Yhdistetyt asiat T-439/10 jaT-440/10

Fulmen ja Mahmoudian

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Arviointivirhe – Todistustaakka ja näyttökynnys

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Päätös tai asetus, jolla oikeudenkäynnin aikana korvataan riidanalainen toimi – Uusi seikka – Alkuperäisten vaatimusten ja kanneperusteiden laajentaminen

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Vähimmäisedellytykset

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohta ja 36 artiklan 3 kohta; neuvoston päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohta)

3.      Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa tiedoksi tehtyjen päätösten tapauskohtaiset ja erityiset perustelut – Laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetus N:o 668/2010; neuvoston päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohta)

4.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Tuomioistuinvalvonta

(Neuvoston asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 ja 4 kohta; neuvoston päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 ja 4 kohta)

5.      Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa henkilöille, yhteisöille ja elimille tiedoksi niitä vastaan puhuvat seikat – Laajuus

(Neuvoston asetus N:o 668/2010; neuvoston päätös 2010/413)

6.      Unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus ilmoittaa rajoittavien toimenpiteiden perustelut – Laajuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetus N:o 668/2010; neuvoston päätös 2010/413)

7.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttämistä koskeva päätös – Laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Neuvoston asetus N:o 668/2010; neuvoston päätöksen 2010/413 23 artiklan 2 kohta)

8.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annettujen asetuksen ja päätöksen osittainen kumoaminen – Se, että asetuksen kumoaminen tulee voimaan, kun valituksen tekemiselle asetettu määräaika on päättynyt tai kun valitus on hylätty – Kyseisen määräajan soveltaminen päätöksen kumoamisen vaikutusten voimaantuloon

(SEUT 264 artiklan toinen kohta ja SEUT 280 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäinen kohta ja 60 artiklan toinen kohta; neuvoston asetus N:o 961/2010; neuvoston päätös 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644)

1.      Kun yksityistä suoraan ja erikseen koskeva päätös tai asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Olisi näet hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseessä oleva toimielin voisi kannekirjelmässä unionin tuomioistuimissa toimesta esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista tointa tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen toimeen, jotta sen vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita.

(ks. 37 kohta)

2.      Neuvostolla on Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus saattaa tapauskohtaisesti asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan tai asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan perusteella toteutetun toimenpiteen kohteena olevan yhteisön tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi se katsoo, että tätä säännöstä on sovellettava siihen, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteen laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä.

Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden.

(ks. 49 ja 50 kohta)

3.      Asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 668/2010 antamishetkellä voimassa olleen Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan neuvosto perustelemaan mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemänsä päätökset yksityiskohtaisesti ja antamaan perustelut tiedoksi asianomaisille henkilöille, yhteisöille ja elimille. Vastaava säännös on Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa.

Vaikka neuvoston on periaatteessa täytettävä sille asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdassa asetettu velvoite erikseen suoritettavalla tiedoksiannolla, mainitussa säännöksessä ei säädetä mistään täsmällisestä muodosta, koskei siinä mainita muuta velvollisuutta kuin ”antaa tiedoksi” asianomaisille henkilöille syyt, joiden vuoksi heidät on kirjattu riidanalaisiin luetteloihin. Samalla tavoin päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa säädetään vain, että neuvosto ”antaa päätöksensä – – tiedoksi”. Näissä olosuhteissa on tärkeää, että kyseisille säännöksille annetaan tehokas vaikutus.

Näin on silloin, kun huolimatta siitä, ettei riidanalaisia toimia ollut annettu erikseen tiedoksi, se, jolle päätös on osoitettu, on kyennyt esittämään neuvostolle huomautuksensa siihen kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä tätä varten vahvistetussa määräajassa ja nostamaan unionin tuomioistuimissa säädetyssä määräajassa kanteen, jolla vaaditaan riidanalaisten toimien kumoamista.

(ks. 64–66 ja 68 kohta)

4.      Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 ja 4 kohdassa, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdassa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 ja 4 kohdassa on säännöksiä, joilla taataan niiden yhteisöjen, joihin näiden tekstien perusteella toteutetut rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat, puolustautumisoikeudet. Unionin tuomioistuimet valvovat näiden oikeuksien kunnioittamista. Näissä olosuhteissa kyseiset yhteisöt voivat vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen kanteessa, jolla vaaditaan riidanalaisten toimien kumoamista.

(ks. 77 ja 78 kohta)

5.      Silloin, kun on kyseessä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 668/2010 kaltainen ensimmäinen toimi, jolla yhteisön varat jäädytetään, asianomaista vastaan puhuvat seikat on annettava asianomaiselle tiedoksi joko samalla hetkellä, kun kyseessä oleva toimi toteutetaan, tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Kyseisellä yhteisöllä on myös pyynnöstään oikeus esittää kantansa näistä seikoista, kun toimi on toteutettu.

Yhteisöä vastaan puhuvien seikkojen tiedoksi antamisen sisällöstä on todettava, että kun neuvosto toteaa kyseisen yhteisön pyynnöstä, ettei sen asiakirja-aineisto sisällä muita seikkoja kuin riidanalaisissa toimissa ilmoitetut, tämä toteamus ei merkitse kyseisen yhteisön puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Näin toimiessaan neuvosto ei nimittäin vaikeuta kyseisen yhteisön puolustautumista, mistä olisi ollut kyse, jos se olisi salannut sellaisten seikkojen olemassaolon tai sisällön, joihin sen väitteet perustuvat. Todetessaan, ettei sen asiakirja-aineistossa ole mitään merkityksellistä lisätietoa, se päinvastoin mahdollistaa sen, että kyseinen yhteisö voi vedota tähän riidanalaisia toimia koskevan kumoamiskanteensa tueksi.

(ks. 80 ja 82–84 kohta)

6.      Tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Tuomioistuinvalvonnan tehokkuus merkitsee, että kyseessä oleva unionin viranomainen on velvollinen ilmoittamaan yhteisölle, jota asia koskee, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 668/2010 kaltaisen rajoittavan toimenpiteen perusteet mahdollisuuksiensa mukaan joko sinä ajankohtana, jona kyseinen toimenpide on toteutettu, tai ainakin niin pian kuin mahdollista sen toteuttamisen jälkeen, jotta kyseinen yhteisö voi käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä. Tämän kyseisten perusteluiden ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, että sitä varten, että nämä viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille kuuluu.

(ks. 87 kohta)

7.      Yhteisöön kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamistoimen laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseisen toimen perustelemiseksi, sekä niiden todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu. Riitauttamistapauksessa neuvoston tehtävänä on esittää nämä seikat, jotta unionin tuomioistuimet voivat tutkia ne. Näin ollen harjoitettava laillisuusvalvonta ei rajoitu esitettyjen perustelujen abstraktin ”todennäköisyyden” tutkimiseen, vaan siihen on sisällyttävä kysymys siitä, tukevatko konkreettiset todisteet ja tiedot niitä oikeudellisesti riittävästi.

Tältä osin riidanalainen toimi, joka on toteutettu jäsenvaltion ehdotuksesta Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, on neuvoston toimi. Viimeksi mainitun täytyy näin ollen varmistaa, että sen toteuttaminen on oikeutettua, pyytämällä tarvittaessa kyseistä jäsenvaltiota esittämään sille tätä varten tarpeelliset todisteet ja tiedot.

Lisäksi unionin tuomioistuinten on voitava valvoa tällaisten toimenpiteiden laillisuutta ja perusteltavuutta ilman, että sitä vastaan voitaisiin vedota neuvoston käyttämien todisteiden tai tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen, kun otetaan huomioon tuomioistuinvalvonnan keskeinen rooli rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä. Neuvostolla ei ole oikeutta perustaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annettua tointa jäsenvaltion tiedoksi antamiin tietoihin tai asiaan liittyviin seikkoihin, jos tämä jäsenvaltio ei ole valmis sallimaan niiden tiedoksi antamista unionin tuomioistuimille, jotka valvovat tämän päätöksen laillisuutta.

Lopuksi kyseisten toimintojen salainen luonne ei voi oikeuttaa sitä, että neuvostolta ei vaadita näyttöä yhteisön osallistumisesta ydinaseiden levittämiseen. Yhtäältä jo se, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista ehdotetaan päätöksen 2010/413 23 artiklan 2 kohdan perusteella, nimittäin edellyttää, että tapauskohtaisesti kyseisellä jäsenvaltiolla tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealla edustajalla on todisteita tai tietoja, jotka sen mielestä osoittavat, että kyseinen yhteisö osallistuu ydinaseiden levittämiseen. Toisaalta neuvoston mahdollisesti kohtaamilla vaikeuksilla sen pyrkiessä osoittamaan tämän osallistumisen voi tarvittaessa olla vaikutusta siltä vaaditun näytön tasoon. Niistä ei sitä vastoin voi olla seurauksena neuvoston vapauttaminen kokonaan sille kuuluvasta todistustaakasta.

(ks. 96, 97 ja 99–101 kohta)

8.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan nojalla poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta kyseisen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun muutoksenhakuajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä. Neuvostolla on siis kahden kuukauden määräaika välimatkasta johtuvalla 10 päivän määräajalla lisättynä tuomion tiedoksi antamisesta lukien korjata todettu loukkaaminen kohdistamalla mahdollisesti kyseisiin yhteisöihin uusia rajoittavia toimenpiteitä. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta annetulla asetuksella N:o 961/2010 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden tehokkuus vaarantuisi niin vakavalla ja korjaamattomalla tavalla, että voitaisiin oikeuttaa kyseisen asetuksen vaikutusten voimassaolon pysyttäminen kyseisiin yhteisöihin nähden Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrättyä aikaa pidemmälle, kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden merkittävä vaikutus kyseisten yhteisöjen oikeuksiin ja vapauksiin.

Lisäksi SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Se, että asetuksen N:o 961/2010 ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, kumoamisen vaikutukset tulevat voimaan eri päivinä, voi loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näillä kahdella toimella säädetään kantajiin kohdistuvista samanlaisista toimenpiteistä. Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna, vaikutukset on siis pysytettävä kantajien osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 kumoaminen tulee voimaan.

(ks. 106 ja 107 kohta)