Asia T‑402/12

Carl Schlyter

vastaan

Euroopan komissio

Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta – Poikkeus, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa – Asetus (EY) N:o 1367/2006 – 6 artiklan 1 kohta – Komission yksityiskohtainen lausunto, joka koskee nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevista vuosi-ilmoituksista annettua asetusehdotusta, josta Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle direktiivin 98/34/EY säännösten mukaisesti – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.4.2015

1.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely – Direktiivi 98/34 – Jäsenvaltioiden velvollisuus ilmoittaa komissiolle kaikki teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset – Ulottuvuus – Velvollisuuden laiminlyönti – Seuraukset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 8 artiklan 1 kohta)

2.      Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 2049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Suppea tulkinta ja soveltaminen – Toimielimen velvollisuus tutkia asiakirjat konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti – Ulottuvuus – Kieltäytyminen asiakirjan luovuttamisesta – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus

(SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta)

3.      Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suoja – Ulottuvuus – Soveltaminen komission direktiivin 98/34 puitteissa antamiin yksityiskohtaisiin lausuntoihin – Ei kuulu soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 8 ja 9 artikla)

4.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely – Direktiivi 98/34 – Jäsenvaltioiden velvollisuus ilmoittaa komissiolle kaikki teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset – Ilmoitusmenettelyn ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn välinen ero

(SEUT 258 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 8 ja 9 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 38 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49–51 ja 76 kohta)

3.      Yksityiskohtainen lausunto, jonka komissio on antanut teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34 mukaisessa menettelyssä, ei kuulu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin eli menettelyyn, jossa hallintoviranomainen kokoaa tietoja ja tarkistaa tietyt tosiseikat ennen päätöksentekoa.

Ensiksi on todettava, että direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä komission tehtävänä ei ole koota tietoja ennen yksityiskohtaisen lausunnon antamista. Toiseksi on niin, että vaikka komissio tarkistaa tiettyjä tosiseikkoja ilmoituksen tehneen jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella, se ei tee päätöstä vaan tarvittaessa antaa väliaikaisen lausunnon, joka ei ole sitova. Yksityiskohtaisen lausunnon antaminen on nimittäin vain tulos komission suorittamasta teknistä määräystä koskevan ehdotuksen analyysista, jonka päätyttyä komissio katsoo, että teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sisältyy seikkoja, jotka voisivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla. Tämä yksityiskohtainen lausunto ei myöskään välttämättä heijasta komission lopullista kantaa, koska sen antamisen jälkeen asianomainen jäsenvaltio antaa komissiolle kertomuksen toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa tällaisen yksityiskohtaisen lausunnon johdosta, ja komissio ottaa kantaa näihin toimenpiteisiin.

Komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei ole myöskään toimivaltaisen viranomaisen rikkomisen osoittamiseksi suorittamien tutkimusten tulos. Teknistä määräystä koskeva ehdotus on luonteeltaan valmisteleva teksti, joka voi kehittyä ja jota voidaan muuttaa. Niin kauan kuin kyseistä teknistä määräystä ei ole hyväksytty, se ei voi olla tavaroiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen vapaata liikkuvuutta tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapautta sisämarkkinoilla koskevien sääntöjen vastainen.       Tämän vuoksi lausunnon adressaattina olevan jäsenvaltion ei voida katsoa syyllistyneen unionin oikeuden rikkomiseen, koska ajankohtana, jolloin yksityiskohtainen lausunto annettiin direktiivin 98/34 nojalla, kansallinen tekninen määräys oli vasta ehdotusvaiheessa.

Lisäksi siinäkin tapauksessa, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto kuuluisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin, kyseisessä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella ei pyritä suojaamaan tutkintatoimia sellaisinaan vaan näiden toimien tarkoitusta. Komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana ei välttämättä vahingoita tämän menettelyn tarkoitusta. Se, että komissio ilmaisee yksityiskohtaisen lausuntonsa, jonka mukaan teknistä määräystä koskevan ehdotuksen jotkut seikat voisivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sekä palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla, ei vaaranna tavoitteena olevaa unionin oikeuden mukaisen kansallisen teknisen määräyksen olemassaoloa. Päinvastoin, asianomainen jäsenvaltio kokee tämän ilmaisemisen lisäyllykkeenä siihen, että se varmistautuu teknisen määräyksensä yhteensoveltuvuudesta näitä perusvapauksia sääntelevien unionin sääntöjen kanssa.

(ks. 55, 56, 58–61, 63, 64, 84 ja 87 kohta)

4.      Komission teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34 mukaisessa menettelyssä suorittama valvonta on perustavanlaatuisesti erilaista kuin SEUT 258 artiklaan perustuvassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Direktiivillä 98/34 käyttöön otettu ilmoitusmenettely on esimerkki ennalta tapahtuvasta valvonnasta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, jotka jäsenvaltiot aikovat hyväksyä, ovat unionin oikeuden mukaisia. Asianomaisen jäsenvaltion ei voida mainitun menettelyn kuluessa katsoa syyllistyneen minkäänlaiseen unionin oikeuden rikkomiseen, koska itse tämän menettelyn tavoitteena on estää se, että teknistä määräystä koskeva ehdotus olisi mahdollisesti yhteensoveltumaton unionin oikeuden kanssa. Komission kannanotto ei voi näin ollen sitova eikä tähdätä siihen, että käyttäytymisestä määrätään seuraamuksia.

Sen sijaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely on esimerkki klassisesta jälkikäteisvalvonnasta, joka muodostuu kansallisten toimenpiteiden valvonnasta sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ne toteuttaneet, ja jonka tarkoituksena on saada jäsenvaltio jälleen noudattamaan oikeusjärjestystä. On tosin niin, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn mukaisessa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä säädetään myös komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisestä keskusteluvaiheesta. Tavoite on kuitenkin komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisen erimielisyyden ratkaiseminen sopuisasti, ja jos tähän ei kyetä, valmistella asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi sen vuoksi, että voimaan tullut kansallinen toimenpide, jolla on oikeusvaikutuksia sisämarkkinoilla, on yhteensoveltumaton unionin oikeuden kanssa.

Komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei ole virallinen huomautus, koska muodollisesti komission ja asianomaisen jäsenvaltion välillä ei ole erimielisyyttä menettelyn tässä vaiheessa. Kun tekninen määräys on vasta suunniteltu, sen mahdollista yhteensoveltumattomuutta unionin oikeuden kanssa, minkä komissio tuo esiin tällaisessa yksityiskohtaisessa lausunnossa, ei ole näytetty toteen, joten se on vain hypoteettinen.  Lisäksi komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmaisema kanta on väliaikainen siltä osin, että kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaan kyse on komission alustavasta kannasta. Tämän yksityiskohtaisen lausunnon väliaikainen luonne estää sen, että se voisi haitata myöhempää keskustelua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely edellyttää näet ensiksi, että komissio vahvistaa kantansa virallisessa huomautuksessa. Niin kauan kun komission kantaa ei ole vahvistettu, se ei voi haitata neuvotteluja.

(ks. 78–81 kohta)