UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Polkumyynti – Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohta – Normaaliarvo – Tuotantokustannukset
Asiassa T‑120/14,
PT Ciliandra Perkasa, kotipaikka Jakarta (Indonesia), edustajinaan asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään aluksi S. Boelaert, sittemmin H. Marcos Fraile, avustajinaan asianajajat R. Bierwagen ja C. Hipp,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland, M. França ja A. Stobiecka-Kuik,
ja
European Biodiesel Board (EBB), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat O. Prost ja M.-S. Dibling,
väliintulijoina,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta pyynnöstä, jolla vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 2) kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle polkumyyntitulli,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit O. Czúcz (esittelevä tuomari) ja A. Popescu,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Junius,
ottaen huomioon kirjallisessa menettelyssä ja 14.4.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
Hallinnollinen menettely
1 Kantaja, PT Ciliandra Perkasa, on indonesialainen yhtiö, joka tuottaa biodieseliä ja vie sitä Euroopan unioniin.
2 Biodieseliä, joka on tavallisen dieselin kaltainen korvaava polttoaine, tuotetaan unionissa, mutta sitä myös tuodaan sinne merkittäviä määriä. Indonesiassa sitä tuotetaan pääasiassa raa'asta palmuöljystä, joka on biodieselin tuotannossa käytetty pääasiallinen raaka-aine.
3 European Biodiesel Boardin (EBB) yli 60:tä prosenttia unionin biodieselin kokonaistuotannosta edustavien tuottajien nimissä 17.7.2012 tekemän kantelun johdosta Euroopan komissio julkaisi 29.8.2012 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 5 artiklan mukaisen ilmoituksen Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL 2012, C 260, s. 8).
4 Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi ajanjakson 1.7.2011‐30.6.2012 (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1.1.2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson.
5 Kantaja on valittu kyseessä olevan tutkimuksen yhteydessä indonesialaisten tuottaja-viejien otokseen, ja se on vastannut komission kyselylomakkeisiin tässä asiayhteydessä.
6 Komissio antoi 27.5.2013 asetuksen (EU) N:o 490/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa (EUVL 2013, L 141, s. 6; jäljempänä väliaikainen asetus). Tässä asetuksessa se muun muassa ilmoitti yksityiskohdat, jotka olivat niiden olennaisten tosiseikkojen ja päätelmien taustalla, joiden perusteella väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön. Kantajaan sovellettava väliaikainen tulli oli nolla, koska samankaltaisen tuotteen normaaliarvo laskettiin sellaisten tietojen perusteella, jotka sisältyivät sen edellä 5 kohdassa tarkoitettuihin kyselylomakkeisiin antamiin vastauksiin ilman raa'an palmuöljyn kustannusten oikaisemista.
7 Väliaikaisen asetuksen 63 perustelukappaleen mukaan komissio oli määrittänyt vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson aikaisten yrityksen omien valmistuskustannusten, joihin on lisätty myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali, perusteella. Komissio täsmensi myös, että lopullisessa vaiheessa tarkastellaan tarkemmin sitä, vastaavatko nämä kustannukset kohtuullisessa määrin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia, koska komissiolla ei ollut riittävästi tietoja siitä, laskiko Indonesian eriytetyn vientiveron järjestelmä palmuöljyn hintaa vääristäen näin biodieselin tuottajien kustannuksia.
8 Väliaikaisen asetuksen 64 ja 65 perustelukappaleessa komissio totesi tutkimuksessa ilmenneen, että Indonesian biodieselin kotimarkkinat olivat valtion tiukassa sääntelyssä, joten voiton määrä ei voinut perustua otokseen valittujen yritysten todellisiin tietoihin, koska kotimarkkinamyynnin ei katsottu tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Se täsmensi myös, että normaaliarvoa määritettäessä käytettävä voitto pohjautui tämän vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohtaan.
9 Komissio ilmoitti 1.10.2013 kaikille niille, joita asia koski, ne olennaiset tosiseikat ja päätelmät, joiden perusteella se aikoi suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamista kyseessä olevan tuotteen tuonnille (jäljempänä lopullinen ilmoitus), ja kaikille niille, joita asia koski, annettiin määräaika huomautusten esittämiseksi lopullisesta ilmoituksesta.
10 Komissio ehdotti lopullisessa ilmoituksessa, että kantajaan sovellettaisiin polkumyyntitullia, joka vastaa polkumyyntimarginaalin ja väliaikaisessa vaiheessa todetun marginaalin välistä eroa, joka selittyy raa'an palmuöljyn kustannuksiin tehdyllä oikaisulla. Saatekirjeessä komissio ilmoitti kantajalle mahdollisuudesta ehdottaa sitoumusta.
11 Kantaja osallistui 15.10.2013 muodolliseen kuulemistilaisuuteen, jossa se vastusti komission tekemää kustannusten oikaisua ja kohtuullisen voittomarginaalin laskemista samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemiseksi.
12 Kantaja esitti 17.10.2013 huomatuksensa lopullisesta ilmoituksesta sekä sitoumusehdotuksen.
13 Komissio ilmoitti 8.11.2013 kantajalle, ettei sen sitoumusehdotusta voitu hyväksyä.
14 Euroopan unionin neuvosto antoi 19.11.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL 2013, L 315, s. 2; jäljempänä riidanalainen asetus).
Riidanalainen asetus
15 Riidanalaisen asetuksen 28 perustelukappaleessa neuvosto ensinnäkin vahvisti väliaikaisen asetuksen päätelmät siitä, että samankaltaisen tuotteen normaaliarvo määriteltiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti. Tältä osin neuvosto totesi, ettei voitu katsoa kotimarkkinamyynnin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, koska Indonesian biodieselin markkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä.
16 Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannusten laskemisen osalta riidanalaisen asetuksen 30, 34 ja 66‐74 perustelukappaleesta käy ilmi, että jatkotutkimuksen johdosta neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen väliaikaisen asetuksen 63 perustelukappaleessa olevien päätelmien muuttamisesta. Se vahvisti analyysin siitä, että eriytetyn vientiveron järjestelmä todella alensi raa'an palmuöljyn, joka on pääasiallinen raaka-aine, hintoja kotimarkkinoilla keinotekoisen alhaiselle tasolle vaikuttaen biodieselin tuottajien kustannuksiin. Koska kyseisen tuotteen tuotanto- ja myyntikustannukset eivät käyneet riittävän hyvin ilmi tutkimuksen kohteena olleiden indonesialaisten tuottajien kirjanpidosta, neuvosto päätti perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella jättää huomioimatta raa'an palmuöljyn tosiasialliset kustannukset, siten kuin ne on merkitty asianomaisten yritysten kirjanpitoon, ja korvata nämä kustannukset hinnalla, jonka kyseiset yritykset olisivat maksaneet siitä ilman tällaista hinnan vääristymistä, eli Indonesian viranomaisten julkaisemalla viennin viitehinnalla, joka perustuu julkaistuihin kansainvälisiin hintoihin (Rotterdam, Malesia ja Indonesia) (jäljempänä HPE-hinta).
17 Neuvosto hyväksyi valituksenalaisen asetuksen 77‐84 perustelukappaleessa myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osalta muun muassa 15 prosentin voittomarginaalin käyttämisen lähinnä vahvistamalla väliaikaisen asetuksen 65 perustelukappaleessa suoritetun tarkastelun.
18 Toiseksi riidanalaisen asetuksen 105‐142 perustelukappaleessa neuvosto vahvisti väliaikaisen asetuksen mukaiset päätelmät perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta merkittävästä vahingosta.
19 Kolmanneksi neuvosto vahvisti riidanalaisen asetuksen 144‐189 perustelukappaleessa väliaikaisessa asetuksessa tehdyn päätelmän syy-yhteydestä tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.
20 Neljänneksi riidanalaisen asetuksen 190‐201 perustelukappaleessa neuvosto vahvisti, että kyseessä olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto on unionin edun mukaista.
21 Päätelmänä neuvosto muun muassa päätti todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tason perusteella, että väliaikaisella asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät on kannettava lopullisesti (riidanalaisen asetuksen 228 perustelukappale ja 2 artikla) ja että lopullinen polkumyyntitulli on otettava käyttöön Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonneille (1 artiklan 1 kohta).
22 Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa kyseessä olevaan tuotteeseen sovellettava lopullinen polkumyyntitulli vahvistetaan kantajan osalta Indonesiasta peräisin olevien tuontien osalta 76,94 euroksi nettotonnia kohden.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
23 Kantaja on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen 18.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
24 Komissio ja EBB pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.5. ja 2.6.2014 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua asian käsittelyyn neuvoston vaatimuksia tukevina väliintulijoina.
25 Komission väliintulopyyntö hyväksyttiin 17.7.2014 annetulla määräyksellä.
26 Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.7. ja 8.8.2014 jättämillään kirjeillä, että tiettyjä sen kirjelmiin sisältyviä asiakirjoja ja tietoja käsitellään luottamuksellisesti EBB:hen nähden, jos tämä hyväksyttäisiin väliintulijaksi.
27 EBB:n väliintulopyyntö hyväksyttiin 22.9.2014 annetulla määräyksellä ja päätettiin, että ratkaisu siitä, onko kantajan pyyntö luottamuksellisesta käsittelystä perusteltu, tehtäisiin myöhemmin.
28 Komissio jätti väliintulokirjelmänsä 1.10.2014.
29 EBB vastusti 17.10.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kirjeellä luottamuksellista käsittelyä koskevia kantajan pyyntöjä.
30 Neuvosto pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.10. ja 3.11.2014 toimittamillaan kirjeillä, että sen kirjelmiin sisältyviä tiettyjä asiakirjoja ja tietoja käsiteltäisiin luottamuksellisesti EBB:hen nähden.
31 Kantaja ja neuvosto esittivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2014 toimittamillaan asiakirjoilla huomautuksensa komission väliintulokirjelmästä.
32 EBB toimitti väliintulokirjelmänsä 12.12.2014. Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2015 toimittamassaan asiakirjassa huomautuksensa tästä asiakirjasta.
33 18.5.2015 annetulla määräyksellä kantajan esittämät pyynnöt luottamuksellisesta käsittelystä hyväksyttiin osittain ja neuvoston esittämät pyynnöt hyväksyttiin kokonaan.
34 Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin ne vastasivat asetetussa määräajassa.
35 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee kantajaa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
36 Neuvosto vaatii komission ja EBB:n tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
37 Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen niistä koskee ilmeistä arviointivirhettä päätelmässä, jonka mukaan sen ostohinnoissa on vääristymä, toinen lähinnä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 (GATT) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus), joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn sopimuksen liitteessä 1 A, rikkomista raa'an palmuöljyn tuotantokustannusten oikaisemisen osalta, kolmas perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan rikkomista, neljäs kohtuullisen voittomarginaalin määrittämisen lainvastaisuutta ja viides perustelujen puuttumista ja huolellisuusvelvoitteen ja hyvän hallinnon velvoitteen laiminlyöntiä.
38 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on tarkoituksenmukaista tutkia ensin kolmas kanneperuste.
39 Tämä kanneperuste jakautuu lähtökohtaisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, etteivät neuvosto ja komissio (jäljempänä yhdessä toimielimet) ole suoriutuneet todistustaakasta, joka kuuluu niille sen osoittamiseksi oikeudellisesti riittävällä tavalla, että eriytetyn vientiveron järjestelmä on aiheuttanut raa'an palmuöljyn hinnan vääristymän, poiketakseen kantajan kirjanpitomerkintöjen mukaisista raa'an palmuöljyn hinnoista perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja että riidanalainen asetus on tältä osin riittämättömästi perusteltu. Toinen osa koskee sitä, että HPE-hinta ei ollut kohtuullinen perusta raa'an palmuöljyn kirjanpitomerkintöjen mukaisten kustannusten oikaisulle, koska siihen itseensä vaikutti eriytetyn vientiveron järjestelmän aiheuttama väitetty vääristymä. Kolmas osa koskee perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan hyväksyttyä tulkintaa nyt käsiteltävässä tapauksessa ja erityisesti sitä, että toimielimet ovat analogisesti soveltaneet 7.2.2013 annettua tuomiota Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65).
40 Ensimmäistä ja kolmatta osaa on tutkittava yhdessä.
41 Kantaja väittää lähtökohtaisesti, että peruste, jonka nojalla toimielimet ovat päätelleet, että Indonesian kotimaisilla markkinoilla myydyn raa'an palmuöljyn hinta oli keinotekoisen alhainen, ei ilmene selvästi riidanalaisesta asetuksesta, koska niitä ”kansainvälisiä” hintatasoja, joihin viitataan, ei erityisesti ole selitetty. Se väittää myös tässä asiayhteydessä, että riidanalaisen asetuksen 68 perustelukappaleeseen sisältyvä väite, jonka mukaan eriytetyn vientiveron järjestelmä rajoittaa raa’an palmuöljyn vientimahdollisuuksia, kumotaan sillä, että Indonesia vie noin 70 prosenttia raa'an palmuöljyn kokonaistuotannostaan. HPE-hinta ei myöskään muodosta soveltuvaa viitekohtaa sille päätelmälle, jonka mukaan raa'an palmuöljyn indonesialaiset hinnat olivat vääristyneitä. Lisäksi kantaja riitauttaa niiden tutkimusten huomioon ottamisen, joihin toimielimet vetoavat tukeakseen väitettä, jonka mukaan raa'an palmuöljyn hinnat Indonesiassa olivat vääristyneet mainitun järjestelmän aikaansaaman vääristymän johdosta. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella kustannuksia ei voida oikaista ainoastaan siitä syystä, että ne ovat matalat. Myöskään 7.2.2013 annettu tuomio Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) ei voi olla ennakkotapaus siltä osin kuin siinä edellytettiin tiettyä hallituksen suoran intervention muotoa, koska mahdollisuus oikaista kirjanpitomerkintöjen mukaisia kustannuksia on poikkeus yleisestä säännöstä ja sitä on tulkittava suppeasti.
42 Neuvosto väittää komission ja EBB:n tukemana lähtökohtaisesti, että toimielimet ovat suoriutuneet raa'an palmuöljyn hinnan vääristymän olemassaoloa koskevasta todistustaakastaan ja soveltaneet oikein perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa. Viimeksi mainitut ovat selittäneet riidanalaisessa asetuksessa eriytetyn vientiveron järjestelmää ja osoittaneet, että tämä järjestelmä oli luonut vääristymän, jonka perusteella raa'an palmuöljyn hinnat kotimarkkinoilla olivat keinotekoisesti alhaisemmat kuin Indonesian viranomaisten ilmoittama raa'an palmuöljyn HPE-hinta, joka perustui julkaistuihin kansainvälisiin hintoihin. Indonesialaisen säännöstön vaikutus tuotantoprosessin loppuvaiheen teollisuudelle aiheutuvina etuuksina on tunnustettu ja laskettu useammissa tutkimuksissa. Tosiasialliset erot, jotka on tuotu esiin 7.2.2013 annettuun tuomioon Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) johtaneessa asiassa, eivät ole ratkaisevia, koska unionin yleinen tuomioistuin vahvisti mainitussa tuomioissa yleisen periaatteen siitä, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi kyseessä olevien yhtiöiden kirjanpitomerkinnöistä, ne eivät voi toimia perustana sellaisen normaaliarvon laskemiselle, ja tätä periaatetta sovelletaan neuvoston mukaan nyt käsiteltävän asian tosiseikkoihin. Väitetysti mahdollisten valtion eri interventiomuotojen osalta tämä väite on myös merkityksetön, koska nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä on ollut Indonesian valtion suora interventio vahvistamalla vientimaksut ja vaikuttamalla huutokauppoihin. Toimielimet eivät siis ole oikaisseet kustannuksia yksinomaan siitä syystä, että ne olivat alhaiset, vaan koska ne olivat vääristyneet, millä oli vahva vaikutus raa'an palmuöljyn kotimaan hintoihin ja siten sitä tuottavien yhtiöiden kirjanpitomerkintöihin.
43 Nyt käsiteltävässä asiassa on korostettava, että riidanalaisessa asetuksessa toimielimet eivät ole samankaltaisen tuotteen normaaliarvon määrittämisessä laskeneet biodieselin tuotantokustannuksia viittaamalla kantajan kirjanpitomerkinnöistä ilmi käyvään raa'an palmuöljyn hintaan, vaan – kuten ilmenee erityisesti mainitun asetuksen 29 perustelukappaleesta ja sitä seuraavista perustelukappaleista – ne ovat poikenneet tästä hinnasta korvaamalla sen HPE-hinnalla perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella.
44 Tältä osin on muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisestä markkinatilanteesta johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, kyseisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa, tai tavanomaisessa kaupankäynnissä soveltuvaan kolmanteen maahan käytettyjen vientihintojen perusteella edellyttäen, että hinnat ovat edustavia. Tässä samassa säännöksessä täsmennetään, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun erityisen markkinatilanteen voidaan katsoa vallitsevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta muun muassa, jos hinnat ovat keinotekoisen alhaisia, jos vaihtokauppaa harjoitetaan merkittävässä määrin tai jos kyse on ei-kaupallisista valmistusmenettelyistä.
45 Lisäksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että kun samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tuotantokustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.
46 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.
47 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan tavoitteena on se, että samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa käytetyistä mainitun tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista käyvät ilmi ne kulut, joita tuottajalle olisi aiheutunut vientimaan kotimarkkinoilla.
48 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta ilmenee lisäksi, että tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnät ovat ensisijainen tietolähde samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten määrittämisessä ja että mainituissa kirjanpidoissa olevien tietojen käyttäminen on periaate ja niiden oikaiseminen tai niiden korvaaminen muulla kohtuullisella perusteella on poikkeus.
49 Sitä koskevan periaatteen perusteella, jonka mukaan poikkeusta yleisestä säännöstä on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 19.9.2013, Dashiqiao Sanqiang Refactory Materials v. neuvosto, C‑15/12 P, EU:C:2013:572, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on kantajan tavoin katsottava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdasta johtuvaa poikkeusjärjestelmää on tulkittava suppeasti.
50 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei aseta kyseenalaisiksi syitä, joiden vuoksi toimielimet ovat turvautuneet perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaiseen samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemiseen, mutta se riitauttaa sen, kuinka on sovellettu saman asetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, jonka perusteella toimielimet eivät ole mainitussa laskemisessa käyttäneet perustana kantajan kirjanpitomerkinnöistä ilmi käyviä raa'an palmuöljyn hintoja.
51 Toimielimet eivät ole riidanalaisessa asetuksessa väittäneet, että kantajan kirjanpitomerkinnät eivät olleet Indonesiassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia. Ne ovat sitä vastoin väittäneet, etteivät raakaan palmuöljyyn liittyvät biodieselin tuotannolle välttämättömät kustannukset käyneet kohtuullisesti ilmi sen kirjanpitomerkinnöistä.
52 Kuten riidanalaisen asetuksen 29‐34 ja 66‐70 perustelukappaleesta ilmenee, toimielimet ovat katsoneet, että koska eriytetyn vientiveron järjestelmä aiheutti eriytettyjä veroja raa'an palmuöljyn ja biodieselin viennille, se oli saanut aikaan raa'an palmuöljyn hinnan vääristymän siltä osin kuin mainittu järjestelmä alensi kotimarkkinoilla raa'an palmuöljyn hintaa, joka asettui keinotekoisen alhaiselle tasolle.
53 Toimielimet ovat 7.2.2013 annetun tuomion Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) perusteella todenneet riidanalaisen asetuksen 31 perustelukappaleessa, että kun raaka-aineiden hintoja säänneltiin siten, että ne olivat keinotekoisen alhaisia kotimarkkinoilla, voitiin olettaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannusten vääristyvän. Näin ollen niitä koskevia tuottaja-viejien kirjanpitomerkinnöissä olevia tietoja ei voitu pitää kohtuullisina ja siten niitä oli oikaistava.
54 Tästä on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin on 7.2.2013 annetun tuomion Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) 44 kohdassa katsonut, että kun otetaan huomioon, että luonnonkaasua oli ollut pakko toimittaa kyseessä oleville tuottaja-viejille venäläisen säännöstön perusteella hyvin alhaiseen hintaan, tähän tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleen tuotteen tuotantohintaan vaikutti Venäjän kotimarkkinoiden kaasun hinnan vääristymä, koska tämä hinta ei johtunut markkinavoimista. Se katsoi siten, että toimielimet olivat perustellusti voineet päätellä, että jotain tekijää mainittuun tuomioon johtaneen asian kantajien kirjanpitomerkinnöissä ei voitu pitää kohtuullisena ja että siten se oli oikaistava käyttämällä muita markkinoilta peräisin olevia lähteitä, joiden ne katsoivat olevan edustavampia.
55 Kuten kantajat perustellusti väittävät, erona 7.2.2013 annettuun tuomioon Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) johtaneessa asiassa kyseessä olleeseen tilanteeseen asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että raa'an palmuöljyn hintaa säännösteltiin suoraan Indonesiassa. Toimielinten tarkoittama eriytetyn vientiveron järjestelmä rajoittui vientiverojen määräämiseen siten, että raakaan palmuöljyyn ja biodieseliin sovellettiin eri verokantoja.
56 Se, että eriytetyn vientiveron järjestelmällä ei suoraan säännellä raa'an palmuöljyn hintoja Indonesiassa, ei kuitenkaan itsessään sulje pois perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamista.
57 Toimielinten tavoin on muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa vastaava säännös on lisätty aikaisempaan asetukseen eli polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) asetuksen N:o 384/96 muuttamisesta 5.11.2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1972/2002 (EYVL 2002, L 305, s. 1).
58 Asetuksen N:o 1972/2002 neljännestä perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa vastaavan säännöksen lisäyksellä oli tarkoitus antaa ohjeita siitä, mitä on tehtävä, jos kirjanpitomerkinnät eivät antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista erityisesti tapauksissa, joissa erityisen markkinatilanteen takia samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Tällaisessa tapauksessa tiedot olisi saman perustelukappaleen mukaan hankittava lähteistä, joihin ”tämänkaltaiset vääristymät” eivät vaikuta.
59 Asetuksen N:o 1972/2002 neljännessä perustelukappaleessa annetaan siis mahdollisuus turvautua perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan erityisesti siinä tapauksessa, että samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua vääristymän takia. Siitä johtuu myös, että tällainen tilanne voi syntyä erityisesti silloin, kun on olemassa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa mainitun kaltainen tarkasteltavana olevan tuotteen keinotekoisen alhaista hintaa koskeva erityinen markkinatilanne, mutta siinä ei kuitenkaan rajoiteta tämäntyyppistä tilannetta tapauksiin, joissa viejävaltio sääntelee suoraan samankaltaisen tuotteen tai sen raaka-aineen hintoja.
60 Sitä vastoin ei voida kohtuudella katsoa, että viejävaltion julkisen vallan kaikki toimenpiteet, joilla voi olla vaikutusta raaka-aineiden hintaan ja siten tarkasteltavana olevan tuotteen hintaan, voisivat olla perustana vääristymälle, jonka perusteella voidaan samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa laskettaessa poiketa tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnöissä olevista hinnoista. Kuten kantaja perustellusti toteaa, jos katsottaisiin, että vientimaan julkisen vallan toteuttamat kaikki toimenpiteet, joilla voi olla edes vähäinen vaikutus raaka-aineiden hintoihin, voitaisiin ottaa huomioon, perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu periaate siitä, että mainitut kirjanpitomerkinnät muodostavat ensisijaisen tietolähteen samankaltaisen tuotteen tuotantohinnan määrittämiseksi, voisi menettää tehokkaan vaikutuksensa.
61 Näin ollen vientimaan julkisen vallan toimenpide voi johtaa siihen, että toimielimet poikkeavat samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemisessa tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnöissä olevista raaka-aineiden hinnoista vain, jos kyseinen toimenpide aiheuttaa mainittujen raaka-aineiden hintojen merkittävän vääristymän. Toimielinten suosiman kaltainen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeusjärjestelmän toisenlainen tulkinta, joka mahdollistaisi nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa näiden tietojen korvaamisen toiseen kohtuulliseen perustaan perustuvalla kustannusten määrällä, voisi nimittäin aiheuttaa sen periaatteen kohtuuttoman loukkaamisen, jonka mukaan mainitut kirjanpitomerkinnät muodostavat ensisijaisen lähteen kyseessä olevan tuotteen tuotantokustannusten määrittämiseksi.
62 Lisäksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisen oikeuttavien tekijöiden olemassaoloa koskevasta todistustaakasta on katsottava, että toimielinten on, silloin kun ne katsovat, että niiden täytyy poiketa tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen mukaisista tuotantokustannuksista korvatakseen ne toisella kohtuulliseksi katsotulla hinnalla, tukeuduttava todisteisiin tai ainakin aihetodisteisiin, joiden avulla voidaan osoittaa oikaisun perustana olevan seikan olemassaolo (ks. analogisesti tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T-249/06, EU:T:2009:62, 180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Siten on niin, että kun otetaan huomioon se, että menettely, jolla on tarkoitus poiketa samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia laskettaessa tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnöissä olevista mainitun tuotteen tuotantokustannuksista, kuuluu poikkeusjärjestelmään (ks. edellä 49 kohta), kun vääristymä, johon toimielimet vetoavat, ei ole välitön seuraus sen taustalla olevasta valtion toimenpiteestä, kuten asiassa, joka johti 7.2.2013 annettuun tuomioon Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65), vaan vaikutuksista, joita mainitulla toimenpiteellä oletetaan olevan markkinoilla, toimielinten on huolehdittava siitä, että kyseessä olevien markkinoiden toiminta selitetään, ja osoitettava tämän toimenpiteen konkreettiset vaikutukset markkinoilla tukeutumatta tältä osin pelkkiin suhdanteisiin.
64 Näiden päätelmien valossa on tutkittava, ovatko toimielimet todenneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, olivatko nyt esillä olevassa asiassa täyttyneet edellytykset sille, että voitiin poiketa samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa laskettaessa kantajan kirjanpitomerkinnöissä olevista raa'an palmuöljyn hinnoista.
65 Ensinnäkin Indonesian julkisen vallan toimenpiteestä, joka on yksilöity raa'an palmuöljyn hinnan vääristymän lähteeksi, kuten muun muassa riidanalaisen asetuksen 29 perustelukappaleessa todetaan, on todettava, että kyseessä on eriytetyn vientiveron järjestelmä, koska se sisältää raa'alle palmuöljylle ja biodieselille määrättyjä eriytettyjä veroja, kuten toimielimet ovat vahvistaneet istunnossa. Mainitun asetuksen 69 perustelukappaleesta ilmenee, että biodieselin vientivero oli tutkimusajanjaksolla 2–5 prosenttia, kun taas samalla ajanjaksolla raa’an palmuöljyn vientivero vaihteli 15 ja 20 prosentin välillä ja puhdistetun, valkaistun ja hajuttomaksi käsitellyn palmuöljyn vientivero vaihteli 5 ja 18,5 prosentin välillä.
66 Toiseksi eriytetyn vientiveron järjestelmän vaikutuksista neuvosto on todennut muun muassa riidanalaisen asetuksen 30 perustelukappaleessa jatkotutkimusten osoittaneen, että eriytetyn vientiveron järjestelmä alensi raaka-aineen hintoja Indonesian markkinoilla keinotekoisen alhaiselle tasolle.
67 Vaikka neuvosto on tässä yhteydessä todennut riidanalaisen asetuksen 68 perustelukappaleessa, että eriytetyn vientiveron järjestelmä rajoitti raa’an palmuöljyn vientimahdollisuuksia, koska suuri määrä raakaa palmuöljyä jäi saataville kotimarkkinoilla, jolloin sen hintoihin kyseisillä markkinoilla kohdistui alennuspaineita, on todettava, että mainitussa asetuksessa ei ole todettu, missä määrin mainittu järjestelmä aiheutti tämän raaka-aineen hinnan tuntuvan vääristymän Indonesian markkinoilla, koska se sisälsi raa'an palmuöljyn ja biodieselin osalta eriytetyt vientiverot.
68 Riidanalaisen asetuksen 68 perustelukappaleessa neuvosto on myös todennut, että raa’an palmuöljyn kotimaisessa kaupan hinnan ja kansainvälisen viitehinnan ero oli hyvin lähellä raakaan palmuöljyyn sovellettavaa vientiveroa. Näin tehdessään se ei kuitenkaan ole todennut niitä vaikutuksia, joita raa'an palmuöljyn verokannan ja biodieselin verokannan välisestä erosta olisi itsessään voinut olla mainitun raaka-aineen hinnalle Indonesian markkinoilla. Mainitussa perustelukappaleessa olevasta toteamuksesta voidaan enintään tehdä päätelmiä niistä tietyistä vaikutuksista, joita raa'an palmuöljyn vientiveron käyttöön ottamisella on voinut olla sen hintaan, mutta siitä ei voida tehdä päätelmiä niistä vaikutuksista, joita tämän verokannan ja biodieselin verokannan välisellä erolla on voinut olla raa'an palmuöljyn hintaan Indonesian markkinoilla.
69 Riidanalaisen asetuksen 67 ja 70 perustelukappaleessa olevista neuvoston toteamuksista, joiden mukaan asianomaisten yritysten kirjanpidossa oleva raa'an palmuöljyn hinta on korvattu hinnalla, jonka kyseiset yritykset olisivat maksaneet raa’asta palmuöljystä kotimarkkinoilla ilman tällaista vääristymää, eli HPE-hinnalla, ei myöskään voida päätellä, mitä vaikutuksia raa'an palmuöljyn vientiverokannan ja biodieselin vientiverokannan välisellä erolla on voinut olla mainitun raaka-aineen hintaan kyseisillä markkinoilla. Siltä osin kuin näitä perustelukappaleita olisi luettava neuvoston toteamuksena siitä, että tällaisen hintaeron puuttuessa raa'an palmuöljyn hinta näillä markkinoilla olisi ollut samalla tasolla kuin HPE-hinta, riittää, kun todetaan, että tätä ei ole osoitettu riidanalaisessa asetuksessa eikä unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä.
70 Riidanalaisen asetuksen 73 ja 74 perustelukappaleesta ilmenee vielä, että toimielimet eivät kiistä sitä, että raakaa palmuöljyä viedään Indonesiasta suuria määriä. Tällaisissa olosuhteissa ei kuitenkaan voida 68 perustelukappaleessa tehdä päätelmää raa'an palmuöljyn suuremmasta saatavuudesta kotimarkkinoilla ja sen hinnan laskusta ilman muita tätä tukevia selityksiä.
71 Niistä taloudellisista tutkimuksista, joihin toimielimet ovat vedonneet unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, on todettava ilman, että olisi tarpeen lausua niiden tutkittavaksi ottamisesta, että toki niistä voidaan päätellä, että vientiverot johtavat veron kohteena olevan tuotteen vientihinnan nousuun suhteessa sen hintaan kotimarkkinoilla, mainitun tuotteen vientimäärän pienentymiseen ja tämän tuotteen hinnan laskupaineisiin kotimarkkinoilla. Siitä voidaan päätellä myös, että vientiverojärjestelmä, jossa verotetaan raaka-aineita ankarammin kuin tuotantoprosessin loppuvaiheen markkinoiden tuotteita, suojelee ja suosii kotimaista tuotantoprosessin loppuvaiheen teollisuutta toimittamalla sille riittävän määrän raaka-aineita edulliseen hintaan.
72 On kuitenkin todettava, että näissä tutkimuksissa rajoitutaan tarkastelemaan vientiverojen vaikutuksia raaka-aineiden hintoihin eikä raaka-aineiden ja biodieselin vientiveroihin sovellettujen eriytettyjen verokantojen vaikutuksia.
73 Toimielimet ovat siten vain tyytyneet selittämään raa'an palmuöljyn kansainvälisten hintojen ja kotimaan hintojen välistä suhdetta ja antamaan tietoja raa'an palmuöljyn vientiveron vaikutuksesta tämän raaka-aineen saatavuuteen kotimarkkinoilla ja sen hinnasta, osoittamatta kuitenkaan konkreettisesti, mitä vaikutuksia eriytetyn vientiveron järjestelmällä sellaisenaan on voinut olla raa'an palmuöljyn hintaan kyseisillä markkinoilla ja missä määrin nämä vaikutukset eroavat sellaisen verojärjestelmän vaikutuksista, joka ei sisällä raa'an palmuöljyn ja biodieselin osalta eriytettyä vientiverokantaa.
74 Näin ollen on katsottava, etteivät toimielimet ole osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että eriytetyn vientiveron järjestelmästä johtui raa'an palmuöljyn hinnan merkittävä vääristymä Indonesiassa, koska se sisälsi raa'an palmuöljyn ja biodieselin eriytetyt vientiverokannat. Näin ollen toimielimet ovat rikkoneet perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa katsoessaan, ettei raa'an palmuöljyn hinta käynyt riittävän hyvin ilmi indonesialaisten tuottajien tutkituista kirjanpitomerkinnöistä, ja poiketessaan niistä.
75 Toisin kuin toimielimet esittävät, tätä päätelmää ei estä se, että yhteisen kauppapolitiikan alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta erityisesti siltä osin kuin kyse on kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla suoritettavista monitahoisista taloudellisista arvioinneista, ja se, että tältä osin unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 18.9.2002, Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, T-156/11, EU:T:2012:431, 134‐136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
76 Unionin yleisen tuomioistuimen toteuttama valvonta, joka rajoittuu sen toteamiseen, voivatko seikat, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, tukea toimielinten niistä tekemiä päätelmiä, ei nimittäin loukkaa toimielimillä kauppapolitiikan alalla olevaa laajaa harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 68 kohta).
77 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut vain, ovatko toimielimet osoittaneet, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset poiketa samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemisessa mainitun tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista, sellaisina kuin ne käyvät ilmi tutkimuksen kohteena olevien indonesialaisten tuottajien kirjanpitomerkinnöistä, ovat täyttyneet.
78 Tästä johtuu, että kolmannen kanneperusteen ensimmäinen ja kolmas osa on hyväksyttävä ilman, että HPE-hinnan kohtuullisuutta korvaavana arvona koskevaa mainitun kanneperusteen toista osaa on tutkittava.
79 On vielä tutkittava, missä määrin todettu virhe oikeuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamisen siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle polkumyyntitulli.
80 Toisin kuin toimielimet väittävät, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole mahdollista kumota riidanalaisen asetuksen 1 artiklaa osittain yksinomaan polkumyyntitullin laskentamenetelmän suhteen todetun virheen osalta.
81 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on nimittäin mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Tämä erotettavuuden vaatimus ei täyty, jos osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä (tuomio 10.12.2002, komissio v. neuvosto, C-29/99, EU:C:2002:734, 45 ja 46 kohta).
82 Kuten kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on todettu, toimielinten suorittama samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskeminen perustuu virheellisiin näkemyksiin. Koska normaaliarvo on olennainen edellytys sovellettavan polkumyyntitullin suuruuden määrittämiseksi, riidanalaisen asetuksen 1 artiklaa ei voida pitää voimassa siltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle yksilöllinen polkumyyntitulli.
83 Riidanalainen asetus on siten kumottava siltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle polkumyyntitulli ilman, että olisi tarpeen tutkia muita kanneperusteita.
Oikeudenkäyntikulut
84 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
85 Komissio ja EBB vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 138 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 1 artikla kumotaan PT Ciliandra Perkasan osalta.
2) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja PT Ciliandra Perkasan oikeudenkäyntikuluista.
3) Euroopan komissio ja European Biodiesel Board (EBB) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset