeltu eri tavalla.

213    Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta ei myöskään seuraa, että EKP:n olisi tämän periaatteen noudattamisen perustelemiseksi sisällytettävä jokaiseen vakavaraisuusvalvontaa koskevaan päätökseensä vertaileva arviointi, jossa esitetään tarvittaessa muut laitokset, jotka on asetettu samanlaiseen asemaan, ja toimet, jotka se on päättänyt toteuttaa niiden osalta.

214    Väite, joka koskee vertailevan arvioinnin suorittamatta jättämistä riidanalaisessa päätöksessä, on siten vastaavasti hylättävä.

215    Kahdeksas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

9.     Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan ja johdanto-osan 75 perustelukappaleen rikkomista ja harkintavallan väärinkäyttöä

216    Kantajien mukaan MFSA:n ja EKP:n päätösten tekemisen ajallisen järjestyksen, erään oppositiopuolueen ja tiettyjen tiedotusvälineiden, mutta myös MFSA:n ja EPV:n väitetysti esittämän kritiikin ja virheellisten väitteiden, toimivaltaisen viranomaisen nimittämiseen liittyvien epäilyttävien olosuhteiden sekä asian olosuhteiden kokonaisuudessaan ja riidanalaisen päätöksen uskottavien perustelujen puuttumisen vuoksi on lähinnä syytä katsoa, ettei MFSA ole tutkinut asianmukaisesti Sadria koskevaa syytettä.

217    Kantajat päättelevät tästä, että pyrkimys tulla tunnustetuksi tehokkaana sääntelyviranomaisena ja tarkoitus edistää erään konsulttiyrityksen, johon nimetyllä toimivaltaisella henkilöllä on yhteys, ansiotoimintaa, olivat todellisina perusteina MFSA:n toimien ja näin ollen riidanalaisen päätöksen taustalla, mikä merkitsee sitä, että EKP on loukannut riippumattomuuden velvoitettaan ja ylittänyt harkintavaltansa.

218    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

219    On huomattava tältä osin, että asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan mukaan EKP ja yhteisen valvontamekanismin puitteissa toimivat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset toimivat riippumattomasti, kun ne hoitavat niille tällä asetuksella annettuja tehtäviä. Tämän asetuksen johdanto-osan 75 perustelukappaleessa todetaan, että jotta EKP pystyisi hoitamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti, sen olisi hoidettava sille annetut valvontatehtävät täysin itsenäisesti; erityisesti sen olisi oltava riippumaton epäasiallisesta poliittisesta vaikutuksesta ja toimialan väliintulopyrkimyksistä, jotka vaikuttaisivat sen toiminnalliseen riippumattomuuteen.

220    On muistettava myös, että toimea tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perussopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 10.3.2005, Espanja v. neuvosto, C‑342/03, EU:C:2005:151, 64 kohta).

221    On näin ollen tarkistettava, voidaanko kantajien väitteiden perusteella katsoa, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä on rikottu asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklaa ja johdanto-osan 75 perustelukappaletta, ja sisältävätkö nämä väitteet objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella tämä päätös on tehty olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perussopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.

222    On todettava aluksi, että kantajien väitteet koskevat yksistään sitä, että MFSA on pyrkinyt muiden kuin kyseisen säännöstön päämäärien saavuttamiseen, sekä sitä, että tämä kansallinen viranomainen ei ole väitetysti toiminut riippumattomasti, ja että kantajat väittävät, että tällaiset seikat ovat omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen.

223    Vaikka oletettaisiin, että MFSA ei olisi noudattanut riippumattomuutta koskevaa velvoitettaan ja että se olisi pyrkinyt muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseen, tästä ei kuitenkaan voitaisi päätellä, että riidanalaisessa päätöksessä on samat virheet.

224    Asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla EKP:llä on nimittäin yksinomainen toimivalta luottolaitosten toimilupien myöntämiseen ja peruuttamiseen.

225    EKP:n päätökset tehdään näin ollen arvioinnin perusteella, joka on itsenäinen MFSA:n arviointiin nähden, kaikkien merkityksellisten tosiseikkojen, mukaan lukien seikat, jotka sisältyvät MFSA:n päätösehdotukseen, nojalla.

226    Koska tästä seuraa, ettei EKP:n tarvitse noudattaa MFSA:n päätösehdotusta, MFSA:n toiminnan väitetyt puutteet eivät merkitsisi sitä, ettei EKP olisi toiminut riippumattomasti, eivätkä ne näin ollen johtaisi asetuksen N:o 1024/2013 19 artiklan ja johdanto-osan 75 perustelukappaleen rikkomiseen.

227    On todettava lisäksi, että kantajat eivät ole esittäneet mitään todisteita, jotka olisivat omiaan osoittamaan objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella, että EKP on tehnyt riidanalaisen päätöksen yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perussopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.

228    Kuten toisen kanneperusteen arvioinnista lisäksi ilmenee, EKP on tehnyt riidanalaisen päätöksen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi unionissa ja kussakin jäsenvaltiossa.

229    Kantajat eivät ole näin ollen osoittaneet, että riidanalaisella päätöksellä pyrittäisiin muiden kuin asianomaisen säännöstön päämäärien saavuttamiseen.

230    Yhdeksäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

10.  Kymmenes kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien ja erityisesti oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista

231    Kantajat väittävät aluksi, että ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska tämä kantaja ei ole voinut käyttää laillisia edustajiaan eikä edustaa itseään tehokkaasti toimivaltaisen henkilön, joka oli hallinnollisessa menettelyssä tämän kantajan ainoana edustajana, nimittämisen vuoksi.

232    Kantajat päättelevät tästä, että ensimmäisen kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska tämä oikeus on annettu toimivaltaiselle henkilölle, vaikka se olisi pitänyt antaa tämän kantajan johtajille.

233    Ensimmäisen kantajan johtajilla ei myöskään ollut oikeutta tutustua tämän kantajan asiakirjoihin eikä tietojärjestelmiin eikä heillä ollut käytössään sen taloudellisia resursseja, minkä johdosta tämä kantaja ei voinut esittää todisteita väitteidensä tueksi, jotka koskivat sen arvoa ja lakisääteisten vaatimusten noudattamista. Tämä kantaja ei myöskään pystynyt – eikä pysty edelleenkään – rahoittamaan oikeudellista edustustaan.

234    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

235    On todettava tältä osin ensinnäkin, että puolustautumisoikeudet, joihin sisältyy oikeus tulla kuulluksi, kuuluvat perusoikeuksiin, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä ja jotka vahvistetaan perusoikeuskirjassa (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2015, Cerafogli v. EKP, T‑114/13 P, EU:T:2015:678, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.10.2016, Euroopan tautienehkäisy- ja ‑valvontakeskus (ECDC) v. CJ, T‑395/15 P, ei julkaistu, EU:T:2016:598, 53 kohta).

236    Oikeutta tulla kuulluksi suojellaan sekä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa, joissa taataan puolustautumisoikeudet ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kaikissa tuomioistuinmenettelyissä, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jossa taataan oikeus hyvään hallintoon.

237    Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrätään näin ollen, että oikeus hyvään hallintoon pitää sisällään erityisesti jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2016, Euroopan tautienehkäisy- ja ‑valvontakeskus (ECDC) v. CJ, T‑395/15 P, ei julkaistu, EU:T:2016:598, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

238    Puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää sitä, että henkilö, jolle vastainen päätös saatetaan tehdä, voi tehokkaasti ilmaista kantansa niistä seikoista, joiden on katsottu puhuvan häntä vastaan ja joihin riidanalainen päätös on perustunut (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 66 kohta; tuomio, 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 91 kohta ja tuomio 19.1.2016, Mitsubishi Electric v. komissio, T‑409/12, EU:T:2016:17, 38 kohta).

239    On otettava huomioon tältä osin se, mitä kantajat eivät myöskään kiistä, että ensimmäinen kantaja on saanut EKP:n 31.8.2018 päivätyn kirjeen, jossa se pyytää tätä kantajaa esittämään huomautuksensa toimiluvan peruuttamista koskevasta päätösluonnoksesta, sekä 13.9.2018 päivätyn kirjeen, jossa se on antanut tälle kantajalle oikeuden tutustua hallinnollisen menettelyn asiakirjoihin, ja joihin tämä kantaja on vastannut ainoastaan, että se vahvisti vastustavansa kyseistä päätösluonnosta.

240    On otettava huomioon myös se, että ensimmäisellä kantajalla oli yhteensä kolme viikkoa aikaa esittää huomautuksensa toimiluvan peruuttamista koskevasta päätösluonnoksesta.

241    On katsottava tässä tilanteessa, että ensimmäinen kantaja on voinut tehokkaasti ilmaista kantansa niistä seikoista, joiden on katsottu puhuvan häntä vastaan riidanalaisessa päätöksessä.

242    Siltä osin kuin on toiseksi kyse kantajien väitteistä, joiden mukaan ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu siksi, että sen johtajat eivät voineet palkata sen edustajaa ja käyttää tämän kantajan varoja ja tietoja, on todettava, että nämä seikat johtuvat yksinomaan toimivaltaisen henkilön, jota pidettiin hallinnollisessa menettelyssä tämän kantajan ainoana edustajana, nimeämisestä, joka kuuluu MFSA:n yksinomaiseen toimivaltaan Maltan lain mukaan.

243    Kuten edellä 45 ja 46 kohdasta kuitenkin ilmenee, tällaista kansallista päätöstä, joka koskee toimivaltaisen henkilön nimeämistä, ei olisi pidettävä menettelyn käynnistämistä, tutkintaa ja riidanalaisen päätöksen sitomatonta päätösehdotusta koskevana kansallisen toimivaltaisen viranomaisen toimena eikä se siten olisi missään tapauksessa omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.12.2018, Berlusconi ja Fininvest, C‑219/17, EU:C:2018:1023, 44 kohta).

244    Siltä osin kuin on kyse Maltan oikeuden mukaisesta päätöksestä, joka kuuluu MFSA:n toimivaltaan, EKP:n ei olisi missään tapauksessa voitu katsoa olevan vastuussa tällaisen päätöksen seurauksista.

245    Velvollisuus noudattaa niiden, joille sen päätökset on osoitettu, oikeutta tulla kuulluksi ei nimittäin merkitse sitä, että toimielin olisi velvollinen varmistamaan ja mahdollistamaan sen, että kansallisen oikeuden säännöksiä sovellettaessa näillä henkilöillä on mahdollisuus palkata asianajaja ja käyttää varojaan, jotta ne voivat käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.

246    Jos asia ei olisi näin, tämä merkitsisi, että unionin toimielinten päätökset voisivat olla lainvastaisia perusteilla, jotka liittyvät kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamiseen, joka ei kuulu niiden toimivaltaan ja jota ne eivät voi mitenkään valvoa.

247    EKP:tä ei voida myöskään pätevästi moittia siitä, ettei se yhteisen valvontamekanismin puitteissa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten neuvontaa koskevan yleisen toimivaltansa nojalla estänyt MFSA:ta tekemästä vakavaraisuusvalvontaa koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi päätöstä, joka koski toimivaltaisen henkilön nimittämistä, ainoastaan siinä tarkoituksessa, että ensimmäisen kantajan johtajat voisivat käyttää sen varoja edustajansa palkkaamiseen ja saadakseen oikeuden tutustua asiakirjoihin ja tietoihin, jotta he voisivat käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.

248    EKP:llä ei nimittäin ole tältä osin yhtäältä mitään velvollisuuksia sen lisäksi, että sen on pyydettävä huomautuksia niiltä, joille sen päätökset on osoitettu, ja jos asia toisaalta olisi näin, tämä vaarantaisi kansallisten ja unionin vakavaraisuusvalvontaa koskevien sääntöjen tavoitteiden toteutumisen.

249    Kantajien esittämät seikat – vaikka ne oletettaisiin toteen näytetyiksi – eivät näin ollen ole omiaan johtamaan riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen.

250    Tässä tilanteessa kantajien on riitautettava kansallisella tasolla se, onko toimivaltaisen henkilön nimeäminen ollut laillista, ja tarvittaessa tämän henkilön tekemät päätökset, joilla on kieltäydytty hyväksymästä kantajien pyyntöä saada varoja edustajansa palkkaamiseen tai käyttää resursseja taikka tietoja, ja jolloin voidaan tarvittaessa esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle, jotta se arvioisi, onko unionin oikeus ja erityisesti oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan esteenä tällaisille päätöksille tai toimivaltaisen henkilön nimittämiselle.

251    Ensimmäinen kantaja olisi myös voinut – edellyttäen, että se täytti asetetut edellytykset – pyytää oikeutta tutustua EKP:n asiakirjoihin tai tietoihin sekä saada oikeudellista apua unionin yleisessä tuomioistuimessa tai esittää prosessinjohtotointa koskevan pyynnön hyödyllisten asiakirjojen saamiseksi.

252    On huomattava tältä osin myös, että huolimatta lukuisista lisäaikaa ja istunnon siirtämistä sekä asian käsittelyn lykkäämistä koskevista pyynnöistä tämän menettelyn kuluessa, kantajat eivät ole esittäneet unionin yleisessä tuomioistuimessa todisteita siitä, että ensimmäinen kantaja olisi tehnyt tämän menettelyn aikana esityksiä MFSA:lle tai Maltan tuomioistuimille, jotta sen edustaja olisi saanut käyttöönsä varoja tai asiakirjoja.

253    Kymmenes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

11.  Yhdestoista kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista

254    Kantajien mukaan riidanalaisen päätöksen tekemisessä on rikottu perusteluvelvollisuutta, koska sen perustelut olivat luonteeltaan pinnallisia ja epämääräisiä, minkä vuoksi niistä ei voitu päätellä, oliko tämä päätös oikeutettu, määrittää sen väitetysti moitittavan toiminnan vakavuutta, joka oli Sadria koskevien syytteiden taustalla Yhdysvalloissa, eikä arvioida, oliko tämä toiminta moitittavaa unionin oikeuden nojalla.

255    EKP ja komissio kiistävät nämä väitteet.

256    On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, EU:C:2005:408, 462 kohta; tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 148 kohta ja tuomio 6.9.2013, Iran Insurance v. neuvosto, T‑12/11, ei julkaistu, EU:T:2013:401, 70 kohta).

257    SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Al-Aqsa v. Alankomaat, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 138 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

258    Vaikka SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa edellytetyistä unionin toimen perusteluista on kuitenkin selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä kyseessä olevan toimen tekijän päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden, perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia (tuomio 19.11.2013, komissio v. neuvosto, C‑63/12, EU:C:2013:752, 98 kohta ja tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C‑62/14, EU:C:2015:400, 70 kohta).

259    On todettava ensinnäkin, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti EKP:n päättely siten, että näistä perusteluista ensimmäiselle kantajalle selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

260    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin selkeästi, että sen perusteena ovat Sadrin syytteeseen asettaminen talousrikoksista Yhdysvalloissa ja tästä syytteestä hänen maineelleen ja ensimmäisen kantajan taloudelliselle tilanteelle aiheutuneet kielteiset vaikutukset, jotka asettivat kyseenalaiseksi tämän luottolaitoksen järkevän ja vakaan hoidon tavoitteen varmistamisen.

261    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selkeästi myös, että ensimmäisen kantajan toimiluvan peruuttamista on pidetty oikeasuhteisena sillä perusteella, että tämä toimi oli tarpeen ottaen huomioon rahoitusvaikeudet, laiminlyöntien vakavuus ja pankin elinkelpoisuuden puuttuminen, joka oli seurausta sen osakkeenomistajan syytteeseen asettamisesta ja pankin maineen vahingoittumisesta, laillisen järjestyksen palauttamisen, sen järkevän hoidon takaamisen ja sen tallettajille ja velkojille sekä pankkimarkkinoille Maltalla ja unionissa aiheutuvien riskien rajoittamisen tavoitteen varmistamiseksi.

262    Tämän toimiluvan peruuttamisen tavoitetta on lisäksi pidetty sellaisena, ettei sitä voitu saavuttaa muilla vakavaraisuusvalvontaa koskevilla toimilla tai kantajan myynnillä kolmansille osapuolille sen maineen vahingoittumisen, arvon puuttumisen ja rahoitusta sekä maksuvalmiutta koskevien vaikeuksien vuoksi.

263    Tässä tilanteessa kantajien väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelujen pinnallisen ja epämääräisen luonteen vuoksi niistä ei voitu päätellä, oliko tämä päätös oikeutettu, on hylättävä.

264    Kantajat väittävät toiseksi, että riidanalaisen päätöksen perustelujen nojalla ei voida arvioida väitetysti moitittavan toiminnan vakavuutta, joka on Sadria koskevan syytteen taustalla Yhdysvalloissa, ja tarkistaa, oliko tämä toiminta moitittavaa.

265    Riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään kuitenkin, että kyseinen syytekirjelmä koskee yksilöityjä talousrikoksia, joiden katsotaan olevan omiaan aiheuttamaan vakavia epäilyjä hänen luotettavuudestaan ensimmäisen kantajan osakkeenomistajana.

266    Riidanalaisessa päätöksessä on lisäksi linkkejä virallisille verkkosivustoille, joilla voidaan tutustua Sadria koskevaan syytekirjelmään Yhdysvalloissa ja tässä yhteydessä julkistettuun lehdistötiedotteeseen.

267    Koska syytökset, joiden vuoksi Sadr on asetettu syytteeseen Yhdysvalloissa, on yksilöity riidanalaisessa päätöksessä, ja koska siinä viitataan kyseiseen syytekirjelmään, ei voida katsoa, että tämän päätöksen perustelujen nojalla ei voitaisi arvioida sen väitetysti moitittavan toiminnan vakavuutta, joka on tämän syytteen taustalla, toisin kuin kantajat väittävät.

268    Kantajien väitteet, jotka koskevat sitä, ettei ole mahdollista arvioida sen väitetysti moitittavan toiminnan vakavuutta, joka on Sadria koskevan syytteen taustalla Yhdysvalloissa, tai tarkistaa, oliko tämä toiminta moitittavaa, eivät siten voi menestyä.

269    Yhdestoista kanneperuste on näin ollen hylättävä.

IV     Lykkäämistä, prosessinjohtotoimenpiteitä ja asian selvittämistoimia koskevat kantajien pyynnöt

270    Kantajat ovat esittäneet ensinnäkin 25.2.2021 päivätyssä kirjeessään prosessinjohtotoimenpidettä, asian selvittämistointa ja asiantuntijalausuntoa koskevan pyynnön, joiden tarkoituksena on osoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen menettelyn aikana Sadria koskevien syytteiden tutkinta on päättynyt Yhdysvalloissa.

271    EKP ja komissio ovat esittäneet tätä pyyntöä koskevat huomautuksensa.

272    On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen laillisuutta on arvioitava toimen antamishetkellä vallinneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta (ks. tuomio 11.5.2017, Ruotsi v. komissio, C‑562/14 P, EU:C:2017:356, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joten päätöksen antamisen jälkeen toteutetut toimet eivät voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen (tuomio 17.10.2019, Alcogroup ja Alcodis v. komissio, C‑403/18 P, EU:C:2019:870, 45 ja 46 kohta).

273    Koska Sadria vastaan nostetuista syytteistä on luovuttu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, tämä ei ole edellä 273 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla omiaan vaikuttamaan tämän päätöksen laillisuuteen, joten kantajien pyyntöä ei tule hyväksyä.

274    Kantajat ovat toiseksi esittäneet 21.5.2021 päivätyssä kirjeessä prosessinjohtotoimenpidettä ja asian selvittämistointa koskevan pyynnön, jotta ne voisivat ottaa kantaa julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotukseen Bank Melli Iran (C‑124/20, EU:C:2021:386), joka koskee asetuksen N:o 2271/96, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna delegoidulla asetuksella 2018/1100, tulkintaa.

275    EKP ja komissio ovat esittäneet tätä pyyntöä koskevat huomautuksensa.

276    On muistettava tältä osin edellä 120 kohdassa esitetyistä syistä, ettei asetuksella N:o 2271/96 ole vaikutusta käsiteltävään kanteeseen.

277    EKP:n ei nimittäin voida katsoa tunnustaneen tai panneen täytäntöön asetuksessa N:o 2271/96 tarkoitettua pakotepäätöstä sen vuoksi, että se on arvioinut kyseisen osakkeenomistajan mainetta markkinoiden näkökulmasta ja että kyseiset toimijat ovat reagoineet syytteeseen ottamatta huomioon sen perusteltavuutta kyseisen kolmannen valtion oikeuden tai unionin oikeuden soveltamisen kannalta.

278    Kantajien pyyntöä ei näin ollen ole hyväksyttävä.

279    Kantajat ovat kolmanneksi vaatineet 21.2.2021 päivätyssä kirjeessään menettelyn keskeyttämistä, jotta ”EKP ja MFSA voivat noudattaa Maltan oikeuskäytäntöä, jonka mukaan pääsy tietokantoihin on edellytyksenä tehokkaalle edustukselle”.

280    EKP:tä ja komissiota on kuultu tämän pyynnön osalta.

281    Kuten edellä 245 ja 246 kohdassa on todettu, koska EKP:llä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta noudattaa Maltan oikeuskäytäntöä ja koska ensimmäinen kantaja ei ole osoittanut ryhtyneensä toimiin MFSA:ssa tai Maltan tuomioistuimissa, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdassa tarkoitetun hyvän oikeudenhoidon ei voida katsoa vaativan tämän menettelyn keskeyttämistä.

282    Kantajien kyseistä pyyntöä ei näin ollen ole hyväksyttävä.

283    Edellä esitetyn perusteella kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.

V       Oikeudenkäyntikulut

284    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se velvoitetaan korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

285    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Pilatus Bank plc ja Pilatus Holding ltd. vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Van der Woude

Costeira

Kancheva

Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä helmikuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Alkuperäinen kieli: englanti.